Satunnaiset kuvat

Tammikuu 5 2008

Uusimmat

Blogin arkisto

139 Merisairaus

Keskiviikko 28.6.2017 klo 10:09 - yrjöpoeka

Olen vuosien ajan tottunut siihen, etten voi matkustaa autontakapenkillä. En etenkään linjaautossa. Etupenkki on aina ollut pelastukseni matkapahoinvoinnille. Merellä tapahtuvaa matkapahoivointia, merisairautta en ollut aiemmin kokenut. Tuttuni olivat kyllä kertoneet sen olevan sietämätöntä kidutusta. Erityisesti laivalla, joka on pitkään merellä. Nyt sain itse tuntuman tautiin nimeltä merisairaus.

Hyvä kalakaverini houkutteli minut merelliseen ympäristöön Kokkolan vesialueilla. Kokkolan satamasta ajelimme iltamyöhäisellä Tankarin majakkasaarelle. Siellä oli odottamassa aivan loistava majoitus vanhassa kalamajassa. Nykyaikaa olivat sähkövalot, jääkaappi ja sähköhella. Muutoin ympäristössä näkyi ajanpatina. Meren kohinaan oli helppo illallisen jälkeen nukahtaa. Odotuksissa oli heti aamusta alkaen lohen kalastus vetouistellen.

Olen itse tottunut aina kalastuksessani, että minulla on jalat tukevasti rantasoralla. Nyt ajettuamme majakkasaaren satamasta ulos merelle, koin heti, etten ollut nyt omassa ympäristössäni. Tottuneelle merenkulkijalle keli vastasi varmasti lähestyyntä keliä. Koetin sinnitellä yltyvää pahoinvointia ja laskin vieheitä veteen. Viimeinen vapa jäi laskematta ja minun oli pakko laskeutua istumaan. Olin aivan litimärkä ja vatsassa velloi, syljeneneritys pani nieleksimään jatkuvasti. Sitten repesi.

Olin laskenut silmälasini varoksi kajuutan hyllylle ja se oli hyvä. Keikkuvasta veneestä oksentaminen oli alussa helppoa. Sitä mukaa kun kerrat lisääntyivät olo meni entistä heikommaksi. Kaikki vaatteet litimärkinä hiestä ja pakonaomainen yökkärefleksi sai vatsani lihakset heikolle hapelle. Lopulta en saanut enää mitään ulos, mutta yökkääminen vain jatkui ja jatkui. Sinnittelin pitkään, mutta lopulta oli tunnustettava kipparille, että haluan maankamaralle.

Majalla vaivuin lähes koomaan kietoutuneena makuupussiini. Oksentelun jatkeeksi sain vielä lisukkeena voimakkaan päänsäryn. Olotilani ei helpottunut päivän kuluessa ja kun tiesin toisen kaverin tulevan myös illaksi satamaan, sanoin kipparille, että minulle riitti. Oli kidutusta ajella satamaan hikoillen ja välillä oksentaen. Satamassa vaihdoin vaatteeni kuivempiin, otin särkylääkettä ja odotin tovin, että sain käsieni ja vartaloni vapinan rauhoittumaan. Ajellessani kotiin piti odottaa toista tuntia, ennekuin pystyin juomaan riittävästi. Neljä tuntia myöhemmin olin kotipihallani.

Kotiin tultuani menin aivan ensimmäiseksi suihkuun. Laitettuani shampoon hiuksiini suljin silmäni ja välittömästi aloin huojua ja kaatuilla vasten suihkukopin seiniä. Vedenääni ja silmien sulkeminen räjäytti kaiken. Oli pakko avata silmät ja lopulta pidin toisella kädellä seinästä kiinni, jotta sain hiukset pestyä. Silmät avoinna vedenääni ei aiheuttanut mitään tunnetta. Kyllä oli itselle tunnustettava, ettei maakravusta tällä iällä enää tule merenkulkijaa. Ei ainakaan pikaisella ja suoralla liikkeellä toimimaan kalastusveneessä.

Nyt aamulla voin allekirjoittaa Kokkolan matkailutoimen videon mukaisesti, että se oli Visit Tankar!

Avainsanat: matkapahoinvointi, merisairaus, kokkola, tankarinmajakkasaari, merilohenuistelukalastus, visittankar