Satunnaiset kuvat

neidonkenkä

Uusimmat

Blogin arkisto

015 Sananen maltista

Keskiviikko 9.1.2019 klo 13:28 - yrjöpoeka

Metsästyskausi on ohitse lintujen osalta ja on paikallaan kirjoittaa sananen metsästäjien maltista. Maltilla tarkoitetaan sitä, ettei ammuta enempää kuin luonto voi tuottaa. Ennenmuinoin metsästysmaat olivat koskemattomia ja vain asutuksen vierustoilla oli hakkuiden jälkiä. Kainuun selkosia halkoivat pelkät polkuverkostot. Sitten saapui sivistys ja taloudellisen kasvun aika. Metsät oli keitettävä selluksi ja se tarkoitti metsien menoa. Jokapaikkaan rakennettiin metsäautotieverkosto. Sen verkoston kasvu toi tuhon lintukannoille. Hirville hakkuut toivat ravinnon ja yksittäisten hirvien sijasta alkoivat metsissä vaeltaa tuhatpäiset laumat.

Metsälintukantojen muutokset olivat tuttuja myös ennen. Silloin oli kantojen turvana mittaamattomat selkoset. Riistaa ei saatu ammuttua aivan lukukappaleisiin. Nyt tiheän metsäautotie verkoston avulla se todella onnistuu. On onnistunut jo kymmeniä vuosia ja loppua sille ei näy. On se kyllä mahdollista, mutta ei todennäköistä. Se mahdollisuus olisi tukkia kaikki metsäautotiet metsästysajaksi. Sillä olisi valtava vaikutus lintukantoihin muutamassa vuodessa. Sitä ei kuitenkaan voi tehdä, koska ”metsästäjien” on päästävä ajelemaan tiestöjä aamuvarhaisella.

Aamuvarhaisella lähdetään kirkonkylistä liikkeelle ja ajellaan jopa satoja kilometrejä päivässä tiheää tieverkkoa pitkin. Pysähdellään siellä, missä metso siirtyy tieltä lähipuuhun istumaan ja ammutaan se alas. Parhaat ”metsästäjät” kehuvat alkukaudesta saaneensa useita metsoja yhdessä aamussa. Kahden viikon jälkeen ollaan siinä tilanteessa, ettei siellä kannata ajella. Se johtuu siitä, että linnut ovat siirtyneet ”metsästäjien” pakasteisiin. Uskollisimmat soturit jatkavat ajoaan koko metsästyskauden loppuun saakka.

Metsästys alan järjestöt ovat toivoneet metsästäjien saavan vaikuttaa metsästysaikoihin ja kannanhoitoon. Puheet ovat puheita. Toivoa sopii ja saahan sitä kirjoitella järjestöjen lehtiin mitä vain, mutta arki on raakaa ajelua pimeillä teillä. Metsälintujen tapana on laskeutua yöpuusta aamuhämärän aikana tienvierustoille. Soratien rapina kertoo metsolle, mistä se löytää kiviä syötäväksi. Niitä se tarvitsee jauhinkiviksi lihasmahaansa, jota kivispiiraksi kutsutaan.Tästä syystä aamuvirkuimmat ”metsästäjät” saavat parhaat saalit.

Mitäpä tekevät ahkerat metsästäjät sitten kun linnut ovat lentäneet pakastimien täytteiksi? He aloittavat puheet petojen vaikutuksista lintukantoihin. Tänäänkin tehdään eduskuntaan pyrkivien taholta aloitteita tapporahojen maksamisesta metsästäjille. Kaikki karvaiset ja sulkia päällään kantavat saalistajat ovat petoja ja siten vaarallisia erityisesti metsästäjille. Mitään muuta syytä eivät metsästäjät ja alan järjestöt löydä kantojen romahtamiselle metsästyskauden aikana. Sama tilanne on aina, kun kyseessä on luonnollinen kannanvaihtelu. Metsästäjien omasta vastuusta puhuminen on todella löyhäpäistä. Niinkauan kuin metsäautotieralli jatkuu, sitä vastuuta ei löydy. Saaliin saaminen on tehty valtiovallan toimesta niin helpoksi, että kaupunkilaisetkin ehtivät hetkeksi nauttimaan rallista metsäautoteillä.

Huoltoasemien baareissa tiedetään kaikki ne, jotka ovat tosi metsästäjiä. Kuka on ehtinyt eniten saalistamaan kilometrejä. Kuka on saanut eniten metsoja. Kuka teeriä. Tiedetään myös kenen nelivedolla mennään tosi huonoihin paikkoihin. Sinne mihin eivät köyhien autot pääse. Siellä sitä lintuja on ollut.

Kukaan ei ole nähnyt ”malttia”. Sen kyllä tiedän, että se on hukassa. Ollut jo kauan.

Avainsanat: metsästäjienkeskusjärjestö, metsästäjäliitto, riistalaskennat, metsästyskausi2018, metsälintujenkannanvaihtelut, metsäautotieverkosto, metsästäjienmaltti