Satunnaiset kuvat

Orpo

Uusimmat

Blogin arkisto

076 Puudelit ja pullan syöjät

Tiistai 28.4.2020 klo 13:01 - yrjöpoeka

Suomi on pysyvästi muuttunut ja se ei johdu koronasta. Suomessa osataan riidellä aivan mitättömistäkin asioista. Lisäksi kaikilla on mielipide asioista, jotka eivät kuulu heille mitenkään. Metsähallituksen hakkuista ja maankäytöstä on ainakin vihreinä itseään pitävillä aina mielipide. Media on tunnetusti muuttunut vihreiden ajatusmaailmaa suosivaksi. Kaikki mitä vihreä liike ja sen taustalla olevat erilaiset luonnonsuojelujärjestöt sanovat, on medialle jumalan sanaa. En ole huomannut vuosikymmeniin minkäänlaista omaa ajattelua medialta, vaan he linkittävät vihreiden haluamia mielipiteitä.

On koronasta ollut se hyöty, ettei rähmällään oleva media jaksa pyllistää kaikelle vihreiden suoltamalle ”totuudelle”. Tätä ennen media on kertonut ainoana totuutena tuulimyllyjen haitoista ja infraäänistä, Samoin media on pitänyt vihreiden utopistien maalailemat kansallismaisemat pyhänä totuutena. Kaivostouhut on julkituotu vain vihreiden tuottamasta ”totuudesta”. Media on alkanut pitää vihreiden masinoimaa julkisuutta kansan äänenä. Jokainen voi miettiä mitä se on, kun vihreiden gallupkannatus on hieman yli 10%. Olisiko median nyt koronakriisin varjossa aika päivittää totuutensa? Mikälimedia aikoo selvitä koronan jälkeisestä kriisistä, sen on todella mietittävä ketä se palvelee.

Toinen suuri asia josta tuntuu olevan kaikilla negatiivinen mielipide on Talvivaara/Terrafame. Siitäkin huolimatta, ettei asia mitenkään heille edes kuulu. Media on tässäkin ollut kiitettävän herkästi mestaroimassa kielteistä julkiusuutta. Median ansiosta kaikki kynnelle kykenevät luulevat olevansa oikeutettuja kertomaan mielipiteensä. Mikään mielipide se ei ole, vaan kaikilla tuntuu olevan laki ja oikeus tukenaan. Viimeisin revittely on alkanut siitä, että suurin maanomistaja on päässyt sopuun Terrafamen kanssa. Metsähallitus möi maa alueensa kaivoksen lähistöltä Terrafamelle.

Tämä ei miellyttänyt niitä tahoja, joille Talvivaara/Terrafame on ollut punainen vaate. Vaikka heillä ei olisi ollut mitään yhtymäkohtia kaivokseen, eikä sen aiheuttamiin haittoihin. Nämä tahot suoltavat jatkuvasti julkisuuteen viestiä, että pian kaivos kaatuu. Miljardeilla korpeen raivattu teollisuuslaitos sen sijaan porskuttaa ja tarjoaa työtä tuhansille. Samalla kaivos on Kainuun aluetaloudelle kaikkein merkittävin tekijä. Kaivoksen ja Metsähallituksen nyt aikaansaama sopu on merkittävä jatkon kannalta. Kauppahinta on ostajan ja myyjän välinen asia ja siinä eivät ulkopuolisten metelöinnit auta.

Muistan vielä hyvin ne ajat, jolloin Pekka Perä syötti ja juotti Kainuulaista mediaa. Silloin tulvivat mediat kiitosta ja suitsutusta. Hyvin syöneet toimittajat jalostivat juttujaan paremmiksi kosteilla saunareissuilla. Kun tämä meno loppui, alkoivat samat toimittajat kärsiä krapulasta. Samalla toimittajat siirtyivät puremaan ruokkijan ja saunottajan kättä. Kiittämättömät krapulaiset siirtyivät liehakoimaan ns. "kansanedustajia". Pieniä hörhöryhmiä, joilla oli hyvät suhteet suuriin medioihin ja kansainvälisiin luontojärjestöihin.

Median tulisi olla puolueeton ja sen juttujen tulisi olla tutkivaa journalismia. 2000-luvulla sellainen on kadonnut ja mediasta on tullut puudeli. Tämä puudeli nuoleskelee sitä, joka parhaiten heitä liehakoi. Korostan jälleen kerran yhtä asiaa. Tämä on oma mielipiteeni.

Kainuun mediat palvelevat sitä pullan tarjoajaa, jolla on eniten rusinoita pullassa. Pieni maakunta ja pienet piirit. Nimitän tätä sisäsiittoisuudeksi.

Avainsanat: metsähallitus, terrafame, kainuunaluetalous, pekkaperä, sisäsiittoisuus

180 Olemmeko vastuullisia metsästäjiä

Maanantai 18.9.2017 klo 12:38 - yrjöpoeka

Muistan kuinka pienenä poikana sain metsästyskärpäsen pistoksen. Yrjö-vaari oli se, joka sen minulle iskosti. Luin poikosena kaikkea mahdollista metsästyskirjallisuutta. Luin kaiken ansapyynnistä ja aloin itse sitten kokeilla sitä käytännössä. Hieman toisella kymmenellä kuljetin isältä salaa hänen metsästysasettaan. Lopulta isäni antoi minulle luvan ottaa ase ja mennä katsomaan mitä koiramme haukkui. Tellu-koira haukkui metsopoikuetta. Kuinka ollakkaan sain ensimmäisellä laukauksella metsopojan putoamaan. Se antoi lopullisen sykäyksen harrastukselle.

Kotiseudulla oli silloin mittaamattomat ja hakkaamattomat selkoset. Siellä sain opetella suunnistamaan ilman karttaa ja kompassia. Kokemus lisääntyi kerta toisensa jälkeen. Parhaimpina vuosina ammuin runsaasti riistaa ja sille oli kova tarvis. Meillä oli isän ja äidin lisäksi 9 nälkäistä suuta. Siksi riista oli pöydässämme todella tarpeen. Perustaessani oman perheen olin aktiivinen metsästäjä ja riistaruoka oli arvossaan myös omassa pöydässäni.

Sitten tuli aika, jolloin havahduin riistan vähenemiseen. Runsas metsäautotiestö ja hakatut selkoset toivat erityisesti metsälintukadon tutuksi. Syyskuun alussa alkanut metsästyskausi toi mukanaan autometsästäjät. Aamusta iltaan metsästäjät ajelivat satoja kilometrejä  vain tiestöllä. Havaittu lintu katosi metsästäjien autoihin. Metsälintujen tapa etsiä pikkukiviä kivispiiraansa metsäautoteiltä ruoan hienontamista varten, koitui näiden kohtaloksi. Linnunmetsästys pitäisi siirtää kokonaan talvelle. Joulukuu ja tammikuu olisivat parasta aikaa. Silloin riistalla on mahdollisuus ja metsäautotiet ovat lumensaartamia.

Nyt useita vuosia entistä synkempänä jatkunut kato on surullista seurattavaa. Erityisen surullinen olen metsästysjärjestöjen hampaattomuudesta. Vaikka laskennat osoittavat riistakantojen laskeneen, kukaan ei tee elettäkään riistan rauhoittamiseksi määräajaksi. Mielestäni se on ainoa keino enää vaikuttaa lintukantoihin. Lappi ja Kainuu ovat pääosin metsävaltion omistamia maita. Metsähallituksen lupatulot romahtaisivat, jos lintukannat rauhoitettaisiin. Siksi siellä ei tapahdu mitään. Tyhjiä vesakkoisia puskia myydään metsästäjille riista-aittoina. Riistasta maisemat tyhjenevät parin ensimmäisen viikon aikana tiemetsästäjien ansiosta.

Nyt olen 15-vuotta lunastanut metsästysluvan, mutta useina vuosina en ole enää edes vienyt aseitani metsään. Viimevuonna kävin yhtenä päivänä kävelemässä haulikon kanssa entisillä kotimaisemilla. Keitin kahvit tutussa paikassa ja paistoin makkarat. Muutamana vuotena olen käynyt vaimoni kanssa tekemässä saman kierroksen. Mitä metsästäjä sitten voi tehdä, ellei juokse riistalinnun perässä? Mikäli haluaa kuljettaa aseitaan metsässä ja käyttää niitä on kaksi mahdollisuutta. Hirvijahti vie koko syksyn, mikäli sitä haluaa. Toinen ja hyvä vaihtoehto on keskittyä pienpetojen jahtiin. Sillä on vaikutus riistakantoihin.

Itse olen siirtänyt suurinpiirtein kaiken viettini kalastukseen. En ole pyydyskalastaja. Minä haluan kalastaa aktiivi välineillä. Uistimella ja erityisesti jigi-kalastus on tullut mielipuuhakseni. Kalastan kaikkina sulanveden aikoina. Kevään ensimmäisestä sulasta syksyn viimeiseen sulapaikkaan. Parasta on kuitenkin kalastaa perhovälineillä ja itse tehdyillä perhoilla.

Saalista tulee, tai ei tule. Se on kohtuullista.

Lakselv1.JPG
Joskus onnistaa.

Avainsanat: metsäautotietriistantuho, maantiemetsästys, riistalintujenkatojatkuu, hampaattomatmetsästysjärjestöt, metsähallitusrahastaariistavapaillametsillä, perhokalastusonparasta