Satunnaiset kuvat

Kuningastaimen

Uusimmat

Blogin arkisto

031 Jatketaan ihmettelyä

Tiistai 30.1.2018 klo 9:54 - yrjöpoeka

Media on saanut uutta tavaraa presidentinvaalien tuloksesta. Nyt marssitetaan voittajia ja hävinneitä studioon kertomaan miltä nyt tuntuu. Kaikki ihmettelevät kuinka puolueiden ehdokkaat eivät pärjänneet. Puoluesatraapit kertovat sen johtuneen Niinistön ylivoimasta. Totta on, että heti vaalien ensimmäisestä panelista muut osanottajat tajusivat omat roolinsa. He olivat pakollista kauraa median sirkukseen.

Suurten puolueiden puheenjohtajien mielestä kukaan ei olisi pärjännyt nyt Niinistölle. Tämä on heppoinen selitys. Mietitäämpä asiaa. Laura Huhtasaari on ensimmäisen kauden kansanedustaja ja silti hän pystyi murtautumaan kepun ja sosdemien ohitse. Samoin Väyrynen ohitti heidät heittämällä. Kaksi sellaista ehdokasta, ettei heillä pitäisi olla mitään asiaa johtotroikkaan. Se mikä erotti nämä kaksi, on heidän omitakeinen ohjelmansa.

Äänestäjä näki millaista mössöä vanhat puolueet olivat ja kun heille tarjottiin edes jonkinlainen vaihtoehto he tarttuivat siihen. Kepu ja sossut eivät tarjonneet mitään, ei myöskään vasemmisto. Nyt näiden puolueiden ehdokkaat ja puheenjohtajat kertovat puppua siitä, kuinka Niinistö olisi ottanut heidän esillä pitämänsä asiat omaan ohjelmaansa. Tälle selitykselle nauravat naurismaan aidatkin.

Vihreitten ja sosdemin puheenjohtajat puhuivat eilen kuin automaatista samaa levyä pyörittäen. Toimittajan olisi pitänyt keskeyttää haastattelu ja sanoa, ettei tätä kannata jatkaa. Toistoautomaattia varten ei ajankohtaistoimituksen työaikaa kannata tuhlata. Vasemmisto oli näissä vaaleissa kyllä tehnyt limbo ohjelman. Maailmoja syleilevä rakastaminen ja rauhan sanoma, ei juuri nyt pure. Sen aika oli viime vuosituhannella 1960 ja -70 luvulla.

Olen sitä mieltä, että hyvin erottuvalla ohjelmalla ja raikkailla kasvoilla nämä puolueet olisivat voineet päästä parempaan tulokseen. Sossuilla on hyviä nuoria naisia kasvamassa, ei olisi pitänyt tyytyä vanhoihin, koskla ne pyörittävät herkästi samaa levyä. Sosdemeillä olisi ollut myös yksi Timo Harakka. Hänen kokemuksellaan televisiotyöstä olisi voitu nostaa paljon enemmän kierroksia pelissä. Harakka olisi myös uskaltanut olla räväkkä ja juuri sitä television tuottama julkisuus tarvitsee. Draamaa jolla erotutaan ja tarjotaan katselijalle elämyksiä.

Puolueet olisivat voineet miettiä presidentinvaalia etukäteen. Kaikilla vaaleilla on vaikutuksensa ja niin myös tällä. Vaaleja on tulossa sillä vauhdilla, että edellisten huono tulos tuntuu seuraavissa väistämättä. Sama ongelma on kepulla. He tekivät virheen kun valitsivat Vanhasen kaksi vuotta ennen vaaleja. Tämä tehtiin Väyrysen tien katkaisemiseksi. Vanhanen oli pakotettu sitten ”pitkään marssiin”. Ei nykyajan ihmiset suhtaudu vakavasti moiseen. Kolmen kuukauden ehdokkuus on jo siinä rajoilla, että sitä voisi vielä lyhentää.

Tämä siitä syystä, että ehdokkaat ovat yleensä jo tuttuja kasvoja. Tarvitaan vain uskottava ja raikas ohjelma jolla erotutaan. Television ja sosiaalisen median aikakaudella on myös valtava merkitys ehdokkaan ulkoisella olemuksella. Harmaat seipään nielleet voi heittää suoraan roskiin. Kiltit nössöt joutavat vaikka pyhäkouluja pitämään. Kuten näissäkin vaaleissa televisio paljastaa armotta sellaiset ehdokkaat, joilla ei ole minkäänlaista henkeä asiansa ajamiseen.

Väriä, rosoa, henkeä. Uusia kasvoja. Dixi, et animam levavi.

Avainsanat: niinistönylivoima, puolueidenpuheenjohtajat, pitkämarssi, timoharakka, dixietanimamlevavi