Satunnaiset kuvat

nuorimies

Uusimmat

Blogin arkisto

077 Kristallia ja omavaraisuutta

Lauantai 31.3.2018 klo 17:37 - yrjöpoeka

Suomi on pitänyt huumelakinsa tiukkana ja hyvä niin. Tästä huolimatta huumeita virtaa maahan, koska Euroopan rajat ovat avoimia. Huumeita salakuljetetaan ja kuka tahansa voi olla huumekuski. Aiemmin on luotu julkisuuteen kuva, että narkkarit ovat laitapuolen kulkijoita. Reppanoita ja luusereita. Nyt olemme useita päiviä vaahdonneet erään suomalaisen muusikon pidätyksistä ja hänelle on annettu televisioaikaa.

Televisiossa hän sai julistaa kuinka harmitonta ainetta kristalli on ja välillä pirautti pienen itkun. Itkulla kannattajat antavat anteeksi ja pitävät hänen puheitaan järkyttävän rehellisinä. Sosiaalista mediaa seuratessa tuli selväksi, että toinen puoli kansalaisista piti häntä rehtinä kaverina. Toinen puoli luuserina ja reppanana, ihka aitona narkkarina. Nähdyn perusteella nyt on menossa todella jyrkkä alamäki. Sen tien päässä odottaa tenuremmin ankea arki. Siltojen alla on aina tilaa lauluveikoille.

Syy miksi otin aiheeseen kantaa on se, että media antoi tilaa julkisuudesta tutulle huumeveikon selittelyille. Itseäni jäi hämmästyttämään tuo ymmärtämisen sietämätön kepeys. Yllättävän helposti aletaan ymmärtää huumeiden käyttö sallituksi, koska kyseessä on kansan suosikki. Mikseivät mediat antaneet samankaltaista tilaa asiantuntijoille. He olisivat voineet vääntää rautalangasta sen, että kyseessä on vaarallinen huume. Se on tappavan vaarallista ja sen haitat maksamme me.

Vietämme itsenäisyytemme merkkivuotta ja siihen sisältyy hyvin paljon muisteluita omankansan aseellisesta välien selvittelystä. Tällä sodalla on useita nimiä, mutta osuvin on omasta mielestäni sisällisota. 1900 luku oli alkupuolella erittäin myrskyisä ja kahden maailmansodan aikana Euroopassa tapettiin lähemmäs satamiljoonaa ihmistä. Suomen itsenäistymisen aseellisessa selvittelyssä oli yksi hyvä puoli. Se oli lyhyt ja sen jälkeen tehtiin kansallisesti merkittäviä ratkaisuja, joiden ansiosta jakaantunut kansa pystyi selviämään. Kansan yhdistyminen oli todella nopeaa ja sen ansiosta Suomi pystyi Talvisodassa 1939 selviämään ilman maan miehitystä.

Viime kuukausina olen tutkinut arkistoja omankyläni maamiesseuran 100-vuotis historiikkia varten. Itsenäisyyden alkuvuosina Kainuu kärsi suoranaisesta nälänhädästä. Suomussalmi ja kotikyläni Piispajärvi olivat sen kauimmaisessa nurkassa. Ei tieyhteyksiä, joten elintarvikkeiden tuonti oli juuri 1918 täysin mahdotonta. Kainuu ja erityisesti kotikuntani oli kaukana maatalouden omavaraisuudesta. Maanviljelys oli vielä käytännössä tuntematonta ja karjanrehu niitettiin suoalueilta lisukkeena lehtikerput. Karja oli talvikauden ns. ummessa ja ei tuottanut maitoa huonon ruoan takia.

Käydessäni keskusteluja minua iäkkäämpien ihmisten kanssa yllätyin kuinka monella oli olemassa katkeruutta itsenäistymisen alkuajoilta. Kukaan kanssani keskustellut ei ollut itse kokenut sitä, mutta isovanhemmat olivat. Ehkäpä on meille kaikille hyväksi puhua tuon ajan asiat halki poikki ja pinoon.

Arkistojen tutkiminen on tuonut yhden asian helmenkirkkaaksi. Meidän on edelleen huolehdittava elintarvikkeiden tuotannon omavaraisuudesta. Ruoan puute oli silloin yksi tärkeimmistä syistä, jotka ajoivat kansan vastakkain. Maailma on taas levoton. Sotia pakenevia ihmisiä vaeltaa taas miljoonittain. Aseita kalistellaan jokapuolella.

Omavaraisuus kunniaan. Se on hyvä ohjenuora tulevaisuuteen.

Avainsanat: kristallihuume, jarisillanpää, laulujenlunnaat, sisällissotasuomessa1918, maamiesseurojenperustamistentarkoitus, ruokahuollonomavaraisuus, omavaraisuuskunniaan