Satunnaiset kuvat

Matti

Uusimmat

Blogin arkisto

168 Tiedämmekö mitä päätöksillämme saamme

Tiistai 29.8.2017 klo 16:00 - yrjöpoeka

Suomenvaltio ja kaikki kunnat tekevät usein hyvää tarkoittavia päätöksiä. Päätöksiä ei valvota loppuun asti ja sitten vuosien jälkeen ihmetellään sitä, ettei päätöksellä haluttu toive ole toteutunut. Otetaan esimerkiksi maahantulevien kielen opiskelu. Siitä puhutaan ja erityisesti kunnissa organisaatiot hehkuttavat kuinka hyvin he ovat onnistuneet. Valtiolla ja kunnilla on sama tapa. Organisaation perustamisen jälkeen ne alkavat elää omaa elämäänsä. Organisaatiossa työskentelevät alkavat pitää itse organisaatiota kaikkein tärkeimpänä.

Mikä sitten olis se tärkein asia? Tietysti se mitattavissa oleva asia. Kuinka kielikoulutus on omaksuttu maahantulijoiden osalta. Kuinka hyvin kielikouluttajat ovat onnistuneet. Tätä ei suinkaan tehdä. Organisaation johto hehkuttaa asioita julkisuudessa ja media nielaisee syötin kakistelematta. Heidän ei tarvitsesi kuin hieman raaputtaa pintaa syvemmältä ja itsepetos paljastuisi. Näin on jo käynyt kotikunnassani ensimmäisen vuoden osalta. Aikaa on hukattu media- ja somenäkyvyyteen johdon osalta.

Valtio ei valvo kokonaisuutta. Rahaa laitetaan palamaan ja tulokset ovat yhtä tyhjän kanssa. Miksi ulkomailta maahan tulevia ei istuteta valmiin organisaation penkille, eli peruskouluun? Kouluille voisi hyvin perustaa aikuisten ryhmiä iltapäiviksi. Nyt palkataan kielen opettajiksi ketä sattuu ja ilman mitään tulosvastuuta. Pääasia on, että palkka juoksee. Korruptiosta en sano sanaakaan, se on muiden tutkittavissa oleva juttu.

Toinen ja mielestäni vakavampi juttu on asumiseen liittyvä. Maahantuloa vastustava huutojoukko mestarin johdossa huutaa jatkuvasti, kuinka Ruotsissa on asumisalueita, joissa vallitsevat viidakon lait. Suomessa jokainen päätöksenteon parissa puuhaileva uskottelee, ettei sellaista meillä Suomessa tule koskaan tapahtumaan. Uskooko kukaan tällaiseen puheeseen? Miltä tilanne näyttää Suomussalmella ensimmäisen vuoden jälkeen? 

Suomussalmelle muuttaneet asutettiin kunnan tyhjeneviin kerrostaloihin. Kunta halusi lapsiperheitä ja niitä myös sai. Ongelmaksi onkin noussut se, että talojen asukaskunta elää aivan erilaista elämää kuin lapsiperheet. Alkoholi on valitettavan yleinen ongelma. Pakolaisleireiltä tulleet eivät käytä alkoholia ja lapsiperheille paikka on suorastaan peloittava. Uudet asujat ovat asiasta reklamoineet ja halunneet muuttaa sellaisille alueille, missä on ympäristössä muita lapsia. Valitettavasti ongelmiin ei ole haluttu tarttua.

Keskustelu siitä, että maahantulleiden palveluja on helpompi ja taloudellisempi hoitaa, kun he asuvat samassa kerrostalossa on vastuutonta. Asutetaanko seuraavat tulijat samoihin lokeroihin?  Tyhjiä tiloja täynnä olevassa kunnassa ei tällaista keskittämistä pidä miettiä. Kun valtio maksaa nämä ensimmäiset vuodet, olisi erittäin hyvä saada tulijat integroitumaan mahdollisimman hyvin ympäröivään yhteisöön. Nyt he joutuvat vain pohtimaan, kuinka päästä ahdingosta pois.

Jotkut tulijoista toivovat jo takaisin pääsyä pakolaisleirin toivottomuuteen. Voisin esittää kaikille kysymyksen: kuinka meni niinkuin omasta mielestä?

Avainsanat: pakolaistenkotouttaminenkunnissa, organisaatioidenitsetarkoitus, kielikoulutuksenpakollisuus, peruskoulukielenoppimisenympäristöksi, kuinkaniinkuinmeniomastamielestä