Satunnaiset kuvat

Isojen säyneiden narraaja

Uusimmat

Blogin arkisto

108 Juhannusta odotellessa

Maanantai 15.5.2017 klo 10:10 - yrjöpoeka

Säätiedoitukset lupasivat ongelmallista keliä Kainuun maakuntaan. Sellainen saatiin. Olin eilen kotikyläni kyläseuran äitienpäiväjuhlissa mukana, sieltä palatessa alkoi hienoinen lumisade. Parintunnin jälkeen lumi peitti jo kaikki sulaneet pinnat. Raju myrskytuuli piiskasi lunta aivan vaakasuoraan. Oli aivan selviö, että aamulla riittää lumitöitä. Niitä riitti. En koskaan ennen ole toukokuun puolessa välissä käynnistänyt lumilinkoa pihanpuhdistamiseksi. Nyt se ihme on nähty. Tasaisesti lunta oli tullut reilut 20 senttiä ja paikoin sitä oli kolmekymmentä tuulen juoksuttamissa kohdissa.

IMGP4478.JPG
Grillikausi vaarassa.

Lohduttelin itseäni lunta luodessani, että mitä enemmän luon lunta pois, sitä nopeammin juhannus tulee. Surullista oli seurata pikkulintujen epätoivoista puuhastelua ruokintapaikalla. Kävin lapioimassa lumet maasta isolta alueelta ja puhdistin lintulautoja tuuleen pakkaamasta lumesta. Nyt katsoessani pihalle ruokintapaikka alue on mustanaan kevään lintuja. Viedessäni vaimon töihin näimme tienvierustalla olevassa ojassa kyyhöttämässä töyhtöhyyppiä vieri vieressä. Siinä oli pieni vesihyyhmän peitossa oleva alue. Ei ole luonnon elävillä helppoa. Sanovat ilmaston lämmenneen ja kesien tulleen pidemmiksi. Nyt ei siltä tunnu.

Sosiaalisessa mediassa huomasin muutama viikko sitten ilmoituksen, jossa tarjottiin Parson Russel rotuista 2,5 vuotista myyntiin. Otin yhteyttä ja nyt kodissani on reilun puolen vuoden koirattoman ajan jälkeen uusi talonvahti. Kippo tykkää nukkua sylissä tai kainalossa. Koska itsellä on päivisin väsymystä ruokailun jälkeen torkut yhdessä sopivat meille molemmille. Tässä pieni näyte viikonlopunvietosta.

IMGP4475.JPG

Tämä kova talvi on saanut minut epäilemään pääseekö esimerkiksi Kuusinki-joelle kalaan kesäkuun ensimmäisenä päivänä millään kulkuneuvolla. Kaksi viikkoa aikaa ja täällä on täysi talvi. Säätiedoitukset ovat kyllä lupailleet seuraavan viikon vaihteeseen lämpenevää. Eipä taida viikko riittää. Mutta josko juhannuksena? Toivossa on hyvä elää.

Avainsanat: myöhäinenkevät, äitienpäivänmyrsky, parsonrussel, kuusinkijoki, kesäkalastuskausialkaa

100 Mielenrauhaa

Sunnuntai 7.5.2017 klo 14:32 - yrjöpoeka

Siitä tiedämme kevään alkaneen, kun lehtien palstoilla alkaa keskustelu koiranjätöksistä. Puolesta ja vastaan keskustelu velloo muutaman viikon ja katoaa sitten alkaakseen seuraavana keväänä muuttolintujen mukana. Sitä olen kummastellut tässä jonkin aikaa, että lopettavatko koirat jätösten jakamisen kesän alettua?

Itselläni on melkein aina ollut koira perheessä ja niin on nytkin. Olimme reilun puolivuotta ilman ja pohdimme aina välillä vaimoni kanssa uuden hankkimista. Sosiaalinen media yllätti ja sain sieltä vinkin, että aikuinen koira etsii uutta kotia. Koska kyseessä oli sellainen rotu, (parson russell) jota olen aina ihastellut, otin yhteyttä omistajaan. Sen seurauksena kotonani asustaa erittäin ihastuttava pieni voimanpesä. Sen lempipaikka on nukkua sylissäni, Sitä se tekee antaumuksella.

Kevääseen kuuluu myös taivastelu siitä, onko kevät myöhässä. Siitä se jatkuu luontevasti ihmettelyyn ilmaston muutoksesta. Ihmisen muisti on jokatapauksessa niin lyhyt, ettei se tahdo muistaa edellisen vuoden kevättä. Kylmä ja kolea keli on nyt jatkunut todella pitkään ja se on antanut ihmisille kestopuheenaiheen. Kaikesta koleudesta huolimatta itse suhtaudun kevään tuloon kuten ennenkin. Lumet ovat todennäköisesti vähissä yleensä kesäkuun alussa.

Sitä olen kummastellut nyt viikonlopuksi, että mihin suomalainen YLE on oikein menossa. Eilisen illan uutislähetys pidettiin Ranskasta pitäen. YLEn toiminta on ajoittain todella kummallista. Nyt tohotetaan Ranskan vaaleista, aiemmin USAn vaaleista. Molemmissa vaaleissa on kyse näiden valtioiden päämiesten valinnoista. Suomalainen YLE pitää niitä niin merkityksellisinä, että unohtaa kaiken muun. Kansalaisille uskotellaan näiden vaalien olevan meille suomalaisille erittäin tärkeät.

Itse en näe niillä olevan meidän kannaltamme mitään erikoista merkitystä. Johtaja valitaan määräajaksi, mutta valtiokoneistot ja muut rakenteen toimivat kuten ennenkin. Rahoitusmaailma seuraa omia trendejään ja markkinat elävät omaa elämäänsä. Tuleva ilta on täynnä erilaisia dosentteja tai merkityksettömiä kirjailija persoonia, kuten eilenkin. Siinä tollistellaan ja puhutaan muka jotakin merkityksellistä. Suomalainen YLE on taas menossa samaan lankaan, kuin USAn vaaleissa. YLEllä on oma ehdokas (Marcon) ja hänen puolestaan meidän rahoillamme elävä laitos pitää mekkalaa yllä.

Mikäli käy kuten Trumpin valinnan jälkeen, krapula on taas sanoinkuvaamaton. YLE on maalaillut ruton ja koleran tulevan, mikäli vastaehdokas voittaisi. YLE on todellakin saatava tolkkuihinsa ja uutisoimaan maailaman menoa puolueettomasti. Tämän päivän maailmassa ihmiset saavat tietoa myös muualta ja sen takia tämä vedätys näyttää todella omituiselta. Alan pian olla sitä mieltä, että YLE on ajettava alas. Yksityiset toimijat tuottavat jo nykyisin huomattavasti oikeampaa ja uskottavampaa uutisointia. Pakko on ollut muuttaa omaa mielipidettään kansallisesta uutistoimituksesta.

Koiranpaskaa ja YLEn uutisointia. Nyt on jankutettava itselle mantraa, jonka omin kauhutoimittaja Ruben Stilleriltä.

Mielenrauhaa. Mielenrauhaa. Mielenrauhaa.

Avainsanat: koiranpaska, parsonrussell, myöhäinenkevät, ranskanpresidentinvaalit, marinenlepen, emmanuelmacron, mielenrauhaa

095 Uskollisuus

Perjantai 28.4.2017 klo 8:13 - yrjöpoeka

Kaukaisessa menneisyydessä työssäni rajavartiolaitoksessa sain mahdollisuuden kouluttaa saksanpaimenkoiria laitoksen tarpeita varten. Koiran pentu tuli ohjaajalle 8-viikkoisena. Siitä alkoi tiivis yhteiselo ja pennun sitouttaminen ohjaajaan ja myös perheeseeni. Pennun pitäminen mukana kaikessa arjen toiminnoissa sitoutti koiran ja ohjaajan yhteen. Tiiviin yhteiselon palkintona sain useita kertoja maailman uskollisimman työkaverin.

Hyvinä ja huonoina aikoina koira oli aina uskollisin kaveri. Uskollisuus ulottui myös perheeseeni ja lapsiini. Pienten lasten parissa kasvaessaan jokaisesta työkoirastani tuli se uskollinen kumppani, joka ei pettänyt koskaan. Itselläni on nyt menossa uusi sitouttamisvaihde aikuisen koiran parissa. Sain yllättäen tällaisen mahdollisuuden ja rotu on mieleinen. Pieni Parson-Russell terrieri on nyt nukkunut useita päiväunia kainalossani ja aina kun istahdan, se hyppää syliini rapsuteltavaksi ja ottaa samalla unoset.

Aiemmin en ole kokeillut kuinka leimautuminen tapahtuu aikuisella koiralla, mutta nyt on uskottava, että aivan samoin se tapahtuu. Varasin itselleni reilun viikon yhteistä aikaa totutella toisiimme. Tätä kirjoittaessani hän nukkuu jalkojeni juuressa ja valvoo kirjoittamistani. Käytän ”hän” muotoa, koska tuntuu siltä kuin hän lukisi ajatuksiani silmiini tuijottaessaan. Ulkoisesti hän on todella rauhallinen ja osaa kaiken tarvittavan. Jokainen päivä saan itse uutta oppia enemmän kuin pystyn itse takaisin antamaan.

Olen miettinyt viime aikoina sitä mitä uskollisuus merkitsee. Ihmisten välillä siitä on tullut katoavaa perinnettä. Jokainen pyrkii saavuttamaan onnen vain itselleen, ei muille. Koiran kanssa touhutessa on selvää, että koira ei mieti omaa itseään, vaan antaa uskollisuutensa muiden käyttöön. Kokemukseni kaikkien koirieni parista antaa mahdollisuuden sanoa, että se uskollisuus pitää läpi koko elämän. Nämä kaksi ensimmäistä päivää ovat nostaneet sen jälleen näkyvästi esille. Uskollisuuden omalle laumalle.

Tässä olisi meille ihmisille opiksi otettavaa. Omat kokemukseni erityisesti nyt 2000-luvulta, eri ihmislaumoista, ovat surullista muisteltavaa. Niitä aikoja muistellessa kaduttaa, että olen lähtenyt mukaan laumoihin, joissa uskollisuus on ollut lähinnä kirosana. Koiratermejä käyttääkseni, jokaista mahdollista vastaantulijaa käytettiin kusitolppana. Tämä ilmiö on laajentunut meillä Suomessa koskemaan kaikkia. Mikään muu ei merkitse enää mitään, vain oma etu. Laumauskollisuus on katoava luonnonvara.

Onneksi sain mahdollisuuden kokea oikeaa uskollisuutta Kippo-koiran kautta. Se palauttaa mieleeni paremmin sen, että mikä meiltä ihmisparoilta on katoamassa. Uskollisia kavereita on vielä, mutta ne ovat erittäin harvinaisia. Niistä on pidettävä kiinni ja sitä uskollisuutta on vaalittava. On kysyttävä aina itseltään, mitä olen tehnyt uskollisuuden eteen. Tärkein kysymys kohdattaessa on aivan sama, minkä esitän Kipolle aamuisin. Miten sinulla on mennyt? Nukuitko hyvin? Lähdetäänkö yhdessä käymään ulkona?

Itse aion soittaa parhaimmalle ystävälleni heti tämän päivityksen jälkeen. Esitän nuo kysymykset ja kuuntelen vastaukset.

Tästä on tulossa hyvä päivä. Uskollisuuden ja luottamuksen päivä.

Avainsanat: saksanpaimenkoirankouluttaja, leimautuminenohjaajaan, parsonrussellterrieri, luottamus