Satunnaiset kuvat

Spu rajan Monni

Uusimmat

Blogin arkisto

193 Koulutuksen mallimaako

Torstai 29.12.2016 klo 19:02 - yrjöpoeka

Olen pitänyt Suomea mallimaana lukemisessa, kirjoittamisessa ja koulujärjestelmässä. Tämän läpikäytyään meillä pitäisi olla osaavia ihmisiä kaikilla aloilla. Näin pääsääntöisesti onkin. Meillä on huippuosaajia useilla aloilla. Yksi ala minua on hieman kummastuttanut viimevuosina ja se on rakennusala. Nimenomaan julkisten talojen rakentaminen.

Kaupungeissamme on pysyviä muistomerkkejä, eli sellaisia rakennuksia, jotka kestävät aikaa. 1970-luvulla alkoi rakentamisen uusaika. Tuli tasakattoa ja muovi mukaan rakentamiseen. Taloista piti saada niin tiiviitä, että sinne piti tuoda erillistä reittiä myöten ilmaa sisälle. Energiatehokkuus oli muotia. Tasakatot olivat erittäin vuotoherkkiä. Samalla tavoin tuli muotiin myös erikoisia kattoratkaisuja ja kaikki olivat haltioissaan.

Kukaan ei enää halunnut muistella, miksi Suomessa oli aiemmin haluttu rakentaa harjakattoisia taloja? Talot rakennettiin vieläpä korkeille kivijaloille. Tuulettuva alapohja oli vanhojen itseoppineiden rakennusmiesten hyväksi havaitsema tapa. Nämä tavat jäivät unholaan, koska Suomen koulujärjestelmä tuotti nyt niin viisaita insinöörejä. Valo, ilma ja ihmiset piti saada pullon sisälle.

Tänään Suomi on täynnä rakennusten sisältämiä ongelmia ja erikoisesti niiden sisäilma ongelmia. Paljon puhutaan homeesta, mutta enemmänkin täysin toimimattomista rakennusratkaisuista johtuvista sisäilmanlaadun ongelmista. Julkisiin rakennuksiin, erityisesti kouluihin, tuli huomattavasti matalammat huonekorkeudet. Se yhdistettynä ihmisten runsaasti käyttämiin hajusteisiin, aiheuttaa hyvin nopeasti ilmanlaadun huononemisen huonetiloissa.

Koska itse olen joutunut iänmukana kamppailemaan astma ongelmien takia, olen kiinnittänyt huomiotani muutamiin seikkoihin. Ensimmäinen on huonetilojen koko käyttötarkoituksiin verrattuna. Huonetilojen korkeus myös samoilla perusteilla. Joudun luottamustehtävieni takia istumaan runsaasti julkisissa tilaisuuksissa ja kokouksissa. Useat kokoustilat uudemmissa rakennuksissa ovat matalia ja pitkiä. Yksi ainoa tunti 10 – 15 hengenmiehityksellä tällaisessa huoneessa laittaa hengitysvaikeuksista kärsivän koetukselle.

Siksi ei ole ihme, että nuoret koululaiset matalissa ja liian täysissä luokkahuoneissa kärsivät aivan samoista ongelmista. Kun nämä 70-luvun jälkeen rakennetut rakennukset ovat lisäksi pulloja, niissä ei saa avata ikkunoiden tuuletusluukkuja. Oma havaintoni kuitenkin on, että kaikki koneelliset ilmastoinnit ovat enemmän tai vähemmän epäonnistuneita. Ne toimivat pienissä työhuoneissa, joissa työntekijät kärsivät vedosta. Valitettavasti ainoatakaan kokoustilaa en ole löytänyt, missä se toimisi. Ennenpitkää jonkun hermo pettää ja ikkuna aukeaa.

Nyt olen nähnyt uusia avaria kouluratkaisuja ja peräti puusta tehtyjä. Toivoa vielä on, että Suomi palaisi sellaiseksi rakentamisen mallimaaksi, jota se aiemmin olikin. Harjakatto, kunnon kivijalka, avarat (korkeat) huonetilat, painovoimainen tuuletus. Koulujen ja kokouspaikkojen ikkunat välitauoilla auki ja raikasta ulkoilmaa huoneisiin. Loppuu puhuminen homekouluista ja -ongelmista.

Suomen hallitus voisi perustaa yhden professuurin vaikkapa Aalto-yliopistoon, aiheena Rakentamisen ABC - Suomen oloissa.

Avainsanat: pisatutkimus, koulutuksenmallimaa, homekouluongelma, sisäilmanlaatu, pullonhenki