Satunnaiset kuvat

Kuusinki 28.6.2012

Uusimmat

Blogin arkisto

034 The Ruthless Raja 2018 ajatuksia

Sunnuntai 4.2.2018 klo 17:04 - yrjöpoeka

Useita viikkoja olen joutunut todella miettimään ja samalla pelkäämään, mitä luonto voi tarjota tähän hiihtotapahtumaan. Testihiihdon aikan kaksi vuotta sitten satoi taivaalta lunta tuulen auttamana niin paljon, että turvallisuussyistä keskeytimme tapahtuman. Viime vuoden tapahtuman pääosan meinasivat alkumatkalla viedä reitin polkeneet kelkkailijat. Nyt pelkäsin todella kovan pakkasjakson alkamista. Itse pelkäsi vielä enemmän sitä, että en pysty olemaan mukana. Luonto on ottamassa otteen minusta itsestäni. Sain hieman armoa ja pääsin mukaan aistimaan tunnelmaa.

Nimenä tapahtumalla on armoton raja ja sen opin tuntemaan rajavartioston tehtävissä useina vuosikymmeninä tällä samaisella reitin alueella. Pakkasta on pahimmillaan ollut lähes 50 astetta. Sadetta ja tuulta on riittänyt. Toisaalta luonto on usein myös tarjonnut henkeäsalpaavan kauniita kelejä. Nyt lauantaiaamu 3.2.2018 valkeni pikkupakkasen nipistellessä poskipäitä ja koillisen ilmavirtauksen liikutellessa höyhenenkevyttä lunta.

Reitin teossa äärimmäisen tärkeässä roolissa ovat olleet Hossan moottorikelkkailijoiden takoomiehet. Samoin kunnan palkkalistoilla olevat liikuntapaikkojen työntekijät. Näin oli myös lauantaiaamuna. Kelkat lähtivät liikkeelle ja latu-uraa syntyi puhtaaseen lumeen 160 kilometriä. Kelkkailijoiden panos on todella suuri ja siitä kiitos ja kumarrus heille. Reitillä olevat matkailuyrittäjät ovat mahdollistaneet huollon järjestelyt ja ne sujuivat viikonlopun aikana todella hyvin.

Kitkuinen pakkaslumi oli hienoinen ongelma, mutta hiihtäjät läksivät hymyssäsuin tapaleelle. Kyseessä ei ole kilpailu, vaan enemminkin itsensä voittamiseen tähtäävä ultrasuoritus. Numerolapun saaminen hiihtäjään kiinni voittaa usein kaiken ja vauhti kasvaa. Niin kävi myös tällä kerralla. Neljä ensimmäistä kovakuntoisinta ampaisi sellaisella vauhdilla matkaan, että hiihtivät ylimääräiset 5 kilometriä. Vauhtia se ei suinkaan hidastanut. Onneksi ylimääräiset kilometrit tulivat alkumatkasta. Loppumatkasta sattuneena olisi voinut tulla sanomista.

Kovakuntoisimmat hiihtäjät eivät tästä hätkähtäneet. He kiristivät pikkuhiljaa tahtia ja olivat aivan ensimmäisten joukossa maalissa. Siitäkin huolimatta, että noin puolimatkasta lähteneet saivat etumatkaa. Viimevuonna totesin, että naiset osaavat ottaa tällaisen tapahtuman rennommin. Se piti paikkansa myös lauantain aikana. Raatten Portin huoltopisteessa sain kuulla ja seurata naisten naurua ja ilakointia. Hekin hiihtivät todella kovaa, mutta ilo säilyi rasittavasta reissusta huolimatta. Naisten asenteessa olisi meillä miehillä oppimista.

Sain kyllä nähdä myös miesten rentoa menoa. Useilla Raatteen pisteen ohittaneilla 100-mailin hiihtäjillä oli selkeästi voittajan mieli. He tiesivät selviävänsä maaliin asti. Sen pystyi aistimaan ja kuulemaan tauon aikana. Olin aamulla maalissa näkemässä kahden viimeisen hiihtäjän tulon. Molemmat olivat iloisia selvitessään maaliin. He olivat iloisia upeasta reitistä ja hyvästä huollosta. Keli oli mitä oli, mutta tärkeimpänä oli kuultavissa kiitollisuus itsensä voittamiseen. He olivat yllättyneitä kuullessaan kuinka kova pakkanen oli. Se vaihteli hieman -18 ja -20 välillä.

Kuunnellessa näiden kahden puhetta jouduin salaa pyyhkimään kosteutta silmistäni. He olivat kokemastaan ja näkemästään onnellisia. 22 tuntia hereillä ja jalkojen päällä. Yksin omien ajatusten kera. Nämä kaksi oikein alleviivasivat sen, millaisena olen aina kuvitellut tämän tapahtuman luonteen. Näille miehille oli huippua sekin, että kaikki ihmiset organisaatiossa seurasivat ja valvoivat heidän kulkuaan herkeämättä läpi vuorokauden. Pääsin mekastamaan heille kylpylän kulmalla kuin paremmassakin loppukirikamppailussa. Kello oli aamu 06.00 ja muita liikkujia ei kylpylän läheisyydessä näkynyt. Maalissa odotti sauna, ruoka ja lepo hotellin sängyissä.

Toivottavasti näen kaikki nyt mukana ollet myös tulevaisuudessa hiihtämässä The Ruthless Rajaa. Samoin kuin pyöräilijät. Itse toivon , että saamme palautetta kirjallisessa ja kuvallisessa muodossa. Siten voimme parantaa omaa tekemistämme. Julkinen palaute ja keskustelut esimerkiksi facebookissa ovat mauste ja suola.

Kuten aamulla toiseksi viimeinen hiihtäjä totesi, nyt riittää edes hetkeksi perinteisen hiihto. Tämän hän sanoi hymyssä suin. Levätään ja nautitaan keväästä. 

Avainsanat: theruthlessraja2018, ultrahiihto, endurancekainuu, luontomatkailuyrittäjät

097 Liian lyhyt kesä 2

Maanantai 8.8.2016 klo 20:01 - yrjöpoeka

Eilinen päivitys sai yhden vakituisen seuraajani soittamaan ja kommentoimaan aihetta. Samalla hän toi esille sen, että Kainuussa ja muualla on pieniä matkailuyrittäjiä, joita todella rassaa tämä lyhyt sesonki. Kyseessä ovat luontomatkailuyrittäjät ja nyt pinnalla oleva suurpetojen kuvaus.

Kausi on todella lyhyt ja se loppuu elokuun 20 päivä. Silloin alkaa karhunmetsästys ja sitä ennen on lopetettava puolikesyjen karhujen ruokinta. Olen samaa mieltä soittajan kanssa siitä, että karhunmetsästys alkaa liian aikaisin. Karhun ja muun suurriistan metsästyksen pitäisi alkaa vasta syyskuun lopussa. Samoin kuihtuvan pienriistan metsästyksen voisi siirtää myöhemmälle syksylle, ellei peräti talvikuukausille. Koska Eurooppalaisilla kesälomat ovat loppukesällä, yritykset saisivat aluetalouteen erittäin kaivattuja matkailutuloja.

Metsästyksellä on oma arvonsa. Tiedän sen, koska olen itse metsästäjä. Olen kuitenkin itse ihmetellyt sitä, ettei metsästäjien etujärjestöt pysähdy vakavasti miettimään muuttuvia sääilmiöitä. Mikäli ilmaston lämpeneminen etenee, kuten jotkut meitä pelottelevat, metsästysaikoja on suunnattava myöhäisemmälle ajalle. Viimeisen vuosikymmenen aikana on elokuun 20 päivä usein todella helteinen. Se ei millään tavalla innosta metsämiestä.

Soittaja pyysi minua asiasta kirjoittamaan, koska hän ei voi asiaa nimellään nostaa esille. Luontoyrittäjien ja metsästykseen kiihkomieleisesti suhtautuvilla, eivät välit ole kaikkein lämpimimmät. Toisaalta olen itse saanut sellaisen kuvan, että ovat liiankin lämpimät. Elokuun 20 päivä kuvauspaikkojen ympäristössä riittää aseitten kanssa kulkevia, vaikka haaskapyynti on kielletty.

Valtion mailla kuvauspaikkojen pitoa säätelee metsähallitus, koska sama instanssi myy sitten metsästyslupia. Yksityisellä maalla kuvaupaikkaa voi pitää, mikäli jaksaa seurata karhumiesten jatkuvaa liikettä. Karhuja ei sen takia enää näy ja mikäli näkyy, puhuvat herkästi aseet. Joka syksy käydään kädenvääntöä siitä, ovatko kaikki karhut laillisesti pyydettyjä. Sitä tässä hieman ihmettelen, miksei metsähallitus määrää tarkasti metsästysalueita? Ehkäpä siksi, että metsähallitus haluaa tuloja jokaiselta hehtaarilta.

Ehkäpä olisi aika pohtia sitä, mikä tuo aluetalouteen enemmän tuloja ja matkailijoita? Samoin on syytä pohtia, kuinka ilmaston lämpeneminen vaikuttaa metsästysaikoihin? Miten ilmaston muutos vaikuttaa suomalaisiin eläinkantoihin? Tätä pohdintaa voi jatkaa loputtomiin ja tätä miettiessä kuluu aikaa ja tupakkia. Jokatapauksessa muutos on alkanut ja siihen on reagoitava. Entisessä pysyminen ei kaikessa ole hyväksi.

Tämä aihe on todella ajankohtainen kaikissa Pohjois-Suomen itärajan kunnissa. Karhuja on runsaasti ja siitä on kiitettävä yrittäjiä, jotka kuskaavat ruokaa kuvauspaikoille. Metsähallitus kiittää ja haluaa lisää metsästäjiä ostamaan lupia alueille. Jotenkin tuntuu siltä, että tästä on kehitelty ikiliikkuja. Paljon karhuja, paljon lupatuloja.

Aikoinaan karhujen kevätmetsästys kiellettiin. Nyt tulisi vastaavasti pohtia sitä, että kesä pyhitettäisiin kesätoimintoihin ja loppusyksy ja talvi eränkäyntiin. Esitin itse ajankohdaksi syyskuun lopun. Siitä voisivat eduskunnan satraapit ottaa kopin.

Tämä aihe voi tuoda minulle itselleni kopin muilta metsästäjiltä. Sitten kopitellaan.

Avainsanat: karhujenkuvaus, luontomatkailuyrittäjät, metsästysaikojensääntely, ilmastonmuutos