Satunnaiset kuvat

Ei muuta kuin menoksi

Uusimmat

Blogin arkisto

282 Perinteitä ja uhriutumista

Sunnuntai 30.12.2018 klo 9:21 - yrjöpoeka

On menossa jokavuotinen uhriutuminen. Uhriutuminen on hyvä sana kuvaamaan miten ihmismieli seuraa vuodenaikoja ja niiden mukana tulvivia muistoja. Vuodenvaihteessa luvataan paljon. Parannetaan tapamme. Ollaan kilttejä koko tuleva vuosi. Lopetetaan viinan juonti ja tupakointi. Vuoden vaihteeseen ajoittuu myös perinne, jossa joukko uhriutumisherkkiä haluaa kieltää ilonpidon kansalaisilta. Niiltä jotka haluavat juhlia äänekkäästi ja riemuiten vuoden vaihtumista.

Kaikkialla maailmassa on perinteitä ja niissä kaikissa vuodenvaihteeseen liittyy ilonpito ja juhlinta. Paitsi pohjoismaissa ja erityisesti Suomessa. Meillä ei missään tapauksessa saa näkyä iloisia ilmeitä ja sitä ei saa juhlistaa äänekkäästi. Tässä tapauksessa on otettu ensimmäiseksi kohteeksi ilotulitukset. Useina vuosina on kauhisteltu pauketta uhriutujien toimesta. Uhriutujat ovat eneiten olleet huolissaan koirien tilasta. Heitä ei kiinnosta mikään muu. Tiedän kyllä heidän jatkavan, vaikka ilotulitukset lopetettaisiin. Heille ei käy millään muotoa iloinen äänekäs juhlinta. Synkkää ja ilotonta sen olla pitää.

Sosiaalinen media on nyt muuttanut tilanteen uhriutujille helpoksi. Nimien keräys vain liikkeelle ja kas kummaa. Eduskunta saa jälleen uuden kansalaisaloitteen pohdittavakseen. Pohditaan aikansa ja seuraavana uutena vuotena jatketaan uhriutumista. Luin juuri tänään Maaseudun Tulevaisuudesta kuinka eläinlääkäri ja hyvinvoinnin tutkija Laura Hänninen tietää kertoa ilotulituksen olevan metsäneläimille helvetti. Uhriutujissa on todella paljon elävästä elämästä ulkopuolelle siirtyneitä hippiäisiä. Heille riittää ihan omat uskomukset. Pitkäaikainen oleskelu yliopistojen hämärissä kammioissa vinkkua siemaillen, on kuorinut näistä uhriutujia.

Vinkkua siemailevat ja juustoja napostelevat uhriutujat eivät itse näe virheitä omassa elämässään. Matkaillessaan lentokoneella vinkuintiaan hakemaan henkisiä kokemuksia, he vaurioittavat ilmakehää. Sen vaikutukset ovat huomattavasti pahemmat kaikille luonnoneläimille. Sitä se on myöskin ihmisille. Myös uhriutujille. LUKE, eli luonnonvarakeskus on tutkinut uhriutujien lentomatkustusten aiheuttamaa kuormitusta ympäristölle. Tutkimuksen mukaan uhriutujan lentäessä Thaimaaseen, hän kuormittaa aivan yhtä paljon ympäristöä kuin kahdeksan vuotta Suomessa pysyvä naudanlihansyöjä.

Tutkimuksessa laskettiin siis yhden lennon aiheuttama kuormitus kaikelle luonnolle. Siinä ei huomioitu sitä, että henkisyyttä ja aurinkoa hakeva uhriutuja käy jopa useamman kerran vuodessa kaukomailla. Samaan aikaan kotimaassa pysyttelevä iloluonteinen naudanlihansyöjä elää luonnonmukaisesti. Vuoden vaihtuessa kotimaassa elävä haluaa iloitella. Syödä hyvin. Juoda hyvässä seurassa ilolientä sopivissa määrin. Tälle suurelle enemmistölle on yhteistä se, että vuodenvaihtuessa he siirtyvät ulkoilemaan ja ilakoimaan ilotulituksen paukkeessa. Tämä on perinteinen tapa kaikkialla maailmassa.

Meillä iloa ei sallita. Ei etenkään äänekkäästi. Eikä erityisesti suurella joukolla iloten ja remuten. Tästä melusta häiriintyvät eniten henkisyyttä kaukomailta hakevat elämän pelastajat. Joille on tärkeintä huolehtia eläimistä. Ei ihmisistä. Matkustelu lentokoneilla ei ole heidän mielestänsä haitallista. Miksikö?

Kas, he ovat nähneet kuinka savu häviää taivaalta.

Avainsanat: uudenvuodenlupaukset, ilotulitus, vuodenvaihteenperinteet, suomessaeisaailoita, luonnonvarakeskus, maaseuduntulevaisuus, lentäväkasvisyöjä

252 Yksi totuus monista

Keskiviikko 21.11.2018 klo 18:43 - yrjöpoeka

Aikaisemmat arviot Suomen metsien kasvusta ovat nyt osoittautumassa paljon suuremmiksi. LUKE (luonnonvarakeskus) on aiemmin arvioinut vanhojen mallien pohjalta metsien kasvua ja Suomen hiilinieluja. Suurimpana kasvun syynä pidetään jatkuvasti parantunutta metsienhoitoa. Luken mukaan ilmastonmuutoksella on pienempi vaikutus metsien kasvulle. Nyt Luke on arviossaan päässyt siihen, että Suomen metsät kasvavat jokavuosi lisää n. 4,3% enemmän. Arvioinnissa lähdetään siitä, että näin Suomella on mahdollisuus hakata metsiä paljon oletettua enemmän. Tästä ovat sellunkeittäjät mielissään.

Kuten arvata saattaa luontojärjestöt eivät ota uutista kakistelematta vastaan. Juuri vähän aiemmin ne ovat syyttäneet Suomea metsien ylihakkaamisesta. On tietysti järjestöjen toiminnan kannalta tuskallista, jos kaikki heidän aiemmin puhumansa on enemmän mutua. Luontojärjestöjen arviot ovat minun mielestäni kuitenkin enemmän arvioita ja arvausta, kuin faktatietoa. Luonnonvarakeskus edustaa valtiota virkavastuulla ja luotan heidän tuloksiinsa ja tutkimusmahdollisuuksiinsa enemmän kuin luontojärjestöjen ”musta tuntuu” tietoihin.

Nyt saatu tutkimustulos kyllä asettuu ikävästi sellaiseen saumaan, että pohjana ovat suurten toimijoiden suunnitelmat lisätä sellukattiloita Suomeen. Olettaa saattaa, että syytöksiä nousee tilatusta tutkimuksesta. Pidän itse osaa sellu hankkeista täysin kannattamattomina ja erityisesti puuhuollon osalta. Liian lähekkäin olevat suuret tehtaat nielevät puuta valtavia määriä ja jossakin kulkee raja. Otan esimerkiksi Ääänekosken sellutehtaan. Toki sitä nimitetään peittävällä termillä biotuotetehtaaksi. Sellua se kuitenkin keittää. Joka päivä tehtaalle ajaa yli 240 täysperävaunurekkaa ja 70 junavaunua. Vuoden jokaisena päivänä. Se on kohtuullinen määrä puuta. Toki uutta metsää kasvaa tilalle, mutta aukot näkyvät ensialkuun muutaman vuosikymmenen.

Jo nyt on nähtävissä sen vaikutukset sahayrittäjien kohdalla. Aiemmin pienpuuta ei tarvittu ja silloin pystytettiin sahoja pienpuun jatkojalostamiseksi. Nyt yksistään Äänekoski tekee kannattamattomaksi pienpuun sahaamisen, koska puun myyjät saavat paremman tulon sellutehtaalta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että entistä enemmän Suomen vienti muuttuu sellunvienniksi. Tästä ovat jo useat tahot olleet huolestuneita, että Suomi on bulkkituotanto alue ja jatkojalostaminen tapahtuu muualla.

Suomessa on tuskailtu sen huolen kanssa, että meillä kasvatettu puu olisi jalostettava kotimaassa. Silloin siitä saataisiin parempi tulos. Toiseksi puu pysyessään puuna sitoo hiiltä vuosikymmeniksi. Selluksi keitettäessä ilmasto ei taatusti pelastu. Tässä on taas uusia syttöjä ilmastokeskusteluun. Näitä rätinkejä luetaan nyt puolueiden toimistoissa ja mietitään, mitä se tarkoittaa heidän ilmastonpelastamis suunnitelmiinsa. Luontojärjestöt tekevät omia laskelmiaan ja sitovat kettinkejä valmiiksi kinttuihinsa.

Luken arvio siitä, ettei ilmastonlämpenemisellä ole vaikutusta metsien kasvuun pidän outona. Entistä pidemmät kasvukaudet lisäävät puiden kasvua ja sen pystyn näkemään aivan kotipihassani. Sillä on vaikutuksensa, jos puiden pituuskasvu vuoden aikana muuttuu 10-sentistä 30-senttiin. Osalla puista jopa yli puolenmetrin.

Niin tai näin. Ilmasto ei pelastu ilman autoilijan kurittamista.

Avainsanat: luonnonvarakeskus, uudetarviotmetsienkasvusta, äänekoskenbiotuotetehdas, bulkkituotantoa, ilmastokeskustelujatkuu