Satunnaiset kuvat

Tenolaiset

Uusimmat

Blogin arkisto

198 Vallaton valtuutettu

Keskiviikko 18.10.2017 klo 15:01 - yrjöpoeka

Olen seurannut muutamien vuosien ajan kunnallista kädenvääntöä Kittilässä. Nyt suurin osa valtuutetuista ja kunnahallituksen jäsenistä on saanut syytteet törkeistä virkarikoksista. Kittilä on erinomainen esimerkki vallattomista valtuutetuista. Samoin se on kertomus siitä, että hyvin pieni piiri voi johdatella valtuutetut jopa leivättömän pöydän äärelle. Tästä tulevasta Lex Kittilästä on tulossa esimerkki kaikille Suomen kunnanvaltuutetuille.

Kittilässä on valta ollut keskustalla. Vasemmistolla on myös ollut merkittävä rooli niin Kittilässä kuin muuallakin itäisen Lapin kunnissa. Uutena ja vastuullisena voimana kaksissa edellisissä kunnallisvaaleissa mukaan tulivat perussuomalaiset. Valitettavasti saatu valta on sokaissut myös heidät. Vastuullisuus joudutaan punnitsemaan käräjäsalissa. Kittilässä on nähtävissä se, ovatko kunnanvaltuutetut itsenäisiä päätöksentekijöitä. Vai ovatko he kuin lauma lampaita paimenen johdateltavina.

Useissa kunnissa ja erityisesti pohjoisimmassa Suomessa, valtaa pitää yksi ja sama puolue, keskusta. Ännestäjät ovat samalla tavoin johdateltavissa kuin Kittilän kunnavaltuutetut. Koska äiti ja isä ovat aina äänestäneet keskustaa, myös jälkipolvet äänestävät samoin. Uudet valtuutetut luottavat sokeasti johtavia kunnallispoliitikkoja. Siitäkin huolimatta, että osa uusista valtuutetuista on paremmin koulutettuja ja heillä pitäisi olla kyky ja taito itsenäiseen ajatteluun.

Olen vuosien kuluessa nähnyt ja kokenut sen lammasmaisen käyttäytymisen, mihin suuren ryhmän jäsenet joutuvat lammaspaimenten johdolla. Olen keskustellut vuosien saatossa useiden suuren ryhmän valtuutettujen kanssa. He ovat monasti erittäin kriittisiä ryhmänsä johtoa kohtaan. Olen tiedustellut heitä sitä, että miksi he kuitenkin menevät tahdottomasti mukaan johdon esittämiin asioihin. Mitä olen saanut vastaukseksi? Merkittävin tekijä on ollut suuren ryhmän painostus. Toisena tekijänä on joutuminen ryhmän ja sen johdon epäsuosioon.

Tämä viimeinen tekijä on kunnassa asuvalle ihmiselle pahinta mitä voi sattua. Siinä ihmisestä tulee persona non grata. Samankaltaiseen tilanteeseen joutuvat uskonnollisten yhteisöjen ulospotkitut jäsenet. Jopa oman perheen ja suvun jäsenet voivat hylkiä näitä. Myös koulukiusatut ja työpaikka kiusaamisesta kärsivät kokevat saman. Siksi pienissä kunnissa yksittäisen ihmisen saama valtuutetun ja päättäjän rooli voi joutua ja joutuu poliittisen ryhmän vallankäytön välineeksi.

Pieni valtuutettu voi istua valtuustossa useita kausia ja hän ei koskaan nouse näkyvään rooliin. Hän saa kuitenkin tuntea kuuluvansa johonkin isompaan ryhmään. Samoin hän voi ryhmän jäsenenä kokea omanarvontuntoa. Samoin hänestä tuntuu hyvältä, kun suuremmat johtajat kyselevät häneltä mitä kuuluu ja kai muistat kannattaa häntä kunnallisjärjestön kokouksessa hallituksen puheenjohtajaksi. Hyväksytyksi tuleminen saa valtuutetun kasvot loistamaan. Tämän jälkeen hän puolustaa suurta ryhmää leijonan lailla. Siinä saavat omat ja muut erimieliset kyytiä.

Mikä on vallattomille valtuutetuille yhteistä? En väitä, eikä tämä ole totuus. Suurin osa kuntien valtuutetuista tekee päätöksensä kuten johtaja sanoo.

Vallaton valtuutettu on kuin ajopuu. Ajelehtii isojen aaltojen viemänä.

ps. Kuuntelen juuri vallattomasti valtiopäivillä lähetystä Siellä Lapista valitut kansanedustajat puolustavat Kittilän laittomuuksia. Aikuisen oikeasti. Puolustavat. Ensin jokainen kertoi, ettei ota kantaa. Vähän ajan päästä alkoi sitten puhetta tulla, että melkein ovat syyttömiä ja liian kovia rangaistuksia ollaan tekemässä pienille ihmisille. Eeva Maria Maijala kertoo, että Kittilässä on toimittu kuntalakien mukaan... Kehuu kaiken olevan kunnossa ja vain yksi ainoa asia on median hampaissa. No, hän kepusta. Tietää että ryhmää on puolustettava, muutoin valtakirja loppuu seuraavissa vaaleissa.

Vain Markus Mustajärvi edusti järkeä.

Sinisten ajatusten Matti Torvinen, sanat ei riitä kertomaan... nuoleskeli Kittiläläisiä.

Ei hyvää päivää... Ei ole ihme, että Kittilässä ollaan hukassa. Kansanedustajat ovat samaa tasoa.

Onneksi toimittaja jo huomasi asian.

Avainsanat: lexkittilä, 27kunnanvaltuutettuasyytteessävirkarikoksista, personanongrata, levinrinnekeskus, ajopuuteoria, suomenkuvalehti, juhasipiläeitiedäkittilästämitään

006 Kittilästä digiloikkaan

Sunnuntai 8.1.2017 klo 13:41 - yrjöpoeka

Tänä keväänä olisi mielenkiintoista olla kärpäsenä katossa, kun Kittilän keskustan kunnallisjärjestö pohtii ehdokasasettelua kevään kuntavaaleissa. Pyrkivätkö nykyiset rikostutkinnassa olevat valtuutetut jatkamaan, vai siirtyvätkö häveliäästi syrjään? Luulen heidän pyrkivän jatkokaudelle, koska he ovat kokeneet ettei rikoslaki kosketa kunnallista päätöksenteko organisaatiota.

Kittilän kiemuroiden seuraaminen on kyllä käynyt kotimaisesta reality-sarjasta. Tiukkoja käänteitä ja uhkailuja suuren maailman tapaan. Rinneyhtiö ja sen toimia tukevat valtuutetut toimivat sivusta katsoen mafia tyyliin. Kaikkein uskomattominta on se, etteivät päätöksenteossa mukanaolevat usko oikeusoppineita, kun he ovat varoitelleet päättäjiä karille ajamisesta. Uskomattoman sitkeästi he ajavat päättäjien ja rinneyhtiön keskenään sopimia asioita. Tältä se nimenomaan näyttää ulkopuolelta katsottuna.

Kummallista on se hiljaisuus, millä valtapuolue keskusta on asiaan suhtautunut? Hieman samanlainen tapa kuin perussuomalaisten puheenjohtajalla Soinilla. Niin kauan kun ei ole tuomittu, mennä höllötellään. Ilmeisesti myös harjaaminen tuomioiden jälkeen on samasuuntaista. Pidän kyllä melkomoisena ihmeenä sitä, jos äänestäjät kaikesta tästä sotkusta huolimatta äänestävät samat henkilöt uudelleen kunnan peräsimeen?

Valitettavasti itsellä on usko hiljalleen rapistunut tähän demokraattiseen päätöksenteko koneistoon ja äänestäjien oikeudenmukaisuuden tuntemukseen. Muuutaman hernekeiton jälkeen äänestäjä tekee mielessään ratkaisun ja päättää laittaa entiset jatkoon, koska uusista ei tiedä mitä he tekevät. Vievät vielä kunnan perikatoon. Kittilän nykyinen kunnanvaltuusto ja -hallitus ovat sen kyllä jo tehneet, muutamaa luottamushenkilöä lukuunottamatta.

On annettava suuri tunnustus näille muutamille rohkeille, jotka ovat jaksaneet puolustaa laillista menoa. Itse luottamushenkilönä toimivana tiedän, että eri mieltä oleminen enemmistön kanssa on joskus todella raskasta. Vähemmistöön jäävät voivat joutua niinsanotusti työpaikkakiusatuiksi. Tätä ei kukaan kunnissa tunnusta olevan olemassa. Tunnen useita kesken kauden lähteneitä valtuutettuja, jotka ovat kärsineet juuri tästä. He joutuvat sivuraiteelle ja he kokevat erittäin suurta syrjäytymistä omasta taustaryhmästään. Lopulta on tehtävä päätös lähteä, oman jaksamisen takia.

Tässä olisi joillekin tutkijoille työsarkaa, koska tämä on erittäin yleistä. Julminta ja pahinta se on minun havaintojeni mukaan suurissa ryhmissä. Voisin jopa sanoa, että olen joskus kauan sitten joutunut sen kokemaan. Suurissa ryhmissä on aina muutama henkilö, joiden suosiosta on kaikkien kilpailtava. Voit joutua näiden henkilöiden epäsuosion kohteeksi, jos olet asioista eri mieltä. Huomaat hyvin pian olevasi eristetty ja oma ryhmä ei puhu sinulle.

Sitten suuret vanhat puolueet ihmettelevät, miksei politiikka kiinnosta nuoria? Muutama pois lähtenyt nuori kyllä kertoo oppimansa ympäristölleen ja erityisesti nyt some-aikana viesti kulkee hyvin. On mielenkiintoista nähdä, kuinka tulevaisuudessa toimitaan, kun uudet toimintavat saadaan kunnissa käyttöön. Kuntastrategian suunnittelu niin, että mukaan otetaan kunnissa toimivia järjestöjä ja yhteisöjä voi (ehkä) avata tätä vanhoillista solmua.

Uudistusta jarruttamaan ilmestyvät takuuvarmasti vanhat puoluesatraapit. Ne joilla ei ole tietokoneita ja sähköposteja.

On se Sipilän ihme, jos digi-loikka toteutuu!

Avainsanat: lexkittilä, leviskirinneyhtiö, inkeriyritys, annamäkelä, pekkaviljanen, digiloikka

144 Nyt valitetaan

Lauantai 5.11.2016 klo 18:06 - yrjöpoeka

Kunnalisissa luottamustehtävissä olen oppinut sen, että jokaisesta luottamuselimien päätöksestä voi aina joku valittaa. Valittaja voi olla joku päätökseen tyytymätön luottamushenkilö, tai sitten päätöksiin tyytymätön kuntalainen. Valittaja voi olla myös muutaho, joka koskee oikeuksiaan loukatun.

Lähikunnissamme Hyrynsalmella ja Kuusamossa on molemmissa ainakin yksi vakituinen valittaja. Sivusta asioita seuratessani on tullut tunne, että näiden valittajien koko elämä on pelkkää valittamista. Näissä kunnissa toimivilla virka- ja luottamusmiehillä on kivinen taival. Jokainen valitus etenee omia virkakoneiston mutkaisia teitä. Nämä mutkat ovat hitaita ja näin kunnat kärsivät tappioita, mikäli kyseessä on ollut kunnallistalouteen liittyvä päätös.

Lopullisen päätöksen valmistumista odotellessa kunnat eivät voi muuta kuin pyöritellä peukaloitaan. Jotenkin tuntuu siltä, että Suomen laki mahdollistaa aivan viimetappiin asti valittamisen. Valittajilla on mahdollisuus oikeasti kiusantekoon, välittämättä mitään siitä haitasta, mikä kunnalle usein päätöksen viivästymisestä voi aiheutua.

Kuusamossa on juuri nyt menossa Rukaan kohdistuvia miljoonien kehittämishankkeita. Normaalien vastaanväittäjien innoittamana valitus on taas tehtailtu ja Rukan kehittämisen kohdalla voi sanoa, että taas kuluu aikaa ja tupakkia. Näitä seuratessani olen usein miettinyt sitä, mikä asia saa jonkin yksittäisen ihmisen asettamaan kaiken tarmonsa oman kunnan asioiden jarruttamiseksi? On täysin käsittämätöntä, jos yksimielisesti tai äänestämällä tehtyä luottamuselimen päätöstä voi vuosikausia jarruttaa. Jopa yksi ainoa katkeroitunut kuntalainen. Jokin raja valittamisissakin pitäisi olla.

Suomessa on menossa myös toisenlainen kunnalliseen päätöksentekoon liittyvä valitusten ja vastavalitusten kierre. Tarkoitan tällä Kittilän kuntaa. Sivusta katsoen kunta on kaaosmaisessa tilassa. Kuntien tiukka itsehalllinto näyttää tässä tapauksessa huonot puolensa. Mistään ei näytä löytyvän sitä erotuomaria, joka kertoisi kuinka edetään. Tulevaisuudessa voivat tutkijat nimetä kaaosteorian uudelleen. Ei tarvitse kuin sanoa, Kittilä. Kaikki yliopistot, tutkijat, laintulkitsijat, tuomarit ja kunnalliset toimijat tietävät sanan kuullessaan, mistä on kyse.

Huolimatta siitä, että Suomussalmen valtuustossa on useita ryhmiä, päätöksentekoon on suhtauduttu ilman suuria intohimoja. Yksi suuri ryhmä ei myöskään ole vaikuttanut muihin niin, että lähdettäisiin valitusten tielle. Asiat voivat olla välillä hakauksessa ja välillä äänestetään. Päätöksenteon jälkeen on siirrytty seuraavaan asiaan. Juuri kuten demokratian kuuluu toimia. Johtuneeko tästä, etteivät myöskään kuntalaiset koe intohimoja valittaa tehdyistä päätöksistä?

Koputan puuta. Maailma on muutoksessa. Niin myös viimeiset asukkaat.

Avainsanat: valituslupa, kansalaisenmahdollisuudet, kaaosteoria, lexkittilä