Satunnaiset kuvat

Kesä ja virtaava vesi

Uusimmat

Blogin arkisto

095 Uskollisuus

Perjantai 28.4.2017 klo 8:13 - yrjöpoeka

Kaukaisessa menneisyydessä työssäni rajavartiolaitoksessa sain mahdollisuuden kouluttaa saksanpaimenkoiria laitoksen tarpeita varten. Koiran pentu tuli ohjaajalle 8-viikkoisena. Siitä alkoi tiivis yhteiselo ja pennun sitouttaminen ohjaajaan ja myös perheeseeni. Pennun pitäminen mukana kaikessa arjen toiminnoissa sitoutti koiran ja ohjaajan yhteen. Tiiviin yhteiselon palkintona sain useita kertoja maailman uskollisimman työkaverin.

Hyvinä ja huonoina aikoina koira oli aina uskollisin kaveri. Uskollisuus ulottui myös perheeseeni ja lapsiini. Pienten lasten parissa kasvaessaan jokaisesta työkoirastani tuli se uskollinen kumppani, joka ei pettänyt koskaan. Itselläni on nyt menossa uusi sitouttamisvaihde aikuisen koiran parissa. Sain yllättäen tällaisen mahdollisuuden ja rotu on mieleinen. Pieni Parson-Russell terrieri on nyt nukkunut useita päiväunia kainalossani ja aina kun istahdan, se hyppää syliini rapsuteltavaksi ja ottaa samalla unoset.

Aiemmin en ole kokeillut kuinka leimautuminen tapahtuu aikuisella koiralla, mutta nyt on uskottava, että aivan samoin se tapahtuu. Varasin itselleni reilun viikon yhteistä aikaa totutella toisiimme. Tätä kirjoittaessani hän nukkuu jalkojeni juuressa ja valvoo kirjoittamistani. Käytän ”hän” muotoa, koska tuntuu siltä kuin hän lukisi ajatuksiani silmiini tuijottaessaan. Ulkoisesti hän on todella rauhallinen ja osaa kaiken tarvittavan. Jokainen päivä saan itse uutta oppia enemmän kuin pystyn itse takaisin antamaan.

Olen miettinyt viime aikoina sitä mitä uskollisuus merkitsee. Ihmisten välillä siitä on tullut katoavaa perinnettä. Jokainen pyrkii saavuttamaan onnen vain itselleen, ei muille. Koiran kanssa touhutessa on selvää, että koira ei mieti omaa itseään, vaan antaa uskollisuutensa muiden käyttöön. Kokemukseni kaikkien koirieni parista antaa mahdollisuuden sanoa, että se uskollisuus pitää läpi koko elämän. Nämä kaksi ensimmäistä päivää ovat nostaneet sen jälleen näkyvästi esille. Uskollisuuden omalle laumalle.

Tässä olisi meille ihmisille opiksi otettavaa. Omat kokemukseni erityisesti nyt 2000-luvulta, eri ihmislaumoista, ovat surullista muisteltavaa. Niitä aikoja muistellessa kaduttaa, että olen lähtenyt mukaan laumoihin, joissa uskollisuus on ollut lähinnä kirosana. Koiratermejä käyttääkseni, jokaista mahdollista vastaantulijaa käytettiin kusitolppana. Tämä ilmiö on laajentunut meillä Suomessa koskemaan kaikkia. Mikään muu ei merkitse enää mitään, vain oma etu. Laumauskollisuus on katoava luonnonvara.

Onneksi sain mahdollisuuden kokea oikeaa uskollisuutta Kippo-koiran kautta. Se palauttaa mieleeni paremmin sen, että mikä meiltä ihmisparoilta on katoamassa. Uskollisia kavereita on vielä, mutta ne ovat erittäin harvinaisia. Niistä on pidettävä kiinni ja sitä uskollisuutta on vaalittava. On kysyttävä aina itseltään, mitä olen tehnyt uskollisuuden eteen. Tärkein kysymys kohdattaessa on aivan sama, minkä esitän Kipolle aamuisin. Miten sinulla on mennyt? Nukuitko hyvin? Lähdetäänkö yhdessä käymään ulkona?

Itse aion soittaa parhaimmalle ystävälleni heti tämän päivityksen jälkeen. Esitän nuo kysymykset ja kuuntelen vastaukset.

Tästä on tulossa hyvä päivä. Uskollisuuden ja luottamuksen päivä.

Avainsanat: saksanpaimenkoirankouluttaja, leimautuminenohjaajaan, parsonrussellterrieri, luottamus