Satunnaiset kuvat

Spu rajan Monni

Uusimmat

Blogin arkisto

065 Juhlista toiseen

Tiistai 10.5.2016 klo 19:00 - yrjöpoeka

Sain olla mukana oman syntymä- ja asuinkyläni Piispajärven äitienpäivän juhlassa. Juhla oli monella tapaa erityinen. Edellisestä äitienpäivänjuhlasta oli vierähtänyt peräti 17-vuotta. Siihen asti koululla oli järjestetty opettajien ja oppilaiden toimesta juhlat. Kun pitkäaikaiset opettajat siirtyivät eläkkeelle, loppuivat myös koulun ja kylän yhteiset äitienpäiväjuhlat.

Koulu suljettiin vasta viime syksynä, eli koululla oli toimintaa. Valitettavasti uusi aika oli tullut kylälle ja uudenajan opettajat. Heille oli tärkeämpää käydä koululla töissä. Uuteen aikaan kuului se, etteivät opettajat enää asuneet koululla. Heillä oli kiire töiden jälkeen kuntakeskukseen. 17-vuoden aikana koululla toimi opettajina lukuisa joukko miehiä ja naisia. Koulua oli pidetty aina kylän keskuksena ja yhteisenä juhlapaikkana. Nyt se oli 17-vuotta pelkkä työpaikka.

Kyläseura sai kunnalta luvan järjestää tyhjillään olevassa kiinteistössä juhlat ja ne olivat todella onnistuneet. Juhlapaikalle oli saapunut myös kylän pitkäaikainen opettaja, Simo Viinikkala. 17-vuoden tauon jälkeen hän sai jälleen seurata äitienpäivänjuhlaa. Nyt hän oli vaimonsa kanssa vieraana juhlissa. Iäkkäät kyläläiset ottivat entisen opettajan ilolla vieraakseen. Juhlasali oli täynnä ja miehet saivat hoitaa tarjoilun.

Oma roolini oli olla kutsuttuna juhlapuhujana paikalla. Puheen pidin. Se oli sekoitus omia muisteluita entisiltä ajoilta. Koululaisena, isänä ja yhtenä oman kylän aktiivina koettuja äitienpäivän juhlia. Puheeni on luettavissa edellisessä blogissani.

Juhlaa oli myös äitienpäivää edeltänyt viikonloppu. Helatorstaina tulivat lastenlapset, Ilona ja Aliisa äitinsä kanssa mummola vierailulle. Todella upeat ja aurinkoiset säät suosivat meitä. Grilli lämpeni jokapäivä ja samoin sauna. Juuri äitienpäivän alla oli mieleenpainuvaa nähdä mistä se äitiys tulee. Teki hyvää kaikille ja myös minulle olla poissa tietokoneen ääreltä. Kirjoittaminen jäi vain puheenkirjoittamiseen.

Luulin juhlien olevan nyt lopussa, mutta ei. Avaat minkätahansa tiedoitusvälineen , niin ne ovat täynnä jääkiekkoa. Itse en siihen hysteriaan osallistu ja televisio saa puolestani olla otteluiden aikana joko kiinni, tai toisella kanavalla. Pidän hysteriana tämänkaltaista hypetystä eräästä nuoresta kiekkoilijasta. Jokaisessa uutiseessa pohditaan kuka varataan ensiummäisenä NHL:n miljoonia tienaamaan.

Katsojatilastojen mukaan peräti 2.6 miljoonaa suomalaista seurasi USA – Suomi ottelua. Vaikka asun ikääntyvän kunnan alueella, niin otteluiden vaikutuksesta kylä autioituu. Facebook hiljenee hetkeksi. Sitten se alkaa. Mekastus siitä kuka teki maalin ja millä tavalla. Sitä päivitystä sitten tykätään urakalla. En uskalla ajatella sitä mahdollisuutta, että Suomen joukkue voittaa maailmanmestaruuden.

Suomi taatusti sekoaa. Suomi sekosi jo nuorten MM-kisoista ja sen tuomasta mestaruudesta. Toivottavasti kisoissa joukkue kokee myös tappioita. Saisi noihin naamakirjan päivityksiin vähän vaihtelua.

Tämän juhlinnan kyllä suon muille. Onhan se vaihtelua vihapuheisiin ja kaduilla huuteluihin. Nyt huudetaan Suomi maailmanmestariksi.

Mutta rajat vuotavat. Suomalaiset pelaajat muuttavat ulkomaille. Ketä tilalle?

Avainsanat: piispajärvenkoulusuomussalmi, nhlvaraustilaisuus, muuttoliikeulkomaille