Satunnaiset kuvat

Tenolaiset

Uusimmat

Blogin arkisto

176 Muistikuvia ja nykypäivää

Sunnuntai 10.9.2017 klo 14:43 - yrjöpoeka

Lapsuudestani ja nuoruudestani muistan kuinka naiset pukeutuivat pitkiin hameisiin ja huivi oli aina päässä. Vanhemmilla naisilla huivi oli sidottu leuan alta. Siihen aikaa vierailtiin taloissa hyvin paljon ja naisilla oli aina jopa kahvia juodessa huivi päässään. Vaatetusten yleisväri oli tumma. Kirkkaat värit puuttuivat kokonaan. Kaikissa uskonnollisissa tilaisuuksissa naisilla oli musta maahan ulottuva hame ja myös huivi oli musta.

Muistikuva tuli mieleeni, kun katselin kuvia erilaisista uskonnollisista tilaisuuksista menneeltä kesältä. Körttikansa pukeutuu edelleen hyvin pitkälle samankaltaiseen vaatetukseen. Suomessa on useita kymmeniä tuhansia körttiuskontoa tunnustavia. Läheisiä uskontosisaria löytyy lestadioilaisten parista. Myös siellä on vanhemmilla naisilla samankaltaisia tummia vaatteita. Näen vielä kotikuntani alueen kirkoissa vanhempia naisia, joilla on käytössään tumma asu. Ne ovat harvenemassa väestön siirtyessä ikuiseen lepoon.

Pukeutuminen ja asukoodi on ollut suomalaisten hampaissa viimeisten vuosien aikana. Suomalaiset pitävät islamin uskontoa naista alistavana ja heitä närästää suunnattomasti naisten pukeutuminen. Siksi on hyvä pohtia mistä me olemme lähteneet ja mitä meidän menneisyyteemme kuuluu. Osittain tämä peittävä naisten pukeutuminen jatkuu myös luterilaisessa uskonnossa. Körttiläiset ovat uskonnollisena liikkeenä tästä elävä esimerkki. Miksi heidän pukeutumisensa ei saa suomalaisia raivoihinsa?

Useissa muissakin tiukemmissa uskonnoissa ympäri maailmaa on tiukkoja pukeutumiskoodeja. Ne ovat yllättävän samankaltaisia. Ulkopuoliset ei uskovat ovat kaikkialla arvostelemassa näiden ryhmien pukeutumista ja käyttäytymiskoodeja. Uskonnottamat puhuvat vapaudesta. Vapauteen kuuluu myös uskoa ja pukeutua niinkuin haluaa. Se näyttää tänäänkin unohtuvan yllättävän monelta suomalaiselta.

Olen viimeisten viikkojen aikana viettänyt jonkinverran aikaa kotikuntaani muuttaneiden pakolaisten parissa. On virkistävää havaita, että se meillä vielä -60 ja -70-luvulla vallinnut häpeän tunne sosiaaliapua kohtaan, on elävää elämää näille miehille. He kokevat sosiaaliavun häpeänä ja haluavat heti töihin, jotta voisivat elättää itse perheensä. Heidän kulttuurissaan mies tuo pääosin leivän pöytään. Mutta miten meidän kultturimme sitten kokee nämä tulijat?

Heitä pidetään oppimattomina ja kummastellaan kun heillä on aivan samankaltaiset ja jopa hienommat älylaitteet käytössään. Itse näen ongelmana tällä hetkellä kielikoulutuksen puutteen. Heillä on ammatit olemassa, mutta ne on päivitettävä Suomen kielelle. Jokainen tulleista perheistä on suurista miljoona kaupungeista. Näissä kaupungeissa on ollut ennen sotia aivan länsimaiset ammatit ja työtehtävät. Tietävät ja osaavat oman maansa kulttuurin ja kuinka siellä toimitaan. Suomalainen tapa toimia on heille shokki.

Suomalaiset toimivat tehokkaasti ja menevät kiertelemättä asiaan. Heidän kulttuurissaan on hyvä tapa lausua kohteliaisuuksia tapaamisen alussa ja lopussa. Olen lyhyessä ajassa alkanut pohdiskella sitä, olisko tässä meille oppimisen paikkaa? Ystävällinen hymy, eleet ja lausutut sanat saisivat yrmeimmänkin virkailijan näkemään harmaan työpäivän muuttuvan paremmaksi.

Näitä pohdiskellen on hyvä lähteä hymyillen kohti tulevaa viikkoa.

Avainsanat: uskontojensamankaltaisuuksia, körttikansanpukeutuminen, vapauspukeutuajauskoa, häpeääsosiaaliavinsaamisesta, kunnianjakasvojenmenetys