Satunnaiset kuvat

teno 3-8.72007 025

Uusimmat

Blogin arkisto

140 Kotijokeni Kuusinki

Maanantai 3.7.2017 klo 12:25 - yrjöpoeka

Kuusinkijoki on ollut minulle melkein pyhiinvaelluspaikka jo vuosikymmeniä. Pikkuhiljaa vuosien kuluessa opin hiukkasen kalojen sielunelämästä ja Kuusingin Kuningas Taimen tarttui yhä useammin tarjoamaani perhoon. Valtava määrä on muistikuvia eri tapahtumista ja aika kultaa jo useita muistoja. Vuosikymmneten mittaan joen kalakanta on kuihtunut varjoksi entisestään. Syynä on tietysti kalastuspaine, joka oli 1990-luvulla ajoittain suunnaton. Tänään voi kalastaa joella, ilman että törmää yhteenkään toiseen kalastajaan. Se kertoo joen tilasta hyvin paljon.

Kalakantojen hoitoon ei ole enää satsattu vuosiin. Emokalojen pyynti on lopetettu ja kalankasvatuslaitos tyhjillään. Välillä tuntuu oikeasti siltä, ettei Kuusamon kaupunki oikeasti ymmärrä, kuinka arvokas taimenjoki Kuusinki on maailman mittakaavassa? Kuusinkijoen taimen ei nouse syönnökselle, vaan nousee jokeen kutemaan. Käyttäytyminen on täysin lohenkaltainen. Taimenkanta on niinsanottu reliktijäänne. Aikanaan Neuvostoliitto rakensi voimalaitoksia ja niin myös Venäjän puolella oleva suuri Pääjärvi eriytyi irti merestä.

Aikana ennen voimalaitosta meritaimen nousi Pääjärveen laskeviin jokiin kutemaan. Rakentamisen jälkeen meritaimenen kotijärveksi tuli Pääjärvi ja se on suvun syönnösalue nyt. Saimaan norpaa suojellaan kaikin tavoin sen relikti ominaisuuden takia. Kuusinki-, Kitka- ja Oulankajoen kannat olisivat isonkin metelin arvoisia. Mutta ei näytä tämä asia kiinnostavan Kuusamon kaupungin johtoa, vaikka pitäjä kehuu runsaalla matkailutarjonnallaan. Rikkaat ulkomaiset turistit ovat nyt löytäneet pohjoisen. Siinä joukossa on valtavasti kalastaja potentiaalia valmiina kantamaan matkailu euroja pitäjään.

Tästä muistelustani huolimatta kävin nyt 5-vuoden tauon jälkeen oikeasti kalastamassa tällä kotijoellani. Lähdin vaimoni kanssa karavaani-reissulle viikonlopuksi. Illan aikana näimme muutaman ajoneuvon käyvän tienpäässä ja hetken aikaa joella. Koska ei kala ei nykinyt, he poistuivat. Grilliruokailun jälkeen nukutti jo niin makeasti, että oli aika nukkua hetki. Aaamuyöllä laitoin termospulloon kuumaateetä ja eväät. Olin jo iltasella laittanut perhovapani kuntoon ja valinnut siihen juuri edellisenä päivänä rakentamani perhon.

Joella ei ollut ketään. Ilma oli todella kylmä jokivarressa, mutta ei aivan laskenut nollarajaan. Otin ensimmäiseksi runsaasti kuvia tutusta joesta ja ympäristöstä. Sen päätteeksi kahlasin jokeen, joka oli todella kovassa tulvassa myöhäisen kevään takia. Noin kymmenen minuutin heittelyn jälkeen perhooni jysähti oikein kunnolla ja kala tarttui hyvin kiinni. Tuttuun tapaan taimen antoi kalastajalle kierroksia hyppiessään pitkin suvantoa. Väsyttelin kirkasta hopeanhohtoista kalaa parikymmentä minuuttia ja nostin sen pyrstöstä tarttumalla kuiville. Näin sen heti suureksi uroskalaksi ja painoksi puntari kertoi 4.6 kiloa.

Joen anti oli itselleni sellainen, että tiesin viikonlopun menevän yhdessä oloon vaimoni kanssa. Sunnuntai aamuna kävin kameran ja vavan kanssa vielä joella hakemassa muistikuvia. Niitä sain. Laitan oheen muutaman kuvan joesta ja kalasta. Kuvat kertovat kaikille, että tällainen kala ja sen joki ovat paremman kohtelun arvoisia.

IMGP4571-crop.JPG
Hieman ennen ottia otettu kuva
IMGP4555-crop.JPG
Se on siinä!

IMGP4554-crop.JPG

Avainsanat: kuusinkijoki, pääjärvi, reliktijäänne, saimaannorppa, kuusinginkuningastaimen

088 Kalastusmuistoja

Maanantai 18.7.2016 klo 9:17 - yrjöpoeka

Viikonloppu kului kalastusmuistojen ja hyvin kalakavereiden seurassa Kuusinki-joella. Vuosikymmenet olivat kuluneet ja hyvä ystäväni ja kalakaverini otti yhteyttä ja kertoi pakenevansa Kuusingille merkkipäiväänsä. Samalla hän pyysi minua mukaan muistelemaan menneitä. Minua ei tarvinnut kovin kauaa houkutella ja niimpä asuntovaununi liikahti valtakunnan itärajan tuntumaan Saunavaaran maisemiin.

Kaksi vuorokautta kului todella nopeasti hyvien ystävien seurassa ja ikääntyminen ei hidastanut iloista ryhmäämme. Joella käytiin kokeilemassa, kelpaavatko pyydyksemme joen kaloille. Vettä oli todella vähän joessa, kiitos Fortumin. Ainoat kalat, jotka kiinnostuivat omista pyydyksistäni, olivat haukia. Emme antaneet tilanteen masentaa, vaan laitoimme välillä syötävää ja muistelimme menneitä vuosia ja vuosikymmeniä Kuusinki-joella.

80-luvulla alkanut yhteinen taival oli alkuvuosina kiihkeätä kalastusta. Ikääntyminen on tuonut mukanaan rauhoittumista ja meidän jokaisen liike on hitaampi ja askel hieman lyhyempi. Mutta muistot menneistä vuosista olivat edelleen teräviä ja edes aika ei ollut rapistanut yhdessä koettua. Jokea katsellessamme meitä huolestutti sen tulevaisuus.

Kalakantojen suoranainen romahtaminen on kaikille joen ystäville selviö. 2000-luvulla alkanut alamäki on entistä synkempi. Taimenten syönnösalueilla Venäjän puolella lisääntynyt kalastus ja samaan aikaan jokialueella lisääntynyt kalastus uhkaavat jo koko kalakantojen tulevaisuutta. Samaan aikaan voimayhtiö Fortum sääntelee virtaamia jokeen. Talvisin joki on usein kuivunut ja silloin taimenten kutu koskilla tuhoutuu.

Nykyinen tietämys jokien taimenista ja sen relikti muodosta, ei ole saanut kansanliikettä puolelleen. Kudulle nouseva taimen on alkuperältään meritaimen. Venäjän puolella padottiin sotein jälkeen myös vesiä ja taimenet eivät enää päässeet mereen takaisin. Pääjärvestä on muodostunut taimenten syönnösalue. Saimaan norppaa suojellaan, miksi ei taimen kelpaa samankaltaiseksi kohteeksi? Tällaisten mietteiden kera vietimme yhteistä viikonloppua.

Yhteenvetona totesimme leirissä, että me olemme saaneet parhaina miehuusvuosina kokea joen uskomattomat kalakokemukset. Uudet sukupolvet eivät varmasti edes ymmärrä, millaisia mahdollisuuksia joessa olisi. En tiedä uskovatko nuoremmat meidän kalakertomuksiamme ja saalismääriä? Varmasti uskovat kertomuksiin laitetun lapinlisää toinen mokoma. Me jotka olemme kokeneet ja nähneet joen mahdin, meillä aika antaa kultareunuksia muistoille.

Sunnuntaina purkaessamme leiriä ja juodessamme lähtökahvia, sanoimme joelle haikeat jäähyväiset. Kuusinki ja yhteiset muistot saavat tulevina vuosina entistä enemmän kultareunuksia. Haluan muistella jokea sellaisena kuin se oli 1990-luvun alussa. Väkevänä suurten taimenten asuinpaikkana.

Lopuksi vielä lämpimät onnittelut Kimmolle pääsemisestä 60-vuotiaitten kerhoon.

Avainsanat: kuusinkijoki, pääjärvi, reliktikanta