Satunnaiset kuvat

Aamu Tenolla

Uusimmat

Blogin arkisto

220 Muisteluksia viime vuosisadalta

Sunnuntai 19.11.2017 klo 11:33 - yrjöpoeka

Jostakin syystä tänään on tullut menneitä aikoja mieleen. Keskustelimme vaimoni kanssa niistä aamuruokailun yhteydessä. Muistelukset toivat mieleen sen, voisiko nykyajassa nuoret joutua yhtäkoviin tehtäviin. Lainsäätäjä on tehnyt kaikkensa, etteivät nuoret saa joutua fyysisiin töihin. Pelätään kasvavien nuorten kehityksen vaaraantuvan moisesta.

Tämä on sinällään todella kummallista, koska samaan aikaan kannustetaan nuoria urheilun saralla entistä kovempiin suorituksiin. Entistä nuorempana on aloitettava vaativat ja raskaat harjoitukset. Ne tähtäävät siihen, että kun ihminen on 25 – 35-vuoden iässä hän on fyysisesti parhaimmillaan. Tämän allekirjoitan omiin kokemuksiin perustuen. Kokemukseni ovat raskaista maatalon töistä sekä metsätöistä.

Aamun muisteluksissa nousi esille omat kokemukseni siitä, mitä vanhin poika joutui ottamaan vastaan 9-lapsen perheessä. Vanhimman pojan roolissa jouduin isäni fyysisten vammojen takia ottamaan aikuisen miehen roolin välittömästi kansakoulun päätyttyä. Olin jo sitä ennen tehnyt metsätöitä erityisesti halkosavotan muodossa useina talvina ja keväisin metristen koivuhalkojen teossa.

Isäni ei pystynyt jostakin syystä itse maatalossa teurastamaan kotieläimiä. Siksi oma vaarini oli oppi-isänä teurastamisen jalossa taidossa. 14-vuoden iässä olin jo hyvin kokenut siinä puuhassa. Kuvaavaa oli viimeisenä kouluvuotena minun viikon mittainen poissaoloni koulusta. Luokanvalvoja tivasi minulta kaikkien kuulleen missä olen ollut. Vastasin ykskantaan, että siantapossa. Opettaja tietysti siihen, ettei sian tapossa voi viikkoa mennä. Minä siihen sitten lisäsin, että jokaisena päivänä teurastin useita sikoja. Meillä oli silloin useina vuosina sikoja kasvamassa teuraaksi ja oli kannattavaa teurastaa ne kotona ja myydä suoraan kauppialle ja yksityisille ostajille.

Välittömästi koulun päätyttyä 1968 keväällä, sain käteeni uuden moottorisahan. Nyt minulle tuli tehtäväksi hakata kotimetsistä puutavara perheen elättämiseksi. Se oli silloin itsestään selvää ja siinä ei auttanut sanoa, että olen liian nuori. Olin siihen mennessä jo saanut hyvän fyysisen pohjan maatalon jokapäiväisissä töissä. Metsätyöt sujuivat hyvin ja leimikko toisensa jälkeen joutui käsittelyyni. Tein pinotavaraa alkutalvesta ja ajoin ne sitten hevosella tienvarteen. Sen jälkeen tein tukkipuusavotan. Silloin ja myös nyt jälkikäteen, itselleni kaikkein mieluisimpia töitä oli hevosen kanssa työskentely. Ensin piti suunnitella ajoreitit ja hiihtää ne valmiiksi. Sen jälkeen ajoin ne hevosella tyhjäreki perässä. Yön jälkeen siinä voi jo aloittaa ensimmäisten kuormien ajon kevyillä kuormilla. Toisen vuorokauden jälkeen sai lyödä jo puuta niin paljon kuin rekeen sai mahtumaan.

1973 menin asepalvelukseen Parolan panssariprikaatiin. Siellä sain PstP-koulutuksen. Asepalvelukseen mennessä olin pelkkää kuivaa lihasta. Painoin mennessä 65-kiloa. Jatkuvassa muonituksessa ja armeijan hellässä hoivassa painoni nousi 85-kiloon. Armeijan jälkeen hyppäsin tammikuussa 1974 uudelleen palstan reunaan pöllintekoon. Maaliskuussa painoni oli jälleen kuivakat 65-kiloa.

Kuulen vieläkin korvissani hevosen hörinän tallista, kun nousin aamuaikasella ja astuin ulos. Hörhöttely jatkui ja loppui vasta kun apelaatikko oli edessä.

Avainsanat: perheenvanhinpoika, suurperhe, teurastamisenniksitennevanhaan, kotimetsänhankintakauppa, parola, panssarintorjuntapataljoona