Satunnaiset kuvat

pikku raisa iltapesulla

Uusimmat

Blogin arkisto

092 Strutsit ja kehitysapu

Tiistai 12.3.2019 klo 10:25 - yrjöpoeka

Euroopassa on jo valtioita jotka sulkevat rajojaan muukalaiskammossaan. Unkari ja Puola ovat tästä parhaat esimerkit. Raja-aitoja rakennellaan ja samaa tekevät myös entisen Jugoslavian raunioille syntyneet valtiot. Tässä on kummallista muukalaiskammoa, kun samaan aikaan halutaan yhdentyä Eurooppan Unioniin. Sielläkin on muukalaisia. Myös Suomessa ovat melkein kaikki puolueet jo kääntyneet perussuomalaisten linjoille. Kansalaiset vaativat lisää rajavalvontaa ja samoin runsaasti poliiseja. Jokapaikassa puhutaan peloista ja kadonneesta turvallisuudentunteesta.

Historiasta meidän pitäisi löytää yhtymäkohtia nykymenoon. Aina kun kansa on lähtenyt vaatimaan lisää turvallisuusjoukkoja, se onkin lisännyt turvattomuutta. Aseistetut ja kurinalaiset joukot eivät ole mitään hymypoikia. He ovat koulutettuja väkivallan ammattilaisia. Siksi tulisikin tarkemmin miettiä mistä kumpuaa turvattomuus. Viime vuosituhannen loppupuolella murtuivat lähiyhteisöt ja sillä on ollut vaikutuksensa tähän päivään. Sotien jälkeen saimme elää useita vuosikymmeniä turvallsissa yhteisöissä. Oma suku ja kyläyhteisöt pitivät huolta siitä, ettei erikseen tavinnut kantaa huolta juuri mistään.

Hyvinvointivaltio kasvoi ja vaati kaikkia työelämään. Nuorimmat muuttivat ympäri maailmaa ja erityisesti kotimaan suurimpiin kaupunkeihin. Sukuyhteisöt hajosivat ja samalla se paras turvallisuuden antaja katosi. Nyt kammoksutaan kaikkia erilaisia ihmisä ja huudetaan, että nyt on yhteiskunnan järjestettävä turvallisuus. Tässä on se kummallisuus, että ensin muutetaan suuriin kansankeskittymiin. Siellä eletään turvattomasti. Lähiyhteisöä ei enää koeta turvaksi. Siihen tarvitaan aseistettuja yhdenmukaisiin pukuihin pukeutuneita joukkoja.

Kaiken huipuksi pelätään kaukaisten maiden ihmisten muuttavan pian tänne. Se lisää huutoja joukkojen perustamisille. Samaan aikaan vaaditaan lopettamaan kaikki kehitysapu köyhille maille. Köyhimmät ja suurimmat väestönkasvun alueet ovat Afrikassa. Tällä hetkellä arvioidaan Afrikassa olevan tulossa työmarkkinoille 800 miljoonaa uutta käsiparia. Väestön raju kasvu on köyhdyttänyt maaperät ja se ei riitä ruokkimaan uusia käsipareja. Siksi on väistämätöntä, että tulemme näkemään vielä suurempia väestönsiirtymiä vehreään pohjoiseen ellemme tee mitään.

Minä näen nyt ihmisten huutojensa lomassa laittavan päänsä hiekkaan kuten strutsi tekee uhan tullessa. Paljon hyödyllisempää olisi satsata reilusti muiden teollistuneiden maiden kanssa etäisten maiden maatalouden rajuun kehittämiseen. Meillä on siitä osaaminen ja meillä on siihen keinot ja välineet. Viljelty maa pitää kansat paikoillaan, koska se antaa heille perusturvallisuuden. Juuri ruoan puute ajaa heidät liikkeelle. Ei heillä ole halua lähteä lämmöstä kaukaiseen Suomeen.

Siksi nyt tulisi jokaisen pelkotiloissa elävän vaatia ehdokkailtaan sitoumuksia kehitysavun rajuun nostamiseen. Se on pieni satsaus meidän tulevaisuutemme kannalta. Sen tulevaisuuden, jossa haluamme yksin asustaa kaukaista maapalastamme. Rajoja vartioiden ja muukalaisia kammoten. Saamme asustella 5,5 miljoonan muun suomalaisen kanssa ja ruuhkaa ei ole. Meitä riittää keskimäärin 16 asukasta neliökilometrille. Suurin osa Suomea on kyllä täysin asumatonta korpea. 1300 kilometriä itärajaa on jo tyhjänä.

Täällä suurin pelko on siitä, että jäämme kuolemaan yksin.

Avainsanat: rajojensulkeminen, muukalaiskammo, perheyhteisöjentuki, päänhautaaminenhiekkaan, kehitysapu, suomenpintaala

094 Kuinka kauas populismilla pääsee

Tiistai 25.4.2017 klo 10:02 - yrjöpoeka

Presidentti Tarja Halonen kirjoitti Hesarin vieraskynä palstalla 22.4.2017 otsikolla: Ihmisten pakkopalautukset konfliktimaihin tulisi keskeyttää. Kirjoitus oli mielestäni hyvä ja kiihkoton. Kirjoituksessa puhuttiin maahan jo saapuneista turvapaikanhakijoista ja heidän tulevista kohtaloistaan. Lisäksi Halonen otti kantaa siihen, että Suomi voisi korottaa vastaanotettavien pakolaisten määrää 750 hengestä ylöspäin. Mitään lukua hän ei esittänyt ja se kuuluukin eduskunnan päätettäviin asioihin.

Olen useista asioista ollut ja olen jatkossakin eri mieltä Tarja Halosen kanssa. Maanpuolustus on niistä se kaikkein tärkein asia. Miekkojen takominen auroiksi ei ole ihmisten maailmassa rauhan tae. Naapurimme tavat ovat sellaiset, että rakastamalla se ei muutu. Vain voimaa ja tahtoa sen toteuttamiseen, sitä se uskoo.En ole ollut hänen kannattajansa koskaan, eikä minusta tule. Nyt on aivan pakko kompata hänen kirjoitustaan. Entisenä presidenttinä hänellä pitäisi olla hieman institutionaalista vaikutusvaltaa. Toivon niin.

Lueskelin hesaria Helsingissä hotellin aamiaispöydässä. Huomasin saman kirjoituksen olevan useissa pöydissä avattuna ja luettavana. Kyllä se näkyi aiheuttavan myös keskustelua. Minun pöydässäni olevat lastenlapset pitivät huolen keskustelusta ja ne aiheet olivat muuta kuin politiikkaa. Mietin lukiessani, että tässä on aihetta kommentoida sitä jatkossa. Nyt on sen aika.

Keskustan kansanedustaja Mikko Kärnä on myös kirjoittanut Halosen aloittamasta aiheesta. Kärnä on muuttunut muutamassa vuodessa ja hänen tapansa on muuttunut suosion kalasteluksi ja populismin aaltoja haistelevaksi. Lapin kansanedustajana hän hakee suosiota, jotta pärjäisi jatkossa Paavo Väyryselle. Nyt hän on eduskunnassa Väyrysen varapaikalta. Kärnä on siirtynyt populismissa aivan perussuomalaisten linjoille. Nyt hän antaa kasvot ja äänen sille politiikalle, joka elää syvällä keskustan sisällä.

Keskustalla ja perussuomalaisilla on yhteinen vihollinen ja se on muukalaiskammo. Keskusta on pitänyt kammonsa piilossa julkisuudelta. Nyt siitä kammosta on päästy perussuomalaisten ansiosta. Kärnä aikoo kalastella Lapissa nyt myös persujen vesillä. Ilmeisesti hänen ei tarvitse lukea kovin tarkkaan mitä Halonen kirjoituksessaan sanoi. Kärnä kuitenkin oli lukenut Halosen antavan avoimen valtakirjan 456 miljoonan ihmisen saapumiselle Suomeen.

Minä en löytänyt tällaista lukemaa Halosen kirjoituksesta, en edes useamman lukukerran jälkeen. Kärnä on ottanut populismin hyvin käyttöönsä. Heittää vain ilmoille jonkin luvun ja se alkaa elää sen jälkeen omaa elämäänsä. Juuri näin se on tehnyt. Kärnän juttua on jaettu ahkerasti samanmielisten parissa ja sitä on tykätty. Kommenteissa ihastellaan iskevää juttua. Tällaisen aivopierun jälkeen on varmasti messevä olo ”melkein” jatkopaikkansa varmistaneella kansanedustajalla.

Turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten lisäksi Kärnä on nyt löytänyt syylliseksi vihervasemmiston. Olen itsekin kriittinen vasemmiston ja vihreiden politiikalle useissa kohdin. Mutta se ei tarkoita, että omat aivot on heitettävä narikkaan. Ihmisarvon puolustaminen ei ole yhdenkään puolueen omistama. Se kuuluu kaikille. Halonen on aina puolustanut ihmisarvoa ja niin hän tekee tänään taas.

Presidentti Tarja Halonen on taustastaan huolimatta kirjoittanut meille kaikille tekstiä, johon on helppo yhtyä. Ihmisarvoinen politiikka kunniaan.

Avainsanat: presidenttitarjahalonen, hesarinvieraskynä, mikkokärnä, impivaaralaisuus, muukalaiskammo, aivopieru

093 Etelän lämmössä - hyvässä palvelussa

Maanantai 24.4.2017 klo 10:34 - yrjöpoeka

Vietin viikonlopun perjantaista – sunnuntaihin Helsingissä. Matka taittui kivuttomasti lentäen. Olimme vaimoni kanssa yhteisellä lomamatkalla, johon kuului majoittuminen hyvään hotelliin. Huoneeksi halusimme sellaisen, johon sopivat mukaan myös lastenlapsemme Ilona ja Aliisa. Samalla reissulla vietettiin Aliisan 5-vuotis synttäreitä heti perjantaina. Juhlien jälkeen pääsimme jatkoille hotellille. Aliisan mukaan me olimme ainoat, jotka juhlivat koko viikonlopun.

Matkalle lähtö oli perjantai aamuna aika ikimuistettava. Uutta lunta oli tullut todella paljon ja lisää lappoi taivaan täydeltä. Lähdimme ajelemaan paksussa sohjoisessa lumessa ja näkyvyys oli uskomattoman huono. Siirtyessämme valtatie 5:lle eteemme tuli raskas ajoneuvoyhdistelmä. Tämä koitui onneksemme. Kaikki oli valkoisen massan peitossa ja oli vaikea hahmottaa ajorataa. Suuri yhdistelmä teki meille näkyvän reitin ja ajelimme sen perässä Kajaaniin asti. Kajaanissa oli aivan sulat tiet ja lumitulvasta ei tietoakaan.

Olimme kuunnelleet säätiedoituksia ja uskoimme pääsevämme keväiseen Helsinkiin. Ei mennyt aivan putkeen. Kostea kylmä tuuli tuiversi ja ajoittain paiskasi maan valkoiseksi rakeista. Ulkoilu ei ollut mitään nautintoa siinä kelissä. Onneksi isommalla kylällä oli paljon katettuja tiloja täynnä ihmisiä, myymälöitä ja erilaisia ruokapaikkoja. Viikonloppu oli lopulta aivan liian lyhyt. Toisaalta minulle se kyllä riitti sen puolesta, että halusin hieman hiljaisempiin paikkoihin. Kuten esimerkiksi Suomussalmelle.

Viimeaikoina olen saanut ärhäkkää vastakaikua erittäin ”nuivilta” ihmisiltä. Sain seurata sivusta erästä ”nuivien” alkuperäistä aktiivia, kun hän vaelsi kauppakeskuksessa muiden kuin alkuperäisasukkaiden joukossa. Ilmeettömän tuntuinen oli hän. Naureskelin asiasta vaimolleni, että täällä hän saa siedätyshoitoa muukalaiskammoisuuteen. Silmiinpistävää oli esimerkiksi majoituspaikassani se, ettei henkilökunnassa näyttänyt olevan montakaan alkuperäissuomalaista. Kaikki näkemäni siivojat olivat muualta tulleita. Palvelupuolella enemmistö oli myös muualta tulleita.

Suomessa sanotaan olevan suuri työttömien armeija. Asiantuntijat kertovat, ettei heillä ole tarvittavaa koulutusta aloille, missä työtä olisi tarjolla. Siivoojan työssä ei tarvitse korkeakoulutettua väkeä, mutta maahanmuuttajista on osa liian korkeasti koulutettuja siivoojiksi. Heille kelpaa kuitenkin kaikki työ, mistä maksetaan palkkaa. Ajaessamme lentokentältä hotellille, moottoritien reunustoja siivosi pelkästään ulkomaalaiset. Onko todellakin niin, että suomalaisten (alkuperäisten) koulutuspohja ei riitä näihin töihin? Lentokentällä oli samankaltainen tilanne. Jostakin kumman syystä tämä iskeytyi silmilleni nyt väkevästi.

Kaikkialla oli nähtävissä ahkeruus työnteossa. Maahanmuuttajia on leimattu työtävieroksuviksi. Näkemäni kuva toi esille sen arjen, ettei vähemmistön huuto ja mekastus pidä ollenkaan paikkaansa. Palvelutilanteissa sain kaikilta hyvää palvelua ystävällisen hymyn kera. Olen käynyt aika harvoin tuolla junaradan päässä ja on sanottava, että suuri muutos on tapahtunut lyhyessä ajassa. Helsinki on muuttunut kansainväliseksi. Siinä on ”nuivilla” kestämistä.

Etelän lämpö avasi silmiäni entistä paremmin. Suomalaisen infran ylläpitämiseksi tarvitaan tänään muualta tulleita. Ahkeria ja sisukkaita.

Suomalainen Sisu on tummumassa!

Avainsanat: matkallahelsingissä, forumkauppakeskus, nuivat, siedätyshoitoamuukalaiskammoisuuteen, suomalainensisumuutoksessa