Satunnaiset kuvat

Herrat 47cm ja 50cm

Uusimmat

Blogin arkisto

232 Hirvet ja turistit

Torstai 1.11.2018 klo 10:23 - yrjöpoeka

Suomalainen metsästys on kohtuullisen lyhyessä ajassa järjestäytynyt seurueiksi. Suurin seurueiden perustamisen aika oli 1960-luvun lopulla. Seurueet vuokrasivat yksityisten maita metsästysalueikseen. Pohjoisessa-Suomessa ovat kaikilla vielä käytössä metsävaltion maat. Puhumme ns. vapaanmetsästysoikeuden alueesta. Käytännössä meillä on rajattomasti tilaa metsästykselle. Seurueiden tärkein tehtävä oli perustamisvaiheessa ja vielä tänäänkin saada riittävän suuria yhtenäisiä alueita hirvenmetsästystä varten. 60-luvun lopulla oli hirviä vielä niukasti. Kainuussa ja muualla pohjoisessa hakattiin 1970 ja 1980 luvulla todella paljon suuria alueita aukeiksi. Niille kasvaneet taimikot ja vesakot antoivat hirville paremmin ruokaa. Samaan aikaan metsästäjät oppivat valikoimaan saaliinsa. Sen ansiosta hirvikanta räjähti ja niitä oli välillä niin runsaasti, etteivät hirvimiehet pystyneet talven aikana syömään kaikkea saalista.

Hirviseurueet ovat omineet itselleen niin täydellisesti metsästysoikeuden, etteivät he ole valmiita jakamaan sitä muiden kanssa. Tänään puhutaan paljon matkailusta ja siitä saatavista tulovirroista. Ulkomaisilla metsästäjillä on vaikeus päästä mukaan jahtiin, kun seurueet eivät heitä ota. Ei siitäkään huolimatta, että tulijat maksavat runsailla euroilla tulonsa ja ampumisensa. Lihat jäisivät seurueille ja metsästäjä saisi trofeen. Yleensä pelkkä pää. Paljon puhutaan kielitaidottomuudesta, mutta oma arvioni on se, etteivät ukkoontuneet seurueet halua mitään muutosta. He kuvittelevat maailman pysähtyneen menneeseen aikaan. Siksi olen pohtinut seuraavanlaista muutosta valtionmaiden osalta. Kainuu ja muu Pohjois-Suomi pitää vapaan metsästysoikeuden aluetta ikiaikaisena ja siksi he tulevat älähtämään tästä.

Metsähallituksen eri organisaatiot ovat mukana erilaisissa matkailuvirityksissä. Pohjoisen Suomen alueelle tulisi valtion maille antaa osa hirviluvista matkailukäyttöön ulkolaisille metsästäjille. Eri matkailuyritykset voisivat hakea näitä lupia ja markkinoida niitä ulkomaille. Tämä toiminta työllistäisi runsaasti eri toimijoita. Tarvitaan kielitaitoisia oppaita. Tarvitaan kouluttajia suomalaiseen metsästyskulttuuriin ja käytäntöihin. Tarvitaan ruokapalveluja ja majoitusta. Nyt muutamilla seurueilla käy yksittäisiä metsästäjiä ja saadut tulot jäävät metsästysseurojen käyttöön. Niillä rakennetaan lahtivajoja ja oletetaan kaiken säilyvän iänkaikkiseen heidän oikeutenaan. Uudenlaisella ajattelulla eurot kiertäisivät aluetaloudessa ja toisivat lisäarvoa eri yrityksille. Matkailijoiden kaatamien hirvien lihat tulisi saada kauppojen myyntitiskeille. Paljon on puhuttu siitä, että hirvien lihaa tulisi saada myyntiin asti. Tämä olisi yksi keino. Minun mielestäni matkailumetsästyksen saalis ei olis keneltäkään pois. Päin vastoin uskon siihen, että matkailuyritysten kasvu ja uudet työpaikat kompensoisivat tätä. Euroopassa ja maailmalla on tilausta metsästysmatkailulle ja meillä on tilaa.

Esittämäni ajatus ei kumoaisi vapaata metsästysoikeutta. Haluan avointa ja kiihkotonta yhteiskunnallista keskustelua aiheesta. Ikääntyessäni olen huomannut kuinka vahvan lihan tarve vähenee. Olen keskustellut ikäisteni ja vanhempien miesten kanssa siitä, onko ikä tuonut muutoksia ruokavalioon. Jokaisella on samankaltainen kokemus ja he kertovat yhtäpitävästi joutuneensa vähentämään lihan käyttöä. Vain silloin raskas liharuoka käy, kun ruumiillinen rasitus on riittävän suuri ja pitkäaikainen. Usea on kertonut siitä, kuinka vatsantoiminta parani liharuoan vähetessä ruokavaliossa. Allekirjoitan tämän itsekin, koska liharuoka ei sula enää suolistossa niin kuin nuorena. Kun olen muutaman kerran ottanut esille hirvenlihan, ovat useimmat sanoneet, etteivät he enää oikein pysty sitä käyttämään. Useimmissa metsästysseuroissa tilanne on se, että ikäiseni (65) on nuorinta joukossa. Seuroilla on vaikeuksia saada nuoria joukkoonsa ja siksi tämä esitykseni tulisi ottaa yhtenä osana mukaan keskusteluun hirvikantojen sääntelystä.

Hirvikanta on tätä päivää. Kannan sääntely ja ajattelu metsästysoikeudesta menneisyyssä.

Avainsanat: hirvenmetsästys, vapaanmetsästysoikeudenalueet, metsästysmatkailu, ruokavaliojaikääntyminen, ukkoutuvatmetsästysseurat