Satunnaiset kuvat

Sininen hetki

Uusimmat

Blogin arkisto

054 Muisteluksia

Keskiviikko 17.6.2015 klo 15:12 - yrjöpoeka

Olen usen muistellut lapsuuteni kalapaikkoja ja sitä, kuinka niissä oli kalaa. Palasin aikaisin sunnuntaiaamuna 14.6 lapsuuteni kalapaikoille. Kesä oli tullut jokivarteen ja muistot vyöryivät mieleeni kulkiessani entisiä kalapaikkoja.

Lapsuudessani kesät olivat täynnä työtä. Oli heinäntekoa karjalle talveksi. Oli kerppujen tekoa lampaille ja lehmille. Usein raivasimme uutta peltoa. Kaikesta työstä ja sen raskaudesta huolimatta ryntäsimme lauantai iltaisin yöksi jokivarteen. Useiden kilometrien marssit yläjuoksulle eivät rasittaneet.

Eväät olivat aina mukana ja kahvi oli tärkein nautintoaine. Kalaa söimme nuotiolla laitettuna ja se oli hyvää. Kaikki kalat kelpasivat silloin. Reissun kruunasivat isot harjukset ja aina silloin tällöin saadut taimenet. Jokivarren rauha oli silloin rikkomaton ja ainoastaan itikat pitivät seuraa. Nyt sitä aikaa ja niitä välineitä muistellessa, aika kultaa muistot. Muistoissani joki oli iso.

Nyt samaa jokea katsellessa voi sanoa, että joen reunusympäristö on ennallaan. Mutta heti rantapusikoiden takana on tapahtunut todella paljon. Metsät on hakattu ja maisema kynnetty ja ojitettu. Sillä ei sinällään pitäisi olla joelle vaikutusta, mutta kun sillä todella on! Kaikki humusaine on kulkeutunut jokeen kevät tulvilla ja sen ovat varmistaneet suuret ojat aivan joen reunuksille saakka.

Jokea reunustaville soille, ei olisi koskaan pitänyt tehdä yhtään ojaa. Se olisi estänyt pahimmat haitat, mutta ei jokapaikassa sekään. Joen alajuoksulla sijaitsevat jyrkemmät rinteet ja siellä auraukset valuivat useita vuosia valtavia määriä hiekkaa ja hiesua. Kynnösten reunalta tehtiin vielä ojat suoraan jokipenkaan. Ensimmäisten vuosien jälkeen ojat olivat täynnä ja hiesu valui suvantoihin täyttäen ne. Samalla menetettiin hyvin paljon erinomaisia harjusten kasvupaikkoja.

Jokeen laski vetensä myös muutamia pikkupuroja ja ne olivat taimenten kasvupaikkoja. Purojen metsät hakattiin totaalisesti ja siellä kävi samoin. Liete täytti purojen syvänteet. Vain kullatut muistot ovat jäljellä. Joen viimeiset suvannot on talvisin tyhjennetty vihonviimeisistä harjuksista. Moottorikelkat ovat olleet siinä apuna. Muistellessa voi kyllä sanoa ääneen yhden asian.

Tekniikka ja sen tuoma kehitys ei kaikessa ole hyväksi. Ei ihmiselle, eikä luonnolle.

lapsuuden_paikka.jpg
Siitä lähti taimenpuro
vanhan_sillan_koski.jpg
Vanhan sillan koski
vanha_vt5.jpg
Vuonna 1967 valtatie 5 kulki tästä.

Avainsanat: vanhathyvätajat, lapsuudenkesä, kullatutmuistot