Satunnaiset kuvat

INKA

Uusimmat

Blogin arkisto

002 Suomiko demokraattinen

Keskiviikko 2.1.2019 klo 10:07 - yrjöpoeka

Edellisen vuoden (2018) aikana saimme usein kuulla johtavien poliitikkojen suusta, että Suomi on maailman onnellisin maa. Suomi on maailman demokraattisin maa. Kaikki on hyvin. Hallituksen toimesta toki tehtiin pieniä lisäyksiä onnellisuuden suhteen. Satraappeja vaivasi kilpailukyvyn puute ja mahdottoman suuri laiskojen työttömien armeija. Toki hallitus myös kiittelii, mutta vain itseään. Kiitokset hallitus antoi itselleen suuresta työvoiman lisäyksestä. Sipilän mukaan oli saatu 120000 onnellista työläistä. Ongelma on, että työttömien määrä ei juuri muuttunut miksikään.

Suomalaisessa onnellisessa demokratiassa on pieni vika. Se tuottaa tilastoja vallassaolijoiden tarpeisiin. Sopivasti tulkitsemalla tilanne näyttää varsin valoisalta. Ainakin pääministerin autotallissa. Miten sitten demokratia voi, kysyy moni onnellisen maan asukas. Ja vastaa, että varsin huonosti. Jokaisella on hampaankolossa jotakin. Olen itsekin samaa mieltä. Suomi ei ole ollut pitkiin aikoihin demokraattinen maa. Mitä pidemmälle kahtiajako kansalaisten keskuudessa jatkuu, sitä ongelmallisemmaksi demokratia menee. Tasavallan presidentti otti myös asiaan kantaa. Hän puhui uusista vaihtoehtoisista liikkeistä. Hän toivoi niiden sopeutuvan muiden kaltaisiksi.

Maamme taitaa olla todellinen onnela, kun maahamme on perustettu peräti yhdeksäntoista (19) puoluetta. Itse näen sen kertovan todellisesta ongelmasta demokratiassa. Kansalaiset eivät ole äänestäneet pitkiin aikoihin aktiivisesti, koska he ovat kokeneet sen olevan turhaa. Vanhojen puolueiden samankaltaisuus, sekä ääripäiden sopiminen samaan hallitukseen ovat saaneet demokratian näyttämään irvikuvalta. Vanhat puolueet ja politiikot ovat kehuskelleet tätä suomalaisen demokratian voittona. Sitä se ei ole, koska kansalaiset näkevät ja kokevat kaikki puolueet samankaltaisena mössönä.

Puolueet eivät tuo vaaleissa vaihtoehtoja. Esimerkkinä, jos vasemmisto ja kokoomus ovat samassa hallituksessa, ne eivät ole enää vaihtoehto äänestäjilleen. Vaalien aikana puolueet kertovat olevansa vaihtoehto, mutta vaaliovien sulkeuduttua he peruvat puheensa. Heille ei ole tärkeää enää olla vaihtoehto. Siksi ei todellakaan ole ihme, etteivät ihmiset usko enää äänestämiseen. Siksi myös erilaisia vaihtoehtopuolueita syntyy nyt kuin liukuhihnalta. Vanhoissa puolueissa ei ole tilaa uudenlaiselle ajattelulle. Siellä on tilaa vain vanhoille ajattelu- ja menettelytavoille. Ne eivät kuitenkaan sovi välttämättä enää nykypäivään.

Keskusta on tästä hyvä esimerkki. Keskustan ääniä jaetaan tulevissa vaaleissa kolmen puolueen kesken. Kokoomuksen ääniä kahden puolueen kesken. SDPn ääniä on jaettu useissa edellisissä vaaleissa, kun he unohtivat oman kannattajakuntansa ja eivät antaneet tilaa muutokselle. Vain RKP ja kristilliset porskuttavat omillaan. Heillä on oma ydinsanomansa. Kaikilla uusilla puolueilla on ongelmana se, että niissä on paljon vallanhaluisia hillotolpan etsijöitä. Heillä ei ole periaatteita ja he ovat valmiita pettämään äänestäjänsä yhdestä hillotolpasta.

Summa summarum. Mitä enemmän on puolueita, sitä syvemmälle demokratia painuu. Vaihtoehtoja on, mutta tilaisuuden tullen ollaan valmiita kuoppaamaan vaihtoehto. Nyt puhutaan jo äänestyspakosta. Silloin demokratia on lopullisesti kuopattu.

Vapaat vaalit ja vapaa äänestäminen oikeista vaihtoehdoista. Siitä on demokratia tehty.

Avainsanat: maailmanonnellisinmaa, ovatkoääripääpuolueettoistensavaihtoehto, summasummarum