Satunnaiset kuvat

Hopeaa rajan takaa

Uusimmat

Blogin arkisto

049 Voimaantumista ja kärsimystä

Torstai 2.3.2017 klo 18:21 - yrjöpoeka

Illalla ja tänään aamusta alkaen olen saanut runsaasti viestejä. Viesteissä on positiivinen lataus. Juuri sitä tarvitsen, koska negatiivista riittää tasaisesti joka suunnasta. Pahimmalta on tuntunut sellaiset purkaukset, jotka ovat tulleet ystävikseni luulemieni suusta. Jotenkin tuntuu siltä, että useilla on ollut jo pitkään allekirjoittanutta kohtaan sanomista. Nyt sille on löytynyt purkautumistie ja ns. oikeutetty syy.

Se syy on minun liittymiseni vasemmiston listoille sitoutumattomana tulevissa kuntavaaleissa. En neljä vuotta sitten uskonut näin käyvän. Lähdin silloin nostamaan tyhjästä omaa ryhmää kunnallisvaaleihin. Homma onnistui, mutta se muuttui loppupuolella pakkopullaksi. Olin itse varma, etten lähde vaaleihin enää. Suunnitelma muuttui, kun huomasin muutamien asioiden jäävän kesken. Siksi oli tarkoin pohdittava mitä tehdä.

Vakavan pohdinnan jälkeen päädyin tähän nykyiseen ratkaisuun. Uskon siitä olevan hyötyä molemmille osapuolille. Itselleni siitä on erittäin paljon hyötyä. Minun ei tarvitse vetää muita mukaani, vaan saan kerrankin olla yhtenä joukosta. Luulisin ryhmän hyötyvän ainakin äänien osalta. Ehkäpä minulla on myös annettavaa jonkin osaamisen alueelta. Sitähän me emme tiedä, minkä verran ääniä on minulle enää jaossa. Olen asian suhteen optimistinen saamieni viestien määrään suhteutettuna.

Olen aiemminkin saanut ärtynyttä palautetta joiltakin vastustajiltani kirjoittelustani. Se tuntuu olevan juuri nyt muutamille erittäin vaikea pala. Minä en sitä oikein ymmärrä? Jokainen voi itse aloittaa kirjoittamisen. Tämä ei ole vaikea laji. Tämä pakottaa paremmin pohtimaan, mitä aikoo sanoa. Kuten yhdessä soitossa tuli ilmi, suullinen palaute voi revetä aivan pidäkkeettömäksi raivoksi. Sellaisen ryöpyn jälkeen on todella vaikea keksiä mitään sanottavaa.

Minä ilmoitan tässä ja nyt, että jokainen joka tulee katumapäälle ja tulee reilusti keskustelemaan saa minusta kuuntelijan. Kaunaa ja katkeruutta on aivan tyhjää kantaa mukanaan. Se näivettää ihmismieltä. Onneksi minulla on myös niitä tosiystäviä. He tsemppaavat ja kertovat tuestaan, osa julkisesti naamakirjan kautta. Äärettömän suuri kiitos siitä. Ystäväni kertoi Suomi24 olevan useita aloituksia allekirjoittaneesta. Kysyin vain yhden asian, oliko nimeni kirjoitettu oikein. Näin oli ollut ja se on hyvä. Tieto riittää minulle, en aio lukea sitä kaunapostia.

Katsoin eduskunnan kyselytuntia vaimoni kanssa. On pakko sanoa, että jatkossa ministereiksi valittavilta pitää vaatia oikeaa asiaosaamista. Politiikkaa seuraavalle on suoranainen kärsimys seurata ministerin sekoilua ja tankkaavaa puhetapaa. Oppositio osoitti olevansa herrasmiehiä ja -naisia. Nähtyään millä tasolla soteasioiden hoito on, oppositio yritti olla lempeä ministerille. Heitäkin oikeasti näytti hävettävän. En ihmettele. Vaimoni pyysi lopulta vaihtamaan kanavaa, ettei enää tarvitse katsoa. Liika kärsimys on joskus todella liikaa.

Sotesoppa on kyllä itsessään melkoinen kärsimysnäytelmä. Keskeneräistä torsoa yritetään runnoa väkisin lävitse, seurauksista piittaamatta. Itse kyllä uskon jonkun hallituspuolueista lopulta lyövän hanskat tiskiin. Huono veikkaus ei ole se, että sen tekisi kokoomus. Tietysti siitä voisi tehdä kokeilupaketin ja sen alueena voisi olla, joko Lappi, tai sitten entinen Oulun-läänin alue.

Hyvin pian saataisiin selville, onko sotesoppa muna vai kana.

Avainsanat: voimaantuminen, mistätunnetsäystävän, vihanäivettää, osaamattomatministerit