Satunnaiset kuvat

Taimenen väsytys 2

Uusimmat

Blogin arkisto

170 Yrittämistä ja omavaraisuutta

Torstai 16.8.2018 klo 12:17

Yrittäjäksi aikovien tulisi tutkia tarkoin ennen yrityksen perustamista sen kannattavuus. Yritäppä kertoa pankinjohtajalle, että kun minä niin haluaisin yrittää vaikka ei se oikein kannatakkaan. Pankinjohtaja kyllä kertoisi, että se kyllä sopii, kun teet sen omilla rahoillasi. Moni innokas yrittäjän alku on pettynyt pankkien nuivaan suhtautumiseen. Pankin näkökulma on realistinen voiton maksimointi omistajilleen. Ei kenenkään haaveiden täyttäminen.

Entinen OPn johtaja Reijo Karhinen on vetänyt maatalouden kannattavuutta tutkivaa työryhmää. Tutkimuksesta saatu tulos on hänelle ja keskustalle helmenkirkas. Maatalouden yrittäjille on pikaisesti saatava 500 miljoonaa euroa lisätuloa. Tämä summa on tulosta siitä, että maatalouden kannattavuus on heikentynyt nopeasti viimeisinä vuosina. Samaan aikaan on perustettu lisää suuria yksiköitä myös Kainuussa, vaikka kannattavuus laskee. Karhisen lopputulema on, että valtion on budjetista tuettava maatalousyrittäjiä.

Pellervon taloustutkimuksen PTT:n viimeisen ennsuteen mukaan maatalouden yrittäjätulo on yhteensä 500 miljoonaa euroa. Yrittäjätulo on laskenut kahtena viime vuotena erityisesti energian ja lannoitteiden hintojen nousun takia. Energiassa suurin hintojen nousu on sähkönsiirrossa, joka rassaa meitä kaikkia. Valtion ilmeisesti kannatti myydä Kemiran lannoitetuotanto norjalaiselle YARAlle. Yhtiö on panostanut Suomeen ja hakee nyt tietysti maksamalleen rahalle korkoa, myymällä Suomen maaperästä kaivamansa lannoitteet hyvällä hinnalla suomalaisille viljelijöille.

Kannattavuuden lasku ja yhtäaikaa suuria useiden miljoonien arvoiset satsaukset uusiin maatiloihin, eivät mielestäni kerro onnistuneesta yrittämisestä. Pidän maatalouden omavaraisuutta äärimmäisen tärkeänä. Erityisesti nyt, kun maailma on jälleen murroksessa. Omavaraisuus ei kuitenkaan saisi olla sitä, että maanviljelijöille maksettaisiin maksamistamme veroista lisää. Yrittämisen tulisi olla aina kannattavaa. Valtion kannattaisi paremminkin miettiä sitä, miten maatalous saisi tuotteistaan paremman hinnan, ilman että ns. välikädet kourisivat viljelijän taskuja.

1900-luvun alussa aloitettiin maassamme laajamittainen maanviljelysseurojen perustaminen. Suomi oli kokenut useita nälänhädän jaksoja 1800-luvun loppupuolella. Vielä 1918 ja 1923 koettiin erityisesti maaseutu Suomessa ankaria katovuosia. Maanviljelysseurojen tärkein tehtävä oli saada viljelijät koulutettua uusiin viljelysmuotoihin. Päätavoitteena maaseudun omavaraisuuden nostaminen. Siihen asti erityisesti Itäinen- ja Pohjoinen -Suomi haki lehmien ruoan suoniityiltä ja kaskesi maata rukiille ja nauriille. Kainuussa oli vielä 1920 luvulla yksi tärkeimpiä seurojen tehtäviä organisoida jäkälän nosto alueillaan. Jäkälää käytettiin ihmisten ja karjan lisäravinteena.

Omavaraisuus alkoi nousta, kun viljelijät alkoivat kuivata soita ja kunnostaa niille viljapeltoja. Yhtäaikaa opeteltiin lannoittamisen merkitys viljasadon kasvulle. Omavaraisuus saavutettiin ennen vuosisadan loppua. Seurauksena peltojen paketointi ja voin myynti Ruotsiin, jota sitten suomalaiset kävivät hakemassa linja-autolasteittain Haaparannalta.

Yrittäminen on mielenkiintoista. Tuote on niin kallista, että se myydään ulkomaalaislle.

Ne myyvät sen sitten takaisin suomalaislle kuluttajille.

Avainsanat: yrityksenkannattavuus, maataloudentukeminen, reijokarhinen, pellervontaloustutkimus, kemira, yarasuomi, maataloudenomavaraisuus