Satunnaiset kuvat

Lähiruokaa

Uusimmat

Blogin arkisto

113 Korona ja karavaanari

Maanantai 17.8.2020 klo 10:16 - yrjöpoeka

Kevät ja kesä ovatn tuoneet mukanaan monta uutta ja erilaista käytäntöä. Yksi parhaimmista on ollut varmasti kotimaan matkailun löytäminen. Samalla muutos toi mukanaan kokonaan uusia asioita niin liikenteelle, kuin myös leirintäalueille.. Erityisen merkittävää on ollut se, että kokonaan uusi sukupolvi on löytyänyt matkailuajoneuvojen maailman. Asuntoautojen ja -vaunujen kauppa on kukoistanut ja se todella on näkynyt liikenteessä. Välillä on eteen tullut tilanteita, joissa melkein joka toinen vastaantulija on ollut matkailuajoneuvo.

Olen sen verran pessimisti, että en usko tämän jatkuvan kovin montaa vuotta. Ellei sitten korona estä kokonaan ulkomaan matkailua. Varsin todennäköistä on, että 2-3 vuoden kuluttua on ylitarjontaa matkailuajoneuvoista. Se on tietysti hyvä asia niille karavaanareille, jotka haaveilevat vähän käytetystä matkailuajoneuvosta. Lasken myös itseni kuuluvaksi tähän ryhmään. Olen kuunnellut vanhojen karavaanareitten kertomuksia uusista tulijoista ja kaikki ei ole mairittelevaa. Toki kymmeniä vuosia karavaanareina olleilla on omat pinttyneet tavat ja siksi heidän on vaikea omaksua uusienn tulijoitten Käyttäytymistä.

Olin viikonvaihteen eräässä kotimaan kohteessa ja siellä oli myös mahdollisuus kuulla kertomuksia siitä, ettei kaikkia uusia tulijoita toivoteta toista kertaa tervetulleeksi. Yksi asia on nollut se, ettei tämä nuorempi sukupolvi ole omaksunut hyvän leiriytymisen pelisääntöjä. Usein matkailuyrittäjä törmää siihen, että uudet jättävät jälkeensä sotkun. Ilmeisesti uudet tulijat kokevat, että kun he maksavat leiriytymisestä, joku muu siivoaa heidän jälkensä. Uudet tulijat tuovat mukanaan sen, että myös vanhat joutuvat silmätikuiksi. Yksi paha kello kuuluu todella kauas.

Pahinta siivottomuutta mitä matkailuyrittäjä oli kohdannut, oli paskamakin tyhjentäminen huoltorakennuksen pesualtaaseen. Tauksesta on ollut kuvia somessa ja se ei innosta muita pesemään astioitaan samassa huoltotilassa. Toki kaiken saa lopulta puhdistettua, mutta vaatii valtavasti lisää työtä ja paikkojen pesua ja desinfiointia. Tämänkaltainen siivottomuus ei ole ainutkertaista, vaan sitä on eritavoin tullut yrittäjien riesaksi. Lisääntyvä siivous vaatii veronsda ja nostaa ennenpitkää leiriytymisen kustannuksia.

Liittyykö tämä siivottomuus ja eläminen kuin pellossa siihen, että uudet sukupolovet eivät enää huomioi muiden kanssakulkijoiden huomioon ottamista. Hyvät tavat ovat kadonneet jo aikoja sitten erityisesti some-maailmassa. Siellä jokainen kokee olevansa oman elämänsä herra ja muut saavat huutia. Samalla ovat ilmeisesti häviämässä hyvät tavat kodin ulkopuolella. Leiriytymispaikoilla on selkeitä ohjeita alueilla toimimisesta, mutta niitä ei lueta. Tai kysymys voi olla siitä, ettei niistä välitetä.

Matkailuajoneuvojen kauppiaat myyvät tuotteitansa niille joilla on rahaa. He eivät mieti sitä miten uusi omistaja selviää retkistään. Jäin kuitenkin hieman pohtimaan sitä, että uusille ajoneuvojen ja -vainujen ostajille voisi jakaa tuotteen mukana karavaanarin ohjeet. Ohjeissa kerrattaisiin niitä asioita, joilla tullaan hyväksi karavaanariksi. Sellaiseksi joka toivotetaan yhä uudelleen tervetulleeksi ja häntä odotetaan vuosi toisensa jälkeen.

Hyvät tavat kuuluvat meille kaikille. Vai viekä korona senkin?

Avainsanat: matkailuajoneuvo, karavaanari, hyvättavat