Satunnaiset kuvat

teno 3-8.72007 025

Uusimmat

Blogin arkisto

168 Kumipallona luokses pompin

Torstai 1.12.2016 klo 10:07 - yrjöpoeka

Guggenhaim on taas kuollut ja kuopattu. Kollajan allashanke on kuollut ja kuopattu. Nyt pitäisi kaikkialla vallita rauha ja joulun odotus. Näin me luottamushenkilöt yritämme uskoa. Jostakin kumman syystä tasaisin väliajoin virallisille esityslistoille pomppaavat kuolleet ja kuopatut asiat takaisin.

Olen tässä pohdiskellut sitä, että pitäisikö päätöksiin aina kirjata jokin lisäys. Nyt siihen kirjataan päätös asiasta ja mahdollinen äänestystulos. Olen tullut siihen tulokseen, että siihen pitäisi kirjata edes jokin aikamääre, esim 10-vuotta, minä aikana se ei saisi tulla takaisin. Toinen asia on, että aloitetta esityksestä ei otettaisi esityslistoille ollenkaan. Mikäli jokin yksityinen halauaisi rakentaa joptakin, sen lupaprosessi kulkisi normaalin väylän. Siellä päätettäisiin normaalisti rakentamiseen liittyvistä asioista.

Nyt tilanne on mennyt mielestäni täysin naurettavaksi. Tasaisin väliajoinj syötetään ja juotetaan virkamiehet asian taakse ja kaupan päälle muutama luotettava luottamusmies. Kollaja ja Guggenhaim on näistä erinomaisia esimerkkejä. Syöttämistä ja juottamista ei saisi sanoa korruptioksi, vaan sitä nimitetään normaaliksi tietojen vaihdoksi. Korruptio on minulle aina korruptiota. Nyt jäädään odottelemaan uusia seikkailuja kumipalloista.

Luin ja kuuntelin eilen todella runsaasti juttuja pääministeriin liittyvästä kohusta. Itselleni vahvistui se tunne, ettei näissä uutisoinneissa ollut mitään asiaa. Kun ei enää voida median ja somemaailman avulla osoittaa hänen olleen tietoinen sukulaistensa asioista, muutetaan syyttelyä. Nyt pääosassa on Sipilän lähettämät sähköpostit ja niiden sisältö. Sipilää moititaan herkkänahkaiseksi ja häntä syytetään YLEn toimittajien ohjailusta. Kansalle halutaan osoittaa, millainen diktaattori pääministeri on ja kansa tykkää.

Sosiaalinen media kääntyy kuin hai repimään median antamaa syöttiä. Mikään tosiasia ei muuta syntyneitä käsityksiä. Milloinkahan se taviskansa ymmärtää, kuinka heitä vedätetään? Juuri tällaisilla vedätyksillä voidaan vaikuttaa kansalaisten käsityksiin ja muuttaa heidän äänestyskäyttäytymistään. On aivan varmaa, että seuraavassa gallupissa vasenlaita vihreineen kasvattaa kannatustaan. Aivan varmaa on myös se, että Sipilän suosio omiensa parissa vahvistuu.

Nykyisessä somemaailmassa viestintä perustuu tunteisiin ja siihen, että niin on jos siltä näyttää. Seuratessani illalla Antti Rinteen ja Ville Niinistön esiintymistä, itselleni välittyi todella vastenmielinen tunne. Kaksi elähtänyttä ketkua esittämässä vastuullista politiikkoa. Minusta se oli riekkumista jäähtyneellä haaskalla ja ns. kansan tunnoilla. Vastenmielisyys ei toki ollut eilen syntynyttä. Näillä ketkuilla on ollut aikaa vahvistaa syntynyttä käsitystä.

Odotan mielenkiinnolla uusia avauksia Säynäjäsuon tiimoilta. Sellaista henkeä on ilmassa, että alueen puolustajat eivät suostu vaikenemaan. En ole saanut yhtään hakkuita puolustavaa soittoa ja yhteydenottoa. Vastatuulta on vain poliittisissa ympyröissä. Mikäli olen oikein ymmärtänyt, myös poliitikot joutuvat jossakin vaiheessa ottamaan asiaan julkisesti (virallisesti) kantaa.

Joulukuu on alkanut. Vielä reilut kolme viikkoa päivät pimenevät. Sitä odotellessa voimme hyräillä posket punaisina: kumipallona luoksen pompin, dappa-dii dappa-duu, täältä minä takaisin tuun, dappa-dii dappa-duu...

Avainsanat: kollajanallashanke, guggenhaim, nonverbaalinenviestintä, kumipallonaluoksespompin

213 Viimeinen kokous takana

Torstai 17.12.2009 klo 14:38 - yrjöpoeka

Vuoden kokoukset ovat nyt sitten takanapäin, eilen oli viimeinen tämän vuoden istunto. Asialista oli todella pitkä, onneksi joukossa oli paljon myös tiedoksi saatettavia asioita. Kokouksen tärkeimmät asiat olivat hinnankorotuksia, joitakin euroja ja senttejä tuli lisää, mutta mielestäni tärkeintä on, että palvelua on saatavissa.

Tauti on helpottanut ja yskä ongelma helpotti viime yönä, sain nukuttua normaalisti ja nyt aamusella olen ottanut univelkaa takaisin. Kolmen tunnin tirsat sohvalla teki hyvää. Ulkona on todella tuikea keli, pakkasta -17 ja tuuli on niin kova, että lumi lentelee puiden oksilta. Lämmitin eilen illalla olohuoneen ison uunin ja kyllä tuntuu hyvältä uunin pinnasta hohkava lämpö. Sanokoot ilmasto vihertäjät mitä tahansa, aion jatkossakin polttaa aitoa puuta uunissa. Nokihiukkasten määrä maailmassa ei räjähdä uunien lämmityksestä, kyllä hiukkasten päästö paikat ovat aivan muualla.

Syrjäseutujen mummoja ja pappoja on peloteltu viime vuosina näitten jäte päästöistä. Nyt näyttäisi siltä, että hieman järjen valoa on palaamassa maailmaan. Monessa mukana touhuava Tarasti pääsi kertomaan, mikä on oikein ja kohtuullista. Nyt heräsivät myös tiedotusvälineet kertomaan, että tämä on oikeaa puhetta. Muutama viikko sitten samat lehdet kantoivat huolta siitä, että kerkiävätkö kaikki mummot hoitaa tonttinsa ja jätteensä ajoissa. Pelättiin oikein joukkohysterian voimin vesistöjen ja merien saastumista, jos ei joka mökissä ole tuhansien eurojen puhdistuslaitoksia.

Toivottavasti nyt vallalla olevaan ilmastohysteriaan herätään vielä ja nähdään onko sillä keisarilla vaatteita. Satu keisarin vaatteista on hyvä ilmaus tähän menoon, vanhat stalinistit hokevat tänään joka tuutissa, mikä on oikeaa tietoa ja vastustavat kaikkea järjen ääntä. Kaikenlisäksi näitten stalinistien jälkipolvi toimii aivan samoin kuin ennen vanhaan, kun oma sanoma ei etene, turvaudutaan väkivaltaan. Tämä ilmiö on nähtävissä tänään Kööpenhaminan kaduilla. Internet aikakaudella samanmieliset saapuvat ympäri maailmaa pukeutumaan huppareihin ja naamioihin. Järjestysvaltaa vastaan käytetään kaikki keinot ja jos sattuvat saamaan rauhoittelua Nokian-nuorisoohjaajalla, mahdoton itku ja vaikerrukset ihmisoikeuksista alkaa.

Maailmassa näyttää olevan sammumassa järjen valo.

Maailmaan tarvitaan oikein kunnon pakkasia, myrskytuulia ja sateita, kyllä siinä kuumimmatkin piipertäjät rauhoittuvat ainakin hetkeksi. Seuraavaksi aletaan sitten mesota ilmaston jäähtymisestä ja sen aiheuttamista uhkakuvista.

Eilen sain paljon myönteistä palautetta ihmisiltä ja olo on vieläkin hieman hämmentynyt. Kainuulaisen luonteenpiirre on vaivautuminen kiitoksista, vaikka niitä halutaan. Toivottavasti en nyt ylpisty liikaa no onneksi on muutama todella hyvä palautteen antaja.

Kalastajana seuraan innolla lohien palauttamiseen liittyvää keskustelua ja erityisesti olen seurannut Iijoen tilannetta. Kävin pari vuotta sitten jopa mielenosoituksessa Oulussa, Siellä vastustettiin Kollajan allasta. Hanketta on ajanut kuin käärmettä pyssyyn kainuulainen ministerimme, hänelle ei merkitse mitään Iijoen koskiensuojelu laki, hän on valmis purkamaan sen. Samoin hän on tekemässä Lapissa kansallispuistoista selvää. Paikallisen väestön mielipiteellä ei ole merkitystä hyvin syöneelle ekonomille, tärkeintä on tukea sellaista pääomaa, jolta saa tukea vaaleissa. Oulujoen reitin lohiblokissa on hyvä juttu, kirjoitettu 15 joulukuuta, nimellä ”Koskenhovin iloinen juhla-mietteitä sisarjoista”. Siellä on kuva joen tarmokkaasta ja iloisesta suojelijasta, Pirkko-Liisa Luhdasta. Hän on saanut puusta veistetyn palkinnon ja se on todella ”joen syöjättären näköinen”! Onnittelut Pirkko-Liisalle, olet tehnyt vuosien aikana mittavan työsaran Iijoen puolesta.

Avainsanat: asialista, tauti, yskä, nikihiukkaset, syrjäseutu, tarasti, joukkohysteria, ilmastohysteria, stalinistit, kööpenhamina, nokia, nuorisoohjaajaiijoki, oulu, kollajanallas, lohibloki, pirkkoliisaluhta