Satunnaiset kuvat

rytmiharjoitusta/kuva Teppo Turpeinen

Uusimmat

Blogin arkisto

212 Pyhäinhäväistys ja ilmastoteko

Torstai 11.10.2018 klo 15:30 - yrjöpoeka

Toimittajat tunnetaan varsin sisäsiittoisina ja omissa kuplissaan elävinä otuksina. Jos jotakin toimittajaparkaa aletaan kaltoin kohdella hänen kirjoituksistaan, kaverit hyökkäävät sitä välittömästi puolustamaan. Erityisesti tämä koskettaan vanhan koulukunnan (jäsenkirja valittujen) toimittajia. He ovat Kekkosen aikana tottuneet siihen, että toimittajaan suhtaudutaan kuin jumalan sanansaattajaan. Hänen terävä ja osaava kynänsä voi tuoda joko kiitosta, tai sitten toimittaja voi lytätä haastateltavansa syvimpään maanrakoon. Tämän pelon luomisen jälkeen he ovat tottuneet siihen, että he todella ovat tuomareita.

Politiikot ovat kautta vuosien tottuneet siihen, että maakuntien politiikan toimittajia tulee kohdella silkkihansikkain. Tullessaan johonkin maakuntaan he ovat aivan ensimmäiseksi ilmoittaneet jumalan valitulle tulleensa pitäjään. Toimittaja on sitten armollisesti tehnyt jutun ja kahvitellut hetken, hyvässä lykyssä politiikko on tarjonnut myös muuta kuin pullaa. Itse olen kokenut nämä toimittajat omissa kuplissaan eläviksi reliikeiksi. Jokainen joka on istunut perseellään samalla pallilla yli 40-vuotta on sokeutunut näkemään ja ymmärtämään muuta kuin oman totuutensa. Heidän jumaluuttaan korostaa se, että heille on vuosikymmenten aikana kertynyt politiikoista sellaista aineistoa, että ne syövät kiltisti kädestä.

Tänään oli Maaseudun Tulevaisuudessa Pekka Ervastin vieraskolumni. Lehdellä on syvät juuret vanhaan Maalaisliittoon ja sen kautta nykyiseen keskustaan. Juuri nyt hallituspuolueet nokittelevat toisiaan ja siksi lehti julkaisi todellisen kaunakirjoituksen. Sen loppuosa oli suomeksi sanottuna silkkaa paskaa. Ervasti tunnetaan todella itseriittoisena ja hän ei koskaan voi olla väärässä. Kaiken lisäksi hän on saanut julkista tunnustusta vuosien varrella kirjoituksistaan. Siksi hän kuvittelee voivansa kirjoittaa minkälaista sontaa tahansa. Siksi en malttanut pitää näppejäni pois kirjoituslaitteeltani.

Eipä kestänyt kauaakaan kun kirjoitukseeni vastasi toinen pitkän linjan politiikan toimittaja. Hänen mielestään en ollut ymmärtänyt lukemaani ja siksi hänen oli kirjoitettava sivistyssana (vittuiltava) minulle vähä-älyiselle. Hän toimi kuten tuossa alussa kirjoitin. Läksi puolustamaan toista kuplassa elävää. Ilmeisesti heillä on olemassa mottona: kaveria ei jätetä. Onneksi tällä toimittajalla ei ole enää mahdollisuutta lyödä minua sanoilla politiikassa. Sen verran vielä häntä kyrsii, että piti hieman snobbailla sarkasmillaan.

Sain äsken vastatakseni kysymyksen, aionko vielä lentää kesälomille etelään ja tehdä oman osani ilmastotalkoista. Oli todella helppo vastata, että minä en ole reissannut lomilla etelässä. Työelämässä ollessani käytin kaikki lomani melkolailla kotipuolessa keräten marjoja myyntiin. Lisäksi olen intohimoinen kalastaja ja kesä on todella lyhyt sen harrastamiseen. Yksi ainoa toive minulla on ollut elämäni aikana lentämisen suhteen. Olen aina halunnut päästä ilmavoimien hävittäjän kyytiin. Seuraan ilmavoimien tilaa ja nautin siitä, että Suomella on tänään huippunykyaikaset ilmavoimat. Ja tulevaisuudessa F-35.

Kerroin myös, että lentomatkustukseen tulisi asettaa ilmastomaksu. Sen tulisi olla sellainen, että turhanpäiväinen turismi lakkaisi. Jos joku kerran haluaa välttämättä lomailla Timbuktussa se hänelle suotakoon, mutta mojovaa maksua vastaan.

Kuplani on kotimaa ja neljä vuodenaikaa.

Avainsanat: jäsenkirjatoimittajat, pekkaervasti, maaseuduntulevaisuus, toimittajatelävätomissakuplissaan, ilmastoteko, lentäminenverolle, omakuplani