Satunnaiset kuvat

Aamu Tenolla

Uusimmat

Blogin arkisto

136 Sanavapautta median varjossa

Perjantai 3.5.2019 klo 10:53 - yrjöpoeka

Tänään, toukokuun kolmantena vietetään sanavapauden teemapäivää. Meillä pidetään itsestään selvänä, että me olemme sananvapauden kärkimaita. Minä olen pitänyt sitä vähän kyseenalaisena. Muistelen vain Kekkosen aikaa. Kyllä se oli Kekkonen joka kertoi mitä kukin sai sanoa. Usea politiikko sai sen kokea elämänsä aikana, kun Kekkonen oli sanonut isännän sanan. Koska hän oli mielellään pomona ja häntä seurasi oikea luikurien joukkio. He raportoivat hyvin herkästi jos joku oli puhunut väärin, häntä lyötiin koko median voimalla.

Suomalainen lehdistä ei ollut vapaa. Se sai varoa Kekkosen myllykirjeitä. Suomeksi sanottuna herkkänahkainen Kekkonen hallitsi myös ns. vapaan lehdistön sanavapautta. YLE oli vielä tarkemmin oikein ajattelevien käsissä. Minä olen todella hämmästellyt sitä, että Suomessa haikaillaan Kekkosta takaisin? Sitä aikaa jolloin meidän sanavapautemme oli täydellisesti kahlittu. Ylimpänä tuomarina Kekkonen ja hänen liehittelijänsä olivat valmiina raportoimaan kaikesta epäilyttävästä. Auta armias jos joku sanoi vastaan. Hän sai välittömästi tuomion ilman oikeudenkäyntiä. Yleensä tuomio tuli neuvostovastaisuudesta ja YYA sopimuksen horjuttamisesta.

Neuvostoliiton äkillisesti sorruttua Suomen politiikoilta meni sormi suuhun. Mitä keinoa nyt käytettäisiin vihollisten, siis erimieltä olevien lynkkaamiseksi. Kekkosen aikakauden lopulla näimme valtapeliä, jossa muistamaton Kekkonen yritettiin pitää väkisin kulissina. Valtaa halusivat pitää hänen lakeijansa, keskustapuolueessa. Mauno Koivisto osasi oikealla hetkellä pelata kovempaa peliä ja liehittelijät näkivät ensimmäistä kertaa vapaan kansan ilmiön. Äänestivät eri henkilöä kuin Kekkosen ajan lakeijat halusivat. Sanavapaus parani tästä hetkestä lähtien huimasti. Mauno Koiviston kaudella aloimme ensi kertaa ajatella ääneen asioita, kun YYA sopimus purettiin.

Koiviston jälkeen tuli Ahtisaari ja sana oli todella vapaa. Ahtisaarta lyötiin koko vaalikausi olan takaa,  oma puolue ja media. Hänen ulkoiseen olemukseensa puututtiin nyt näkyvästi ja häntä matkittiin ilkeys mielessään. Sekö oli sitä sananvapautta? Ei arvioitu asioita vaan mentiin henkilökohtaisuuksiin. Ilmeisesti siksi Ahtisaari jätti kauden yhteen. Tarja Halosen kaudellla alkoi näkyä halu rajoittaa puheita. Demarit olivat silloin vahvoja ja se ilmeisesti nousi hattuun. Lopulta tuli Sauli Niinistön aika. Demareilla ja keskustalla oli yhteinen vihollinen ja he tekivät sanavapauden nimissä kaikkensa lyödäkseen Niinistön. Tässä me näimme jälleen samanlaisen ilmiön kuin Koiviston aikana. Kansa osasi nähdä asiat toisin. Viime vaaleissa oli jo nähtävissä, etteivät kärkipolitiikot halunneet tahrata mainettaan vaalien häviäjinä. He ovat herkkähipiäisiä.

Missä olemme tänään? Miltä sanavapaus näyttää ja tuntuu mediassa? Hyvänä esimerkkinä vapaasta lehdistöstä on Iltasanomat. He kokevat lehdessä olevansa tuomareita ja vaativat myllytyksen kohteena olevan Hussein al-Taeen eroa. Onko lehdellä tieto, että al-Taeen kirjoitukset ovat erilaisia verrattuna esimerkiksi Jussi Halla-ahoon? Onko medialla jo tuomarin oikeudet? Tätä on hyvä kysyä juuri nyt sanavapauden teemapäivänä. Kun tähän vielä lisää somessa vellovan keskustelun, sanavapaus on käsitetty väärin.

Sanavapautta on sanoa asiasta. Henkilöön kohdistuvina loukkauksina ja solvauksina se ei ole enää sananvaputta.

Some kuohuu rapaa, roisketta ja vihaa. Media jakaa tuomiot. Tätä on sanavapaus Suomessa 2019.

Avainsanat: sananvapaudenteemapäivä, urhokekkonen, neuvostovastaisuus, mediatuomarina, iltasanomat

219 Kuppi nurin

Lauantai 18.11.2017 klo 19:22 - yrjöpoeka

Tämä on tuttu sanonta, kun jokin asia tai juttu menee ns. ylihilseen. Voihan se tietysti mennä myös yli ymmärryksen ja tarkoitan tällä itseäni. Usea nurjamielisesti allekirjoittaneeseen suhtautuva allekirjoittaa juuri tämän kohdan. Vuosien mittaan olen tähän jo tottunut ja se ei minua häiritse. Viime kunnallisvaalien jälkeen ajattelin jäädä aivan hiljaa pohtimaan maailmanmenoa. Tarkoitus oli myös olla omissa oloissani ja antaa muiden pohtia politiikan maailmaa minunkin puolestani. Tämä oli tarkoitus.

Kaikki ei mene kuitenkaan kuin Stromsoossa. Olen aktivoitunut kirjoittamaan politiikasta ja erilaisista ilmiöistä sen liepeillä. Jokunen lukija on eksynyt lukemaan mitä olen ajukopasta ulos milloinkin suoltanut. Tänään olen kulkenut maakunnan pääkaupungissa ja käväisin myös kansaliike SN (Sauli Niinistö) kampanja tilaisuudessa. Ihmiset ovat mielestäni erittäin tyytyväisiä nykyisen presidentin työhön. Näyttää ja tuntuu siltä, että entinen jatkaa seuraavat kuusi (6) vuotta. Äänestin häntä viime kerralla ja ei ole syytä vaihtaa hyväksi todettua.

Otisikon mukaisesti kuppini kaatui äsken totaalisesti nurin lukiessani yhden facebook kaverini seinää. Hän oli ottanut aiheekseen Verkkouutisten jutun ja tehnyt siitä mietiskelevän aloituksen. Seuraan kavereitteni juttuja ja kommentoin niitä tarvittaessa. Yleensä ottaen en menetä malttiani kenenkään kommentointien takia, mutta nyt oli pakko. Eräs Kainuulainen kulttuurialan ihminen oli kommentoinut aloitusta sanasta sanaan näin:

Kannattaa miettiä myös sitä, mihin Suomi valmistautuu ja mihin suomalaisten mieliä muokataan. 
En hämmästyisi, jos pikkuoppilaiden joukkoon ilmaantuu vaikkapa sotilaskotisisar kertomaan kivoja lottatarinoita. Kouluissa ja muualla valmistaudutaan itsenäisyyspäivän juhlintaan, ja varmasti monessa paikassa myös kenttäharmaissa sävyissä.

Voitte uskoa, että minun kuppini kaatui kerta heitolla. Vastasin salamannopeasti näin:  V..... mitä paskaa ihminen keksii suoltaa suustaan iltojen iloksi... Hieman myöhemmin oli pakko pyytää seinän omistajalta anteeksi avautumistani. Suomi100-vuotena en voi ymmärtää, että Kainuulaiselta kunnalta palkkansa saanut voi suoltaa suustaan tällaista.

Minut tuntevat tietävät, etten hiilly helposti, mutta tämä ylitti kaiken. Suomen valmistautuessa itsenäisyyden juhlinnan päätöstä varten, joku voi saada kiksejä mielensä pimeistä ajatuksista. Suomi ei valmistaudu mihinkään minun mielestäni. Suomen valtion puolesta hallituksen tehtävä on huolehtia koko Suomen turvallisuudesta. Sen on huolehdittava rahoituksesta puolustusvoimille ja sen myöntää eduskunta. Se on parlamentaarisesti valittu ja sillä on tutkimusten mukaan kansan enemmistön tuki. Se ei kerro kivoja lottatarinoita kenttäharmaissa.

Sotilaskotisisaret tekevät ansiokasta työtä meidän tyttöjemme ja poikiemme hyvinvoinnin eteen. He eivät kerro kouluissa tuollaisia tarinoita mitä tämä kulttuurialalta leipänsä saanut kuvittelee. Kenttäharmaita sävyjä ja itsenäisyyden turvaajia on aivan turha syyllistää. Meidän mieliämme muokkavat aivan muut tahot. Takavuosina tämäkin ihminen muokkasi mielensä itäisen maan tietäjien tahtomaan suuntaan. Hän halusi myös meidän muuttavan mielemme neuvostomyönteisiksi.

Emme muuttaneet ja juuri siksi olemme edelleen itsenäisiä. Sotilaskotisisaret, kenttäharmaat ja isänmaa ovat osa meidän perintöämme. Myös huomenna.

Avainsanat: kuppimeninurin, kansanliikesauliniinistö, verkkouutiset, kuhmonvihreät, sotilaskotisisaret, suomettuminen, neuvostovastaisuus

021 Hulluus huipussaan

Perjantai 14.3.2014 klo 18:38 - yrjöpoeka

Toisen maailmansodan jälkeen Suomi opetteli elämään suu kiinni. Sen aikaisella väestöllä se pysyy vieläkin kiinni, samoin aika pitkälle heidän jälkeläisillään. Sodan jälkeen vasemmisto oli voimissaan ja jatkuvasti vahdittiin kaikkien sanomisia. Neuvostovastaisuudella lyötiin kaikkia, jotka uskalsivat olla jotakin muuta mieltä, mitä vasemmisto vaati. Silloinen presidentti Kekkonen oli viimeinen takuu mies suurvalta Neuvostoliitolle. Kekkonen oli hyvin hanakka lyömään myllykirjeen pöytään ja se tiesi sen kohteeksi joutuneelle sisäistä maanpakoa. Poliitikolle myllykirjeen saaminen oli katasrofi. Suomettuminen oli ajansana.

Viimepäivien keskustelua on sävyttänyt suomettumisen henki. Keskustelua ovat hillitsemässä juuri ne neuvostoajan kokeneiden ikäluokkien poliitikot. Kansanedustajista lähtien. NATO nostetaan varovasti esille ja varoitellaan puhumasta siitä. Tavallinen kansa ei saisi ääneen edes pohtia mikä on Suomen tila Venäjän pullistelun takia. Mielipidekirjoituksia on ilmestynyt eri medioihin, niissä haikaillaan Kekkosen aikaa ja rauhanomaista puolueettomuutta suurvaltaristiriitojen ulkopuolella.

Talvisodan alla Suomi halusi olla poissa suurvaltojen kahinoista, mutta siinä ei auttanut vaikka kuinka julisti puolueettomuuttaan. Silloiset suurvallat, Hitlerin Saksa ja Stalinin Neuvostoliitto, jakoivat Euroopan omiin etupiireihinsä. Näillä alueilla he tekivät sitten mitä halusivat. Saksa Länsi-Euroopassa ja Neuvostoliitto miehitti koko itäisen osan. Ainoastaan Suomi pani hanttiin, eikä suostunut rauhanomaisen Neuvostoliiton miehittämäksi. Suurvallat kunnioittavat ainoastaan niitä, jotka ovat valmiita puolustamaan omia alueitaan. Suomi oli ja maksoi siitä kalliin hinnan.

Venäjän tämänhetkiset puheet ja teot ovat kuin kaikuja menneisyydestä. Neuvostoliiton aikana Suomessa naureskeltiin suurvallan uskomattoman tökeröille puheille ja tempuille, joilla se puolusti tekemisiään. Suomessa oli runsaasti niitä voimia, jotka täysin kritiikittömästi hyväksyivät naapurimaan toimet. Tämän hetken puheet ja teot Ukrainan kimpussa ovat siitä osoituksina ja samaa meininkiä tämä Putin on luvannut muillekin entisille alusmailleen. Alusmaikseen Putin laskee myös tsaarinaikuiset maat, kuten Suomi. Putin puolustelee tekosiaan sillä, että näin Venäjä suojelee kansalaisiaan fasismilta. Fasisteja ovat kaikki ne jotka ovat erimieltä Putinin kanssa.

Venäjällä on alemmuuskompleksi. Venäjän varastoissa vanhenee ja ruostuu kymmeniä tuhansia taistelukoneita ja panssarivaunuja. Maa haluaa parantaa sotilaallista kykyään ja tuntee alemmuutta valtavan romuarmeijan keskellä. Jäänteitä romuarmeijasta on jäänyt myös Ukrainan maaperälle. Pullisteluun kuuluu, että muutamia armeijan yksiköitä on varustettu uudenaikaisella materiaalilla. Näitä erikoismiehiä on nyt esitelty Krimin niemimaalla.

Huolestuttavaa on Putinin Venäjän aloittama kansallistunteen lietsonta. Samalla tavoin toimi Hitler ja Stalin. Vellovien kansanjoukkojen päästyä liikkeelle, sen pysäyttäminen on todella vaikeaa. Erityisen vaikeaa se on silloin, kun kansanjoukoille on osoitettu syyllinen ahdinkoon. Se voi olla peräti mahdotonta ilman ”puhdistavaa” sotaa. Toisessa maailmansodassa hulluus velloi ja siinä kuoli kymmeniä miljoonia ihmisiä. Nyt tätä hulluutta on näkyvissä.

Suomella on aina ollut puolustusvoimat. Apua ja tukea on aina etsitty lännestä. Lännessä on rakennettu sodanjälkeen Pohjois-Atlantin puolustusliitto. Sitä nimitetään tuttavallisemmin NATOksi. Suomen on nyt etsittävä lisäturvaa aurinkoisen sään vallitessa, mikäli turvan etsiminen jätetään myrskysään ajaksi, se voi silloin olla liian myöhäistä. Naapurimaamme Viro koki vuosikymmenien miehityksen ja se halusi heti poutasään aikana hoitaa vakuutukset kuntoon.

Suomi on nyt valinkauhassa. NATO on hyvä lisäturva maailman myllerryksiin. Puolueettomuuden perään on aivan turha haikailla. Suurvalta Venäjälle, Suomi ei koskaan tule olemaan puolueeton.

Ennenvanhaan sanottiin, että kun ”ullivesi” nousee rannoille, alkavat hullut huutaa.

Se pitää täysin paikkansa.

Avainsanat: myllykirje, suomettuminen, neuvostovastaisuus, alusmaat, nato, ullivesi

060 Syksy ja vaalit

Lauantai 22.9.2012 klo 21:18 - yrjöpoeka

Kuluva syksy on ollut poikkeavan sateinen ja märkä. Melkein jokainen päivä on tuonut lisää kastetta ja vesistöt ovat olleet tulvassa keväästä lähtien. Tulvasta on ollut haittaa, mutta sillä on myös puhdistava vaikutus. Useana vuonna pienet purot ja joet ovat olleet limaisen kasvuston peittämiä. Nyt luonto puhdistaa paikkoja ja siitä hyötyvät kaikki. Kalastajan roolista katsoen ei voisi paremmin mennä.

Kunnallisvaalien läheisyys on pitänyt kiireisenä ja itselläni aika on mennyt todella nopeasti, etsiessäni ehdokkaita vaaleihin. Kärsivällisen työn tuloksena löysin joukon todella hyviä ehdokkaita. Nuoret puuttuvat joukosta ja naisten määrä ei ole tyydyttävä. Onneksi laatu korvaa naisten kohdalla määrän. Vaaleihin lähteneet naiset ovat tulevan kuntavaalin varmat läpimenijät!

Ehdokkaat on nyt asetettu ja ensimmäinen yhteisesiintyminen takana. Paikallisen marketin aulatiloissa pidetty kahvittelu tuokio toi paikalle runsaasti niitä, jotka halusivat tutustua uusiin ryvettymättömiin kasvoihin. Omista kasvoista ei tässä yhteydessä voi puhua. Niitä on kulutettu jo useina vuosina peräkkäisissä vaaleissa.

Ehdokkaita etsiessä törmäsin aina samaan esteeseen, mitä ne muut sanovat? Vuosikymmenten aikana kotikuntani valtuustossa ovat istuneet samat puolueet ja samat kasvot. Vaalien tulosta on pidetty itsestäänselvyytenä ja siitä syystä äänestysaktiivisuus on laskenut koko ajan. Perussuomalaisen puolueen ehdokkaaksi tuleminen on koettu aikamoiseksi kynnykseksi. Kuluneen vuoden aikana puoluetta on koetettu ryvettää kaikella mahdollisella. Tämä julkisuus ja siihen kohdistunut median jatkuva mielenkiinto, on suorastaan kauhistuttanut ihmisiä. Kainuulainen ei ole valmis siihen, että kaikki sanomiset ovat julkista riistaa iltapäivälehdistölle.

Olen puhunut kaikille siitä, ettei julkisuutta kiinnosta ollenkaan, mikäli puhutaan sosiaali- ja terveydenhuollon asioista. Julkisuutta kiinnostaa vain se, jos joku sanoo kiellettyjä sanoja. Elämme samanlaista aikaa, kuin oli aika Neuvostoliiton varjossa. Nyt on aivan samoin, meillä on puolueita, jotka riehaantuvat heti, mikäli kuulevat epäilyttäviä sanoja. Ennen puhuttiin neuvostovastaisuudesta ja jopa eristettiin puolueita näillä julkisilla leimoilla. Sama on kaiku askelten ja kiivas kilpailu siitä, kuka ja mikä puolue on kaikista puhtain. Samoin on käynyt lehdistölle, radiolle ja muulle medialle. Tämä kolmas valtiomahti etsii keinoja, millä lyödä lisää leimoja puolueeseen, joka heiluttaa totuttuja kaavoja. Valtava rahoitus vuosikymmenten aikana on valunut medialle vaalien aikaan ja se on mielestäni korruptoinut myös ”puolueettoman” median.

Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt.

Avainsanat: syyssateet, kunnallisvaalit2012, suomussalmiperussuomalaisetvaltuustoehdokkaat, varmatläpimenijät, neuvostovastaisuus, sananlasku