Satunnaiset kuvat

5.9.1992

Uusimmat

Blogin arkisto

026 Elämä on oppimista

Maanantai 9.3.2015 klo 20:19 - yrjöpoeka

Useita vuosia olen elättänyt haaveita melonta harrastuksesta. Aina se on siirtynyt ja lopulta alkoi jo tuntua, että ikä tulee vastaan. Viimekesänä hankin lopulta kalastuskajakin ja loppukesästä opettelin sillä kulkemaan suojaisilla vesillä. Liikkuminen pienillä ja suojaisilla vesistöillä on tällä kajakilla erittäin turvallista. Suuressa maailmassa kalastuskajakit ovat viimeisen päälle varusteltuja. Samalla ne menettävät alkuperäisen merkityksensä.

Kajakki on keveä ja sitä on helppo liikutella. Siksi nämä erittäin varustellut kajakit tarvitsevat pian kuljettamiseen peräkärryn. Kattotelineille sitä ei yksin jaksa enää nostella. Minulle kalastuskajakki on vain pelkkä alusta, jolla päästä sinne, mihin ei rannalta yllä. Aktiivisena pyytäjänä minä tarvitsen yhden kalastusvälineen kerrallaan, en useita yhtäaikaa. Tulevana kesänä aion kokeilla erilaisia vesistöjä ja etsiä uusia paikkoja. Samalla löytyy uusia kuvattavia paikkoja kotikunnastani.

Tämä kevät on tuntunut aikaiselta. Järripeipon ryystäminen alkoi jo helmikuun puolenvälin jälkeen ja sitä voi sanoa aikaiseksi ajankohdaksi. Lumi- ja vesisateet ovat vuorotelleet ja aukeavat vedet ovat jo alkaneet kiehtoa kalastajaa. Viimeviikolla facebook kaverini kyseli, löytyisikö kaveria melontaretkelle. Pienoisen pohtimisen jälkeen kokemattomana melojana kerroin, että joutamisen puolesta olen valmis mukaan. Sanoista tekoihin, asia oli nopeasti päätetty ja päiväksi sovittiin sunnuntai 8. helmikuuta.

Kaverini Janne Autere harrastaa kaikenlaista ja melomista hän myös vasta-alkajille opettaa. Niinpä tämä reissu oli hänelle opettamista ja minulle silkkaa oppimista. Valmistautuminen melontaan oli yksi oppimisen kohteista. Sain Jannelta listan varusteista, mitä oli mukaan otettava. Kaikelle oli selkeä tarkoituksensa. Sitä mitä minulla ei ollut, löytyi Jannelta. Kajakkeja myöten. Janne tutustui melontareittiin etukäteen, ajelemalla ja tutkailemalla, mistä pääsemme vähimmällä vaivalla vesistön lähelle. Samoin hän tarkasti myös välimaaston pisteitä reitin varrelta. Myös päätepisteen.

Sunnuntai valkeni todella suttuisena. Vettä vihmoi kovassa lounaistuulessa vaakasuoraan ja suurimman osan matkasta meloimme vastatuuleen. Kapea merikajakki tuntui alkuvaiheessa todella kiikkerältä. Molemmilla meillä oli kuivapuvut päällä kaiken varalta. Sateisen ja kolean kelin takia, ne olivat äärimmäisen tärkeitä mukavuuden takia. Pikkuhiljaa melominen alkoi sujumaan ja muutaman tunnin kuluttua keskivartalo alkoi rentoutua ja kajakki tuntui oikein mukavalta liikkumisvälineeltä.

Kaikki loppuu aikanaan, niin myöskin tämä retki. Riisuttuani kuivapuvun ja vaihdettuani hikiset vaatteet kuivempiin, mieli oli valmis uusiin koitoksiin. Huolimatta kelin harmaudesta ja tuulesta, retkestä ja kokeilusta jäi päällimmäiseksi tunteeksi, että vielä on aikaa oppia aivan uutta. Muutaman tunnin melomisesta käsivarteni oppivat ainakin jotakin. Kohtuullisista käsivoimista huolimatta, hartioissa on tänään ollut jäykkyyttä. Liikuntamuotona tämä on uusi ja vaatii kokokehon hallintaa. Keskivartalo joutuu tässä koetukselle.

Tästä on hyvä jatkaa. Elämä on uuden oppimista.

maalisk2015.jpg
Tässä oli tauon paikka. Janne rantautumassa. Kuumatee teki todella hyvää!

Avainsanat: janneautere, vuoripuro, penangrilli, emäjoki