Satunnaiset kuvat

Paras kalakumppani

Uusimmat

Blogin arkisto

149 Keskusta kuihtuu ja lisääntyvä elinvoima

Keskiviikko 4.7.2018 klo 11:21 - yrjöpoeka

Minulla on aivan ilmeisesti hieman kieroutunut huumorintaju, koska sain naurukohtauksen lukiessani YLEn uutista. Siinä perhepalveluministeri Annika Saarikko haluaa tarjota kaikille nuorille ilmaisen ehkäisyn. Syntyvyys on suurinta keskustan kannatusalueiulla ja siksi Saarikon esitys nosti tunnelman kerralla kattoon. Mitä enemmän nuoret saavat tietoa ehkäisystä ja tietoa siitä, että se on ilmaista, sitä varmemmin keskustalta loppuvat kannattajat.

Kannatan erittäin lämpimästi tätä ministerin aloitetta. Saarikon kannattaisi naulata tämä asia jo nyt lukkoon. Seuraava hallitus ei välttämättä enää tartu tähän asian vaatimalla vakavuudella. Toinen asia on sekin, ymmärtävätkö muut puolueet millaisen aseen tämä antaisi toisille puolueille. Kaikille Tampereen pohjoispuolen asukkaille pakollinen ja ilmainen ehkäisy. Muutamassa vuodessa yksi ongelma olisi pelkkää historiaa. Toki naurun tyrskeen lomassa tiedän tässä olevan taustalla toki muutakin ja vakavaa asiaa. Abortti ei koskaan ole leikin asia. Se todella voi olla nuorelle traumaattinen asia. Se voi painaa myös vanhemmalla iällä.

Suomussalmi otti kaksi vuotta sitten lapsiperheitä pakolaisleiriltä. Tulijat olivat Syyrialaisia. Suurella innolla heistä odotettiin uutta verta Suomussalmen ikääntyneeseen väestöön. Heti alussa kotouttaminen läksi minun mielestäni täysin väärille urille. Sen lopputuloksena Suomussalmella on 26 tulijasta jäljellä enää yksi perhe. Ns. asiantuntijat kertovat julkiselle medialle, kuinka hyvin homma on toiminut. Kotouttaminen on ollut täydellistä.

Lapsille sopeutuminen kieleen ja kulttuuriin on helppoa. He saavat arkisin täydellisen kielikylvyn koululaisten joukossa. Vanhemmat säilyvät kielitaidottomina vielä vuosia ja siksi työpaikan saaminen on todella vaikeata. Kaiken lisäksi heillä on oppimista siinä, että kaikkeen tekemiseen tarvitaan ammattikortti ja niitä voi olla joillakin jo kymmeniä. Ne kortit eivät koskaan tee kenestäkään ammattilaista. Ne ovat pelkkää rahastusta. Voi olla lopulta niin, että kaikki arabimaista tulleet ovat yrittäjiä. Siinä ei tarvita ammattikortteja.

Pidän edelleenkin täysin virheellisenä sitä käsitystä, että naapurimaasta Venäjältä muuttanut voisi tietää mitä on olla pakolainen ja maahanmuuttaja. Siksi tunnen närästystä lukiessani taas kerran ylistyslaulua siitä, kuinka avioliittoon Suomeen tullut voi ymmärtää pakolaisten haasteet. Syyrialaiset tulevat sodantuhoamista kaupungeista. Heiltä on tuhoutunut kaikki ja osa omaisista haudattu raunioihin. Median edustajat eivät enää viitsi edes ajatella, mitä kirjoittavat. On aivan eri asia tulla avioon maahanmuuttajana, kuin tulla kaiken menettäneenä pakolaisena. Eri kultturista ja uskonnosta.

Suomen kieli ei ole helppoa, mikäli ei ole käynyt lapsena lävitse Suomen koululaitosta. Tämän kuulee helposti kotikyläni kaupoissa. Aikuisten kieli ei taivu 10-vuodenkaan avion jälkeen, vaan pysyy karkean murteellisena. Suomussalmen kunnanvaltuusto on taas tehnyt päätöksen ottaa pakolaisia. Pidän sitä pelkkänä rahastuksena, koska kukaan ei edes halua pakolaisten jäävän Suomussalmelle. Tässä on havaittu helppo keino työllistää muutamia tuttuja näihin projekteihin vuodesta toiseen. ELY-keskus on mukana tässä touhussa. Kielitaidottomat ”kotoutetut” joutuvat etelän kaupunkien maahanmuuttolähiöihin.

Suomussalmi kehuu hyvää kotouttamista. Nyt on lisätty kunnan elinvoimaa.

Avainsanat: peruspalveluministeriannikasaarikko, ilmainenehkäisynuorille, abortti, pakolaistenkotouttaminen, valtionrahastaminenpakolaisilla, kunnanelinvoimanlisääminen

120 Soppaa ja luuvaloa

Perjantai 25.5.2018 klo 15:08 - yrjöpoeka

Olen hyvin paljon keskustellut kavereitteni kanssa sote-sopasta. Minä taidan olla ainut, joka alusta asti on ollut sitä mieltä, että tämä keskustan ja kokoomuksen koplaus kokee mahalaskun. Sinisiä tämä ei koske ja siksi he katovat historian roskatynnyriin. Nyt ovat ministerit heränneet ja yrittävät auttaa omia kavereitaan vihreälle, hyvin palkatulle oksalle. Sampo Terho esimerkkinä. Tämäkin veitikka oli vielä ennen vaaleja sitä mieltä, että' poliittiset virkanimitykset ovat historiaa. Tottakai hän nyt sanoo, ettei kaveruus saa olla hyvän miehen tai naisen esteenä hillotolppaan.

Ainoastaan kepulaiset ja kokoomus ovat maakunta hankkeen takana näillä kaukaisilla kairoilla. Kannattaminen ei perustu tietoon, vaan sokeaan uskoon oman puolueen erinomaisuudesta. Maakuntien kannatus on kepulaisilla samankaltaisella uskon tasolla. Tietoa ei ole mutta uskoa sitä enemmän. Varmaan viimeisellä tuomiolla he saavat hyvityksen uskostaan. Aktiiviset keskustelijat ovat yksimielisiä siitä, että mikäli maakuntamalli toteutuu, voimme heittää hyvästit Kainuun maakunnalle. Isojen maakuntien sanellessa, hiirulaiset saavat vain hippusia.

Viimetalven tykkylumi tuhot ovat pikkuhiljaa tarkentumassa. Tuhansia hehtaareja nuoria metsiä on joko kokonaan tuhoutunut, tai sitten osittain. Virallinen taho patistaa ja uhkailee metsänomistajia pikaisiin töihin, etteivät metsien ötökät pääse terveisiin metsiin. Uhkailuja tehostetaan sillä, että mikäli ötököitä tulee niin metsän omistaja on maksumies. Tässä kohden törmään itse aina järjen äänen katoamiseen viranomaistahoilla.

Muutama vuosi sitten pitkin itärajaa kaatui myrskyssä tuhansia hehtaareja vanhaa ikimetsää. Hyvin paljon sitä on Suomen puolella ja mittaamaton määrä Venäjän puolella. Näihin metsätuhoihin ei saanut koskea, koska osa oli Natura alueilla ja osa niitä lähellä. Näitten ötököitten kynsiin joutuneitten tuhansien hehtaarien ötökkä armeijoista ei kukaan ollut huolestunut. Päinvastoin valistuneet puhuivat uhanalaisten ötökkä armeijoiden tarvitsevan leuoilleen rouskutettavaa. Miksi ne ovat siellä tarpeellisia ja sitä vastoin yksityisten metsissä suoranainen vitsaus? Kysyä tätä sopii.

Koska on oltava kolme pointtia, niin heitän kysymyksen kehiin mietittäväksi. Tunteeko kukaan reumasairauksia poteva säätilan muutosten vaikutuksia kehossaan? Juuri nyt ovat säätilat sahanneet pienistä yöpakkasista ja pohjoisen tuulista helteisiin ja etelän lämpöisiin henkäyksiin. Saapuvatko kolotukset ja luuvalo sahaamaan öisin jäseniä?

Mikä se on se luuvalo ja minne se menee päivisin? Kirjailija Veikko Huovisen esitti kirjoissaan tämänkaltaisia ajatuksia tulipasillista. Miksi luuvalo jyrsii vain öisin ja on päivisin piilossa?

Tässä olisi gradun aihe. Ei kuitenkaan Huhtasaarelle.

Avainsanat: sotesoppakaatumassa, maakuntavaalitsiirtyvät, sampoterho, hillotolppa, tykkylumivahingot, ötökkälaki

090 Tykkyä ja polannetta

Sunnuntai 15.4.2018 klo 9:09 - yrjöpoeka

Tämä talvi on ollut kaikille Suomalaisille se perinteinen talvi. Lunta on tullut ja joillakin alueilla todella paljon. Keskitalven jälkeen Kainuussa puihin kertyi valtavia lumikuormia. Tulevana keväänä lasketaan sitten ne todelliset metsätuhot. Tuhot ovat joillakin metsänomistajilla sellaiset, että he joutuvat siivoamaan suuria alueita puhtaaksi ja istuttamaan metsän uudelleen. Toivottavasti kaikilla ovat vakuutukset kunnossa.

Talvi aiheutti myös muunlaisia vaikeuksia. Suurimmat vaikeudet olivat tiestöllä. Lunta satoi niin paljon, että ennen aura-auton kulkua lumi polkeentui tiestölle ja siitä aiheutui polannetta. Suomalaisten oman tielaitoksen (TVH/TVL) hajoittamisen jälkeen tiekarhu muuttui uhanalaiseksi ja niitä ei enää juuri näe missään. Ilman tiekarhua tielle kertyvää polannetta on mahdotonta poistaa. Aura-autot yrittävät alaterällä jyrsiä sitä, mutta talven mittaan tienpinnalle kertyy suuri määrä kivikovaa jäistä polannetta.

Omalla kotikadullani olen saanut seurata kuinka vaikeata sen poistaminen on ollut. Parhaimmillaan kolme työkonetta kulkee peräkkäin ja yrittää poistaa sitä. Vasta kunnan omistaman tiekarhun ilmestyminen poisti paksun kerroksen. Polanteesta muodostui tänä keväänä myös todellisia esteitä kansalaisten turvallisuudelle ja huoltovarmuudelle. Tässä Maaseudun Tulevaisuuden esimerkissä kerrotaan, kuinka maanviljelijät joutuivat ahdinkoon. He joutuivat laskemaan tuhansia litroja maitoa lietesäiliöihin. Tiloilta maitoa hakevat tankkiautot eivät päässeet halkeilevan polanteen takia tiloille. Nyt sitten perätään kuka maksaa vahingot.

Tämä uutinen on tärkeä, koska jos sinne eivät pääse isot autot, eivät sinne pääse myöskään pelastuslaitosten kulkuneuvot. Onneksi mitään ei tapahtunut, mutta nyt on varmasti mietittävä kuinka turvata asuminen ja eläminen syrjäseuduilla. Tiestöjen kunto on ollut jo useina talvina kestopuheenaihe. Olisiko nyt nostettava keskusteluun teitten kunnossapidon osalta sellainen vaatimus, että urakoitsijan on omistettava tiekarhu. Tai vaihtoehtoisesti urakoitsijan on huolehdittava säännöllisesti tiekarhulla polanteen poisto.

Kymmenien senttien polanteen kertyminen tuo loppukeväällä sitten tämänkaltaisen katasrofin tiestön käyttäjille. Kyllä vaatimuksena on oltava se, että tiestöllä on voitava liikkua pelastuslaitosten autoilla kaikkina vuorokauden aikoina. Tämä vaatimus on oltava ehdoton. Kun tämän ehdon täyttää, pääsevät myös muut silloin kulkemaan. Maitoautot, koululaiskuljetukset ja muut työntekijät, erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon toimijat.

Liikenneministerinä meillä on nyt sellainen henkilö, jolka touhuaa paljon, mutta kaikki on jäänyt puheiden asteelle. Hallituksen työtapana on ollut puhutaan, aiotaan ja lopuksi todetaan ettei tästä tule mitään. Sipilän sanoin, vatuloidaan ja jappastaan. En jaksa uskoa, että ministeriöstä saadaan nyt mitään apua. Kyllä meillä on itsellämme Kainuussa tehtävä päätöksiä maakuntana.

Meidän on asetettava tiukemmat laatuvaatimukset tiestöjen kunnolle. Samalla meidän on oltava valmiita maksamaan siitä enemmän urakoitsijoille. Tämä koskettaa myös kaikkia alueen kuntia. Jatkossa ei saa käydä näin, että kunnan tiet ovat ensimmäisenä käyttökelvottomia. Kainuun kuntien yksi tärkeimmistä asioista onkin turvata asukkaiden turvallisuus.

Talvi osoitti sähkökatkoineen turvallisuuden uhatuksi. Nyt vielä tiestö. Mikä on seuraava? Onko se tietoliikenne?

Avainsanat: tykkylumi, tiestönpolanne, maaseuduntulevaisuus, tiekarhu, turvallisuusuhkia

072 Lapsimorsiamet ja lumityöt

Perjantai 23.3.2018 klo 10:39 - yrjöpoeka

Turvapaikanhakijoista on taas puhuttu viimeaikoina. Ei sitä aviisia, missä ei pohdittaisi heidän tekemisiään ja erityisesti laitonta maassa oleskeluaan. Samaan sarjaan kuuluvat tietysti julkaistut tutkimukset turvapaikkapäätöksistä. Nykyisen hallituksen toimet ihmisten yhdenvertaisuuden poistamiseksi joiltakin kansanryhmiltä tuottavat nyt tulosta. Samalla uutiset tuovat näkyvästi esille sen, miten puhumisen ja julkaisujen kohdalla on käynyt. Hallituksen aloittaessa meillä oli vielä jonkinlainen toleranssi siitä, mitä voi puhua ja julkaista.

Sanomalehti Karjalaisen uutisointi kertoo olennaisen aiheesta. Nyt lehti referoi sellaisenaan Perussuomalaisten Pohjois-Karjalanpiirin puheenjohtajan facebook päivityksen. Sinällään se sopii uutiseen hyvin. Toisaalta facebook on sen jo poistanut sivuiltaan sinne sopimattomana. Lehdelle se sopii vielä erinomaisen hyvin. Muutama vuosi sitten eivät lehdet olisi julkaiseet tällaista tekstiä. Linjan koventuminen ja puhumisen ja julkaisemisen kynnyksen luistaminen anarkistiselle tasolle jopa lehdistössä on nyt näkyvissä.

Turvapaikanhakijat ovat puheissa muuttuneet laittomasti maassa oleskeleviksi ja sellaisista on tietysti päästävä. Media on mennyt tähän hallituksen työstämään ansaan. Tavalliset immeiset eivät enää puhu turvapaikanhakijoista. Kuten tämä piirin puheenjohtaja toteaa, erilaiset ihmiset muuttuvat hänen mielikuvissaan loiseläjiksi. Maanantai aamun ahdingossaan hän haluaa edes joillakin menevän vielä huonommin. Siihen hän istuttaa turvapaikanhakijat. Sellaisen ihmisryhmän, joka on menettänyt kaikki elämisen edellytykset kotimaassaan. Näitäpä on helppo kurmottaa. Kuten hän vielä uhkaa facebook kirjoituksen lopussa, noissa aivoissa ei ole tilaa humanismille.

Piirin puheenjohtaja Marko Koskinen oli vetänyt herneen sieraimeensa, kun hänen lastensa koulussa olivat turvapaikanhakijat vierailleet. Hän pelkäsi terrori tekoa ja toisaalta hänen ajatuksiaan ahdisti, että lapset joutuvat näiden lapsimorsiamiksi. Tästä voitte lukea hänen pelkotiloistaan. Olen tässä pikkuhiljaa ryhtynyt pohtimaan, miksi eräät suomalaiset ihmisryhmät ovat poskettoman kiinnostuneita turvapaikanhakijoiden seksuaalisesta suuntautumisesta. Pelkäävätkö jotkut ryhmät ulkomaan elävien tulevan heidän mestoilleen? Tämän ajatuksen nostan ilkikurisena heittona pohdittavaksi.

Samaisessa lehdessä on todella kiinnostava uutinen lapsimorsiamiin liittyen. Siinä oikeuslaitos on mätkinyt rangaistuksia ja uutinen sopi kuin nenä päähän tähän aiheeseen. Juttu löytyy tästä. Uutisessa on mielenkiintoisia kohtia. Syyllinen on jo iäkkäämpi ihminen ja hänen huolensa ovat tekemättömät lumityöt. Hänen rakas vaimonsa ei pärjää jos hänet heitetään ikkunattomaan koppiin. Uutisen sanamuodon perusteella voin olettaa aivan suosiolla, että kyseessä on ihka perisuomalainen tallukka. Väitänkin nyt, että Marko Koskinen on aivan väärän ryhmän kohdalla huolissaan. Pitäisikö persujen kohdistaa huolensa omiin joukkoihin? Tämä on myös ilkikurisena heitän pohdittavaksi.

Nyt piirin puheenjohtaja voi johdattaa joukkonsa ryhdikkäästi kaduille marssimaan suomalaisten oikeudesta lumitöihin.

Avainsanat: tutkimusturvapaikkapäätöksistä, sanomalehtikarjalainen.pohjoiskarjalanpiirinpuheenjohtajamarkokoskinen, lapsimorsiamet, laittomastimaassaoleskelevat, suomalaistenoikeuslumitöihin

066 Sananen vielä

Keskiviikko 14.3.2018 klo 19:59 - yrjöpoeka

Paljon olen viimeaikoina kirjoittanut sotesta ja vielä on vähän sanottavaa. Eduskunta aloitti tänään keskustelun lakialoitteesta ja se jatkuu pari kuukautta valiokunnissa. Kovin oli keskustelu juupas eipäs linjalla. Odotin kokoajan yhtä ainoata asiaa. Elina Lepomäen puheenvuoroa. Kokoomus on ilmoittanut, että kaikilla on sanomisen vapaus heidän ryhmässään. Ilmeisesti ryhmä oli saanut Lepomäen jollakin keinolla hiljaiseksi, koska en kuullut häneltä sanaakaan. Lopulta löin kanavan kiinni, juupas eipäs keskustelu on turhauttavaa.

Päivän pelasti Uuden Suomen blogi ja siellä Elina Lepomäen keskustelun avaus sote-aiheeseen. Pidin kirjoituksesta ja oli luettava se vielä toistamiseen. Lepomäki on todella perehtynyt asiaan ja uskallan kannattaa hänen ajatuksiaan. Luulenpa, että kokoomuksessa on jatkossa nainen puheenjohtajana. Toinen päivän pelastaja oli tietysti Uuninpankkopoikana tunnettu Sakari Timonen omassa blogissaan. Nämä kaksi kirjoitusta olisi jokaisen pystyttävä kiihkoilematta lukemaan. Järkeä on vielä maassamme. Hallituksella se on hakusessa. Siellä on keskitytty läänityksien jakamiseen.

Talvi on pitkällä ja olen odotellut milloin luonto antaa vielä viimeisen kunnon annoksen lunta. Sitä tuli viimeyön aikana ja vielä pitkin päivää. Yön aikana puhalteli myrskyinen tuuli ja se kinosti lunta kunnolla. Aamulla oven aukaisun jälkeen piti hetken miettiä mistä aloittaa. Tuuli oli kasannut etupihan umpeen ja sivurakennuksen vierustalla kulki metrin korkuinen lumivalli. Raivasin varaston ovelta lunta sen verran, että sain lumilingon esille ja sen jälkeen katselin mihin suuntaan lunta voi lingota. Reilun tunnin työskentelyn jälkeen oli ensimmäinen huki tehty. Päivän mittaan sain kahteen kertaan vielä siirrellä lunta myötötuuleen. Tällä hetkellä tuuli on rauhoittumassa ja sade hellittää.

Huomiseksi säätiedoitus lupaa sitten pientä (-10) pakkasta ja aurinkoa. Talvi on täällä todella normaali. Maaliskuu on aina ollut yöpakkasten sävyttämä ja se talven viimeisen lumimyräkän annostelija. Joskus on tullut vielä huhtikuussa rajustikin lunta, mutta ne ovat olleet poikkeuksia. Tämän talven aikana voi sanoa, että pihallani on todella paljon lunta ja odotan kevään ihmettä. Lämpöä ja aurinkoa joka hävittää valtavat lumivuoret.

IMG_20180126_143327.jpg
Tammikuussa oli jo melkein autokatoksen korkuinen. Nyt on tullut hieman lisää.

Avainsanat: eduskunnansotekeskustelu, elinalepomäki, uuninpankkopoika, normaalilumitalvi

044 Siltarumpupolitiikkaa perhepalveluissa

Keskiviikko 14.2.2018 klo 8:34 - yrjöpoeka

Takavuosikymmeninä tunnettiin tällainen nimitys. Arvostetut poliitikot hallituksissa vedättivät rahanjaossa kotiinpäin, jotta oma uudelleen valinta varmistuisi. Rkp ja keskusta ovat olleet tässä erittäin ansioituneita. Keskustalla tämä jatkuu ja viimeisin nähtiin lasten kotihoidontuen pitämisessä ennallaan. Keskustan ja erityisesti pääministerin ja perhepalveluministerin kotikenttä vaati, että mitään ei saa muuttaa. Suurilapsisten perheiden kotihoidontuen oli säilyttävä ennallaan koko kolmenvuoden jakson ajan. Siinä välissä he ehtisivät pyöräyttää uusia lapsia lisää, jotta tulevien keskustan äänestäjien lukumäärä säilyisi samana.

Tuntuu jotenkin oudolta ajatus, että jonkin pienen ja alueellisen ryhmän eduista huolehtiminen tehdään veronmaksajien kukkarolla. Keskustan naisten kotonaolemisen hinta on mielestäni tänään kohtuuton. Keskusta puhuu hartaasti lasten kotona kasvattamisesta. Samaan aikaan yhteiskunta muuttuu todella nopeasti ja lasten varhaiskasvatus on todella tärkeätä lasten tulevaisuuden takia. Tulevina vuosikymmeninä meillä ei ole varaa enää yhteenkään koulupudokkaaseen. Menneen ajan perhepalvelut eivät elä enää oikeassa ajassa. Nyt ei enää pitäisi ajaa pelkästään hellan ja nyrkin välissä pidettävien keskustan naisten etua. Nyt pitäisi ajaa jokaisen syntyvän lapsen etua.

Ministeri Saarikon ja pääministerin ratkaisu palvelee jatkossa Suomen etua. Seuraavassa hallituksessa me emme tule näkemään ketään nykyisistä kepun ministereistä. Toivottavasti näemme tulevassa hallituksessa sellaisia politiikkoja, joilla on näkemystä uudenlaisesta perhepalvelumallista. Mallista, jossa ei jaeta yhteiskunnan varoja jäsenkirjan ja uskonnon varjolla. Mallista joka palvelee tulevaisuudessa kaikkien perheiden etua ja erityisesti lapsien etua varhaiskasvatukseen. Jokainen on jo nähnyt rajun ja nopean muutoksen koulumaailmassa ja se jatkuu entistä nopeammin.

Tämän perhepalvelu vedätyksen muistavat erittäin hyvin ihmiset siellä, missä heitä on eniten. Suurissa kaupungeissa etelässä. Siellä ei keskustan politiikka pure, jalasmökki Väyrystä lukuunottamatta.

Avainsanat: siltarumpupolitiikka, perhepalveluministerisaarikko, lastenoikeusvarhaiskasvatukseen, jalasmökkiväyrynen

032 Talvipäivitys

Tiistai 30.1.2018 klo 14:28 - yrjöpoeka

Olen saanut vuodenvaihteen jälkeen toivomuksia, että laittaisin juttua kotiseutuni lumitilanteesta kuvien kera. Maailmalla olevat lukijani haluavat oikean talven kuvia ja kommentteja. Yritän kuvata talven tilannetta nyt hieman.

Lunta on todella satanut. Marrasakuun alusta saakka alkanut talvi toi jatkuvat sateet ja lauhan sään. Siksi järvet eivät saaneet kunnollista jääkantta. Useilla verkkokalastajilla on ollut todella ongelmia, koska jäätilanne on vaihdellut säännöstellyn Kianta-järven virtausten takia. Jatkuva runsas lumisade peitti jäänpinnan ja siksi jää on paikoin aivan pelkkää kohvajäätä. Kuusamon korkeudella oli kunnolliset pakkaskelit ja jäätilanne lähes normaali. Sielläkin on ollut paikkoja, joissa runsas veden virtaus on estänyt jäille menon pitkälle tammikuulle.

IMG_20180103_111402.jpg
Pihapuut taakan alla

Runsaasta lumesta on ollut se haitta, että välillä on ollut päiviä, jolloin ei ehdi muuta tekemään kuin siirtelemään lunta paikasta toiseen. Harvoin on ollut kuorma-autojen omistajilla tällaista onnea. Päivästä toiseen jatkuva lumen ajaminen taajamasta pois. Silti päivisin on kauppojen parkkipaikoilla valtavia lumivuoria ilahduttamassa ihmisiä. Pahimmat haitat Koko Kainuun maakunnan asukkaille lumi aiheutti nyt tammikuussa. Lumi alkoi tarttua puiden oksille jo marraskuun lopulla ja se on pysynyt niissä tiukasti kiinni.

IMG_20180126_143327.jpg
Lunta on ollut mistä liikutella

Lopulta alkoivat puut kaatuilla sähkölinjoille ja melkoinen kaaos vallitsi ajoittain Kainuussa. Ihmiset ovat kuitenkin oppineet elämään oikuttelevan talvenkin kanssa. Kainuun kuntien kriisiajan organisaatiot saivat nyt oikeata harjoitusta. Ei tarvinnut miettiä, mikä on se kriisi mitä harjoitellaan. Nyt harjoiteltiin elävien ihmisten kanssa. Vanhusten elossa ja lämpimänä pysyminen kotonaan tuli kaikkein tärkeimmäksi asiaksi.

Todellinen harjoitus osoitti Kainuulaiset kärsivälliseksi kansaksi. Naapurit auttoivat toisiaan ja katsoivat toistensa perään. Ensimmäisen kerran minun muistini mukaan, aluelle tuotiin SPRn avustuskuormia. Tärkeimpänä asiana sähkögeneraattorit. Paikallisten kauppojen myyjät möivät välillä eioota, mutta tukkuliikkeet huomasivat markkinaraon ja kyllä niitä on täällä nyt myyty runsaasti. Lumen aiheuttamat vauriot metsissä ovat vielä näkemättä. Valtava määrä aivan tässä lähialueilla olevia männiköitä joudutaan korjaamaan keväällä pois. Kaatuneita ja puolestavälistä katkenneita on todella paljon. Lähikadulla oli välillä kaatuneita puita liikenne esteenä.

Maapohja on sulana ja heti kun sateessa oli muutaman päivän tauko, lumipinta laski. Painuminen jatkuu, mutta välillä siihen on tullut uutta pinnalle ja reilusti. Lumen kertyminen lakkaa yleensä tällä korkeudella maaliskuun alkupuolella. Nyt talvi on ollut senverran erikoinen, ettei voi ennustaa mitään. Otetaan vastaan se mitä tulee. Hyvääkin leudosta talvesta on nähtävissä. Lämmitykseen ei kulu niin paljoa energiaa kuin pakkastalvena. Hiihtäjille on riittävästi lunta. Moottorikelkkailijoille ja erityisesti kauppiaille tämä lumenpaljous on ollut mannaa. Valkoista on sekin.

Ohessa muutamia kuvia lumesta ja yksi tuosta kotikadun reunalta männiköstä. Lumi on todella painavaa.

IMG_20180127_134942.jpg
Tolpankujan vierustaa

Avainsanat: lumikaaoskainuussa, loistesähköyhtiö, pelastuslaitoksenvalmiusharjoitus, metsätuhot

005 Kainuun sähkögate

Perjantai 5.1.2018 klo 11:22 - yrjöpoeka

Tällä sanalla kuvaa paikallinen media sähkönsiirto häiriöitä Kainuussa ja erityisesti täällä Ylä-Kainuussa. Kainuun pelastuslaitos on ottanut eilen 4.1.2018 klo 14.15 johtovastuun pelastuslain perusteella koko Kainuussa. Ongelmia on paljon ja sähkö ei ole se ainoa, mutta tämän päivän elämässä sillä on useita heijastusvaikutuksia. Talojen lämmitys, tiedonsiirto tarvitsee sähköä toimiakseen ja vesi pysyy kaivoissa sekä verkoissa ilman sähköä. Kaikkia näitä ongelmia olen itsekin saanut kokea.

Pahin ja mielestäni vaarallisin haitta ovat tykkylumen painamat puut. Kenenkään ei pidä mennä nyt metsiin samoilemaan näillä alueilla ellei ole pakko. Jos on mentävä, on siitä ilmoitettava ainakin omille läheisilleen. Seurasin eilen kadulla kulkijoita ja juuri yksikään ei katsonut missä kohden kulki. Valtavia mäntyjä, päällään tuhansien kilojen taakka sijaitsee jalankulkijoiden reiteillä. Erityisesti männyn oksat ovat vaarallisia. Kun sen kestokyky loppuu, se on maassa sekunnin sisällä. Mikäli sen alle jää, ei ole mitään selviämisen mahdolliusuuksia. Tiedän jo yhden todella läheltä piti tilanteen hautausmaalta. Oksan putoaminen lumilasteineen aivan vanhahkon ihmisen viereen, oli saanut hänet suorastaan toimintakyvyttömäksi.

Lumen kaatamia puita on ollut nyt jokapäivä paikallisilla kaduilla ja teillä. Hiihtäjien ilona ovat laduille kaatuneet puut ja oksat. Pidän hiihtämistä huollletuillakin reiteillä nyt erittäin vaarallisena. Olen saanut kuulla, että pitää väistää putoava oksa ja kaatuva puu. Vaikka olisi kuinka nopea, se voi jäädä viimeiseksi muistikuvaksi. Nähtyäni itse kuinka satoja kiloja lunta tulee oksan kanssa alas, haluan katsoa mistä kuljen. Tänään sataa lisää lunta ja yön pikkupakkasen jälkeen ennuste kertoo sään hieman lauhtuvan. Lumi takertuu entistä tiukemmin puihin. Oma ennusteeni on, että on ajankysymys ihmisen jäämiseen lumikuorman alle.

Loiste sähköyhtiöstä on Ylä-Kainuulaisilla paljonkin sanottavaa. Sitä en tiedä, mistä syistä paikallinen media kirjoittaa sähkögatesta? Loisteen siirtohinnat ovat meitä puhuttaneet ja se ei varmasti vähene tämän jälkeen. Yhtiön perustelu on ollut sähkönsiirron huoltovarmuus. Vuosia kerätyt miljoonat eivät sitä ole parantaneet, joten siksi voi puhua jopa sähkögatesta. On varmaa, että yhtiö ilmoittaa tämän jälkeen siirtohintojen nostosta perustellen sitä vanhoilla argumenteilla. Takuuta ei yhtiön toimituksilla ole ja pitkistä katkoista kärsineet eivät taatusti tule saamaan vahingonkorvauksia.

Eilen illan MTVn klo 19.00 uutisissa eräs pelastusalan maitoparta Pohjois-Karjalasta kertoi, etteivät suomalaiset osaa varautua tällaiseen. Hän oli vailla mallia Japanista. Siellä on asukkailla oltava pakollinen kolmen (3) päivän pelastuspakkaus. Vettä, ruokaa, paristoja ja muuta pientä. En tiedä missä maailmassa tämä untuvanaama on elänyt, mutta täällä ihmiset selviävät takuulla viikon vähillä ongelmilla. Erityisesti nyt, kun on leudot säät. Täällä on opittu elämään talven kanssa. Nykytekniikka se on joka ensimmäisenä pragaa. Mitä pidempään tämä sähkögate jatkuu, sitä enemmän ihmiset huomaavat, kuinka tärkeätä on fyysinen yhteys naapureihin ja sukulaisiin.

Nämä päivitykset ovat nyt arpapeliä. Milloin tahansa sähkö voi kadota verkosta. Onneksi on tuo pieni UPS. Se mahdollistaa tallennuksen ja sitten vain odotellaan virran paluuta.

Avainsanat: kainuunsähkögate, kainuunpelastuslaitoksellajohtovastuu, pelastuslaki, tykkylumiongelmasuomussalmella

003 Vaara vaanii kotikadulla

Tiistai 2.1.2018 klo 10:51 - yrjöpoeka

Lumen tuloa ei voi estää. Lauhasää jatkuu ja tykky puissa kasvaa. Tähän saakka on puhuttu tykyn vaikutuksista sähköverkkoon. Katkoja toki on jatkossakin taatusti esillä. Nyt pitäisi jo puhua muista vaaroista, mitä tykky aiheuttaa.

Kävin eilen hautausmaalla ja siellä tykyn aiheuttamat vaarat ihmisille konkretisoituivat. Hautausmaalla on runsaasti valtavan suuri mäntyjä ja niiden oksat valtavan pitkiä ja paksuja. Satoja kiloja lunta ja puuta voi siellä tulla salamannopeasti alas. Sitä ei ehdi väistää nuori ihminen, saati sitten alueella eniten kulkevat vanhukset.

Kuntakeskuksen keskellä on juuri nyt omasta mielestä todellinen vaaranpaikka. Suuria mäntyjä on liikekeskusten seinustoilla ja katujen yllä. Osa puista on jo vaarallisesti kallistunut. Jatkuvasti satava lumi lisää puiden päällä olevaa taakkaa ja on vain ajankysymys, kun joku vanhus jää putoavan oksan tai kaatuvan puun alle. Siinä ajellessani minulle tuli mieleeni soittaa 112 ja kertoa huolestani. Sainkin keskustella hyvän tovin ja kuunnella neuvoja joista minulla pitäisi olla tieto ennen soittamistani.

Toisaalta puhelimeen vastanneen mielestä asia ei edes minulle kuulunut. Minun olisi kuulunut ensin ottaa selvää kenen tontilla vaaralliset puut sijaitsevat. Sen jälkeen minun olisi kuulunut ottaa omistajiin yhteyttä. Omistajan tehtävä olisi sitten soitella hätäkeskukseen. Minä yritin vastustella ja kertoa, että valveutuneena kansalaisena minun ei kuulu tietää kenen omistama puu on. Minun mielestäni taajamissa vaaraa aiheuttava ilmiö on ilmoitettava hätäkeskukseen ja heidän tehtävänsä on ilmoittaa asiasta pelastuslaitokselle.

Pidän todella kummallisena ajatusta, että vaaran havaittuani minun pitäisi aloittaa itsetutkiskelu ja selvitystyö. Olen tähän ikään saanut opetuksen, että vaaran havaittuani minun tulee siitä ilmoittaa. Niin tieliikenteessä kuin muuallakin. Tämän opin mukaan olen elänyt ja se on toiminut tähän aamuun saakka. Onneksi hätäkeskus nauhoittaa saapuvat puhelut, jotta muillakin on mahdollisuus miettiä, miten asia niinkuin omasta mielestä meni.

Piitkähkön keskustelun tuloksena ja jankuttamiseeni väsyneenä vastaaja (nainen) kyllästyneenä aikoi ilmoittaa pelastuslaitokselle. Eikä aikaakaan kun puhelimeni soi ja palomies tarkensi mistä puusta oli tarkemmin kysymys. Viidensadan (500) metrin matka ei aikaa vienyt kuin hetken. Siellä vielä odotettiin kunnan puolelta ympäristösihteeriä paikan päälle jatkamaan yhteistä pohdintaa siitä mitä nyt tehdään. Vartavasten valittu hätäkoneisto kyllä tietää mitä tehdä ja keille kaikille asia kuuluu. Minulle kuului vain sen vaaran havaitsemisen ilmoittaminen.

Puita on rojahdellut myös omalle kotikadulleni ja lisää on tulossa. Olisiko paikallaan naapureiden katsella vanhusten kotipihoja sillä silmällä? Vaara on nyt todellinen ja lunta ja räntää on luvattu viikoksi eteenpäin.

Minä soitan seurakuntaan.

Avainsanat: tykkylumi, sähkökatkot, hätäkeskuslaitos, pelastuslaitos, vaarastailmoittamisvelvollisuus, huolenpitonaapureista

236 Talven merkit

Tiistai 12.12.2017 klo 12:00 - yrjöpoeka

Jokainen suomalainen odottaa juuri nyt, että jouluna olisi maassa lunta. Joululaulujen sanoma kertoo samaa ja myös lapset odottavat lumileikkeihin pääsyä. Kun sitten avaan radion ja luen päivän lehdet, mitä siellä on? Siellä julistetaan kaaosta jonka lumi on aiheuttanut satamalla maahan asti. Lapsikin tietää sen, että muutaman tunnin sateen jäljiltä sitä kertyy kaikkialle. Lapset ovat innoissaan. Aikuiset hirvistelevät lumen aiheuttamaa kaaosta.

Kuuntelen radiota tätä kirjoittaessa ja toimittajat vaahtoavat liikenteen olevan juuri nyt osissa maata kaaoksessa. Tämä on jo jokavuotinen perinne, mutta tuntuu vain pahenevan. Pohjoisessa Suomessa lapsetkin tietävät talvella olevan runsaasti lunta. Kukaan ei koe lumen tuloa kaaokseksi. Lumi kuuluu vuodenaikaan ja siitä nautitaan. Liikenteessä pohjoisen asukas ajelee maltilla ja kelien mukaan. Runsaskaan lumi ei estä liikkumista. Ajonopeudet muuttuvat maltillisiksi.

Pohjoisessa tunnistamme etelän kuskit siitä, että he ilmestyvät takapuskuriin kiinni, oli keli mikä tahansa. Ohituksia tehdään kuolemaa halveksien. Mutkat ja männyppylät eivät ole näille este. Useita läheltäpiti tilanteita olen nähnyt aivan viimeviikkoina. Näitä huimapäitä seuratessa ei ole ihme, että etelän runsaassa liikennevirrassa syntyy kaaos. Lumi ja liukkaus ohituksineen saavat median puhumaan lumen aiheuttamasta kaaoksesta. Olisi huomattavasti oikeampaa puhua autoilijoiden aiheuttamasta kaaoksesta.

Toimittajat pyytävät kuunteleijoita lähettämään heille kuvia ja sitten kauhistellaan kuvissa näkyvää lunta. Kuvia lisätään toimituksen facebook sivuille muiden kauhisteltaviksi. On tämä kummallista. Ensin odotetaan lunta ja pyydetään kuuntelijoilta talven ensimmäisiä lumikuvia. Kun sitä tulee enemmän, siitä syntyykin kaaos. Toimittajilla on nykyisin aamulla kertoa päivän aihe ja siitä sitten toimittajapari pulisee koko päivän. Onneksi radiossa on säädin ja valikoimassa asemia, joista kuulee musiikkia ilman joutavia höpinöitä.

Päivän lumisade täällä on alkamassa. Mukavaa päästä lumitöihin. Pimeyden tultua lähden autoilemaan luvatussa runsaassa lumisateessa. Ilman mitään ahdistusta. Ilman kaaosta.

Avainsanat: jolleijoulunaolislunta, neljävuodenaikaa, lumikuuluutalveen, lumiyllättääautoilijat

231 Oravanpyörä

Sunnuntai 3.12.2017 klo 16:11 - yrjöpoeka

Keskustelimme eilisen illan aikana ystävien kanssa hallituksen sekoilusta sotesopassa. Olen itse toiminut kunta- ja maakuntapolitiikassa niin kauan, että itselläni on jonkinlainen näkökulma aiheeseen. Lukematon on se tuntien määrä, jonka olen joutunut istumaan erilaisissa seminaareissa ja kokouksissa. Koko 2000-luvun alku on mennyt tähän päivään asti siihen, että virka- ja luottamushenkilöt istuvat kuin tatit kokouksissa ja suma seisoo.

Kaikesta hyvästä tahdosta huolöimatta luulen taas kerran sotesopan kiehuvan kuiviin. On ollut Paras-hanketta, on pohdittu todella vakavasti Erva-alueista. Erva oli omasta mielestäni hyvä hallintomalli ja alueet riittävän isot toimiakseen. Puolueiden eripura ja neljän vuoden välein tulevat eduskuntavaalit ovat aina kaataneet hyvät hankkeet. Eduskuntakaudesta on yli puolet istuttu ja nyt kansanedustajat valmistautuvat täyttä päätä seuraaviin vaaleihin.

Rivien välistä voi jo kuulla, että hallituksen kansanedustajat toivovat itsekin homman kuivahtavan. Vaalien jälkeen seuraava hallitus päättää taas kerran ratkaista soten. Kaikki aloitetaan taas uudelleen ja soten henkilöstö turhautuu entistä enemmän jatkuvaan istumiseen ja suunnitteluun. Ei ole mikään ihme, että suomalaisen soten hallinto maksaa maltaita. Kaikki työaika käytetään uusien kalvojen tekoon ja niitten toislle esittelyyn. Tämä on täydellinen oravanpyörä.

Kepu vaihtoi vastuuministeriä lennosta ja suuri Juha Rehula katosi näyttämöltä. Hän oli se, joka suu somasti supussa kertoi kansalaisille soten siunauksellisuudesta. Miehiä voi vielä arvostella, mutta naisten arvostelu on uskaliasta puuhaa. Ministeri Saarikosta on mielipide itselläni ja se ei ole mairitteleva. Keskusta laittoi kaatuvan sopan kannattelijaksi kokemattoman ministerin. Taktiikka oli keskustan miesten mieleinen. Kaiken voi vaalien alla sitten kätevästi kaataa kokemattoman naisen syyksi.

Ministerin palkka ja autoetu on niin mairitteleva, että aika monella ministerillä nykyisessä hallituksessa riittää, että saa ahterin hilattua audin takapenkille. Jostakin syystä naiset ovat keskustalla ja sinisillä aika reppanoita. Onko kukaan kuullut sosiaali- ja terveysministeri Mattilalta mitään järkevää kommenttia sotesta? Ei kukaan julkisuudessa. Mattila on muutamia puheita pitänyt ja niiden teksti on aina avustajien kynästä. Mitään omaa agendaa ei hänellä ole. Jokainen suomalainen odottaisi häneltä tuolla ministerin pallilla ainakin jotakin omaa mielipidettä.

Naiset ovat pääosissa sotessa tehtävästä työstä. Jostakin kumman syystä johtaviksi luottamushenkilöiksi nousee sitten sellaisia naisia, ettei heillä ole mitään järkevää sanottavaa. Tätä oravanpyrää ovat miehet keitelleet nyt vuosikymmeniä. Olisiko seuraavissa vaaleissa saatava ehdokkaiksi sellaisia naisia soten organisaatioista, joilla on selkeä näkökulma siihen millainen sotemalli meille sopii. Meillä on tehokkaita naisia, eriasia on sitten haluaako miehinen puolueiden organisaatio heitä vaivoikseen.

Etenkin kun naiset voisivat lopettaa tämän oravanpyörän. Kauhistus olisi se keskustan puoluesatraapeille.

Avainsanat: sotesoppakaatuu, sosiaalijaterveysministerimattila, perhejaperuspalveluministerisaarikko, juharehula, keskustanmiesvalta

134 Luonto on joskus kummallinen

Sunnuntai 23.10.2016 klo 15:36 - yrjöpoeka

Usea puheillani ollut on viime viikkoina päivitellyt sitä, kuinka talven tulo on viivästynyt. En itse ole asiaa kummeksinut, koska muistan oman yli 60-vuoden ajalta useita erikoisia syksyjä. Pienenä poikana 60-luvulla jouduimme yhtenä syksynä kaivamaan viimeiset perunat lumen alta. Silloin talvi ryntäsi jo syyskuussa ja peitti kaiken alleen.

Aikaisin tulevan lumen pysyminen on aina ollut ongelmallista. Usein lumi on häipynyt kerran tai kaksi, ennekuin pysyvä olotila on saavutettu lokakuun lopulla. Juuri niin on käymässä tämän syksyn aikana. Ensilumi tulee nyt kuun lopulla ja sillä on suuri mahdollisuus pysyä sitten kevääseen asti. 2000-luvun alussa lumi tuli kerran heti lokakuun alussa. Silloin sain jo vuodenvaihteeseen mennessä hiihdettyä yli tuhat kilometriä. Mutta vuodet eivät ole veljeksiä.

Usea ikäiseni mies on muistellut sitä, kuinka nuorempana saimme metsästää lumisessa maastossa teeriä ja metsoja. Usea on unohtanut sen, että silloin metsästysaika oli huomattavasti pitempi. Joulumetsoa pyydettiin juuri joulun alusviikoilla. Nyt lintukantojen romahdettua saamme pian tyytyä metsästysaseiden ja -videoiden katseluun. Tämä syksy oli erittäin huono ja metsästysviranomaiset eivät uskaltaneet rauhoittaa havulintuja metsästykseltä. Tämä kostautuu tulevina syksyinä.

Kummallista on aina näin syksyllä talvilintujen ilmestyminen pihapiiriin. Tiaiset ilmestyvät kopistelemaan ikkunanpieliä ja kurkkivat sisälle. Näin ovat tehneet tänäkin syksynä. Olen hidastellut ruokkimisen aloittamista ja siitäkös tiaiset eivät ole tykänneet. Ne ovat systemaattiseesti kaivelleet laudoitusten rakosia ja kivijalan ja laudoituksen reunasta ne ovat onnistuneet kaivelemaan vuorivillaa. Kaikkialla seinän vierustoilla on sitä sotkua nähtävillä. Asuntovaunun kulmaan laitoin polyuretaania ja sitä ne ovat riemulla hajoittaneet altapäin. Pitänee tukkia tuo paikka tuholaisilta.

Eilen lopulta laitoin ensimmäisen ruokinta-automaatin ja rauha on jälleen palannut. Tänään kirjoittaessani saan olla rauhassa. Tiaiset pörisevät ruokintapaikalla, eivätkä kurki ikkunasta tekemisiäni. Tiaiset saivat luovutusvoiton. Kesäisin piha on täynnä elämää ja siksi haluan pienten siivekkäiden tirskuttavan talven aikana pihapuissani. Automaatin ympärillä kuuluva koputtelu kutsuu paikalle myös isompia siivekkäitä ja oravia.

Myyräkannat ovat samoin romahtaneet yhtäjalkaa metsälintukantojen mukana. Siksi pöllöillä ja haukoilla ovat edessä nyt ankeat ajat. Tämä näkyi jo nyt syksyllä, kun pieni ja pippurinen varpuspöllö kuritti pihlajoissa viihtyviä punatulkkuja ja tilhejä. Niitä oli kuitenkin silloin niin runsaasti, etteivät ne siitä kärsineet. Toista on nyt näiden pienten talvilintujen kohdalla. Tämä pieni pöllö pystyy melkoiseen kannan harventamiseen. Asuessani Piispajärvellä väijyskeli yhtenä talvena pihapuissani tämä pöllö ja keväällä ei enää ollut tiaisparvia.

Luonnon kummallisuuksiin kuuluu, että katovuosien jälkeen kannat hyvin pian runsastuvat. Samoin käy myyräkannoille. Se helpottaa painetta pienten siivekkäiden kohdalla. Muutama hiiri- ja myyräpariskunta voi tuottaa valtavan määrän jälkeläisiä yhden kesän aikana.

Luonnon tasapaino tarvitsee näitä pieniä jyrsijöitä. Eikä siinä ole mitään kummallista. Se on kummallista, että luonto tulisi hyvin toimeen ilman ihmistä.

Avainsanat: luonnonmonimuotoisuus, ensilumi, joulumetso, luonnontasapaino

020 Kenttärata

Tiistai 23.4.2013 klo 8:02

Sain syntymäpäivälahjaksi Jouni Kauhasen kirjoittaman ”Sotilas, siviili ja sotavanki” kirjan. Kirja kertoo historian vaiheesta, jolloin silloinen Euroopan suurvalta Saksa, tuli ryminällä Kainuun ja Koillismaan korpiin. Kainuun historia on ollut 400-vuoden aikana melkoista aallokkoa. Väestö on kokenut nälkävuosia ja se on tuhonnut asutuksen välillä melkein yhdettömiin. Erityisen tuhoisia ovat olleet suurvaltojen sotajoukkojen vierailut Kainuun maaperällä.

Kauhasen kirjan suurin anti on sen erinomaisen hyvät valokuvat kenttäradalta ja sen ihmisistä. Radan historia on todella lyhyt. 1942 – 1944 on historiassa silmänräpäys. Paikallisille ihmisille se on ollut toisaalta näkökulma sodan mielettömyyteen, mutta myös näkökulma eurooppalaiseen ihmiseen. Kenttärata toi uudenlaisen liikkumisen mahdollisuuden tullessaan ja työtä sille väestölle, mikä ei ollut sodassa.

Kenttäradan mielettömyyteen kuului, kuinka halpa oli ihmishenki suursodan kurimuksessa. Radan rakentajiksi Saksa toi sotavankeja ja myös oman maan kansalaisia. Sotavankien henki ei silloin ollut minkään arvoinen. Suurin ihmetys on minulle ollut se, kuinka halpa on ollut aina suurvaltojen omien kansalaisten henki. Kenttäradalle tuotujen saksalaisten, jopa sotilaiden henki, ei ollut senkään hintainen kuin venäläisen sotavangin.

Näiden muutamien sotavuosien aikana siirrettiin ihmisvoimin valtavat määrät maata paikasta toiseen. Rakentamisen ja uudenajan mukana paikallinen väestö sai annoksen toisenlaista kulttuuria. Rakentajiksi paikalle tuotiin useita eri kansallisuuksia. Heitä oli useita eri maista pakolla määrättyinä työvelvollisina ja sotavankeina. Kulttuuri ja tavat ovat olleet paikalliselle väestölle varmasti ihmetyksen aihe, mutta myös suuri järkytys.

Kenttärata ei tuonut siunausta tullessaan. Hävityn sodan tuloksena suurvalta Neuvostoliitto, vei kaiken saksalaisen omaisuuden suomesta sotasaaliina. Kaikki jopa romukin kelpasi. Huvittavinta antia oli kirjan kertomus, kuinka jopa lumiaidatkin vietiin. Radan varren aukeille paikoille oli talvea varten rakennettu pintalaudoista aitoja, jotka pysäyttivät talvella lumen.

Kenttärata oli julmuuksia, mutta myös vaihtokauppaa, ystävyyttä ja jopa rakkautta. Kainuussa ja Koillismaalla saatiin radan mukana myös tervetullutta verenvaihtoa perimään. Sodan jälkeen saksalaisten alulle laittamat lapset saivat kokea myös kiusaa. Vasta nyt alkavat sodan arvet lientyä siltäkin osin.

Kainuussa elää toivo, että rautatie pohjoista kohti olisi tulevaisuudessa totta. Hyvin pitkälti tulevaisuus on kaivostoiminnan varassa. Mikäli kasvu jatkuu muualla maailmassa, voi se joskus toteutua. Kasvava väestö tarvitsee raaka-aineita ja sitä on täällä. Eri asia on, kannattaako pelkkää raaka-ainetta viedä maasta pois jalostamatta sitä.

Kirja on todella hyvä ja ajatuksia herättävä.

Avainsanat: kenttärata, sotilas, siviilijasotavanki, suurvaltasaksa, verenvaihto, lumiaita

025 Monot vilahti

Torstai 29.3.2012 klo 20:45 - yrjöpoeka


En olisi ennen eilistä uskonut, että riittävän nopeasti kaatuessa monot voivat lentää jaloista. Omakohtaisen kokemuksen kautta se on uskottava.

Eilen aamun valjetessa edessä oli reipas annos lunta siirreltävänä pihalta pois. Paksua kosteaa lunta oli todella työläs liikutella, mutta kun aikaa oli lumi siirtyi pois. Käväisin viemässä vaimon töihin ja jatkoin lumen luontia talon toiselta puolelta. Työ alkoi oikein hyvin ja aivan lopussa se tapahtui. Monot vilahtivat.

Lumikola tökkäsi hieman kiinni ja otin hieman takaisin ja lisäsin voimaa. Painopiste muuttui yhdelle jalalle ja seuraava muistikuva oli, että nyt tekee kipeää. Jalkani oli juuri sattunut lumen alla olevalle kengän pohjan kokoiselle jäälle. Se oli riittävästi. Kädet olivat tiukasti lumikolan työntöaisalla ja liukastuessani kädet olivat pysyneet kiinni. Ylähuuleni paukahti kiinni käsien välissä olevaan aisaan ja otsani tantereeseen. Tilaa oli jäänyt juuri sen verran, että silmälasini säilyivät ehjinä.

Kivun tullessa aloin miettiä mikä tuli ja könysin kontalleni. Sylkäistessäni lunta suustani, näin että punaväriä tulee. Painoin lunta kasvojani vasten ja katselin ympärilleni aavistuksen sekopäisenä. Samalla huomasin kenkieni olevan poissa jaloistani. Hieman ihmettelin asiaa ja kopistelin lumet pois sukistani ja laitoin Kuoma nimiset kengät jalkaani. Noustessani seisomaan totesin myös oikean lonkan tienoilla vihlovaa kipua. Jänteet ja lihakset olivat ilmeisesti saaneet kunnon rytkäyksen. Suu täynnä lunta kävelin vessan peilin eteen katsomaan mitä naamalleni oli tapahtunut.

Ulkoisesti kuva oli kunnossa, ylähuulessa pieni ulkopuolinen veriruhje. Sisäpuoli oli sitten toisenlainen. Ylähuulen sisäpuolella iso verinen kellukka pöhötti ja ikenistä tihkui punaista. Kylmää vettä suuhun ja huuhtelua, sillä se helpotti. Vaimoni soitellessa kerroin tapahtuneesta ja eihän se uskonut, että kengät voivat lähteä jaloista. Oli soitellut tyttärelleen ja kysellyt voiko tämmöistä tapahtua. Nuorimmainen oli nähnyt tv-ohjelman ”Totta vai tarua” ja siinä oli todettu että totta. Kyllä vaimo iltasella uskoi jo asian. Ainoa asia mitä on nyt valitellut on se, että olisi se ollut mukava nähdä. Erityisesti ne kenkien irtoamiset jaloista.

Tänään herätessäni jokapaikka oli kuin pieksetty. Käsivarsien lihakset kosketuskipeät ja selkälihakset jumissa. Lonkka kertoi myös, että sielläkin on jotakin vaivaa. Kyllä on eläkeläisen elämä kovaa.
Onneksi se ei estä siivoustöitä. Sitä helpottamaan sain  viime viikolla vaimoltani luvan hankkia höyryimurin. Kyllä on sanottava, että lattioista lähti paljon sellaista, mitä en uskonut niissä olevan. Samoin patjoista ja petauspatjoista irtosi kaikenlaista, matoista puhumattakaan. Pesuhanat kiiltävät ja ahtaat saumat ovat nyt puhtaita. Koneet ovat koneita ja en ole vielä antanut vaimoni siihen koskea.

Toisaalta minulla on kyllä kumma tunne? Onko vaimoni jotenkin ovela ja antaa minun hallita konetta?

Avainsanat: lumityö, onnettomuudettapahtuvatkotona, monotvilahti, tottavaitarua, höyryimuri, miehethallitsevatkoneita, vaimothallitsevatmiehiä

145 Kuntoilua sinisessä hämäryydessä

Torstai 11.11.2010 klo 18:13 - yrjöpoeka

Tänään ehdin lopultakin talven lumille. Kokeilin ensin isoilla metsäsuksilla, mutta siirryin hyvin nopeasti lumikenkiin. Lumikenkäily on sellaista puuhaa, että ensimmäinen kerta saa lonkat ja reidet tukkoon. Niin kävi nytkin, jouduin palauttavalle kävelylenkille koirani Inkan kanssa. Jumi irtosi lonkista ja erityisesti koiralla oli hauskaa. Nyt on erittäin paljon myyriä ja koira ehti kolmelta ottaa hengen pois. Lintujen ruokinta paikka on aivan täynnä hiirien jälkiä ja niitä näkee päivällä juoksentelemassa pihalla. Pöllöjen kohtalo on ollut niin kova viime vuosina, ettei niistä nyt ole apua myyräkantojen tuhoamiseen. Toivottavasti niiden kannat pääsevät elpymään ja niitä alkaa näkyä myös metsissä pitkästä aikaa. Kettukannat ovat jo nyt nousseet ja lumentulon jälkeen niiden jälkiä on talon vierustalla. Toivottavasti ne ehtivät ottaa myyrä kannoista osan pois, ennen niiden invaasiota taloon. Yhtenä vuotena niitä oli joka paikassa, nousivat seiniä myöten ullakolle. Siellä kävi rapina jatkuvasti ja ne ovat kaivaneet vuorivillat täyteen onkaloita.

Tänään on ollut erittäin palaute pitoinen päivä. Puhelin on pirrannut vähän väliä ja erityisen hanakasti iltapäivällä olleen Kainuun Radion lähetyksen jälkeen. Eräs kuuntelija, joka ei juuri koskaan osaa sanoa mitään järkevää päivän aiheesta, haistatti lähetyksessä minulla p....t. Soittaja on vuosien mittaan alkanut jotenkin oirehtia kummasti ja minun ääneni kuuluminen laukaisee hänellä kohtauksen. Toivottavasti hän ottaa rauhoittavaa lääkettä, ennen seuraavaa radion lähetystä. Hänen onnensa, huomenna minulla ei ole aikaa soitella! Sähköposti on tuonut viestejä ja myös tekstiviestejä tulee. Nimetöntä palautetta pukkaa aina ajoittain ja jostakin syystä tänään? Onkohan päivässä jotakin erikoista, olisiko keskustan eduskuntaryhmän pienenemisellä vaikutusta asiaan? Nimetön kommentoija, 85.29.83.67 / line-9439.dyn.kponet.fi, ei ollut ymmärtänyt blogini tekstistä mitään. Toisen palautteen hän antoi myös ja totesi minut persaukiseksi ja sellaiset eivät voi hänen mukaansa käydä vaaleihin. Palautteen antaja on oikeassa, pieni eläke ei tee minusta rikasta ja sellaista en ole yrittänyt edes näytellä. Eduskuntavaalit tulen kuitenkin käymään ja ns. Niukkas-budjetilla. Ne riittävät sitten mihin riittävät.

Tiistaipäivä oli oikein mielenkiintoinen ja sen aiheutti television kuvausporukka. Oli todella vaikea saada itsestään irti sitä mitä halusi, kun kuvaukset tehtiin pienissä erillisissä pätkissä. Saa nähdä mitä kommentoitavaa niistä jatkossa löytyy? Viikolla 47 ohjelman pitäisi tulla ulos ja jäänee nähtäväksi kuinka käy.

Nyt laitan saunan lämpiämään ja odotan vaimoani töistä. Odotellessa pitänee hieman venytellä ja kuunnella uutisia. Irlanti tuntuu kaatuvan seuraavaksi veronmaksajien piikkiin, kuten kävi Kreikan. Uutinen kertoo Irlannin itsensä ilmoittaneen, että tilanne on vakava.

Avainsanat: talvenharrastus, lumiliikunta, myyrienmassaesiintyminen, pöllökato, uusipaavalniemiloikkasi, niukkasbudjetti, euroaluekriisissä

131 Kipeä viikonloppu

Sunnuntai 10.10.2010 klo 19:55 - yrjöpoeka

 

 

Viikonloppu on mennyt kipulääkkeitä syöden ja uni on ollut todella katkonaista. Olkavarressa oleva kipu herättää öisin ja sitten on vaikeuksia saada käsi rauhoittumaan. Unen puute alkaa pikkuhiljaa vaivata, samoin kipulääkkeitten käyttö. Kipua on myös päivisin ja mystiseltä vaikuttaa, mistä kipu johtuu. Maanantaina pitää käydä kuvassa, jospa se siitä sitten?

Viikonlopun paras juttu on ehdottomasti ollut Ilonan käynti, ukkina sitä vain hämmästelee, kuinka nopeasti lapsi kasvaa ja kehittyy. Mukavia tarinoita ja juttuja jäi taas mieleen. Nyt lasketaan öitä milloin seuraavan kerran tavataan.

Kirjoitin viime viikolla, milloin ja missä palvelut loppuvat. Nyt Kainuun kunnat ovat saaneet tällä erää neuvottelut maksuosuuksista päätökseen. Ei tästä näin tule mitään, jokainen haluaa maksaa vähemmän ja vähemmän. Kunnat ja kaupungit luottamusmiesten johdolla turvaavat seinien olemassa oloa ja puheet turvatuista peruspalveluista ovat unohtuneet kunnallisvaalien toreille. Saadun sopimuksen jälkeenkin budjetti on niin tiukaksi karsittu, että voidaan joutua palveluissa todella huonoon jamaan. kaiken lisäksi on jo tiedossa, että hintojen korotuksia on vuoden vaihteen jälkeen tulossa. Kainuussakin saadaan nauttia ”hyvän hallituksen” hedelmistä, vihreistä veroista! Nyt on aloitettava keskustelu, onko meidän lopetettava tämä hallintokokeilu? Suuret kunnat ovat nyt ilmoittaneet, että he eivät halua hoitaa Kainuuta kokonaisuutena. Palvelujen keskittämisen he kyllä sallivat ja erityisesti Kajaani saa nauttia siitä hyödystä. Pienistä kunnista Vaala ja Puolanka etsivät onneaan Oulun suunnasta. Kunhan ei kettua paetessa tulisi susi vastaan? Mahtanee se suurempi tarjota hyviä etuja kaukaisemmille vieraille? Mummut ja papat saavat turvattua huolenpitoa entistä kauempana esimerkiksi puolankalaiset? Tällä menolla hyvät ja vielä kohtuudella toimivat palveluketjut ajetaan alas ja palvelut toimivat sen jälkeen vain Kajaanissa. Tämä ei ole hyvä malli ja täältä kaukaa ylävesiltä katsottuna tämä alkaa riittää.

Olen saanut paljon palautetta uuden Perussuomalaisen-lehden artikkelista. Tein jutun maakuntakierroksilta eri toreilla ja nyt lehteä pyydetään runsaasti jakoon. Lehti no: 13/2010 löytyy myös netistä ja juttu sivulta 11.

Aamun 7 asteen keli loppui aamupäivän aikana ja nyt keli on jo miinuksen puolella. Aamulla satoi välillä jäärakeita ja räntää, kohta päästään suksille. Kuusamossa ja Vuokatissa hiihdetään jo ja kylmä keli antaa näille paikoille hyvän lähdön kauteen. Itse odotan lumen tulevan taivaalta, en muhakasan alta.

Avainsanat: hallintokokeiluloppuu, paraskeskittääpalvelut, hyvänhallituksenlahja, vihreätverot, sinämaksat, talvionlopultakintulossa, ensilumillehiihtämään

034 Lunta on piisannut

Maanantai 8.3.2010 klo 18:13 - yrjöpoeka

Viikonlopun aikana on lumi edelleen lisääntynyt ja myös tuuli on sitä siirrellyt kulkijan iloksi. Lumikenkäilyn merkeissä on ulkoilu pitänyt suorittaa, lumen kolaamisen lisäksi.

Tänä päivänä olen saanut olla kuskina vaimolleni, kävimme asioilla Kajaanissa ja siinä pyörähti aivan koko päivä. Ajokeli oli todella hyvä aamupäivästä ja nyt palatessa oli kaikenlaista ilmaa. Välillä satoi aivan selvää vettä ja lopuksi saatiin ajella rekan nostattamassa lumipilvessä. Myrskyinen tuuli liikuttelee lunta aivan vaakasuoraan ja taas kerran, edessä on reittien avaaminen. Saa nyt sitten nähdä, milloin jäljet ovat valmiina hiihtoa varten?

Tulevan keskiviikon Tv2 lähetys puhuttaa jo nyt ja voi olla, että lisää löylyä piisaa ohjelman jälkeen. Tulevaisuuden matkailu valttina lienee Kainuussa Talvivaaran uraani kaivos, sen luoman säteilyn loisteessa on hienoa keräillä luonnontuotteita maailmalle myytäviksi. Voi tietysti olla niin, että Italian sieniostajat eivät sitä tule arvostamaan, mikäli olen oikein asian ymmärtänyt. Miten käynee Japanilaisten matsutake sienien ostajille, muualla maailmassa ei olemassa oleva kaivos ole myyntivaltti? Erilaisilla keskustelu palstoilla asiasta käydään jo vilkasta keskustelua ja se on oikein hyvä asia. Toivottavasti sitä keskustelua käydään myös maakunnan päättävissä poliittisissa elimissä. Tällä hetkellä kaikilla näyttää olevan selkeä luovuttamismieliala, ”tuleehan se kuitenkin, emmepä sille mitään voi.”

Riippumatta siitä, että asia on todella iso ja vaikea, on siitä uskallettava keskustella. Uraanikaivoksen vaikutukset jäävät elämään vielä meidän jälkeemmekin ja nyt olisi pohdittava myös sitä, onko uraani ja ydinvoima lopullinen ratkaisu?

Avainsanat: talvisää, runsasluminentalvi, suomiexpress, talvivaara, uraanikaivos, lopullinenratkaisu

031 Lunta, lunta, lunta

Tiistai 2.3.2010 klo 19:20 - yrjöpoeka

Tätä ihmeainetta on nyt sitten tullut joka haluun, samalla kun ilma lämpeni nollan paikkeille, alkoivat sateet. Ennen vanhaan oli sanonta siitä, että maaliskuussa satava lumi on vanhan surmaa. Juhannus lähestyy ja aina ne lumet on häipyneet ennen sitä.

Viikonlopun aikana ehdimme vaimon kanssa käydä välillä kuljettamassa lumikenkiä. Viikonlopun aikana tein kaksi kirjoitusta joita nyt tarjoilen lehdistölle, toivottavasti toimituksissa ollaan suosiollisia jutuilleni. Pehmyttä keliä riitti ja tänään jätin ulkoilun vähemmälle. Tänä päivänä sain olla mukana tv-jutun teossa, josta enemmän ensi keskiviikkona, eli viikon päästä.

Tänään uutisoitiin yhdestä todella tärkeästä asiasta, kyselytutkimuksesta joka lähetetään 9000 Kainuulaiselle. Toivottavasti kaikki mukaan päässeet vastaavat kyselyyn, viime syksyn sosiaali- ja terveydenhuollon kierroksella sitä toivottiin. Tällä laajalla tutkimuksella on vaikutuksia pitkälle tulevaisuuteen. Erityisen tärkeää tutkimus on siksi, että Suomen talous sukeltaa todella syvälle lähivuosina ja tarvitaan tietoa, miksi palveluja tarvitaan ja miten ne kohdennetaan.

Joitakin toimittajien juttuja joutuu hieman miettimään, kuten tätäkin. Poro on eläin ja se liikkuu täällä ylävesien metsissä vapaana. Kukaan ei ole koskaan kertonut, että poro olisi muuttunut autoksi!

Avainsanat: talvisää, lumentulo, lumiliikunta, terveydenhuollonkyselytutkimus, ihmeelukoita

023 Jälkiä lumessa

Lauantai 13.2.2010 klo 20:03 - yrjöpoeka

Viikolla satoi kevyttä pakkaslunta todella reilusti ja nyt on tehtävä uudet jäljet metsiin. Nukuimme vaimoni kanssa aamulla pitkään ja sitten kun aurinko alkoi kunnolla lämmittää, lähdimme lumikengillä tekemään pohjia hiihtämiseen. Keli oli tänään todella aurinkoinen ja lumi suli puiden rungolla tyynillä paikoilla. vanha kansa tiesi ennen sanoa, että ”jos puu itkee ennen Mattia (24.2) tulee kovat tuiskut. Enteet ovat samaa kertoneet jo aikaisemmin ja ensi viikon lopulla sitä tulee.hpim3602.jpghpim3613.jpg

Omien jälkiemme lisäksi maastossa oli myös eläinten jälkiä, kettujen, jäniksien, riekkojen ja olipa siellä kuljeksinut myös ilves. Hyvin varovaisesti liikkuen oli kissa tallustellut pehmeässä lumessa. Saalistajat joutuvat nyt tiukoille, metsänriista on nyt todella heikoissa kantimissa. Ensi syksynä olisi hyvä hetki rauhoittaa pienriista kokonaan metsästykseltä, saa nähdä miten tässä käy.

Viime sunnuntain kokouksen jälkimainingit ovat todella puhuttaneet kansalaisia ja myös meidän jäseniämme. Olen saanut runsaasti yhteyden ottoja ja puhelin on soinut ajoittain todella paljon. Ämmänsaaressa käydessäni minua jututettiin ennätysmäisen paljon ja ihmisillä oli asioista erittäin räväköitä näkemyksiä. Ihmisten luottamus politiikan tekemiseen on ollut hyvin heikoissa kantimissa ja nyt erityisesti kannattajamme ovat todella huolissaan tilanteesta. Olen kehottanut ihmisiä malttiin ja odottamaan jäsenvaalin tulosta, vasta sen jälkeen voimme analysoida tilannetta. Kieltämättä ihmiset ovat siinä oikeassa, että piiritoimikunnan olisi pitänyt tehdä selkeät vaatimukset ehdokkaista jo etukäteen. Osastojen puheenjohtajien rooli oli nyt erikoisen tärkeä, mutta siihen ei kaikilta osin pystytty vastaamaan. Osastojen esityksissä piti huomioida alueellinen kattavuus ja sukupuolinen kattavuus, myös ikäjakautumaa piti pohtia. Ainoastaan oma yhdistykseni teki täsmälleen näitten vaatimusten mukaisen ratkaisun, eli otettiin huomioon piiritoimikunnassa käydyt keskustelut. Yhdistyksemme arvioi ehdokaslistaa niin, että lähtökohtana oli koko Kainuu. Päädyimme siihen, että ehdokkaiden pääosa oli Kajaanista ja vain yksi sitten muualta. Kajaanin molemmat osastot asettivat viisi ehdokasta ja sitten Paltamon yhdistykselle ei kelvannut kukaan edellisten vaalien ääniharavista, vaan he vetäisivät niin sanotusti oman pätevämmän nimilistan. Yhdistyksellä on toki siihen täysi oikeus, mutta tämä nimilista kuohuttaa nyt todella pahasti perussuomalaista kenttää. Tässä on käymässä vähän niin, kuin puoluehallitus pelkäsi, vain me itse voimme viedä vaalivoiton jota meille tarjotaan. Piiritoimikunta kokoontuu seuraavan kerran maaliskuun alussa ja sitten lopullinen lista ehdokkaista jäsenvaaliin lyödään lukkoon.

Nyt on ihmisen hyvä olla, on saunottu ja syöty hyvin. Televisiosta alkaa mäkihyppy ja sitä pitää nyt katsella. Toivottavasti suomalaisilla kulkee hyppy hyvin.

Toivotan lukijoille Hyvää Ystävänpäivää huomenna 14.2 ja toivottavasti sää suosii ulkoilua hyvien ystävien seurassa!

Avainsanat: talviliikuntaa, lumikenkäilyä, riistakato, jäsenvaalit, politiikanuskottavuus, ehdokaslista

020 Lumen siirto päivä

Maanantai 8.2.2010 klo 20:40 - yrjöpoeka

Kuvittelin vielä eilen käyväni tekemässä kuntoilulenkin, mutta siitä tulikin lumensiirto päivä. Lunta oli tullut viikonlopun aikana paljon ja aamulla katsoin talon katolle sillä silmällä, että ne ensin pois. Luulin homman hoituvan helposti, normaalisti laitan sitten Hondan lumilingon toimimaan ja hupsista, siirto sujuu. Tänään sain todeta tekniikan pettämisen, pudotin katolta lumet pihalle ja sitten linko sanoi heti sopimukset yhteistyöstä irti. Siitä alkoi sitten kuntoilu lumen siirtelyn merkeissä. Aloitin aamulla vaimon lähdettyä töihin ja koko päivä meni ulkotöiden parissa. Lämmitin saunan hien poistamiseksi ja kävimme saunomassa oikein kunnolla. Nyt on olo todella rento ja tuntee, että ruumiillista kuntoilua on tehty.

Perussuomalaisten piiritoimikunta kokoontui eilen Paltamon Kontiomäellä ja käsitteli eduskuntavaaleihin liittyviä asioita. Ehdokkaaksi oli ilmoitettu yhdistyksistä yhdeksän ja sopua ei saatu aikaiseksi. Se tietää nyt sitten jäsenvaalin järjestämistä. Jäsenvaalin ongelma on, ettei sillä voi taata alueellista edustavuutta ja sukupuolista jakoa, eikä ikäjakautumaa. Vain kahdella yhdistyksellä oli valmiutta käydä neuvottelua asiasta, mutta enemmistö halusi suoraan jäsenvaaliin. Minulta on ehditty päivän aikaan kysellä nimiä, mutta en voi ilmoittaa muita kuin oman yhdistyksen nimeämät. Hyväksyin enemmistön tekemän päätöksen, että nimiä ei vielä julkisteta. Jostakin syystä yhdistykset ja ehdokkaat eivät halua tulla julkisuuteen ja sen on minun mielestäni todella kummallista. Ensin on pyrkyä ehdokkaaksi kansanedustaja vaaliin ja sitten aloitetaan ujostelu julkisuuden takia. En ymmärrä, itse olen valmis ottamaan julkisuuden vastaan, julkisuutta ehdokkuudella yleensä haetaan. Mielenkiintoisia nimiä oli kyllä ehdotettu ja se voi olla ujostelun syynä, palaan aiheen pariin taatusti vielä myöhemmin.

Viikonlopun aikana sain tavata myös Ilonan, olin sunnuntain vastaisen yön sohvalla nukkumassa. Ikävä jäi nyt molemmille, toivottavasti Ilona pääsee pian useammaksi yöksi mummolaan.


Avainsanat: talviyllätti, kattojenlumikuorma, piilossaperunakellarissa, ujojaperunoita, ukinonnea

Vanhemmat kirjoitukset »