Satunnaiset kuvat

metsakurjenpolvi3

Uusimmat

Blogin arkisto

258 Valemedia

Torstai 29.11.2018 klo 10:36 - yrjöpoeka

USAn presidentti puhuu jatkuvasti valemediasta. Sillä hän tarkoittaa kaikkia niitä mediakanavia, jotka uskaltavat arvostella hänen tekemisiään. Toisaalta Trump on myös oikeassa. Nykyään media lyö suurella präntillä otsikot näkyviin. Niissä lupaillaan ihan mitä vaan. Kun jutun sitten tarkemmin lukee, otsikon sanoma alkaa tuntua oudolta. Tämä näkyy myös meillä Suomessa.

Otan yhdeksi esimerkiksi Antti Rinteen sanomiset. Uutissuomalainen otsikoi näyttävästi, että Antti Rinne vaatii lannanlevityksen lopettamista pelloille. Jutun luettuaan selviää kyllä, ettei hän ole esittänyt sellaista vaatimusta. Hän oli vain ääneen pohdiskellut erilaisista keinoista tuottaa enrgiaa ja lanta oli yksi sellainen. Tämä aiheutti heti suuttumisen aallokon sosiaalisessa mediassa ja erityisesti kepulaiset kohkasivat siitä. Kukaan ei enää muista muuta aiheesta kuin sen, että Rinne kieltää lannan levittämisen pelloille.

Ihmisten tapa on vilkaista otsikoita ja se tuottaa Trumpin mainostamaa valemediaa. En tiedä onko nyt toimitusten tarkoitus vartavasten otsikon avulla muodostaa jostakusta ihmisestä tai asiasta kielteinen mielikuva? Jos joku muuta väittää, media voi sanoa, että lukekaa juttu tarkemmin. Sillä aikaa otsikointi jatkaa elämistään ja sitä ei enää saa pois. Näin myös Antti Rinne tulee törmäämään tämän otsikon mielikuvaan kevään vaalikentillä. Television toimittajien maailmaa seuranneena voisi olettaa, että he mielellään käyttävät tätä otsikointia tulevissa vaalitenteissä.

Myös politiikan toimijat pyrkivät tähän. Syöttämällä julkisuuteen jonkin raflaavan väitteen saadaan media kiinnostumaan. Median jauhaessa asiaa, kukaan ei lopulta muista mistä kaikki sai alkunsa. Sitä ei etenkään muista äänestäjä. Viimeisten äänestäjien muisti on vain alle viikon ikäinen. Eli isojoukko suomalaisia päättää vasta viimeisellä viikolla sen, mitä puoluetta ja henkilöä aikoo äänestää. Paras mielikuvien luoja pärjää ja varsinaisilla asikaysymyksillä ei heidän päätään käännetä.

Tästä nousi mieleeni uudistus tuleviin presidentin vaaleihin. Televiosio tuottaa useita viihdeohjelmia, joissa tunnetut julkut tekevät yhtä sun toista. Nyt seuraavien presidentti ehdokkaiden tulisi kisata TKK-tapahtumassa (Tanssii tähtien kanssa). Tässä kisassa katsojat todella näkisivät millaisia säväreitä ehdokkaat saisivat heissä aikaan. Asiakysymyksillä ei ole muutoinkaan näissä vaaleissa mitään virkaa, vaan mielikuvilla. Ammattitansiijan riepottelemat ehdokkaat antaisivat katsojille hyvän kuvan siitä, pitääkö ehdokas nostaa tunkilla lavalle, vai pääsekö hän jopa itse sinne. Tämä ajatukseni voisi antaa uutta puhtia aneemisten ehdokkaiden olemuksiin.

Jokin aika sitten perussuomalaisten työläinen Matti Putkonen ilmestyi median kautta kertomaan, millaisen uhan tuulivoimalat aiheuttavat. Lepakot räjähtelevät voimaloiden roottoreiden aiheuttamien ultra äänten takia. Messu oli melkoinen ja osa kansalaisista uskoi sen olevan tietysti totta, koska se näkyi jopa televisiossa. Tämä oli tietysti täyttä puppua. Kuuntelin paripäivää sitten tuulivoimaloihin liittyvää radio ohjelmaa ja siinä kerrottiin ultraäänien kadonneen ja muuttuneen jopa uhanalaiseksi vastustamisen keinovalikoimassa. Millä Putkonen nyt vakuuttaa puolueen jäsenet. Näkymättömät ja uhkaavat ultra äänet ovat nyt uhanalaisia.

Putkosen tulisi nyt vaatia ultra äänien suojelua ja siksi pitäisi kaikkien persujen tukea tuulivoimaloiden lisärakentamista.

Avainsanat: presidenttitrump, valemedia, anttirinnekieltäälannanlevittämisen, tanssiitähtienkanssa, ultraäänet, uhanalainenlaji

078 Ihmisen kaipuu luonnon rauhaan

Maanantai 2.4.2018 klo 17:59 - yrjöpoeka

Suomalaiset ovat kansaa, joka lähtee vaellukselle talvisin kuten luonnoneläimistä lähtevät poro ja sopuli. Suomen pohjoisimmat tunturit ovat kohta täynnä talvilaidun alueita ihmissopuleille. Meillä puhutaan kaipuusta luonnon puhdistavaan rauhaan, kauas kiireisestä kaupunkilaisen elämästä. Kaupunki kuhisee ihmisiä ja sen sanotaan ahdistavan suomalaista. Totta on, että suomalaiset ovat muutamassa kymmenessä vuodessa ahtautuneet kaupunkien kerrostaloihin.

Suomalaiset haaveilevat tutkimuksen mukaan pienestä punaisesta mökistä järven rannalla ja lähellä kaikkia palveluita. Tänään on mahdotonta saada mitään palveluja, ellei asu suurissa asutuskeskuksissa. Toinen vaihtoehto ovat nämä pohjoiseen rakennetut talvilaidunalueet. Siellä ovat palvelut lähellä ja runsaasti muita sopuleita. Kaupunkien ihmisvilinästä nämä vaeltajasopulit siirtyvät autoilla tuhannen kilometrin päähän samojen ihmisten viereen. Näin maalla asuvana huokaisen kateudesta, kuinka joillakin on varaa oikeaan luonnonrauhaan.

Lastenlapseni Ilona ja Aliisa olivat pääsiäispyhinä vierailemassa mummolassa. Aika oli todella lyhyt ja se todettiin yksissä tuumin liian lyhkäiseksi ajaksi. Tytöt saivat olla nuorempina hyvin paljon mummolassa ja siksi se on ymmärrettävää. Itselleni ja vaimolleni, mummolle, jää aina ikävä lasten lähdettyä. Vein tytöt aamusella vaimoni kanssa paikkaan, josta heidän isänsä poimi heidät kyytiin. Koska pääsiäispyhät olivat päätepisteessä, oli odotettavissa melkoista liikenneruuhkaa valtatiellä. Menomatkalla saimme ajella rauhassa, koska pohjoisesta vaeltava sopulilauman kärki ei ollut vielä tällä korkeudella.

Paluumatkalla sitten autoja tulikin jonossa. Jokainen sopuleja täynnä oleva auto (erityisesti Audi, BMV ja Mercedes) yritti jatkuvasti ehtiä lauman kärkipaikalle. Vastaantulevissa autoissa (Audeissa) olivat kuskeina todelliset sopulit. Ohittamaan lähdettiin mutkissa ja tuplasulkuviivoilla ja vaikka vastaan tuli liikennettä. Aivan loppumatkalla näimme sitten todellisen sopulilauman kuninkaan. Todella tiivis autoletka lähestyi ja sen kolmantena ajoneuvona oli suuri linja-auto. Ohitettuani tulevan letkan katsoin peilistä, kuinka linja-auto löi vilkun päälle ja lähti ohitukseen. Huonoa oli se, että paikka oli sulkuviivoilla ja näkyvyyttä vain 100 metriä. Sulkuviivat olivat sen takia, että edessä oli mäki jonka alle ei voinut nähdä.

Tässä sopulien massavaelluksessa on pahinta se, että alkeellisetkin liikennesäännöt joutuvat massan liikkeessä romukoppaan. Ohittamiset sulkuviivoilla ja mutkissa ovat vastuutonta muita liikkujia kohtaan. Onneksi aurinkoinen pääsiäinen oli sulattanut suurimman osan tiestöstä. Jäätynyttä pintaa oli muutamissa paikoissa. Ne olivat lähes aina mutkissa. Siellä oli sulavesi jäätynyt ja valunut sisämutkaa kohden. Pakkasta oli vielä aamulla -6 – 8 astetta.

Sopulien valvontaa pitäisi tehdä juuri vaelluksen aikana. Poliisien pitäisi siirtää valvontaa oikeasti kahdelle valtaväylälle. E4 ja E63 ovat niitä valtaväyliä. Tunnuksettomilla autoilla olisi helppo ottaa vastaantulevasta liikenteestä pahimmat sopulit jäähylle. Samalla muiden autoilijoiden kaasujalka keventyisi edes joksikin aikaa. Seuraava poliisipartio ottaisi taas kiirettä pois.

Maailman onnelllisin sopuli ansaitsee lisää valvontaa

Avainsanat: sopulivaellus, suomalainenkaipaaluontoa, saariselkä, levi, ruka, pääsiäisenpaluuliikenne, maailmanonnellisinkansa

198 Vallaton valtuutettu

Keskiviikko 18.10.2017 klo 15:01 - yrjöpoeka

Olen seurannut muutamien vuosien ajan kunnallista kädenvääntöä Kittilässä. Nyt suurin osa valtuutetuista ja kunnahallituksen jäsenistä on saanut syytteet törkeistä virkarikoksista. Kittilä on erinomainen esimerkki vallattomista valtuutetuista. Samoin se on kertomus siitä, että hyvin pieni piiri voi johdatella valtuutetut jopa leivättömän pöydän äärelle. Tästä tulevasta Lex Kittilästä on tulossa esimerkki kaikille Suomen kunnanvaltuutetuille.

Kittilässä on valta ollut keskustalla. Vasemmistolla on myös ollut merkittävä rooli niin Kittilässä kuin muuallakin itäisen Lapin kunnissa. Uutena ja vastuullisena voimana kaksissa edellisissä kunnallisvaaleissa mukaan tulivat perussuomalaiset. Valitettavasti saatu valta on sokaissut myös heidät. Vastuullisuus joudutaan punnitsemaan käräjäsalissa. Kittilässä on nähtävissä se, ovatko kunnanvaltuutetut itsenäisiä päätöksentekijöitä. Vai ovatko he kuin lauma lampaita paimenen johdateltavina.

Useissa kunnissa ja erityisesti pohjoisimmassa Suomessa, valtaa pitää yksi ja sama puolue, keskusta. Ännestäjät ovat samalla tavoin johdateltavissa kuin Kittilän kunnavaltuutetut. Koska äiti ja isä ovat aina äänestäneet keskustaa, myös jälkipolvet äänestävät samoin. Uudet valtuutetut luottavat sokeasti johtavia kunnallispoliitikkoja. Siitäkin huolimatta, että osa uusista valtuutetuista on paremmin koulutettuja ja heillä pitäisi olla kyky ja taito itsenäiseen ajatteluun.

Olen vuosien kuluessa nähnyt ja kokenut sen lammasmaisen käyttäytymisen, mihin suuren ryhmän jäsenet joutuvat lammaspaimenten johdolla. Olen keskustellut vuosien saatossa useiden suuren ryhmän valtuutettujen kanssa. He ovat monasti erittäin kriittisiä ryhmänsä johtoa kohtaan. Olen tiedustellut heitä sitä, että miksi he kuitenkin menevät tahdottomasti mukaan johdon esittämiin asioihin. Mitä olen saanut vastaukseksi? Merkittävin tekijä on ollut suuren ryhmän painostus. Toisena tekijänä on joutuminen ryhmän ja sen johdon epäsuosioon.

Tämä viimeinen tekijä on kunnassa asuvalle ihmiselle pahinta mitä voi sattua. Siinä ihmisestä tulee persona non grata. Samankaltaiseen tilanteeseen joutuvat uskonnollisten yhteisöjen ulospotkitut jäsenet. Jopa oman perheen ja suvun jäsenet voivat hylkiä näitä. Myös koulukiusatut ja työpaikka kiusaamisesta kärsivät kokevat saman. Siksi pienissä kunnissa yksittäisen ihmisen saama valtuutetun ja päättäjän rooli voi joutua ja joutuu poliittisen ryhmän vallankäytön välineeksi.

Pieni valtuutettu voi istua valtuustossa useita kausia ja hän ei koskaan nouse näkyvään rooliin. Hän saa kuitenkin tuntea kuuluvansa johonkin isompaan ryhmään. Samoin hän voi ryhmän jäsenenä kokea omanarvontuntoa. Samoin hänestä tuntuu hyvältä, kun suuremmat johtajat kyselevät häneltä mitä kuuluu ja kai muistat kannattaa häntä kunnallisjärjestön kokouksessa hallituksen puheenjohtajaksi. Hyväksytyksi tuleminen saa valtuutetun kasvot loistamaan. Tämän jälkeen hän puolustaa suurta ryhmää leijonan lailla. Siinä saavat omat ja muut erimieliset kyytiä.

Mikä on vallattomille valtuutetuille yhteistä? En väitä, eikä tämä ole totuus. Suurin osa kuntien valtuutetuista tekee päätöksensä kuten johtaja sanoo.

Vallaton valtuutettu on kuin ajopuu. Ajelehtii isojen aaltojen viemänä.

ps. Kuuntelen juuri vallattomasti valtiopäivillä lähetystä Siellä Lapista valitut kansanedustajat puolustavat Kittilän laittomuuksia. Aikuisen oikeasti. Puolustavat. Ensin jokainen kertoi, ettei ota kantaa. Vähän ajan päästä alkoi sitten puhetta tulla, että melkein ovat syyttömiä ja liian kovia rangaistuksia ollaan tekemässä pienille ihmisille. Eeva Maria Maijala kertoo, että Kittilässä on toimittu kuntalakien mukaan... Kehuu kaiken olevan kunnossa ja vain yksi ainoa asia on median hampaissa. No, hän kepusta. Tietää että ryhmää on puolustettava, muutoin valtakirja loppuu seuraavissa vaaleissa.

Vain Markus Mustajärvi edusti järkeä.

Sinisten ajatusten Matti Torvinen, sanat ei riitä kertomaan... nuoleskeli Kittiläläisiä.

Ei hyvää päivää... Ei ole ihme, että Kittilässä ollaan hukassa. Kansanedustajat ovat samaa tasoa.

Onneksi toimittaja jo huomasi asian.

Avainsanat: lexkittilä, 27kunnanvaltuutettuasyytteessävirkarikoksista, personanongrata, levinrinnekeskus, ajopuuteoria, suomenkuvalehti, juhasipiläeitiedäkittilästämitään

114 Kevätahdistusta ja muuta vatulointia

Maanantai 22.5.2017 klo 18:45 - yrjöpoeka

Näin voisi sanoa, kun jääkiekko loppui ja huuto ja mekastus vaimeni. Suomessa jääkiekko on saanut liian ison roolin kaikissa medioissa. Onhan se tietysti sitäkin, että miljoonia tienaavia omia poikia on mukava kannustaa. Valitettavasti näin loppukeväästä ainakin minun kuppini on täynnä tätä vouhkaamista.

Mutta ei tämä tähän loppunut. Kesäaikana aloittaa sitten toinen peli, eli pesäpallo. Sitä älytöntä vouhkaamista pyöreän pallon perässä en ymmärrä alkuunkaan. Siinä on jotakin samaa kuin ajokoiran tolvaamisessa jäniksen perässä. Meteli on kaamea ja seuraajat vielä kuumempina. Ainakin niillä paikkakunnilla, missä pesäpallo on vallannut kaiken julkisuuden. Kainuussa Sotkamon Jymy on sitä ja kaikki Kainuun mediat ovat sitä pullollaan.

Onneksi voin lyödä kaikkia alueelliset kanavat kiinni. Hupi ei kuitenkaan tähän lopu. Kaikki kotimaiset kanavat alkavat suoltaa uusintoja useilta vuosikymmeniltä. Ovat vielä luvanneet aloittaa aatamin aikuisia ohjelmia uudelleen. Silloin kun olisi aika istahtaa töllöttimen ääreen, niin ohjelmatarjonta on sitä saqmaa kuin nuoruudessani. Dementikko muistelee vain vanhoja juttuja. Ilmeisesti kaukaa viisaat ovat päättäneet dementoida koko väestön pikkuhiljaa.

Aivan väkisin meinaa tämä tällainen meno masentaa. Onneksi tänään on tullut todella keväinen ja lämmin ilma. Olen saanut puuhastella ulkosalla ja levitellä viimeisiä lumikinoksia. Sitä mukaa kun nurmikko tulee esille saan rapsutella roskat lehtiharavalla pois. Tämä puuha on aina auttanut minua masentavien ajatusten vyöryessä keväällä päälle. Pois unohtuu jääkiekko ja muu tohotus. Lisää terapiaa saan kun puuhastelemme vaimoni kanssa yhdessä pihamaalla. Kukkien istutusta ja entisten hoitoa. Kevät on ihmisen onneksi.

Toukokuu on pian taputeltu. Samalla on taputeltu myös kaikki minun luottamustehtäväni. Saan aloittaa aivan normaalin elämän. Ei kalenterin orjuutusta. Ei tuntikausien kokouksia. Ei päivien mittaisia seminaareja, jotka eivät lopulta johda mihinkään. Kainuussa on viimevuosina kokoustettu kuntauudistuksen takia erinäisiä viikkoja. Mitään ei tapahtunut. Entistä syvemmälle on kaivauduttu juoksuhautoihin. Sote-soppaa on samaan aikaan väännetty kaksi valtuustokautta. Kaikki istuminen on ollut turhauttavaa.

Hallituksen toimia seuratessa voi ennustaa, että vatuloiminen tulee jatkumaan. Edellisen hallituskauden aikana totuimme siihen, että sateenkaarihallitus oli kaikkein huonoin. Totuuden nimessä on sanottava, että kyllä tämä nykyinen hallitus sille tulee pärjäämään. Mitään valmista ei tule mistään. Aikansa vatuloituaan puolueet sylkäisevät ulos jotakin todella keskeneräistä. Kokoomus on saanut hallintarekisterinsä ja keskusta maakuntahallintonsa (se on kyllä vielä auki). Persuille on jätetty oma hillotolppa ja siitä käyvät kohta uudet puheenjohtaja ehdokkaat kiihkeän kamppailun.

Kaikkien turhauttavien istuntojen lopputulema on se, että kansalaiset saavat tilalle kurjuutta ja verorasitusta. Palveluita tehostetaan ja sen seurauksena palvelut ovat kohta saatavissa kehäkolmosen sisäpuolella. Talouden sanotaan kohentuvan vauhdilla. Työttömyys jatkaa silti entisellään. No ei aivan. Kuntouttavassa työtoiminnassa kulkevia kurmotetaan, koska he ovat reppanoita ja työtävieroksuvia. Näin minulle on avaamassani facebook keskustelussa vakuutettu.

Maailma on vahvojen ja toimeen tulevien käsissä.

Avainsanat: jääkiekonmm, pesäpallojaajokoirat.televisionkesäuusinnat, puutrhanhoitoauttaamasennuksessa, hallituksenhillotolpat

006 Kittilästä digiloikkaan

Sunnuntai 8.1.2017 klo 13:41 - yrjöpoeka

Tänä keväänä olisi mielenkiintoista olla kärpäsenä katossa, kun Kittilän keskustan kunnallisjärjestö pohtii ehdokasasettelua kevään kuntavaaleissa. Pyrkivätkö nykyiset rikostutkinnassa olevat valtuutetut jatkamaan, vai siirtyvätkö häveliäästi syrjään? Luulen heidän pyrkivän jatkokaudelle, koska he ovat kokeneet ettei rikoslaki kosketa kunnallista päätöksenteko organisaatiota.

Kittilän kiemuroiden seuraaminen on kyllä käynyt kotimaisesta reality-sarjasta. Tiukkoja käänteitä ja uhkailuja suuren maailman tapaan. Rinneyhtiö ja sen toimia tukevat valtuutetut toimivat sivusta katsoen mafia tyyliin. Kaikkein uskomattominta on se, etteivät päätöksenteossa mukanaolevat usko oikeusoppineita, kun he ovat varoitelleet päättäjiä karille ajamisesta. Uskomattoman sitkeästi he ajavat päättäjien ja rinneyhtiön keskenään sopimia asioita. Tältä se nimenomaan näyttää ulkopuolelta katsottuna.

Kummallista on se hiljaisuus, millä valtapuolue keskusta on asiaan suhtautunut? Hieman samanlainen tapa kuin perussuomalaisten puheenjohtajalla Soinilla. Niin kauan kun ei ole tuomittu, mennä höllötellään. Ilmeisesti myös harjaaminen tuomioiden jälkeen on samasuuntaista. Pidän kyllä melkomoisena ihmeenä sitä, jos äänestäjät kaikesta tästä sotkusta huolimatta äänestävät samat henkilöt uudelleen kunnan peräsimeen?

Valitettavasti itsellä on usko hiljalleen rapistunut tähän demokraattiseen päätöksenteko koneistoon ja äänestäjien oikeudenmukaisuuden tuntemukseen. Muuutaman hernekeiton jälkeen äänestäjä tekee mielessään ratkaisun ja päättää laittaa entiset jatkoon, koska uusista ei tiedä mitä he tekevät. Vievät vielä kunnan perikatoon. Kittilän nykyinen kunnanvaltuusto ja -hallitus ovat sen kyllä jo tehneet, muutamaa luottamushenkilöä lukuunottamatta.

On annettava suuri tunnustus näille muutamille rohkeille, jotka ovat jaksaneet puolustaa laillista menoa. Itse luottamushenkilönä toimivana tiedän, että eri mieltä oleminen enemmistön kanssa on joskus todella raskasta. Vähemmistöön jäävät voivat joutua niinsanotusti työpaikkakiusatuiksi. Tätä ei kukaan kunnissa tunnusta olevan olemassa. Tunnen useita kesken kauden lähteneitä valtuutettuja, jotka ovat kärsineet juuri tästä. He joutuvat sivuraiteelle ja he kokevat erittäin suurta syrjäytymistä omasta taustaryhmästään. Lopulta on tehtävä päätös lähteä, oman jaksamisen takia.

Tässä olisi joillekin tutkijoille työsarkaa, koska tämä on erittäin yleistä. Julminta ja pahinta se on minun havaintojeni mukaan suurissa ryhmissä. Voisin jopa sanoa, että olen joskus kauan sitten joutunut sen kokemaan. Suurissa ryhmissä on aina muutama henkilö, joiden suosiosta on kaikkien kilpailtava. Voit joutua näiden henkilöiden epäsuosion kohteeksi, jos olet asioista eri mieltä. Huomaat hyvin pian olevasi eristetty ja oma ryhmä ei puhu sinulle.

Sitten suuret vanhat puolueet ihmettelevät, miksei politiikka kiinnosta nuoria? Muutama pois lähtenyt nuori kyllä kertoo oppimansa ympäristölleen ja erityisesti nyt some-aikana viesti kulkee hyvin. On mielenkiintoista nähdä, kuinka tulevaisuudessa toimitaan, kun uudet toimintavat saadaan kunnissa käyttöön. Kuntastrategian suunnittelu niin, että mukaan otetaan kunnissa toimivia järjestöjä ja yhteisöjä voi (ehkä) avata tätä vanhoillista solmua.

Uudistusta jarruttamaan ilmestyvät takuuvarmasti vanhat puoluesatraapit. Ne joilla ei ole tietokoneita ja sähköposteja.

On se Sipilän ihme, jos digi-loikka toteutuu!

Avainsanat: lexkittilä, leviskirinneyhtiö, inkeriyritys, annamäkelä, pekkaviljanen, digiloikka

014 Toisessa persoonassa

Lauantai 31.1.2015 klo 21:12 - yrjöpoeka

On ollut mukava päivä. Oli mukava herätä virkeisiin lasten ääniin aamusella. Kävimme Ilonan kanssa luistelemassa ja sitten aamupäivä muuta touhua, kuten eilisen rästiin jääneet lumihommat. Iltapäivällä kävin Kajaanissa tekemässä lumitöitä tyttärelleni. Lehtikankaalla on myös lunta ja kohta se ei sovi mihinkään. Ruoto on päivän töiden jälkeen jumissa. Onneksi on tuo sauna keksitty!

Päivän aikana olen saanut vastailla ”muutaman” kerran puhelimeen. Niin siinä sitten kävi, että ensimmäisen kerran älypuhelimestani katosi kipinä. Liika on liikaa ja virtaa näköjään tarvitaan. Päivän lehdessä on eilisen haastattelun jäljiltä taas tullut jotakin uutta. Nimettömille kommentoijille päivä on ollut todellinen kultakaivos. Lokaa on saanut työntää maakuntalehden nettisivuille aivan vapaasti. Ja heitä riittää.

Mielestäni on parasta seurata näitä nimettömiä kirjoittajia ja yrittää arvata, kuka milloinkin kirjoittaa. Päivän parhaasta ja todella pitkästä vuodatuksesta vastasi Kuhmon lahja kansanliikkeellemme. A4:n mittainen vuodatus oli silkkaa, ---- no, ainakin lannnoitetta oli riittävästi. Toisessa persoonassa kirjoittamisessa on omat vaaransa. Niin oli tässäkin. Kirjoituksesta loisti selkeästi kuhmolainen äidin poika. Kirjoitus toimituksen toimesta poistettiin ilmeisesti sen sekavuuden takia. Ihmettelen kyllä hieman toimituksen ajatusta päästää julkisuuteen tämän tasoista kirjoittelua? Edes hetkeksi.

Aikaisemmin Hyrynsalmen lahja puolueellemme kirjoitti aivan samalla tavalla, toisessa persoonassa, silkkaa peruslannoitetta. Sitä samaa tämä persoona työntää tulemaan Suoli24:lla. Kuhmon lahjakkuus lyö kyllä Hyrynsalmen virtuoosin laudalta mennen tullen. Yhteistä molemmille on se, että jutut ovat jumittuneet yhteen ja ainoaan asiaan. Juuri siksi he ovat hyvin tunnistettavia. Kumpikaan ei huomaa sähköisen kirjoittelun taikaa. Kerran kirjoitettu jatkaa elämäänsä poistamisen jälkeenkin. Tallentaminen on niin helppoa.

Vain yksi ja ainoa rohkea on näiden kahden päivän aikana uskaltanut vuodattaa sanallisen likasankon korvalle puhelimen kautta. Se tapahtui aamuyöstä hieman neljän (4) jälkeen. Heräsin puhelimen soimiseen ja rohkea humalainen sain äänijänteensä auki. Jätin hänet mesomaan omaan puhelimeensa. Kaikista yhteydenotoista olen saanut varmuutta sille, ettemme ole yksin.

Tänään olen aloittanut vaalityön ja toivottanut ensimmäiset Pohjois-Pohjanmaan ehdokkaat tervetulleiksi Suomussalmelle. Tuttu työ toreilla ja turuilla jatkuu. Tulen tukemaan sellaisia ehdokkaita, joilla on sydämissä sivistystä ja ajatuksia muustakin kuin omasta edusta. Ehdokkaita, jotka eivät ole yhden asian ihmisiä. Näitä ihmisiä on. Itsenäisesti ajattelevia perussuomalaisia. Iloisia ja avoimia. Ihmisiä, joista tulee hyviä kansanedustajia.

Näiden ehdokkaiden puolesta työ kansanliikkeen parissa jatkuu.

Avainsanat: kirjoittaminentoisessapersoonassa, itsenäisestiajatteleviaperussuomalaisia, perussuomalainenkansanliike

017 Sonnalevitys

Perjantai 28.2.2014 klo 19:27 - yrjöpoeka

Lapsuudessani aloitettiin sonnalevitys keväisin pelloille siinä vaiheessa, kun ensimmäiset pälvet ilmaantuivat. Nyt kevät on aloittanut tulemisensa jo helmikuussa ja lauhaa säätä on luvassa vielä pitkälle maaliskuulla. Nykyaikana sontaa ei enää levitetä pelloille, kuin aivan muutamilla suurilla maatiloilla. Sekin on lietelantaa.

Säätiloista huolimatta sonnalevitys on ollut jo tovin aikaa vauhdissa. Nykyajan ihmiset ovat keksineet aineellisen levityksen sijasta levittää henkistä sontaa sosiaalisessa mediassa. On uskomatonta, kuinka ihmiset levittävät kaunaisia ja vihamielisiä ajatuksiaan julkiseen levitykseen. Sontaa on lentänyt naamakirjassa ja lehtien uutispalstojen kommenteissa. Itse olen asennoitunut aiheeseen siten, että on hyväksi levittää sonta kaikkien nähtäville. Tärkeintä on, että nimi kirjoitetaan oikein.

Viime kunnahallituksessa tekemäni eriävät mielipiteet, saivat muutamat totiseen sonnalevitykseen. Kukaan ei pysähdy edes hetken vertaa pohtimaan, miksi olen tehnyt eriävät mielipiteet. Mistä syystä ne on tehty. Valtuuston tekemä päätös ja siinä ilmaistu tahtotila eivät merkitse sonnalevittäjille mitään. Tärkeintä on ollut ilmaista syvä inho sitä kohtaan, että uskallan kyseenalaistaa hyvin pienen vähemmistön aloittaman metelöinnin.

Naamakirjassa Suomussalmelainen nuoremman polven kunnanvaltuutettu Jonna Seppänen kirjoittaa facebook Ruhtinansalmi ryhmässä näin: ”tuokin yrjön ploki yhtä tyhjän kanssa. miitä lie pelkää kun ei ole kommentointimahdollisuutta. tavallaam siihen blokkaamiseen kuitenkin liittyy oleellisesti vuorovaikus. Yksi paskan puhuja koko ukko”. Juuri tuosta syystä olen estänyt vuorovaikutuksen teksteihini. Vähemmästäkin turhautuu, kun yrittää vastata ihmisille joiden vuorovaikutustaidot ovat jääneet navetan ja pellon välille.

Kainuulaisessa ja Suomussalmelaisessa keskusteluilmapiirissä menee siihen asti hyvin, kun on kaikkien kanssa samaa mieltä. Samalla hetkellä kun ilmaiset olevasi eri mieltä kuin mitä enemmistö on, sillä hetkellä muista kuoriutuu todellisia hurmoshenkisiä ns. koulukiusaajia. Tämä kohdistuu aivan kaikkeen, oli kysymys aatteista, uskonnosta, tai sukupuolisesta poikkeavuudesta. Suurin meteli ja leimaaminen alkaakin sitten siinä vaiheessa, kun joku uskaltaa nousta puolustamaan yhteisön oikeuksia.

Suurinta meteliä pitävät sitten kaikessa ne, joiden asiaosaaminen on hyvin heikko, tai se kohdistuu hyvin kapealle elämän alueelle. Tässä ja nyt, minä-minä tyyppi on tästä hyvä esimerkki. Elämästä ja arjesta vieraantuneet, suojattua elämää eläneet pullansyöjät ovat hanakoita kertomaan, kuinka vain heillä on oikea tieto. Me iäkkäämmät elämää ja arkea nähneet tiedämme, että erilaista elämää on hyvin paljon pullansyönnin ulkopuolella.

Päätöksenteko ei aina mene yksituumaisuuden vallitessa. Joskus joudutaan tilanteeseen, että olet asiasi kanssa yksin. Silloin on etsittävä se keino, millä ilmaista oma mielipiteensä asiasta. Nyt minun oli etsittävä keino ja se oli eriävä mielipide. Siihen on meillä kaikilla oikeus. Siksi ihmettelen sitä, että oikeuttani olla erimieltä pidetään vihamielisenä ilmiönä?

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini on sanonut: Se huutaa, kuka pelkää!

Avainsanat: sonnalevitys, lehmänlanta, lietelanta, naamakirja, eriävämielipide