Satunnaiset kuvat

1964-1965

Uusimmat

Blogin arkisto

040 Myötähäpeää

Perjantai 24.4.2015 klo 17:59 - yrjöpoeka

Viikon uutisointia seuratessa on aika kulunut rattoisasti. Monet muutkin ovat lukeneet ja nyt myös kuunnelleet radiosta perussuomalaisia koskevia uutisia. Vaalien tuloslaskennan aikaan TV oli jalkautunut seuraamaan eri ehdokkaiden vaalivalvojaisia. Jostakin kumman syystä, tai ehkä juuri siksi, perussuomalaisista oli valikoitunut herra Hakkarainen kuvauskohteeksi. Minä tunsin suurta myötähäpeää sitä seuratessani.

En hävennyt herra Hakkaraista. Hän oli omiensa joukossa viettämässä ansaittua vapaata yksityistilaisuudessa. Verovaroin kustannettu yhteinen TV oli se, jonka puolesta tunsin suurta myötähäpeää. Toimittajilla ei ole minkäänlaisia rajoitteita, kun he yrittävät häväistä yksittäistä kansan valitsemaa edustajaa. Jokaisessa puolueessa on kupin kallistajia ja toimittajat kyllä tuntevat heidät.

Riippumaton ja puolueeton Yleisradio ei ole puolueeton perussuomalaisia kohtaan. Ohjelma oli täyttä paskaa. Tälle toiminnalle on tulevana eduskuntakautena tehtävä jotakin. Rahoitusta on esimerkiksi leikattava heti 20%, joka vastaa perussuomalaisten äänestäjien osuutta kansakunnasta. Puolue saa siitä säästyvillä rahoilla riittävästi näkyvyyttä mediassa. Miksi muista puolueista ei myös etsitty niitä erikoisia henkilöitä?

Toinen myötähäpeän aihe on perussuomalaisten Kainuunpiirin toiminta. Viimevuoden loppu ja alkanut vuosi on antanut aihetta uutisotsikoihin. Otsikot eivät varmasti tule loppumaan viikonvaihteen jälkeenkään. Puolueella on Patentti- ja rekisterihallituksen hyväksymät säännöt toiminnalle. Sääntöjen mukaan piirin yleiset kokoukset on kutsuttava joko kirjallisella kutsulla, tai sitten julkaisemalla kutsu puolueen julkaisussa, tai syyskokouksen päättämässä muussa lehdessä. Selkeät ja ytimekkäät säännöt tältä osin.

Elävässä elämässä kaikki on sitten toisin. Koska piirissa ei ole ”riitoja”, on kutsuja lähetetty valikoidulle osalle jäsenistöä. Siten ei synny riitoja nyt, eikä tulevaisuudessa. Meno on aivan kuin oli aikoinaan kommunisteilla. Oli enemmistön enemmistö. Tämä ei ole ihme, koska joukkoomme on siirtynyt juuri niiltä ajoilta oppinsa saaneita mestareita. Olen itse ajatellut näiden olevan vartavasten hajoittamassa puoluettamme. Jälki on senmukaista.

Tunnen suurta myötähäpeää ihmisten ja tiedoitusvälineiden edessä, yrittäessäni vastata heidän tekemiinsä kysymyksiin. Organisoidussa järjestelmässä ovat säännöt yleensä noudattamista varten. Muu väestö ja tiedoitusvälineet ovat saaneet tiedon piirikokouksesta. Minä en virallisena ja valittuna edustajana tietänyt asiasta mitään. En osannut mitenkään selittää toimittajille, miksi kirjeet ovat loppuneet Suomussalmelaisten osalta? Minua hävetti selitellä!

Tekisi mieli sanoa ruma sana kuten se on...

Avainsanat: herrahakkarainen, myötähäpeää, rumasana

025 Lupauksia ja pummeja

Torstai 5.3.2015 klo 12:26 - yrjöpoeka

Eduskuntavaalit tunnetaan siitä, että usea sinne pyrkivä antaa ns. vaalilupauksia. Ne lupaukset ovat sellaisia, ettei niitä edes aiota toteuttaa. Homman juju on siinä, että myös äänestäjä tietää, ettei niitä toteuteta. Mutta pienenpieni toivonkipinä äänestäjän sielussa yrittää uskoa vakuuttavasti ja ponnekkaasti annetut lupaukset.

Suomenmaata kiertää jokin lista, jossa allekirjoittajat sitoutuvat parantamaan lasten ja perheiden asemaa tulevalla vaalikaudella. Nämä allekirjoitukset on varmasti annettu hyvässä uskossa. Todennäköisesti allekirjoittajina on sellaisia henkilöitä, jotka ensimäistä kertaa pyrkivät eduskuntaan. Tuleva eduskuntakausi on sellainen, että jokaisen yksittäisen edustajan lupaukset haihtuvat savuna ilmaan, kun hallituspohja neuvottelut puolueitten välillä alkavat. Mikäli valtion velkaantuminen aiotaan katkaista, silloin leikkauslistalle joutuvat lupaukset.

Kainuulaisten lupausten pohjat saatiin parivaljakolta, Eero Suutari ja Raimo Piirainen. Tomerina veikkosina he aikovat, ei enempää, eikä vähempää, saada Kajaaniin sellutehtaan. Kainuun radion suosiollisella avustuksella veikkoset esittävät olevansa vaikutusvaltaisia ja he lupaavat ponnekkaasti auttaa Kainuun jaloilleen. Selvittyäni naurukohtaisesti aloin pohtia, mitkä on näiden veikkosten mahdollisuudet?

Näyttävät todella heikolta. Ensimmäiseksi heidän pitäisi ensin päästä eduskuntaan takaisin. Pahnanpohjimmaisina puolueissaan heidän läpimenonsa ei näytä toteutuvan. Keskustan nousu ja näiden veikkosten puolueiden kannatuksen hiipuminen on juuri heille tuhoisaa. Toisekseen heidän ajatuksensa, että kaavailut sellutehtaan tulosta Kuopioon kuopattaisiin, ei tule toteutumaan. Se on keskustan nousun syytä.

Mikäli keskusta on hallituksessa, Kuopion talousalueelta tulee keskustalainen ministeri ja jokainen tietää, että he osaavat pitää alueidensa puolta. Siinä ei Suutarin ja Piiraisen huutelu Kajaanista paljoa Savolaisia hetkauta. Neljä vuotta on mennyt Finnairin ja Flyben siivillä lennellessä ja älypuhelimia räplätessä. Niillä eväillä ei sellutehdas nouse. Jäin ihmettelemään Kainuun Radion roolia? Miksi antaa tilaa täydelliselle vaalipropagandalle?

Täydellinen pummi oli sitten oman puolueeni kansanedustajan Tom Packalenin meno television haastateltavaksi 3.3.2015. Ohjelmassa haluttiin kuulla, mitä mieltä eri kansanedustajat ovat YK:n vammaisjulistuksen merkityksestä Suomessa. Kansanedustaja ei omien sanojensa mukaan tiennyt aiheesta tarpeeksi, mutta näkyvyys televisiossa näin vaalien alla voitti harkinnan. Vaikka media pyytäisi, ei ole häpeä myöntää, ettei ole jollakin aihealueella hyvä. On paikallaan kertoa, että puolueesta löytyy paremmin aiheesta perillä olevia.

Kehitysvammaisen pojan isänä ja aikoinaan aktiivisena toimijana vammaispuolella, tuntuivat Packalenin lausumat ihmeellisiltä. Sekavilta. Erityisesti kun vertaa kehitysvammaisen haastattelijan Sami Helteen selkeämpään vastaukseen.

Tunnen suurta myötähäpeää. Olen surullinen kehitysvammaisten puolesta.

Avainsanat: vaalilupaukset, yknvammaistenjulistus, myötähäpeä