Satunnaiset kuvat

Oikeusaputoimisto

Uusimmat

Blogin arkisto

023 Turhautumista ja maanpuolustusta

Maanantai 22.1.2018 klo 10:17 - yrjöpoeka

Sain eilen mahdollisuuden toimia lipasvartijana presidentinvaalien ennakkoäänestyspaikalla. Tasainen virta vaelsi äänestämään ja ihmisten olemuksissa oli varmuutta. Itselle tuli tunne, että äänestäjät haluavat tehdä selväksi, kenet he haluavat presidentiksi. Lippaalla käväisseet olivat tyytyväisiä saatuaan äänensä annetuksi. Kipakassa pakkasessa paikalle tulleet kertoivat, ettei äänestäminen ainakaan sään puolesta ollut estynyt.

Eilisen illan televisio lähetykseen kuului vielä MTVn järjestämä vaalitentti. Itselle tuli kyllä tunne, että ehdokkaille oli aika selvää missä mennään. Gallupeissa jämätiloilla olevat olivat selvästi turhautuneita. Samaa voi myös sanoa keskustan Matti Vanhasesta. Hän oli entistä harmaampi. Väyrynen ei myöskään ollut enää terässä. Hänelle ei kyllä annettu enää mahdollisuutta pyörittää omaa peliään, kaikki on jo kuultu vuosikymmenten aikana. Muut ovat aina väärässä ja häntä vastaan. Vaikka hän on aina ollut oikeassa.

Itse tunnen kyllä suurta turhautumista kuunnella ja katsoa näitä kuluneita harmaita naamoja. Ei edes munasarja Kyllöseltä irronnut mitään uutta. Minusta jatkossa pitäisi miettiä, kannattaako näitä vaalipaneleja järjestää joka kanavalla erikseen? Ennakkoäänestyksen alettua ei näillä ole enää merkitystä. Ne aiheuttavat turhautumista, kun päivänselviä asioita jankutetaan päivästä toiseen. Yksi selkeä iso vaalipåaneli kertoo kyllä äänestäjille sen olennaisen henkilöistä. Niinkuin jo ei tunnettaisi näitä vanhoja naamoja. Harmaita jankuttajia.

Tunsin turhautumista kun olin itse ehdolla kansanedustajan vaaleissa 2011. Olin silloin todella huolestunut suuren naapurimaamme kansalaisten innosta ostella maata ja kiinteistöjä Suomesta. Kaikki nämä ostot suuntautuivat sotilaallisesti tärkeisiin kohteisiin. Pidin aihetta silloin ja pidän sitä myös tänään todella tärkeänä maamme puolustamisen kannalta. Krimin valtaus osoitti kuinka vihreät miehet ilmestyivät tyhjästä ja heillä oli aseet ja varusteet. Varusteiden kanssa he eivät tulleet rajan ylitse. Kaikki varustus oli tuotu maahan ennakolta ja miehet tulivat paikalle turisteina. Yhtäkkiä maa oli miehitetty.

Suomessa on paljon sellaisia kiinteistäjä venäläisten omistuksessa, joiden käyttötarkoitus on hämärän peitossa. Kiinteistöjä, joille kuljetetaan jotakin rekoilla. Kiinteistöjä, joissa ei ole mitään toimintaa, mutta siellä käydään ajoittain erilaisilla kuljetusvälineillä. Olin todella turhautunut silloin, koska kaikki vannoivat naapurimme viattomuuden eteen. Kainuussa ei tunnettu huolta, vaan jokaisessa kunnassa poliittiset päättäjät odottivat lisää ostajia tyhjeneville kiinteistölle. Kaikki odottivat venäläisten tuovan leivän heidän pöytäänsä. Onneksi Krimin romahdus toi lännen pakotteet ja tulva idästä taukosi.

Tänään luen huojentuneena ministeri Jussi Niinistön puheesta 224 maanpuolustuskurssin avajaisissa Helsingissä. Luettavissa tästä. Nyt ministeri on puhunut juuri sillä tavalla kuin pitääkin. Toivottavasti valtioneuvoston kanslian asettama työryhmä antaa mietinnössään toukokuussa sellaisia eväitä, jolla valtio ottaa tilanteen valvontaansa. Se on toinen kysymys, olemmeko myöhässä? Useita vuosia on menetetty uskomalla sellaiseen mahdollisuuteen, että lehmät lentävät.

Toivottavasti Mainilan laukauksista käytävä keskustelu puhdistaa vaikkua korvista. Itsenäisen Suomen on syytä olla terveellä tavalla epäluuloinen.

Avainsanat: presidentinvaalit2018, pienielelipaskeräys, harmaatehdokkaat, vihreätmiehet, kriminvaltaus, sotilaskohteidenmyyntivenäläisilleuhkasuomelle, mainilanlaukaukset, ulkoministerilavrov, molotov

113 Miten vastaan

Sunnuntai 13.12.2015 klo 15:20 - yrjöpoeka

Eilisen päivän aikana kävin Kuusamossa. Vein tekemäni kylmäsavukaapin ystävälleni ja teimme vaimoni kanssa pakollisia jouluostoksia. Lapset eivät jää ilman lahjoja. Kuusamossa oli menoa ja meininkiä kaupoissa ihan mukavasti. Kulkiessani myymälöissä törmäilin tuttaviini. Jostakin kummallisesta syystä heillä kaikilla oli yksi yhteinen kysymys minulle. He eivät varmasti ole tehneet keskinäistä sopimusta tästä, mutta jotakin tämä kysymys kertoo tästä ajasta.

Edellinen päivitykseni sai runsaasti kommentointeja aikaan. Usea soittaja kertoi olevansa kanssani samaa mieltä. Yksi viestin lähettäjä kertoi rehellisesti olevansa useista asioista minun kanssani eri mieltä, mutta kannusti silti minua kirjoittamaan jatkossakin. Hän aikoi lukea kirjoituksiani jatkossakin. Useimmat kertoivat olevansa samaa mieltä siitä, että tuhopolttajat ovat terroristeja.

Kainuulaiset eivät sulata sitä, että meiltä turvaa pyytäviä kohtaan käydään polttopullojen avulla. Eräs vanhempi herrasmies oli todella pahoillaan näistä polttopullo iskuista. Hän muisti sodan kokeneena mihin sitä käytettiin. Sitä käytettiin maahamme hyökännyttä vihollista vastaan. Tankin tuleen saanut oli sankari kaikille mukana olleille kavereilleen. Tämä veteraani koki hyökkäykset turvapaikkaa pyytäviä ihmisiä kohtaan suomalaisten häpäisynä.

Viimeiset viikot olen harjoitellut kylmäsavustusta ja välillä myös lämminsavupönttö kuumenee. Kirjolohi fileet ovat olleet pääosassa. Kokeiluja lihalla on takana. Samoin kokeiluja juuston kylmäsavustamisesta olen tehnyt. Tämän toiminnan huonompi puoli on se, että tulee syötyä kylmäsavulohta välillä aivan liikaa. Mutta tälle ei voi mitään, ruisleipä, kylmäsavuviipale ja juustosiivu. On semmoinen yhdistelmä, että pitää nälän loitolla.

Jouluksi on laitettava lisää kalaa savustumaan. Pakastin joutuu luovuttamaan sisältään kesällä pyydettyä Jäämeren lohta. Tämän joulun päälaji ruokapöydässäni, on kala ja erityisesti lohi. Kala on myös lastenlasteni suuhun sopivaa herkkua.

Vuoden viimeisimmät kokoukset alkavat olla käsillä. Tulevana tiistaina kokoontuu valtuusto päättämään budjetista. Siinä ohessa päätettäväksi tulee myös mahdollisten pakolaisten ottaminen kuntaan. On todella mielenkiintoista nähdä, kuinka eri puolueet asiassa toimivat. Joulunalusviikolla on vielä yksi kunnanhallituksen kokous. Mukaan sopii vielä kaksi eri palaveria.

Myös vuosi vetelee viimeisiään. Pilviset päivät saavat aikaan sen, ettei päivä oikein valoislta enää näytä. Onneksi päivän lyheneminen alkaa olla käsillä.

Palaan vielä alkuun. Miten vastaan minulle osoitettuihin kyselyihin? Kysymys kuului aika tarkoin näin: Kuinka kauan aion katsella puolueeni jäsenten aiheuttamia toilailuja? Miten jaksan kuunnella ja katsoa sitä muukalais- ja ihmisvihaa, mitä puolueeni jäsenten toimesta jatkuvasti kuullaan?

Tänään en osaa vielä vastata. Puolue johon aikoinaan liityin oli moniarvoinen ja erilaisuutta arvostava. Itsenäisesti ajattelevien ihmisten puolue. Tänään tuntuu siltä, että puolueeni on muuttumassa yhdenasian liikkeeksi. Vastaus varmasti aikanaan löytyy. Sen voin luvata.

Avainsanat: kylmäsavustus, molotovinkoktail, ollakkovaieiköolla