Satunnaiset kuvat

Inka

Uusimmat

Blogin arkisto

082 Mörköjä ja omaa etua

Maanantai 11.5.2020 klo 11:49 - yrjöpoeka

Aamun media kierros sai hymyn huulilleni. Ville Vähämäki on huolissaan sellaisista asioista, joista tavikset eivät ymmärrä yhtään mitään. Hän maalailee näiden tuntemattomien ilmaisujen avulla Euroopasta vyöryvän mörön. Lauseissa on koronabondia, yhteisvastuuta, Euroopan keskuspankkia, satojen miljardien eurojen summia. Siihen lisästään yhteistä työttömyysturvaa ja yritystukia Euroopan investointipankin EIP:n avulla. Sanoja ja lukuja, sekä uhkauksia, että tämä tietää suomalaisen yhteiskunnan tuhoa. Vain Ville Vähämäki on valppaana nitistämään tämän mörön.

Vähämäki tuinnetaan vielä suuremman mörön Kiina uskollisena juoksupoikana. Vaalirahoitus siltä suunnalta ei ole hänelle uhka vaan mahdollisuus. Nyt koronan varjossa on taas turvallista muistuttaa kannattajia, että kansanedustaja Vähämäki on ajan hermolla. Missä Eu, siellä ongelma. Minä uskon, että persut laittavat vielä Vähämäen pyrkimään Euroopan parlamenttiin. Aivan siitä syystä, että Kiina kortti voi tuoda huonoa julkisuutta puolueelle. Parlamentti sopisi Vähämäelle hyvin, koska hän tykkää matkustelusta. Hänellä on Kiina tuttavuuksien ansiosta Kiina-asintuntijan meriitti. Eu ei ole Jussi Halla-aholle uhka, koska hän on ansainnut parlamentin eläkkeen itselleen. Omat edut menevät uhkien edelle. Tästä ovat nämä velikullat antaneet hyviä näyttöjä.

Perussuomalaisten kantaemo keskusta on antanut myös oman panoksensa Euroopan parlamentille. Ikinuori Mauri Pekkarinen pääsi keräämään eläkettä, vaikka EU on ollut hänellekin ruttoa pahempi mörkö. Hänelle on käynyt vielä huonommin kuin persujen Teuvo Hakkaraiselle. Maurista ei puhu kukaan mitään, mutta Hakkaraisen uudesta tyttöystävästä on kirjoitettu paljon. Pitäisikö Maurin parantaa juoksuaan Brysslein öissä? Nyt on Mari päästänyt hiuspehkonsa alta kuolemasttomia ajatuksia ilmoille. Hän vaatii Euroopan valtioilta parempaa yhteistyötä. Mutta sillä rajauksella, ettei mukana ole yhteisvastuuta. Persut ja kepulaiset ovat tunnettuja siitä, että vain rusinat kelpaavat heille.

Kun lueskelee näiden kahden puolueen kannattajien kommentointeja heidän lehdissään olevista jutuista, tuntuu hölmöltä että puolueet eivät jo yhdisty. Kannattajat pelkäävät samoja mörköjä, niitä tuntemattomia möhkälemäisiä nimiä, joista edustajat ovat maalailleet kauhukuvia. Kepu ja persut voisi nyt yhdistää voimansa ja antaa puolueelle uusi nimi ja pelolle kasvot. Ville ja Mauri voisivat siinä näyttää mallia, kun he käsikädessä pelokkaina hakevat tilipussiaan Brysselistä. Tunnuslauseena: Perskepu – Unohdetun kansan puolustajat. M.A Numminen voisi tehdä tunnusmusiikin. Riipaiseva ralli herkistä pojista suuren mörön uhan alla. Joutuvat syömään hengenpitimikseen etanoita ja simpukoita. Ei maitoa, vaan pelkkää viiniä on lipitettävä.

Tässä olisi nyt keskustalle tuhannen taalan paikka nousta suurimmaksi puolueeksi. Kepussa osataan juntta hommat ja persujen työpaja joutuisi työmiehineen laulukuoroon. Esitän myös ihan ilmaiseksi kenestä tulisi paras puheenjohtaja yhdistymisen takaajaksi. Hän on Paavo Väyrynen. Hänet todella tunnetaan EU:n vastustajana. Sillä ei ole merkitystä, että hän saa sieltä verotonta eläkettä.

Perskepu. Unohdetun kansan puolestapuhuja.

Avainsanat: villevähämäki, mauripekkarinen, jussihallaaho, euroopanparlamentti, unohdettukansa

187 Kansan yläpuolella

Lauantai 8.9.2018 klo 11:58 - yrjöpoeka

Olen pitänyt useita poliitikkoja itselleni vastenmielisinä, mutta mikäli asiat ovat olleet hallussa, olen myös kunnioittanut heidän tekemisiään. Siitäkin huolimatta, että jokin asia heissä lyö silmilleni. Useilla näistä luopuvista on takanaan jopa 40-vuoden ura eri luottamustehtävissä. Olen itsekin ollut todella kauan alemmissa kunnallisissa ja maakunnallisissa tehtävissä, mutta olen pyrkinyt olemaan normaali ihminen. Ja erityisesti uskollinen äänestäjilleni.

Arvostan luopuvista erityisesti Seppo Kääriäistä, hänen arvomaailmansa on pysynyt muuttumattomana. Kaiken lisäksi hän on uskaltanut rehellisesti ajaa oman maakunnan etua. Mauri Pekkarinen on ikääntymisestään huolimatta aina yhtä terhakka ja iän mukana hänestä on tullut enemmän pohdiskeleva valtiomies. Samoilla perusteilla Pertti Salolainen on aina ollut se sama arvomaailmaltaan. Nämä henkilöt ovat itselleni arvokkaita kuvia demokraattisesta Suomesta. Mullistuksista huolimatta he ovat jatkaneet kymmeniä vuosia ja saaneet myös kansalaisten arvostuksen. Olen yksi heistä.

Eilinen päivä toi uutisineen silmilleni yhden poikkeavan elitistisen uutisen. Liisa Jaakonsaari ilmoitti luopuvansa politiikasta. Luopumisen syyksi hän ilmoitti sen, ettei hänen arvolleen enää sovi kerjätä tukijoilta rahaa kampanjointiin ja anoa äänestäjiltä tukea. Se oli hänelle vastenmielistä. Luin uutisen toisenkin kerran ja se tuntui todella elitistiseltä. Jaakonsaari on saanut politiikasta itselleen leipäpuun ja myös muhkean palkan. Lisäksi hän on saanut omalta puolueeltaan ja ammattiliitoilta tukea kampanjointiinsa. Isot ihmisjoukot ovat tehneet hänen eteensä pyyteetöntä työtä valtavasti. Nyt heille ei ole enää käyttöä, koska Liisa ei enää kehtaa.

Tänään hän ilmoittaa kaikille, ettei hänen arvolleen enää sovi kampanjointi oman ehdokkuutensa eteen. Tämän kaltainen ulostulo on SDPlle kuin märkä rätti. Niin sanotun työväen ehdokas ilmoittautuu elitistiseksi ja haluaisi, ettei hänen tarvitsisi enää vaivautua kampanjointiin. Tämä ilmoitus kertoo, että kyllä hän vielä lähtisi jos hänet valittaisiin ilman äänestyksiä ja inhoittavaa kampanjointia. Toisaalta tämä elitistisyys kyllä on tullut SDPn osalta selville vuosien varrella. Paavo Lipponen ja Jutta Urpilainen. Voiko kukaan löytää heistä enää aitoa sosiaalidemokratiaa?

Ei voi, koska he ovat jo kokoomuksen puisto-osastoa. Sitä ylemmän luokan (herran paskaan astunutta) porukkaa, joka haluaa ravistella itsestään irti työväen leiman. Heistä ei kukaan enää halua ajaa Ladalla, vaan alla pitää olla herraskainen länsiauto. Vappuna he voivat juuri ja juuri laulaa työväen lauluja, mutta heti illan tullen siirtyä paremman väen illanviettoihin. Tämä on se syy, miksi SDPn kannatus laskee ja kokoomuksen pysyy. Äänestä vaikka Antti Rinnettä, niin voima siirtyy samalla kokoomukselle. Luokkaerot ovat vain äänestäjille tarkoitettua sumua, samoja asioita ja arvoja nämä ”eliitin” edustajat ajavat.

Olen todella iloinen. Näiden luopujien ansiosta kaikki gallupit voivat heittää todella häränpyllyä. Uudet pyrkijät ovat osin tuntemattomia, vaikka kyllä heidän tueksensa ryntää myös puoluekoneisto kaikella voimallaan. Ulostulojen antama informaatio on jokatapauksessa äänestäjille tärkeä. Kuva jonka he antavat on todella karu.

Se on elitistinen. Jokainen heistä olisi käytettävissä ilman vaaleja.

Avainsanat: politiikanarvostus, seppokääriäinen, mauripekkarinen, perttisalolainen, liisajaakonsaari, paavolipponen, juttaurpilainen, elitistinenyläluokka