Satunnaiset kuvat

Ytimennävertäjälle purtavaa

Uusimmat

Blogin arkisto

207 Mennyttä aikaa etsimässä

Tiistai 31.10.2017 klo 15:22 - yrjöpoeka

Muutama viikko sitten sain kotikyläni maamiesseuran perilliseltä Piispajärvi-seuralta luvan/määräyksen valmistella historiikkia seuran 100-vuotis juhlaa varten. Sattuman oikusta pääsin kiinni viimetalvena siitä, minkä ikäinen seura on. Siitä oli hyvin paljon epäselvyyttä. Nyt tutkittuani erilaisia historian jäänteitä mieleeni on tullut pelkkää hämmenystä. Tulokset ovat osittain ristiriitaisia, mutta se on varmaa milloin seuran 35-vuotis juhlallisuudet on vietetty. Se antaa varmuutta oikeaan vuosilukuun.

Näin maallikkona on erittäin vaikeata alussa löytää ne polut ja reitit, minkä kautta voi etsiä jälkiä menneisyydestä. Tietäen kuinka vaikeat ajat vallitsivat juuri itsenäistyneessä Suomessa, ei ole ihme etteivät silloin tulleet ihmisille mieleen historian tarpeet. Kotikyläni Piispajärvi oli silloin tiettömien taipaleiden takana. Tärkeimpiä kulkureittejä olivat silloin vesistöt. Kesäisin maisemia halkoivat polkureitit ja talvisin päästiin myös hevopelillä kulkemaan. On sinänsä ihme, että silloin oli tietoa maanviljelyksen merkityksestä elintason nostamiseksi.

Suomessa on paljon puhuttu omavaraisuudesta ja maatalouden merkityksestä kriisien keskellä. Tänään tämä on jälleen ajankohtainen asia. Kaikkialla maailmassa on levotonta ja Suomella ei ole riittävää omavaraisuutta. Venäjällä tapahtunut vallankuomous aiheutti 1918 sen, että Suomi ei saanut sieltä enää viljaa. Se aiheutti melkoisen nälänhädän ja sitä jatkui vielä 1920-luvulle. Tutkiessani aihetta joudun usein miettimään sitä, kuinka hyvässä maassa me elämme. Kaiken valittamisen keskellä meidän olisi huolehdittava siitä, että Suomi huolehtisi aivan ensimmäiseksi omavaraisuudestaan. Valtava työ peltojenraivauksen osalta on tuhoutunut ja pellot vesakoituneet. Ostamme viljaa muualta maailmasta.

Jutellessani arkistoista huolehtivien ihmisten kanssa olen nähnyt sen, etteivät tämänpäivän sähköisten järjestelmien omaavat, osaa hekään huolehtia riittävän hyvin historian tarpeista. Mitä paremmin me pystymme säilömään kokemuksiamme arkistoihin, sitä paremmin tulevat sukupolvet sitä arvostavat. Menneisyyden tunteminen antaa näkökulmaa omaan aikaan. Usein pysähdyn itsekin miettimään kuinka valtavan työn aikaisemmat sukupolvet ovat meidän eteemme tehneet.

Kotikyläni joutui sotien aikana valloittajan jalkoihin ja osa asutuksesta runneltiin. Juuri niille raunioille mihin hyökkääjä pysäytettiin, pystytettiin 1953 nykyinen seuran talo. Nyt talo odottaa remonttia ja se todennäköisesti alkaa 2018 syksyllä. Se jatkaa talon elinkaarta pitkälle tulevaisuuteen. Remonttia varten järjestetään seuran toimesta tapahtumia ja tilaisuuksien tuotolla rahoitetaan tulevaa remonttia. Itselleni on merkityksellistä tehdä talkootöitä tulevaisuuden hyväksi. Yritän nyt tulevina kuukausina saada historiaa seuran osalta paperille ja tulevaisuutta varten arkistoihin. Tämä on sopivaa puuhaa eläkeläisen päivien täyttämiseksi ja se ei ole muutoinkaan vaikeata.

Joskus päivät ovat liiankin täydet. Onneksi tämä ei ole pakollista.

IMG_20161106_131840.jpg
Piispajärvi-seuran talo. Valtatie 5/E63 taustalla. Kuva vuodelta 2016 marraskuulta.

Avainsanat: piispajrvenmaamiesseura, venäjänvallankumouskatkaisiviljankujetuksensuomeen, nälänhätäkainuussa, jäkälääkerättiinruoanjatkeeksi, viljanomavaraisuudestahuolehtiminen, neuvostoliitonhyökkäyspysäytettiinpiispajärvellä, seurantalonmerkityskylänkulttuurielämälle