Satunnaiset kuvat

koivumutkan kaunotar

Uusimmat

Blogin arkisto

060 Lupausten viikot

Torstai 16.3.2017 klo 17:59 - yrjöpoeka

Neljä pitkää vuotta on nyt taaksejäänyttä elämää. Tarkoitan tällä kunnallisvaalikautta. Valtuutetut ovat puurtaneet kokouksissaan ahkerasti. Siellä on joko puhuttu, tai hiljaa nyökytelty ja hyväksytty esittelijän laatiima ehdotus. Kukaan valtuutetuista ei ole jaksanut kirjoitella yleisönosastoille. Ei ole ollut edes koulujen lakkauttamisia. Niistä yleensä saatiin parranpärinää aikaiseksi. Nyt on kausi lopussa. Olisiko nyt aikaa kirjoituksille?

Kyllä on, mikäli on uskomista paikallisen aviisin yleisönosastoon. Tänään oli pari täyttä sivua ehdolle pyrkivien ajatuksia vaalikarjalle mietittäviksi. Oma arvioni oli, että tekstit olivat sujuvaa Suomea. Sitä hieman pohdiskelin, että miksei näitä ole tehty useammin? En ole itsekään juuri lähestynyt lehtien palstoja, koska kirjoitan blogiini jatkuvasti. Minulle on muodostunut oma lukijakuntani ja kirjoitusteni aiheet eivät varmasti läpäisisi lehden tiukkaa seulaa.

Katseltuani useamman lehden yleisönosastoja huomaan saman ilmiön tapahtuneen kaikkialla Suomessa. Juttelin tänään ystäväni kanssa, hänkin luottamustehtävissä muualla Suomessa, hän kertoi samasta ilmiöstä. Neljä vuotta hiljaiseloa viettäneet ovat virittäytyneet ja lupausten kirjo oli hänen mielestään valtava. Hänen mielestään oli kummallista, että ne valtuustojen kaikkein hiljaisimmat kirjoittivat kaikkein eniten. Lieneekö tässä perää?

Olen itse sen verran puhelias, etten ehdi pohtimaan muiden puhumattomuutta. Varmasti jokaisessa valtuustossa ja lautakunnissa on niitä, jotka eivät paljoa puhu, mutta ovat tiiviisti mukana ja hyväksyvät äänekkäämpien puheet. Olen itse huomannut sen, että kulkemalla mukana erilaisissa keskusteluryhmissä, oppii kuuntelemaan muitten puheita paremmin. Samoin oppii arvostamaan muitten ajatuksia ja miettimään kuinka ja miten toinen päättyy ajattelussaan erilaiseen lopputulemaan.

Lasten ja nuorten asiat, lisättynä vanhusten hoidolla, ovat lupauslistojen peruskauraa. Oltuani nyt useamman kauden valtuusto tehtävissä, olen tullut neutraaliksi erilaisille lupauksille. Niitä on helppo heitellä ja vaalikarja näyttää jopa uskovan niihin. Itse haluaisin aina lupauksen kuullessani, kuulla heti perään, mistä siihen on tulossa rahoitus? Mikä toinen kunnan hoitama palvelu poistuu, tai heikkenee uuden tultua tilalle?

Kuntastrategiaa ja visioiden pohtimista pidetään jonninjoutavina turhakkeina. Muutama viikko sitten törmäsin tähän ilmiöön, erään uuden pyrkijän some-päivityksissä. Juuri näissä keskusteluissa kuitenkin luodaan se pohja tuleville päätöksille. Näissä keskusteluissa valtuutetut tuovat omat arvonsa keskusteluun muiden kuultaviksi. Yhdessä keskustellen saadaan suuntaviivat tulevalle kaudelle.

Tuleva valtuusto käy oman keskustelunsa vanhan valtuuston pohjatyön tuloksena. Mikäli todella haluaa luvata jotakin, niin juuri näissä keskusteluissa lupauksille luodaan todellisuus. Niitä ei kannata pitää kahvijuonnin ja pullanpuputtamisen tilaisuuksina. Nämä tilaisuudet ovat joskus puuduttavia ja usein näkee sen, ettei vähempää voisi asiat joitakuita kiinnostaa.

Minä juon kahvia ja puputan pullaa. Tahtoni on näissä keskusteluissa ja niitten jatkokeskusteluissa.

Avainsanat: kunnalisvaalikausi, parranpärinää, yleisönosastokirjoitus, valtuustostrategia, tahtopolitiikkaa