Satunnaiset kuvat

Kuningastaimen

Uusimmat

Blogin arkisto

035 Valikoivaa hätäkokoustamista

Torstai 24.1.2019 klo 11:08 - yrjöpoeka

Kolmen (3) kuukauden aikana on kuollut kuusi (6) naista ja kolme (3) lasta. He ovat kaikki suomalaisia. Surmaaja on yhtälukuunottamatta suomalainen. Tämä väkivallan aalto pakottaa miettimään, onko meidän yhteiskunnassamme kaikki kunnossa? Onko sosiaalipolitiikkaa tehty oiikein? Onko perhepolitiikka oikeilla raiteillaan? Onko mielenterveys järjestelmä ajantasalla ja kaikkien saavutettavissa? Monta suurta kysymystä. Äärettömän suurta tuskaa kaikille läheisille. Surmien suuri määrä näin lyhyessä ajassa on todella poikkeuksellista.

Siitä syystä jäin nyt ihmettelemään Suomen hallituksen asennetta. Ulkomaalaisen suorittama rauiskaus on Sipilän hallituksessa ollut ykkösprioriteetti. Sipilä aloitti hätäkokoukset aiheen tiimoilta jo 2015 Kempeleestä. Nyt on kokoonnuttu Oulussa ja jaetaan avokätisesti rahaa ongelman poistamiseksi. Eikä tällainen murhien määrä ole hallituksen mielestä jo yhden hätäkokouksen väärti? Tämä nimenomaan siitä syystä, että juuri hallituksen toimet kilpailukyvyn säilyttämiseksi ovat kohdistuneet kipeimmin pohjoisen syrjäalueille. Samoin myös itäisen Suomen alueet ovat saman ongelman kourissa.

Kuten itsemurhissakin on käynyt, voi tässä käydä nyt samalla tavalla. Julkisuus lisää herkkyyttä tarttua aseeseen ja puukkoon. Ratkoa ongelma väkivallalla. Itsemurhat kohdistuvat aina itseen, mutta joskus kyllä murhataan myös se läheinen. Vaimo tai lapset. Se näkyy nyt näissäkin luvuissa. Itsemurhien kovin aika on juuri nyt käsillä. Kevään valon lisääntyminen on aina johtanut lisääntyneisiin itsemurhiin. Nyt noita kolmea kuukautta katsellessa on väistämättä edessä yksi kysymys. Onko itsemurhaaminen muuttunut nyt jotenkin? Mikä on johtanut sellaiseen toivottomuuteen, että sen vuoksi murhataan myös ne läheisimmät?

Toivon kaikkien ihmisten kysyvän näitä kysymyksiä nykyisen hallituksen puolustajilta vaalikentillä. Tämä on erityisen toivottavaa täällä kehäkolmosen ulkopuolella. Tämän hallituksen toimet ovat olleet hyviä osalle ihmisiä. Suuri joukko on kuitenkin syrjäytynyt pysyvästi yhteiskunnan ulkopuolelle. Hallitus on tehnyt työllistämisen hyväksi temppuja. Se ei ole kuitenkaan tuonut sen kohteille, työttömille, pysyvää toimeentuloa. Ei sellaista tuloa, jolla hoidetaan oman perheen toimeentulo. Hallituksen toimesta on vahvasti viestitetty työttömien ja vähäosaisten olevan luusereita. Onko se viimeinen pisara?

Kuten Petteri Orpo vasta asian ilmaisi köyhille: Laittakaa säännöllisesti rahaa säästöön. Siitä on parempi hyöty kuin sosiaalidemokraattien jakamasta rahasta. Helppo on sanoa se tyhjätaskuille. Jokainen työttömän ja köyhän sentti menee elämisen ylläpitoon. Suomalaisen miehen itsetunto on tutkitusti erittäin riippuvainen työstä. Työstä jolla hän ja perhe tulevat toimeen. Kukaan ei halua olla riippuvainen yhteiskunnan almuista. Hallitus on tehnyt hartiavoimin työtö sen eteen, että työtön ja köyhä olisi pysyvästi riippuvainen almuista. Se oikeuttaisi hyväosaiset potkimaan niitä, joita ei ole siunattu pysyvällä työpaikalla.

Eivätkö nämä kuolleet ole hätäkokouksen väärtejä? Eikö hallitusta kiinnosta ennaltaehkäisevä toiminta? Tämäkö on se tapa, jolla luusereiden ongelma hiljaisesti ratkeaa?

Samaan aikaan hallitus perustaa uusia virkoja omille kavereilleen.

Avainsanat: perheväkivalta, joukkoitsemurha, hallituksenhätäkokoukset, sosiaalijaperhepolitiikka, poliittisetvirkanimitykset