Satunnaiset kuvat

Rajakoulu

Uusimmat

Blogin arkisto

107 Laintulkintaa tämäkin

Lauantai 13.5.2017 klo 21:05 - yrjöpoeka

Hossan kansallispuiston lain lopumetreille tuli ylimääräistä kutinaa, kun maa- ja metsätalousvaliokunta teki irtioton. Valiokunta sai tukea Suomussalmen Riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtajalta asiantuntijalausuntona. Se löytyy tästä. Kirjoitin aiheesta jo aiemminkin, mutta nyt oli aivan pakko palata asiaan. Riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtajan pestin lisäksi Asko Keski-Nisula toimii myös Suomen Riistakeskuksen varapuheenjohtajana. Häneltä ilmestyi kirjoitus Metsästäjä-lehden numero kolmosessa (3).

Hän otsikoi aihetta kansallispuistokeitoksena. Hänen tulkintansa on todella ihmeellinen. Se tulkinta on kyllä linjassa hallituksen laista piittaamattoman toiminnan jatkumona. Hallituksen suunnasta on pitkin sen työuraa kuulunut viestejä, joissa on vähätelty perustuslakia. Ministerit ovat ääneen pohdiskelleet, että voimassa olevat lait estävät heidän työtänsä. Riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja ilmaisee oman roolinsa sanasta sanaa näin.

Lainaus alkaa:” Hermostuneessa ilmapiirissä helposti unohtuu, missä asemassa eri tahot lausuntojaan antavat. Hyvänä esimerkkinä ovat olleet riistanhoitoyhdistykset, jotka antavat lausuntonsa lakisääteisinä organisaatioina pyrkien kohtelemaan kaikkia metsästäjiä tasavertaisesti. Niiden tehtäviin ei kuulu edunvalvonta. Riistanhoitoyhdistyksen toimintaa ohjaa ja valvoo Suomen riistakeskus Maa- ja metsätalousministeriön ohjauksessa.” Lainaus päättyy.

Tämä lausunto on mielstäni todella käsittämätön. Useat tahot ovat lainkäsittelyn aikana kertoneet, että Suomussalmen kunta kuuluu alueeseen, jota metsästyslain 8§ käsittelee. Riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja jatkaa samaa, mistä hän asiantuntijana ja lakisääteisen organisaation edustajana antoi lausunnnon maa- ja metsätalousvaliokunnalle. Suomussalmi kuuluu alueeseen, jossa metsästys ei ole tasavertaisena voimassa ulkopaikkakuntalaisten kanssa. Pykälä antaa mahdollisuuden olla eriarvoisessa asemassa ulkopaikkakuntalaisten kanssa.

Tätä aihetta olen käsitellyt aiemmin tässä kirjoituksessani. On täysin kestämätöntä lukea metsästäjien virallista lehteä, jossa varapuheenjohtaja unohtaa metsästyslain 8§. Varapuheenjohtajana hän on todella lähtenyt etelän metsästäjien kelkkaan murentamaan vapaata metsästysoikeutta. Lausuntonsa lopuksi ilmoitti valiokunnalle uhkauksen, että seuraavien kansallispuistojen käsittely on jumissa, jos metsästystä ei sallita kaikille Hossan kansallispuistossa. Olisiko aika miettiä Suomen riistakeskuksessa, minkälaisia lausuntoja sieltä annetaan.

Etelän herrat ja narrit löytävät aina hyväntahtoisia ja -uskoisia, joiden avulla vyörytetään pohjoisten asukkaiden oikeuksia etelän hyväksi. Nyt hallituksessa on niitä tahoja, jotka melskaavat kansalaisten tasavertaisesta kohtelusta ja haluavat unohtaa aikaisemmin säädetyt lait. Minä tulen puolustamaan pohjoisten ihmisten hyväksi aiemmin säädettyjä lakeja. Niin kalastuksen kuin metsästyksenkin osalta.

Osuvasti varapuheenjohtaja kirjoittaa, että kenenkä lauluja hän laulaa. Riistakeskus valvoo. Maa- ja metsätalousministeriö ohjaa. Siispä lausunto oli hyvin linjassa valiokunnan päätöksen kanssa.

Avainsanat: lakihossankansallispuistosta, jälkilypsyä, vapaametsästysoikeusuhattuna, sivistynytmetsästyskultturi, piispajärvenerämiehet, suomenriistakeskus

098 Hossa ja menneisyyden haamut

Keskiviikko 3.5.2017 klo 15:42 - yrjöpoeka

Lopultakin on varmaa, että Suomi100-vuoden kunniaksi perustetaan Hossan kansallispuisto. Tiistain täysistunnossa eduskunta hyväksyi lain ympäristövaliokunnan mietinnön mukaisesti. Monta mutkaa koetettiin työntää eteen vielä loppumetreillä. Vielä vappujuhlien aikaan sain ja useat saivat viestejä henkilöltä, joka koki omia oikeuksiaan loukatun. Tämä oli selkeästi näkyvissä näissä lopun irtiotoissa, että yksittäiset ihmiset ja erittäin pienet ryhmät yrittivät saada omat näkemyksensä lain lopputulokseksi.

Tämä samankaltaisuus on ollut näkyvissä viimevuosina. Yhteisön yhdessä sopimissa asioissa ilmaantuu loppumetreillä yksittäisiä henkilöitä kertomaan, että vain hänen ajatuksensa ovat ainoita oikeita. Usein on kyse siitä yksinkertaisesta asiasta, että mitä tietämättömämpi henkilö on asian yksityiskohdista, sitä varmempi hän on omasta erinomaisuudestaan. Tämä ilmiö näkyi osaltaan myös kotikuntani tekemästä päätöksestä, korjata valtatie-5 tieviitoituksia kunnan keskustaajaman läheisyydessä olevissa risteyksissä.

Paikallislehdessä oli valtuustokauden aikana juttuja kunnan tavoitteista muuttaa viitoituksia. Viitoitusten nimien muuttaminen on jäykkää työtä. Tieviranomaisten ja muiden asianosaisten kanssa käytävä neuvonpito kestää useita vuosia. Nyt pitkällisten neuvottelujen jälkeen asiassa päästiin yksimielisyyteen. Paikallislehti julkaisi jutun ja tovin jälkeen ilmaantui valmiin asian kritisoijaksi kyläyhdistys. Paremminkin voisi sanoa, että kyläyhdistystä käytettiin keppihevosena. Raflaavat otsikot nousivat paikallislehden sivulle tilaisuudesta, jossa kunnan virkojohto kertoi syistä, miksi muutos on tehty. Näen tämän olevan suoraa jatkumoa sille, että valmista asiaa yritetään jälkikäteen muuttaa.

Kunnalle lähetetyssä valituskirjeessä nostetaan esille sellainenkin syy, etteivät kylälle osaa ensikesänä paikallisella seurantalolla häitään viettävien 11-parin häävieraat. Kyseessä ovat paikkakunnalta poiusmuuttaneet tai kylällä vielä asuvat parit. Vastustajat eivät ole kuulleet osoitetietorekistereistä ja nykyajan navigaattoreista. Karttojen ja navigaattoreiden avulla olen ainakin itse löytänyt kaikkialta Suomesta hakemani paikan. Tienviitoista se ei ole koskaan jäänyt kiinni. Liian valmiissa maailmassa on tilaa erityisesti valittajille.

Keskustellessani vapun jälkeisestä ajasta tuttujeni kanssa, en voi välttyä ajatukselta, että me elämme liikaa menneisyydessä. Me nostamme esimerkiksi vapun juhlinnan kohteeksi sellaisia menneisyyden haamuja ja juttuja, joilla ei ole mitään jakoa nykyisyyden ja erityisesti tulevaisuuden kanssa. Tämä koskettaa erityisesti koko vasemmistoa ja ammattiyhdistysliikettä.Takerrutaan muistelemaan satavuotta sitten tapahtuneita asioita. Yritetään siirtää ne haalistuneet katkeruudet ja kaunat vielä nykyiselle ja tuleville sukupolville.

2000-luvulla vapunjuhlinta on selkeästi muuttunut kevään iloiseksi juhlaksi. Sellaisena se tulee jatkumaan ja muuttumaan entistä enemmän kaiken kansan juhlaksi. Työväen taistelujuhlaa siitä ei saa enää tekemälläkään. Mikäli tätä asiaa ei ymmärretä ja muututa ajassa, vasemmiston rooli on muistella katkeruuksiaan hämyisissä työväentaloissa. Näin on jo käynyt kotikunnassani. Kajaanissa marssittiin aamuaikaisella muistelemaan 1918- muistoja hautausmaalle. Revi siitä kevään räntäsateessa iloinen vappuilme.

Suomi100 juhlavuosi on menossa. Olisiko kaikkien aika päivittää kalenterinsa.

Avainsanat: suomi100, lakihossankansallispuistosta, medianvedättäminen, sisällisodanhaamut

072 Metsästyskulttuuri Ryysyrannalla

Torstai 30.3.2017 klo 14:37 - yrjöpoeka

Kirjoitin jokin aika sitten tulevasta Hossan kansallispuistosta ja siihen liittyvästä jälkilypystä. Nyt olen saanut hieman lisää toisenkäden tietoa. Minusta näyttää suoraan sanoen siltä, että nyt on kusetettu Suomussalmelaisia metsästäjiä. Joitakin metsästäjiä on saatu mukaan jälkilypsyyn ja he ovat joutuneet hyväksikäytetyiksi. Pitäisi aina olla hieman epäluuloinen, kun etelän herrat alkavat parveilla portinpielissä.

Nyt olisi aika metsästysseurojen herätä ja miettiä yhdessä minkälaiseen peliin heidät on vedetty. Kaikkia Suomussalmelaisia metsästäjiä käytetään kansallispuiston liepeillä käytävässä keskustelussa hyväksi. Etelän metsästäjien aikaansaama liike eduskunnan liepeillä, on saavuttanut päämääränsä ainakin maa- ja metsätalousvaliokunnan päätöksessä. Sitä päätöstä tehtäessä meistä, Suomussalmelaisista metsästäjistä on tehty vastuuttomia.

Yhtenä perusteluina metsästyksen sallimiselle Hossan kansallispuistossa on kerrottu, että etelän seurueet voisivat tuoda tänne järjestäytyneen metsästyksen kulttuuria. Tämä täysin perusteeton väittämä on mennyt lävitse. He ovat väittäneet meidän laskeutuvan portailta suoraan metsään ja me emme välitä säännöistä mitään. Me ammumme villisti aivan kaikkea. Elämästä vieraantuneet kansanedustajat nielevät tämän täysin.

Tästä voi nähdä useampia seurauksia. Kaikki kansallispuistot joutuisivat metsästyksen kohteiksi kun pää on avattu. Aivan kuten valiokuntien edustajien suusta on kuultu, vaaditaan kansalaisten tasapuolista kohtelua. Jos kerran kansallispuistossa metsästetään, sen tulee kuulua tasapuolisesti kaikille. Pohjoisen asukkaille se kaikkein vaarallisin kohta on vapaan metsästysoikeuden menettäminen. Samoin perustein tultaisiin vaatimaan sen lopettamista. Perusteluiksi riittänee tasapuolinen kansalaisten kohtelu, mutta sitä ryyditettäisiin meidän laeista piittaamattomalla käytöksellä.

Kuitenkin meillä on erittäin vahvasti toimivat metsästysseurat 1960-luvulta alkaen. Hirvenmetsästys on täysin seuruemetsästystä ja tarkoin säänneltyä. Meillä on kulkenut ulkomaisia metsästäjiä jo vuosikymmenen verran hirvenmetsästyksessä mukana. Kaikkialta Euroopasta. Me emme ole villejä. Metsästysseurat omilla alueillaan sääntelevät riistakantoja sen mukaan, mitä ne kulloinkin kestävät. Metsästysseurueissa käydään jatkuvaa koulutusta. Viimeisten vuosien aikana seurueisiin on alettu ottaa mukaan myös seuran alueelle muuttaneita mökkiläisiä. Heitä on kaikkialta Suomesta.

Liityin 1968 kesällä Piispajärven Erämiehiin. Olen edelleen sen jäsen. Olen toiminut seuran vastuullisissa johtotehtävissä. Olemme sivistynyt seurue. Olemme vastuullisia metsästäjiä. Tunnen paljon eriseurojen toimijoita. He kaikki ovat koulunsa käyneitä. Sivistyneitä. Lakeja noudattavia.

Kunnallispolitiikkona ja metsästäjänä tunnen suurta myötähäpeää niitä kohtaan, jotka ovat lähteneet mukaan tähän toimintaan. Valtiovallan korkeimmilla päättäjillä on nyt meistä kuva Ryysyrantalaisina. Suomi100 Hossan kansallispuiston myötä olemme taantuneet 100-vuotta. Osaamme suurinpiirtein vetää punaisen viivan. Ilmankos avajaisten pukeutumisetikettinä on ulkoilupukeutuminen. Lätsä, sarkapusero ja ne paremmat diagonaalihousut.

Vetoan eduskuntaan ja hallitukseen, erityisesti pääministeri Sipilään. Pitäytykää esityksessä laiksi Suomi100 Hossan kansallispuistosta. Kutsukaa tarvittaessa Suomussalmelaisten metsästysseurojen edustajat kuultaviksi. Huomaatte kuulemisen jälkeen, että me puhumme samaa Suomea. Pukeudumme sivistyneesti. Osaamme lukea ja kirjoittaa. Osaamme käyttää veistä ja haarukkaa etelän sivistyneitten tapaan. Emme ole villejä. Olemme järjestäytyneitä metsästäjiä. Meidät on jo koulutettu.

Yhdessä asiassa me metsästäjät tarvitsemme koulutusta ja opastusta.

Kuinka voimme jatkossa välttää kusettajien ja hyväksikäyttäjien ansat.

Avainsanat: lakihossankansallispuistosta, jälkilypsyä, vapaametsästysoikeusuhattuna, sivistynytmetsästyskultturi, piispajärvenerämiehet, ryysyranta