Satunnaiset kuvat

Nainen elämässäni

Uusimmat

Blogin arkisto

168 Kumipallona luokses pompin

Torstai 1.12.2016 klo 10:07 - yrjöpoeka

Guggenhaim on taas kuollut ja kuopattu. Kollajan allashanke on kuollut ja kuopattu. Nyt pitäisi kaikkialla vallita rauha ja joulun odotus. Näin me luottamushenkilöt yritämme uskoa. Jostakin kumman syystä tasaisin väliajoin virallisille esityslistoille pomppaavat kuolleet ja kuopatut asiat takaisin.

Olen tässä pohdiskellut sitä, että pitäisikö päätöksiin aina kirjata jokin lisäys. Nyt siihen kirjataan päätös asiasta ja mahdollinen äänestystulos. Olen tullut siihen tulokseen, että siihen pitäisi kirjata edes jokin aikamääre, esim 10-vuotta, minä aikana se ei saisi tulla takaisin. Toinen asia on, että aloitetta esityksestä ei otettaisi esityslistoille ollenkaan. Mikäli jokin yksityinen halauaisi rakentaa joptakin, sen lupaprosessi kulkisi normaalin väylän. Siellä päätettäisiin normaalisti rakentamiseen liittyvistä asioista.

Nyt tilanne on mennyt mielestäni täysin naurettavaksi. Tasaisin väliajoinj syötetään ja juotetaan virkamiehet asian taakse ja kaupan päälle muutama luotettava luottamusmies. Kollaja ja Guggenhaim on näistä erinomaisia esimerkkejä. Syöttämistä ja juottamista ei saisi sanoa korruptioksi, vaan sitä nimitetään normaaliksi tietojen vaihdoksi. Korruptio on minulle aina korruptiota. Nyt jäädään odottelemaan uusia seikkailuja kumipalloista.

Luin ja kuuntelin eilen todella runsaasti juttuja pääministeriin liittyvästä kohusta. Itselleni vahvistui se tunne, ettei näissä uutisoinneissa ollut mitään asiaa. Kun ei enää voida median ja somemaailman avulla osoittaa hänen olleen tietoinen sukulaistensa asioista, muutetaan syyttelyä. Nyt pääosassa on Sipilän lähettämät sähköpostit ja niiden sisältö. Sipilää moititaan herkkänahkaiseksi ja häntä syytetään YLEn toimittajien ohjailusta. Kansalle halutaan osoittaa, millainen diktaattori pääministeri on ja kansa tykkää.

Sosiaalinen media kääntyy kuin hai repimään median antamaa syöttiä. Mikään tosiasia ei muuta syntyneitä käsityksiä. Milloinkahan se taviskansa ymmärtää, kuinka heitä vedätetään? Juuri tällaisilla vedätyksillä voidaan vaikuttaa kansalaisten käsityksiin ja muuttaa heidän äänestyskäyttäytymistään. On aivan varmaa, että seuraavassa gallupissa vasenlaita vihreineen kasvattaa kannatustaan. Aivan varmaa on myös se, että Sipilän suosio omiensa parissa vahvistuu.

Nykyisessä somemaailmassa viestintä perustuu tunteisiin ja siihen, että niin on jos siltä näyttää. Seuratessani illalla Antti Rinteen ja Ville Niinistön esiintymistä, itselleni välittyi todella vastenmielinen tunne. Kaksi elähtänyttä ketkua esittämässä vastuullista politiikkoa. Minusta se oli riekkumista jäähtyneellä haaskalla ja ns. kansan tunnoilla. Vastenmielisyys ei toki ollut eilen syntynyttä. Näillä ketkuilla on ollut aikaa vahvistaa syntynyttä käsitystä.

Odotan mielenkiinnolla uusia avauksia Säynäjäsuon tiimoilta. Sellaista henkeä on ilmassa, että alueen puolustajat eivät suostu vaikenemaan. En ole saanut yhtään hakkuita puolustavaa soittoa ja yhteydenottoa. Vastatuulta on vain poliittisissa ympyröissä. Mikäli olen oikein ymmärtänyt, myös poliitikot joutuvat jossakin vaiheessa ottamaan asiaan julkisesti (virallisesti) kantaa.

Joulukuu on alkanut. Vielä reilut kolme viikkoa päivät pimenevät. Sitä odotellessa voimme hyräillä posket punaisina: kumipallona luoksen pompin, dappa-dii dappa-duu, täältä minä takaisin tuun, dappa-dii dappa-duu...

Avainsanat: kollajanallashanke, guggenhaim, nonverbaalinenviestintä, kumipallonaluoksespompin