Satunnaiset kuvat

Isojen säyneiden narraaja

Uusimmat

Blogin arkisto

002 Suomiko demokraattinen

Keskiviikko 2.1.2019 klo 10:07 - yrjöpoeka

Edellisen vuoden (2018) aikana saimme usein kuulla johtavien poliitikkojen suusta, että Suomi on maailman onnellisin maa. Suomi on maailman demokraattisin maa. Kaikki on hyvin. Hallituksen toimesta toki tehtiin pieniä lisäyksiä onnellisuuden suhteen. Satraappeja vaivasi kilpailukyvyn puute ja mahdottoman suuri laiskojen työttömien armeija. Toki hallitus myös kiittelii, mutta vain itseään. Kiitokset hallitus antoi itselleen suuresta työvoiman lisäyksestä. Sipilän mukaan oli saatu 120000 onnellista työläistä. Ongelma on, että työttömien määrä ei juuri muuttunut miksikään.

Suomalaisessa onnellisessa demokratiassa on pieni vika. Se tuottaa tilastoja vallassaolijoiden tarpeisiin. Sopivasti tulkitsemalla tilanne näyttää varsin valoisalta. Ainakin pääministerin autotallissa. Miten sitten demokratia voi, kysyy moni onnellisen maan asukas. Ja vastaa, että varsin huonosti. Jokaisella on hampaankolossa jotakin. Olen itsekin samaa mieltä. Suomi ei ole ollut pitkiin aikoihin demokraattinen maa. Mitä pidemmälle kahtiajako kansalaisten keskuudessa jatkuu, sitä ongelmallisemmaksi demokratia menee. Tasavallan presidentti otti myös asiaan kantaa. Hän puhui uusista vaihtoehtoisista liikkeistä. Hän toivoi niiden sopeutuvan muiden kaltaisiksi.

Maamme taitaa olla todellinen onnela, kun maahamme on perustettu peräti yhdeksäntoista (19) puoluetta. Itse näen sen kertovan todellisesta ongelmasta demokratiassa. Kansalaiset eivät ole äänestäneet pitkiin aikoihin aktiivisesti, koska he ovat kokeneet sen olevan turhaa. Vanhojen puolueiden samankaltaisuus, sekä ääripäiden sopiminen samaan hallitukseen ovat saaneet demokratian näyttämään irvikuvalta. Vanhat puolueet ja politiikot ovat kehuskelleet tätä suomalaisen demokratian voittona. Sitä se ei ole, koska kansalaiset näkevät ja kokevat kaikki puolueet samankaltaisena mössönä.

Puolueet eivät tuo vaaleissa vaihtoehtoja. Esimerkkinä, jos vasemmisto ja kokoomus ovat samassa hallituksessa, ne eivät ole enää vaihtoehto äänestäjilleen. Vaalien aikana puolueet kertovat olevansa vaihtoehto, mutta vaaliovien sulkeuduttua he peruvat puheensa. Heille ei ole tärkeää enää olla vaihtoehto. Siksi ei todellakaan ole ihme, etteivät ihmiset usko enää äänestämiseen. Siksi myös erilaisia vaihtoehtopuolueita syntyy nyt kuin liukuhihnalta. Vanhoissa puolueissa ei ole tilaa uudenlaiselle ajattelulle. Siellä on tilaa vain vanhoille ajattelu- ja menettelytavoille. Ne eivät kuitenkaan sovi välttämättä enää nykypäivään.

Keskusta on tästä hyvä esimerkki. Keskustan ääniä jaetaan tulevissa vaaleissa kolmen puolueen kesken. Kokoomuksen ääniä kahden puolueen kesken. SDPn ääniä on jaettu useissa edellisissä vaaleissa, kun he unohtivat oman kannattajakuntansa ja eivät antaneet tilaa muutokselle. Vain RKP ja kristilliset porskuttavat omillaan. Heillä on oma ydinsanomansa. Kaikilla uusilla puolueilla on ongelmana se, että niissä on paljon vallanhaluisia hillotolpan etsijöitä. Heillä ei ole periaatteita ja he ovat valmiita pettämään äänestäjänsä yhdestä hillotolpasta.

Summa summarum. Mitä enemmän on puolueita, sitä syvemmälle demokratia painuu. Vaihtoehtoja on, mutta tilaisuuden tullen ollaan valmiita kuoppaamaan vaihtoehto. Nyt puhutaan jo äänestyspakosta. Silloin demokratia on lopullisesti kuopattu.

Vapaat vaalit ja vapaa äänestäminen oikeista vaihtoehdoista. Siitä on demokratia tehty.

Avainsanat: maailmanonnellisinmaa, ovatkoääripääpuolueettoistensavaihtoehto, summasummarum

195 Onnellisten ihmisten maa

Maanantai 17.9.2018 klo 14:38 - yrjöpoeka

Suomen väitetään olevan maailman onnellisin maa. Saksan liittopresidentti käväisee Niinistön vieraana ja haluaa samalla selvittää mistä onnellisuus johtuu. Mikäli joku seuraa julkisuudesta muutakin kuin otsikoita, onnellisuus on vain valituilla. Niillä joilla on talous turvattuna. Huonompiosaiset saavat vain lukea, että olemme maailman onnellisimpia. Kyllä meidän nyt kelpaa. Kaiken päälle ilmasto lämpiää ja Helsingissä ”ihmisroskat” tarkenevat kohta veneitten alla kevyissä pukineissa.

On yksi ihmisryhmä joka ei tunne itseään onnellisiksi, vaikka elämä muutoin on heitä hyvin kohdellut. He ovat ikääntyvät kansanedustajat. He eivät tunne oloaan mukavaksi, koska nuoret puhuvat eritavalla kuin heille opetettiin 50- 70-vuotta sitten. Heille on järkytys, että nuoremmat kansanedustajat uskaltavat inttää vastaan ja asettaa vanhusten puheet epäilyksen alaisiksi. Siksi eduskunnasta on alkamassa joukkopako. Vanhukset ovat tottuneet vuosikymmenten aikana toistensa jaarituksiin ja nyt heitä eivät nuoremmat enää kunnioita.

Onneksi siellä on yksi, jonka kielenkäyttö on sujuvasti muotoutunut nuorten tyyliseksi. Hän on Lapin keisari Paavo Väyrynen. Häneltä kyllä tulee sujuvasti jargonia YYA:sta ja hyvistä neuvostosuhteista. Samaan aikaan hän on kuitenkin ottanut nuorten tapoja puheisiinsa, kuten maahanmuuton vastustaminen ja persujen muidenkin vaatimusten toistaminen. Paavo on niin onnellinen, että hän uskoo saavansa puolueensa hallitukseen. Ikinuori Väyrynen hämmästelikin sitä, että vasta 78-vuotias Pertti Salolainen lähtee jo eduskunnasta.

Tästä onkin lyhyt hyppäys onnettomiin maahanmuuton vastustajiin. He ovat onnettomia siitä, että Suomen rajat ovat avoinna Euroopassa asuville ja tältä alueelta turvapaikan saaneilta. Onnettomia kun ovat, he eivät enää osaa puhua mistään muusta. Sotesta he eivät ymmärrä mitään ja siksi he kertovat kaiken olevan maahanmuuttajien syytä. Koska he tuntevat myös olonsa turvattomaksi, he haluaisivat rajojen valvonnan takaisin. Heille olisi tärkeää saada rajanvartiointi myös Ruotsin rajalle. Se on kummallista, koska silloin heidän nuuskan haku reissunsa vaikeutuisi merkittävästi.

Kaikkein onnellisimpia ovat ne nuoremman polven kansanedustajat. He joilla on takanaan yksi tai kaksi kautta eduskunnassa. He vähät välittävät asioiden hoidosta ja antavat päätöksen teon viisaimmille useamman kauden kansanedustajille. Onnellisena he kurvailevat takseilla paikasta toiseen ja antavat eri medioille palstan täytettä toilailuillaan. Koska palkka on hyvä ja työtaakka olematon, heillä riittää virtaa reissaamiseen. Kaiken lisäksi onnellisuutta lisää kunnollinen kesäloma ja pitkät syys- ja kevät tauot. Vuokralla he asustelevat saunojen tapaisissa kellareissa ja me maksamme.

Viime päivinä eri puolueet ovat jo asettaneet omia ehdokkaitaan eri vaaleihin. EU-vaalit ovat alkaneet kiinnostaa myös konkareita, koska jo yhdestä kaudesta saa mojovan eläkkeen. Kevään eduskuntavaaleissa meillä on jälleen mahdollisuus tehdä 200 valittua onnellisiksi. He kiertävät sitten maailmalla kertomassa kuinka onnellisia he ovat.

Nyt on Helsingissä Bernerin ansiosta riittävästi takseja. Ei tarvitse kansanedustajan törmätä ”ihmisroskiin.”

Avainsanat: maailmanonnellisinmaa, kansanedustajat, ihmisroskat, paavoväyrynen, eeroheinäluoma, uusitaksilaki, anneberner