Satunnaiset kuvat

Kesä 2003

Uusimmat

Blogin arkisto

122 Onko tappio väistämätön

Torstai 29.9.2016 klo 9:58 - yrjöpoeka

Perussuomalaiset tulevat muistamaan vuoden 2016 ainakin kahdesta asiasta. Toinen on ”ylpeilyn” aihe ja toinen surun aihe. ”Ylpeilyä” hehkutetaan ja siitä pidetään messua kaikissa mahdollisissa kanavissa. Surun aihetta vähätellään puoluejohtajaa myöten ja samalla se lakaistaan maton alle. Näillä kahdella asialla on hyvin paljon yhteistä. Vaikka sitä ei ilmeisesti kukaan puolue aktiivi tunnusta.

Seuratessani puolueen ja jäsenten maahanmuutto keskustelua mediassa, voi nähdä, kuinka kaikkia kiristyksiä pidetään onnistuneina. Hallituksen toimia maahanmuuton pysäyttämiseksi pidetään puolueen omina ansioina. Kaikille osapuolille kerrotaan, että ilman perussuomalaisia maahanmuutto vain paheneisi. Kaikesta keskustelusta jää mielikuva, että tämä on puolueen pääteema ja jäsenet eivät muuta kaipaa.

Maahanmuutto hallitsee erittäin näkyvästi kaikkea uutisointia Perussuomalaiset.fi sivustolla. Minun mielestäni se on saanut puolueen piirissä suhteettoman suuren tilan. Tätä aihetta rummuttamalla jäsenistö on saatu uskomaan, että tämän ratkaisemalla kaikki paha maastamme poistuu ja mannaa sataa taivaasta. Tätä käsitystä ruokitaan myös muun median taholta. Media on jäänyt erilaisten ääriliikkeiden vangiksi ja tuo jokainen päivä uutisia maahanmuutton liittyen. Tämä vahvistaa jäsenistön käsitystä ongelman mittakaavasta.

Ongelma on mittava, sen myönnän itsekin. Samalla pitäisi puhua kokoajan, mihin sitä suhteutetaan? Minun mielestäni pitäisi puhua Suomen valtion budjetista ja maahanmuuton osuudesta siihen. Samaan aikaan pitäisi nostaa esille puolueen vaatimat ja saadut leikkaukset kehitysapuun. Näillä leikkauksilla ei helpotettu pakolaisten ja hädänalaisten asemaa. Käy juuri päinvastoin, saamme kustannukset moninverroin kalliimpina takaisin. Pakolaisten on pakko lähteä liikkeelle lähialueillaan olevista väliaikaisista leireistä. Me maksamme nyt siitä.

Surun aihe ovat laskevat kannatusluvut. Puolue ja puoluejohtaja vähättelevät mittauksia ja kertovat kaiken menevän hyvin. Hiipuva kannattajakunta ja kuihtuva jäsenistö, yrittävät edelleen valaa uskoa toisiinsa. Itse olen nähnyt, kuullut ja kokenut sen, että tukijat ja äänestäjät ovat lähteneet. Jäljellä on vielä väkeä, mutta sen määrä on romahtanut. Kentällä liikkuvat aktiivit kertovat johtajalle ja omalle väelle, että tilanne on hallinnassa, koska he haluavat kuulla vain sen.

Tästä kaikesta nousee mieleeni satu keisarista ilman vaatteita. Tämä satu kannattaisi jokaisen palauttaa mieliinsä. Puolue ei tule pärjäämään tulevissa kuntavaaleissa nykymenolla. Tarvitaan rajumuutos. Muutos tarkoittaa sitä, että puolueen puheenjohtaja on vaihdettava ennen vaaleja. Timo Soini on tehnyt hyvää työtä ja siitä hänelle kunnia ja kiitos. Maailma on nyt muuttunut ja aikaisemmat opit eivät nyt päde.

Nyt tarvitaan selkeä kasvojen pesu. Puolueen nykyisistä miehistä ei yhdestäkään ole puheenjohtajaksi. Jokaisella on omat vahvuutensa, mutta puolueen uudistajiksi heistä ei minun mielestäni ole. Puolueen äijämäisen ja karkean kuvan muuttamiseksi uudistajaksi tarvitaan nainen. Tarvitaan humaanimpi kuva puolueesta ja sen kannattajista.

Siksi. Maria Lohela.

Avainsanat: kehitysapuleikkaukset, maahanmuutonkustannukset, marialohela