Satunnaiset kuvat

Syyskuinen aamu

Uusimmat

Blogin arkisto

240 Harjusta perholla

Keskiviikko 7.11.2018 klo 18:39 - yrjöpoeka

Olen viimeiset kaksi vuosikymmentä pyrkinyt käymään mahdollisimman myöhään syksyllä pienillä puroilla kokeilemassa harjusten kalastusta. Useina vuosina ovat ensilumet käyneet ja jopa pakkasta niin paljon, että purot ovat osittain jäätyneet. Tänään olivat pienet järvet ja lammet vielä jäässä ja puron suvantopaikoilla oli myös hiukan jäätä. Olosuhteet olivat täydelliset. +4 lämmintä ja aivan tyyntä. Välillä sumu valtasi alueen ja sillä oli vaikutusta valon määrään.

Ajelin puron lähettyville jo aamuhämärissa, ettei yhtään valoisan hetkeä mene hukkaan. Loppuvuodesta valoa on vähän ja kalojen syöntiajat todella lyhyet. Hieman ennen puolta päivää alkoi pienten hyönteisten esiinmarssi suvantojen reunoilla. Saman tien ilmestyivät ensimmäiset varovaiset harjusten tuikit. Ensimmäinen harjus tuli suoraan tuikista ja antoi tiukan vastuksen, vaikka vesi on kylmää. Sain toisen tarttumaan samasta paikasta, mutta sen kanssa tuli todellisia ongelmia. Todella hankala ja kivikkoinen ranta oli koitua kohtalokseni.

Väsyttelin kalaa ja yhtäkkiä jalkani putosi syvään kiven koloon ja putosin kyljelleni todella hankalaan asentoon. Vapa oli heitettävä rannalle ja yritettävä selvitä itse pystyyn. Onneksi sain tukea yhdestä kivestä, vaikka siinä kastui jo käsivarsi kokonaan. Kun sain jalkani irti ja vavan käteen kala oli sotkenut itsensä rannan sivussa olevaan saraikkoon. Siitä se potki itsensä vapaaksi. Rannalla piti vaihtaa kuiva paita alle ja myös pusero. Onneksi olin varautunut lisävaatteilla. Haalarien sisään ei onneksi vettä päässyt. Rannalla piti hieman hieroskella jalkaa ja tunnustella onko kaikki kohdallaan. Tiedän useita tapauksia joita on kavereilleni sattunut louhikkoisilla rantavesillä. Onneksi selvisin pelkällä säikähdyksellä.

Oli todella mukava istuksia puron äärellä ja seurata kuinka kalat varovasti tuikkivat pienten hyönteisten perään. En ole syysharjusta pyytänyt koskaan pienillä imitaatioperhoilla, vaan pienillä streamereillä. Siihen ottaa vain isompi harjus ja usein todella rajusti. Samalla säästyn pienten kalojen väsyttelyiltä. Saatuani kaksi muhkeaa kalaa oli aika lopettaa, juoda termos tyhjäksi ja siirtyä autolle.
Nyt kalat ovat uunissa muhimassa ja huomenna on tiedossa herkkuateria vaimoni salaisen resptin mukaan.  <3

IMGP4986.JPG
Harjus (Thymallus thymallus) Tämän päivä oli mieleenpainuva ja harjukset kesän jäljiltä pulleita.

Avainsanat: harjus, thymallusthymallus, perhokalastus, syystulva

180 Olemmeko vastuullisia metsästäjiä

Maanantai 18.9.2017 klo 12:38 - yrjöpoeka

Muistan kuinka pienenä poikana sain metsästyskärpäsen pistoksen. Yrjö-vaari oli se, joka sen minulle iskosti. Luin poikosena kaikkea mahdollista metsästyskirjallisuutta. Luin kaiken ansapyynnistä ja aloin itse sitten kokeilla sitä käytännössä. Hieman toisella kymmenellä kuljetin isältä salaa hänen metsästysasettaan. Lopulta isäni antoi minulle luvan ottaa ase ja mennä katsomaan mitä koiramme haukkui. Tellu-koira haukkui metsopoikuetta. Kuinka ollakkaan sain ensimmäisellä laukauksella metsopojan putoamaan. Se antoi lopullisen sykäyksen harrastukselle.

Kotiseudulla oli silloin mittaamattomat ja hakkaamattomat selkoset. Siellä sain opetella suunnistamaan ilman karttaa ja kompassia. Kokemus lisääntyi kerta toisensa jälkeen. Parhaimpina vuosina ammuin runsaasti riistaa ja sille oli kova tarvis. Meillä oli isän ja äidin lisäksi 9 nälkäistä suuta. Siksi riista oli pöydässämme todella tarpeen. Perustaessani oman perheen olin aktiivinen metsästäjä ja riistaruoka oli arvossaan myös omassa pöydässäni.

Sitten tuli aika, jolloin havahduin riistan vähenemiseen. Runsas metsäautotiestö ja hakatut selkoset toivat erityisesti metsälintukadon tutuksi. Syyskuun alussa alkanut metsästyskausi toi mukanaan autometsästäjät. Aamusta iltaan metsästäjät ajelivat satoja kilometrejä  vain tiestöllä. Havaittu lintu katosi metsästäjien autoihin. Metsälintujen tapa etsiä pikkukiviä kivispiiraansa metsäautoteiltä ruoan hienontamista varten, koitui näiden kohtaloksi. Linnunmetsästys pitäisi siirtää kokonaan talvelle. Joulukuu ja tammikuu olisivat parasta aikaa. Silloin riistalla on mahdollisuus ja metsäautotiet ovat lumensaartamia.

Nyt useita vuosia entistä synkempänä jatkunut kato on surullista seurattavaa. Erityisen surullinen olen metsästysjärjestöjen hampaattomuudesta. Vaikka laskennat osoittavat riistakantojen laskeneen, kukaan ei tee elettäkään riistan rauhoittamiseksi määräajaksi. Mielestäni se on ainoa keino enää vaikuttaa lintukantoihin. Lappi ja Kainuu ovat pääosin metsävaltion omistamia maita. Metsähallituksen lupatulot romahtaisivat, jos lintukannat rauhoitettaisiin. Siksi siellä ei tapahdu mitään. Tyhjiä vesakkoisia puskia myydään metsästäjille riista-aittoina. Riistasta maisemat tyhjenevät parin ensimmäisen viikon aikana tiemetsästäjien ansiosta.

Nyt olen 15-vuotta lunastanut metsästysluvan, mutta useina vuosina en ole enää edes vienyt aseitani metsään. Viimevuonna kävin yhtenä päivänä kävelemässä haulikon kanssa entisillä kotimaisemilla. Keitin kahvit tutussa paikassa ja paistoin makkarat. Muutamana vuotena olen käynyt vaimoni kanssa tekemässä saman kierroksen. Mitä metsästäjä sitten voi tehdä, ellei juokse riistalinnun perässä? Mikäli haluaa kuljettaa aseitaan metsässä ja käyttää niitä on kaksi mahdollisuutta. Hirvijahti vie koko syksyn, mikäli sitä haluaa. Toinen ja hyvä vaihtoehto on keskittyä pienpetojen jahtiin. Sillä on vaikutus riistakantoihin.

Itse olen siirtänyt suurinpiirtein kaiken viettini kalastukseen. En ole pyydyskalastaja. Minä haluan kalastaa aktiivi välineillä. Uistimella ja erityisesti jigi-kalastus on tullut mielipuuhakseni. Kalastan kaikkina sulanveden aikoina. Kevään ensimmäisestä sulasta syksyn viimeiseen sulapaikkaan. Parasta on kuitenkin kalastaa perhovälineillä ja itse tehdyillä perhoilla.

Saalista tulee, tai ei tule. Se on kohtuullista.

Lakselv1.JPG
Joskus onnistaa.

Avainsanat: metsäautotietriistantuho, maantiemetsästys, riistalintujenkatojatkuu, hampaattomatmetsästysjärjestöt, metsähallitusrahastaariistavapaillametsillä, perhokalastusonparasta

153 Lakselv 2017

Sunnuntai 6.8.2017 klo 11:52 - yrjöpoeka

Viikon kirjoitustauko on nyt takana. Kokonainen viikko ilman mahdollisuutta kuunnella uutisia maailmalta ja kotimaasta oli todella rauhoittavaa. Keskittyminen pelkästään kalastukseen ja erityisesti perhokalastukseen tekee ihmiselle hyvää. Erityisesti tämän Pohjoisen Norjan lohijoen maisemat ovat aivan uskomattomat. Säätila oli kalastajalle erinomainen. Päivittäin pienoista sadetta ja erittäin heikkoa tuulta. Lakselvilla tuulee normaalisti ja lujaa. Merenläheisyys takaa tuulelle uskomatonta voimaa.

Koostan oheen muutamalla kuvalla sitä, mitä reissu antoi, kaloineen ja maisemineen. Kuvat ovat kaikki otettuja kännykän kameralla. Itselleni taso riittää aivan hyvin.

hippivaunu-crop.jpg
Tämä kuviointi on tuonut majoitteelleni kalastajien keskuudessa nimen hippivaunu. Lastenlapseni Ilona 10v halusi maalata ukille rantamaiseman spray-maaleilla ja siitä tuli hyvä. Huoltoasemilla ihmiset seurasivat usein sitä, minkälainen hippi vaununveturiin asettuu.
IMG_20170730_132329-crop.jpg
Isojen lohikalojen seassa kulki myös kalastajia. Tässä oman joukkueeni miehiä ottikaarteessa. Tämä vuosi toi meidän ryhmälle useita yli 10-kiloisia lohia.
IMG_20170803_232438-crop.jpg
Tässä reilu 11-kiloinen verkoissa ollut ja hylkeen purema lohi.
12.8-crop.jpg
Sain itsekin jotakin. 12.8-kiloinen lohi antoi ankaran vastuksen. Tuossa vaiheessa mieli oli vielä kiihkeä, mutta tyytyväinen.
Ottikone-crop.jpg
Tämä oma sidokseni toi kolme kalaa, joista kaksi oli yli kymmenkiloista.

Maisema-crop2.jpg
Reissulla tallentui kamerani näyttöön myös tällainen uskomattoman kaunis maisema. Yksinäinen pintaperhokalastaja kokeilee onneaan veneestä käsin.

Näissä maisemissa säätilalla on valtavan suuri merkitys. Mereltä voi hetkessä työntyä sumu- ja saderintama peittäen kaiken näkyvistä. Pilvien repeäminen ja auringon näyttäytyminen valoineen ja varjoineen tuo eteen muuttuvan maisemataulun. Kainuulaisena hämyisten korpien kasvattina mieleni saa näistä maisemista niitä sellaisia kicksejä, joista nykyajan ihmiset puhuvat. Valtavasti mielen muistoja ja ne kantavat.

Nyt retken muistoja ja kuvia katsellaan ja niitä jaetaan omanporukan kesken. Uskomaton reissu kaikenkaikkiaan. Isoja kaloja ja tiukkoja tilanteita riitti jokaiselle päivälle. Seuraavaa odotellessa voi sitoa muutamia perhoja ja hiplailla perhovälineitä. Tietysti kuumetta on uusiin varusteisiin.

Avainsanat: perhokalastus, lakselvjoki, norja, hippivaunu, jäämerenlohi

054 Kesätauko jatkuu..

Torstai 2.8.2012 klo 20:10 - yrjöpoeka

Keäsän toritapahtumat ovat osaltani ohitse ja pidän taukoa politiikan osalta elokuun puoleen väliin. Tämä kesä on osoittanut sen, etteivät ihmiset jaksa politikoida koko ajan. Nähtäväksi jää kuinka syksy tuo intoa. Aineksia hallitus on antanut ja antaa runsain mitoin. Olen itse pitänyt tietoisesti tämän kesän aikana hiljaisuutta politiikan kommentointiin. Palaan politiikan pariin ja kommentointeihin elokuun lopulla.

Nyt on vuorossa kesän päätapahtuma. Reissu Tenolle. Huomenna, elokuun kolmantena ajelen joelle ja nautin sen lumosta. Siellä on aikaa ja avaruutta antaa ajatusten lentää.

Kommentoin joen tapahtumia ja kuulumisia aika ajoin.

Tästä lähdetään.

Avainsanat: politiikankesätauko, teno, perhokalastus

048 Paavo Rautavan muistolle

Sunnuntai 10.6.2012 klo 20:44 - yrjöpoeka

Tuomen kukkiessa

kalastaja heräsi,

joki kutsui.

Jälleen tuomi kukkii.

Aika on mennä,

suuri kalastaja kutsuu.

Nuo sanat tulivat ajatuksiini, kun sain tiedon pitkäaikaisen työtoverini Paavo Rautavan kuolemasta. Muutamassa kuukaudessa todella ärhäkkä syöpä vei ulkoilmasta pitävän miehen hautaan. Tutustuin Saarijärveltä kotoisin olevaan Paavoon Pirttivaaran vartioasemalla, aloittaessani urani Rajavartiolaitoksessa. Alusta alkaen tuli esille Paavon poikkeava rauhallisuus ja harkitsevaisuus. Huumoria hän jakoi omalla rauhallisella tyylillään ja hän oli erittäin pidetty työtoveri. Työnsä hän teki tunnollisesti ja jämptisti.

Vuosien mittaan tutustuimme paremmin asuessamme perheinemme rajavartioasemalla. Useat olivat ne metsästysreissut jotka teimme itärajan selkosilla. Erityisen mielenkiinnon kohteena olivat metsähanhet ja juuri Paavo kouli minut niiden metsästyksen saloihin. Useat reissut metsissä toivat esille rauhallisen ja ja juurevan miehen. Malttia hän ei menettänyt milloinkaan ja voimasanoja ei häneltä irronnut, vaikka tilanne monasti olisi omasta mielestäni jo joitakin sanoja vaatinut.

Perhokalastus oli Paavon mieliharrastus ja myös sen taidon alkeet minä sain häneltä. Erityisesti perhokalastus vaatii paljon pohdiskelua ja malttia. Perhokalastus ei ole kiireisen ihmisen laji ja juuri sen parissa hän oli omimmillaan. Useina vuosina kohtasimme Kuusamon kuuluisalla Kuusinki joella. Koskaan hänellä ei ollut kiire, aina oli aikaa pohtia mitä mielessä kulloinkin oli.

Työtehtävien parissa opin sen, että juuri Paavolta löytyivät ratkaisut joskus vaikeisiinkin ongelmiin. Olimme yhdessä 1980-luvulla partio reissussa ja meillä oli silloin kulkuvälineenä Lynx moottorikelkka. Sen aikaiset kelkat olivat vielä aika keskentekoisia ja siksi oli aina luontevaa pitää sukset mukana. Olin silloin hiihtohinauksessa ja keskellä Martinselkosen itärajaa moottorikelkka sitten hyytyi. Moottori kävi, mutta veto oli poissa. Olin vakuuttunut siitä, että kelkka on jätettävä siihen, koska yksi metallinen osa variaattorista oli mennyt rikki. Paavo tuumi rauhallisena piipunsavun keskeltä, että eipä hätäillä. Jonkin aikaa mietittyään hän teki väliaikaisratkaisuksi puusta osan ja sen avulla ajoimme kelkan pois selkosesta.

Paavolla oli erikoisena miehenä myös työkaverien antamia korkonimiä. Rauta-Pate oli yleisin. Hänen sukunimestään tuli minun mielestäni paras korkonimi, Luja. Siinä sanassa kuvastuu Paavon koko olemus ja ei ole ihme, että se nimi syntyi.

Sain mahdollisuuden olla saattamassa Paavoa hänen viimeisellä matkallaan ja se oli erittäin mieleenjäävä kokemus. Paljon oli väkeä liikkeellä ja se kertoi, että Saarijärven Paavosta oli tullut osa kainuulaista yhteisöä.

Paavo Rautavan muisto elää ja minulla oli onni oppia tuntemaan hänet.

Avainsanat: muistokirjoitus, inmemorian, saarijärvenpaavo, rajavartiolaitos, pirttivaara, martinselkonen, perhokalastus, kuusinki

045 Kalastuskausi alkaa

Keskiviikko 30.5.2012 klo 21:03

Huomenna pääsen pitkän talven jälkeen Kuusamon jokiseudulle ja Kuusinki-joelle. Pitkä talvi on takana ja harjuskeitto suorastaan maistuu jo suussa. Toivottavasti ilmat pysyvät nyt todella kylminä.

Kuusingin taimen on se, jota ensisijaisesti lähden koettamaan. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa taimen voi olla todella lujassa. Parasta kaikessa on itse joki ja sen luonto. Toisena tulee tuttujen kalamiesten tapaaminen. Vanhat kalastusmuistot kasvavat taasen uusiin mittoihin ja kalojen koko kasvaa niitä muistellessa.

Palaan sivistyksen pariin viikonlopun jälkeen ja arki kokouksineen jatkuu.

Tästä kesä todella nyt alkaa.

Avainsanat: perhokalastus, kuusinki, kalastusmuistot, kesänalku

046 Tuomisia Tenolta

Perjantai 19.8.2011 klo 20:32 - yrjöpoeka

hpim5096.jpg2.jpgSiinä on sitä syytä hymyyn!

Kello on aamulla yön kalastuksen jälkeen 07 ja väsymyksestä ei merkkiäkään.

 

 

 

 

 

hpim5083.jpg2.jpgPieni on perho ja suuri on kala.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kotona jäleen ja nyt masu täynnä vaimon valmistamaa Tenolaista.

Nyt on aloitettava ensikesän odottelu......

Avainsanat: teno, perhokalastus

045 Teno Elokuu 2011

Lauantai 13.8.2011 klo 19:40 - yrjöpoeka

Elämäni ensimmäinen vikko tenolla alkaa olla takana. Upea on Teno!

Perhokalastajana haluan kokea kalan otin nimenomaan rannalta. Niin tein nytkin ja asetuin leiriin Lohirannalle. Viikko alkoi oikein hyvin. Sunnuntai ja 7 päivä alkoi varttitunti puolenyön jälkeen oikein kunnollisella riuhataisulla ja sitten sain liikuntaa alavirtaan. Puolentunnin rivakan tuokion jälkeen, sain koukattua rannalle elämäni ensimmäisen LOHEN!

Kalan painoksi veret laskettuna aamusella lohirannassa tuli 8,7 kiloa. Olo oli ja on edelleenkin oikein muikea. Kalasta ja saajasta löytyy kuva lohiranta.net/lohiploki sivustolta. Palattuani reissulta laitan kuvia oman sivustoni albumiin.

Tittiä ja yksi oikein iso harri on tullut saaliiksi. Suolakalana leivälle on ollut tenon lohta ja kalakeiton aineksina olen syönyt harria. Pidän harria yhtenä parhaimmista keittokaloista. Juuri nyt on masu täynnä ja taidan käydä vielä tuossa joella.

Tästä on hyvä jatkaa!

Avainsanat: teno, perhokalastus, jäämerenlohi, suolakalaa

039 Kevät ajatuksia

Perjantai 6.5.2011 klo 23:38 - yrjöpoeka

Tänään olen aloittanut keväisen harrastukseni. Olen saanut hankittua muutamia perhokalastustarvikkeita ja ne kaikki ovat tietysti aivan välttämättömiä. Siimoja, kela ja muita pienempiä hilpetöörejä.

Ajelin tänään sateisessa ja todella sateisen tuhruisessa säässä Kuusamoon. Kävin paikallisilla rakenna- ja sisustamessuilla. Tapasin joukon hyviä tuttujani ja maailma parani. Ostokseni paikallisessa kalastustarvikeliikkeessä epäonnistui hieman. Olin niin varma siitä, että myyjä ymmärsi tarkoitukseni perhokelan koosta oikein, etten edes tarkistanut sitä. Ostin tarvikkeet ja ajelin kotiin.

Kotona selvisi välittömästi, että ei mennyt oikein. Kelan koko oli aivan väärä. Hyvää tässä on se, että huomiseksi on luvassa keväisen hyvää ja aurinkoista säätä. Sain hyvän syyn käydä ajelemassa moottoripyörällä. Taidan suunnitella reitin Suomussalmelta - Puolangan ja Taivalkosken kautta Kuusamoon. Saan lisää välttämätöntä ja rauhallista ajokokemusta.

Tästä on hyvä jatkaa.

Avainsanat: perhokalastusonparasta, välttämättömiäkalastustarvikkeita, onneajaepäonnea, harjoitteluauttaa

141 Yhdessä olon viikonloppu

Sunnuntai 31.10.2010 klo 18:27 - yrjöpoeka

Viikonloppu on mennyt yhdessä olosta nauttien, Ilona on ollut mummon ja ukin seurana. Tarinoita ja juttuja on piisannut ja leipomiset olivat lauantaina pääosassa. Aamusta asti kävi kilkatus ja pipareita ja pullaa tuli ja ne ovat todella hyvän makuisia. Lapsen elämään kuuluu nauttia lapsena olosta, mutta on se mukava nauttia mummon ja ukin olotilasta. Sen totesimme yhdestä suusta, kun kävimme kävelemässä Ilonan lähdettyä isän ja äidin kyydissä Kajaaniin.

hpim4460.jpg
Joskus joki palkitsee. 48 cm ja tasan kilo.

Eilen kokeilin vielä perhokalastusta, vaikeuksia oli jäätymisen takia. Kalat pysyivät piilossa ja täytyi tyytyä kirpakan pakkasilman jähmettämään joen solinaan. Koskikarat ovat palanneet ja niiden lentely ja tirskuminen oli mukavaa seurattavaa. Illaksi tuli todella sakea lumipyry sään lauhtumisen seurauksena. Paksu kerros lunta hävisi aamulla pikaisesti, koska ilman lämpötila nousi +6 asteeseen. Kävelyn päätteeksi lämmitin sauna ja nyt nautimme vaimon kanssa kahden olosta. Kaipaamaan jäin käskevää tytön ääntä, ”ukki tuu tänne!” :D)

Viikonloppuna on ollut aikaa laatia kirjallisia juttuja ja laatia vastaus saamaani palautteeseen maakuntalehden palstalla. Kirjoitukseni blogiin viime viikon vaihteessa ja saman jutun ilmestyminen useissa lehdissä on saanut erilaista palautetta. Aika moni on aloittanut arvostelun siitä, että minä olisin lakkauttamassa kuntia. Toisenlainen arvostelu lähtee siitä, että kunnilla on paljon tärkeitä tehtäviä. En ole ollut lakkauttamassa kuntia ja kuntien tehtäviä voi yhdistellä, jos on vain halua. Hallinnon keventämisen täytyy pysyä asialistan kärjessä, mikäli haluaa karsia jotakin. Valitettavasti on niin, että puolueiden organisaatiot elävät kuntien luottamusmiesten tuomilla rahoilla. Ilman niitä usea kunta organisaatio kuolee varojen puutteeseen. Niiden elättäminen ei ole kuntien ydintoimintaa! Valitettavan usein kuntien luottamusmiehet kokevat toimintansa elintärkeäksi, vaikka pääosa päätösvallasta on luovutettu maakunnan huolehdittavaksi. Kaiken lisäksi kunnat ovat Kainuussa aika yksimielisiä, että lisää kuntien tehtäviä luovutetaan maakunnan hoidettavaksi. Ongelma syntyy siitä, että nämä kuntaorganisaatioiden luottamusmiehet päättävät millä rahoilla mummot hoidetaan. Nykyinen meno näyttää siltä, että mummot on lääkittävä vuoteiden pohjalle hiljaisiksi.

Näin talous kunnissa pysyy plussalla ja voi keskittyä ydintoimintaan, turhien luottamusorganisaatioiden ylläpitoon. Kiinteistökuluja on aina vain enemmän, vaikka väki häviää kunnista entistä nopeammin. Nämä koetaan tärkeämmäksi kuin asukkaiden tarvitsemat palvelut.

Tulevaisuus on todella mielenkiintoinen, milloin ihmiset todella heräävät?

Avainsanat: lapsenlapsiilona, perhokalastustalvella, alkutalvensäänvaihtelut, vastineitamielipidekirjoituksiin, liikaahallintoa, liianvähänpalvelua

100 Kisat on kisailtu

Maanantai 2.8.2010 klo 21:30 - yrjöpoeka


Kuusamon upeissa maisemissa pidettiin viikonloppuna Kuusingin Kuningas Taimen jokikalastuskilpailut. Kilpailut olivat 15 peräkkäiset ja osanottajia oli 73. Huolimatta kohtuullisen kuivasta joesta, kiitos siitä kuuluu voimayhtiölle ja Myllykosken voimalalle. Veden lämpötila oli reilusti yli 20 ja kalat pysyivät tiukasti piilossa. Puolen yön pimeimpänä hetkenä kalat olivat aktiivisina ja niinpä minäkin sain kosketuksen isoon kalaan. Valitettavasti kysymyksessä oli hauki ja sen arvostus jokikalastajien keskuudessa on erittäin alhainen.. Saan kesäisin useita hauki kaloja joesta ja viimevuosina niiden määrä tuntuu lisääntyvän.
Heinä – elokuun vaihde on erittäin hyvä ajankohta kilpailulle, erityisesti lisääntyvän hämäryyden ansiosta. Kisan aikana sain todeta kalastajien sisäistäneen herrasmieskalastuksen säännöt. Tilaa oli kaikille joella ja suosituissa kalastuspaikoissa pääsi kohtuullisessa ajassa heittämään. Palkintojen jaossa oli väsyneitä kalastajia, mutta hurtti huumori pysyi pinnalla. Kisassa ei saatu yhtään taimenta rannalle ja punnitukseen, muutama irtipäässyt jäi harmittamaan niitä, jotka saivat tuntea taimenen ryntäilyn. Palkintojen jaossa haluttiin muistaa erityisesti nuorten sarjan osanottajia ja kaikki punnituspaikalle tulleet nuoret saivat palkinnon.
Saamani hauki on saanut kekseliäät kalakaverit kuittailemaan tekstiviesteillä ja sähköposti onj tuonut myös muistamisia. Maineeni taimenen pyytäjänä tuntuu olevan mennyttä ja saa nähdä tuodaanko minulle jokivarressa haukivieheitä ja – perhoja käytettäväksi. Kalamiehet ovat erittäin kekseliästä porukkaa, jokivarressa on aikaa miettiä sinisiä ajatuksia.
Kuusingin ja myös muiden Kuusamon suurjokien tilanne on todella huolestuttava. Kalamiehet ovat jo useita vuosia tuoneet huolestumisensa julkisuuteen, mutta vesialueen omistajat eivät juuri kuuntele ulkopuolisten ajatuksia kalavesien hoidosta. Nyt erityisesti Kuusingin tila alkaa olla pohjalukemissa ja joessa alkaa olla muita kalalajeja enemmistönä. Jokialueen poikastuotto ei pysty enää ylläpitämään taimenkantaa ja viimeiset kalat alkavat olla laarissa. Jokialueen kalastuspaine ei ole enää niin kova kuin oli 1990 luvulla. Kalalla on ottajia Venäjän puolen syönnösalueilla ja joen kuivuminen aina talvisin, tuhoaa lopunkin kudun. Suuret koskelo-poikueet syövät jokivarressa kuivuvasta joesta loput taimenen poikaset ja kalastajille jää vain upea jokivarren luonto ihailtavaksi.
Mielestäni nyt on aika rauhoittaa joki muutamaksi vuodeksi ja sinä aikana selvittää kaikki mahdollisuudet ainutlaatuisen kudulle nousevan taimenkannan pelastamiseksi. Kuusamon kunta ja vesialueen omistajat ovat pääroolissa jokien tulevaisuuden suhteen ja heidän tehtävänään on etsiä keinot rahoituksen suhteen. Kalakantojen pelastamiseksi on saatava mukaan myös naapurimaa Venäjä, siellä sijaitsevat taimenten syönnösalueet. Raha on aina ongelmana ja siksi on etsittävä keinoja rahoittaa tulevaisuus projekti EU:n avulla. Samalla on selvitettävä Myllykosken voimalan kohtalo, se tuhoaa säätelyllään lopullisesti Kuusinki joen.
Suomessa kohistaan monista pienistä ötököistä ja ihmiset sitovat itseään vaikka kettingillä puihin ja laitteisiin. Miksi ei tehdä kohua taimenen puolesta? Miksi ei iltapäivälehtien lööpit kerro suurin otsikoin, kuinka tärkeästä asiasta on kyse? Alueet liittyvät Venäjän puolella kansallispuistoon ja on myös Suomen etu säilyttää jälkipolville jotakin ainutlaatuista. Kuningas Taimen on sen arvoinen ja meidän lapsemme ovat sen arvoisia, että myös he voisivat kokea jokikalastuksen tenhon.

Avainsanat: perhokalastus, kuusinkijoki, kuusinginkuningastaimen, taimenonuhanalainen, myllykoskenvoimalaontuhottava, euprojekti, iltapäivälehtienlööpit, taimenonpelastettava

099 Teno

Perjantai 30.7.2010 klo 20:19 - yrjöpoeka

hpim4139.jpg
Kolme päivää on takana ja erittäin vähän unta. Vesitilanne oli alussa hieman hankala, vesi oli todella korkealla. Paikalliset vertasivat tilannetta kevät tulvaan ja sitä se todella oli. Vesi virtasi rantavesakoissa, onneksi tulva oli laskusuunnassa. Kolmen päivän aikana vesi laski noin 60 senttiä ja kalojen pintakäyntejä alkoi näkyä. Ensimmäinen vuorokausi soudettiin joella ja huolimatta siitä, että kalakaverina oli Torkkolan Matti, emme saaneet merkkiäkään lohesta.
Toinen vuorokausi oli sitten itsellä rantakalastus ja välineenä perho. Nukahdin hieman alkuillasta ja aloitin kalastuksen puolenyön aikaan, sitä vuoroa riitti 14 ja puolituntia. Aamuyöstä sain ensimmäisen merkin lohesta titin merkeissä, mutta siitä ei tullut valmista, vaan karkuutus oli tosiasia. Sitten aamu kahdeksan aikoihin sain toisen kosketuksen ja se oli luja. Vastustamaton veto taivutti vavan luokille ja kalastajan unelma lohesta alkoi elämään. Kala syöksyi keskivirtaan ja teki vahvoja liikkeitä, valitettavasti tämäkään kala ei ollut merkitty minun kirjoihini. Alle minuutin väännön jälkeen siima oikeni tyhjänä ja pettymys tuntui joka paikassa. Kahvitauon jälkeen aloitin uudelleen ja iltapäivällä puoli kolmen aikaan olin kypsä nukkumaan.. Päätöksen tein jokirannassa, että palaan paikalle vielä uudelleen viimeisellä luvalla.
Viimeinen lupa alkoi taas puolilta öin ja se alkoi lupaavasti. Kiukkuinen tärppi tuotti hetken kuluttua tulosta ja meritaimen suostui saaliikseni. Kala oli todella kaunis ja sitä oli mukava juhlistaa kahvikupillisella. Muita heittäjiä ei ollut paikalla ja sain heitellä rauhassa. Soutajat kyselivät aina kohdalla ollessa kalatilannetta ja kuullessaan saamastani kalasta, jokaisen kysymys oli sama, millä perholla kala tuli. Veden kokko ajan laskiessa paikka muuttui koko ajan ja soutajat eivät päässeet enää sillä kohden aivan rantaan. Kaikki aamun kalastajat antoivat todella hyvin tilaa rantakalastajalle ja se on erityisen kiitoksen paikka. Sain yhden tärpin vielä aamupäivän aikana ja venekalastajat harmittelivat kalojen passiivisuutta, vain yksi kala oli sillä alueella yön ja aamun saalis. Yhdentoista aikaan aamupäivällä päätin lopettaa kalastuksen ja juoda ensin kahvit loppuun. Istuessa näin titti luokan kalan hypyn niskalla ja päätin heittää vielä kerran. Muutaman heiton jälkeen tärähti perhoon rivakka titti ja tuli myös rannalle. Olin niin täpinöissäni, että lopetin heti kalastuksen ja join kahvini loppuun ihaillen kalan hopea pintaa. Oli todella hieno päätös lyhyelle reissulle, aikaa pitäisi olla paljon enemmän, että saisi paremman kosketuksen jokeen.
Muutaman tunnin levon jälkeen lähdimme ajelemaan kotiin ja olin perillä ennen puolta yötä. Kemijärvellä vaihdoimme kuskia ja siinä koimme ensi kertaa mitä tarkoittaa lämpö. Jokivarressa oli hieman viileämpää ja kotona oli sitten todella lämmin ilma.
Kalareissu tuli yllättäen ja olin ensin kahden vaiheilla koko ajatukseen, mutta nyt voin sanoa, että reissu oli todella hieno. Sain kokea naapuri kämpälle tulleen nuorenparin onnea kalastuksen suhteen. Nuoripari ei ollut kalastanut koskaan ja nyt ensikertalainen sai heti elämänsä kalan. Opastimme heidät ottamaan ammattisoutajan oppaaksi joelle ja he olivat heti valmiit. Iltasoudulla kävi ensin vaimo ja aamusoudun toisella laskulla jysähti Alakönkäältä kunnon kala. Puolentoista tunnin väännön jälkeen he saivat todella ison kalan, 20,3 kiloa jäämeren lohta! Heistä voi kasvaa uusia Tenon kävijöitä, Kirkkonummelta on helppo tulla. Lentokoneella Ivaloon ja siitä on joelle enää lyhyt huikonen.
Nyt kuuntelen Ilonan kilkatusta, mummolle on paljon asiaa. Nyt lähden itse mukaan marjojen puhdistukseen, kolme sangollista mansikoita odottaa pakkaseen pääsyä.
Viikonloppuna on yksi mielenkiintoinen tapahtuma, Kuusingin Kuningas Taimen kisa! Toimin kisassa kilpailun johtajana ja se on minulle kunnia tehtävä. Uutena Siilasmajan killan jäsenenä hallitus asetti heti vastuulliseen tehtävään. Kaiken lisäksi saan kalastaa kotijoellani!

Avainsanat: teno, perhokalastus, jäämerenlohi

098 Oulun torilla

Lauantai 24.7.2010 klo 22:37 - yrjöpoeka

hpim4079.jpg
Kuvassa Vasemmalta Aki Rapeli, Jaana Sankilampi, Yrjö Puurunen ja Timo Soini










Sivustoni ongelmat näkyvät olevan aivan itse aiheutettuja. Poistin kuvia kansiosta ja en osannut arvata, että juttuihini liittyvät kuvat häviävät ja jäljelle jää vain linkki. Mozilla Firefoxin selaimella ongelmia on vähemmän mutta Explorerilla voi olla paljonkin ongelmia. Korjailen virheitä sitä mukaa kun niitä löytyy.
Tänään oli todella kylmä aamu ja paikoin Pohjois-Pohjanmaata oli hallaa. Kainuun-piirin asettamat ehdokkaat ajelivat Oulun kauppatorille heti aamu aikaisesta. Aurinkoinen ja tyyni keli lämmitti tori alueen nopeasti ja ihmiset odottelivat Timo Soinin tuloa. Kaikki odottivat suoraa puhetta ja sitä tuli. Puheen jälkeen oli pitkä jono ja kaikilla oli jotakin terveisiä sanottavanaan.
Perussuomalaisten Kainuun-piirin ehdokkaat ovat hankkineet jokainen omalla nimellä olevat huomioliivit. Liivien ja tunnusten ansiosta saimme ansaittua huomiota torilla ja ihmiset kiittelivät ratkaisua. Huolimatta kesäisestä säästä paikalla olijat olivat erittäin kiinnostuneita tulevista vaaleista. Oulun torilla oli näkyvissä sama ilmiö, kuin on ollut Kainuussa. Se on muutoksenhalu nykyiseen menoon ja politiikkaan.
Kaiken kaikkiaan reissu oli onnistunut, vaikka se oli lyhyt. Pitkät välimatkat reuna alueilta ovat hankalia, mutta välttämättömiä. Onneksi elokuun alkupuolella olevat Pohjois-Suomen messut kestävät useita päiviä. Siinä ajassa ehtii jututtaa hieman enemmän tiedonhaluisia tulevia äänestäjiä. Kaikkein parasta vaalityössä on yhdessä tekeminen joukolla hyvän asian puolesta. Oikein tiivis joukkue tekee vielä ihmeitä Oulun läänissä ja se on kaikille hyväksi. Myös Elisa-laajakaistan omistajille.
Huomenna on tiedossa suku tapaaminen ja sitä varten on esivalmistettu Kuusingin taimenta. Onneksi huomenna ei tarvitse lähteä ajelemaan minnekään, vieraat tulevat meidän kotiimme.
Pikkuhiljaa yritän valmistella varusteitani tulevaa lyhyttä Tenon reissua varten. Toivottavasti kelit ja vesitilanne paranevat, silloin voisi olla pieniä mahdollisuuksia Tenon kuninkaaseen, Loheen!

Avainsanat: vaalityö, poliittinenpuhe, timosoini, perhokalastus, kuusinkijoki, teno

090 Monenlaista iloa

Maanantai 5.7.2010 klo 21:38 - yrjöpoeka

Jäätelökesää on viikonloppuna ollut ja pitkän talven jälkeen saa lopultakin ottaa välihousut pois! Sitä minä hieman ihmettelen, kun hellettä on ollut pari päivää, niin jo alkaa valitus? Tänään kuuntelin ihmisten keskusteluja säätilasta Kuusamossa kahvitellessani paikallisella huoltoasemalla. Nyt jo on liian lämmintä, pitäisi olla hieman viileämpää! Kyllä sitä viileyttä Suomen kesässä tahtoo olla liiankin kanssa. Nyt pitää nautiskella jokaisesta päivästä, on mukava talven tuiskuilla muistella kesän lämpöä.

Kajaanin torikadulla tulee tarkenemaan ja se on hyvä. Hyvä ilma takaa sen, että Raatihuoneen tori on täynnä kesäisesti pukeutuneita ihmisiä. Kaupunki on siitä hyvä paikka, että sieltä puuttuvat nämä itikat, joita täällä piisaa. Jokivarressa niitä oli ajoittain todella paljon ja ajoittaiset vesisateet kasvattavat niitten määrää.

Sain viikonlopun jälkeen luvan käydä Kuusinki joella. Saunavaaran montulla oli todella paljon asuntoautoja ja – vaunuja, mietin hetken sopiiko sinne sekaan kalastamaan. Kyllä sopi oikein hyvin ja sain tänään taimenen, joka painoi 3,4 kg. Kotiin päästyäni tein heti kalasopan ja kyllä maistui todella hyvältä. Kuvia löytyy tuolta kalastusosiosta ja laitan yhden tähän.hpim4018.jpg

Avainsanat: ilo, jäätelökesä, välihousut, kesäpuku, kuusinkijoki, perhokalastus

081 Kalastuskausi avattu

Torstai 3.6.2010 klo 22:19 - yrjöpoeka

Yhtä kokemusta rikkaampana ja Kuusinki yhtä maastopukuista luupäätä köyhempänä. Joki oli todella kovassa tulvassa ja vesi todella puhtaan näköistä. Harjus ei ollut kaikkein parhaimmalla syönnillä, mutta keitto kalat toki saimme ja ne myös syötiin. Suurin veljeni saama harjus oli 41.5 cm, todella hyvän näköinen ja makuinen.

Kalastajia oli vielä vähänlaisesti ja keli oli yöllä pakkasen puolella. Onneksi vaunu oli lämmin ja nukuimme kylmimmän hetken, päivällä kylmä tuuli pakotti pukeutumaan lämpimästi. Mukavaa oli ja nyt vain odottelemaan, milloin pääsisin uudestaan joelle.

Tänään oli sitten vuorossa reissu maakunnan sote-strategia seminaariin ja siellä vierähti muutamia tunteja. Sen jälkeen vein autoni teipattavaksi ja sain heti paluumatkalla ensimmäiset kommentit autoni teippauksesta. Nähtäväksi jää, kuinka siihen jatkossa suhtaudutaan..?

Parasta tänään oli kuitenkin Ilonan tulo viikonlopuksi mummolaan. Talo on ollut täynnä iloista kilkatusta koko illan. Huomenna on tiedossa juttuja minun kanssani, nyt on valmistauduttava tarinoihin hyvin. Mummo on saanut olla illan pomotettavana ja siitä saan osani huomenna. Mutta se on mukavaa!

Muutaman päivän poissaolo ei ole muuttanut uutisvirtaa miksikään. Mahtipuolue keskusta rypee skandaalissa toisensa jälkeen. Jokaisen ”uuden” uutisen jälkeen alkaa selittely. Maan tapa puolue on syytänyt rahaa ympärilleen holtittomasti ja nyt myös nuorten rahan saannista aletaan puhua. Valtakunnassa on keskusteltu reumasairaalan alasajossa 2 miljoonasta eurosta ja sen puutteesta. Ei ole ihme, että sitä ei siihen löytynyt, sitä on pitänyt lapioida keskustan pohjattomaan laariin. Keskustelun ytimessä on muutamia puoluetoimiston kavereita ja varmaan joku änkyrä pitää heitä aika velikultina. Uutisvirtaa tutkiessa tavallinen kansalainen tulee ainoaan oikeaan johtopäätökseen, he ovat täysiä roistoja ja ketkuja.

Kaikki suuret puolueet ovat saman ongelmien edessä. On olemassa maan tapa, millä syydetään veronmaksajien rahoja politrukkien käyttöön. Suomesta on puhuttu länsieurooppalaisena sivistysvaltiona. Muualla Länsi-Euroopassa tällaisesta toiminnasta ministerit lähtisivät välittömästi ja avustaville toimijoille tulisi linna reissu hyvin joutuisasti.

Mutta meillä suomessa tätä ei tapahdu! Järjestelmä on niin korruptoitunut, että kenestäkään ei ole puhdistuksen tekijäksi. Aikoinaan Veikko Vennamo yritti saada rötösherrat kiikkiin, mutta suurella rahalla ostettiin seteliselkärankaiset hiljaisiksi.

Saa nyt nähdä, kuinka käy ensi kevään vaalien jälkeen? Nykyinen oikeusministeri on jo tekemässä kaikkensa, etteivät rötösherrat jäisi ilman järjestelmän tukea.

Avainsanat: kuusinki, perhokalastus, thymallysthymallus, mainosteippaus, maantapa, korruptio, politrukkienvaltakunta, aikavelikultia, rötösherratkiinni, veikkovennamo, rökälevoitto

080 Kalastuskausi lähenee

Sunnuntai 30.5.2010 klo 9:01 - yrjöpoeka

Vanu on varusteltu ja pian lähdetään Kuusingin maisemiin. Jokakeväinen reissu on kuin muuttomatka, joita linnutkin tekevät joka vuosi. Asun itse vedenjakaja seudulla ja nimitän niitä ylävesiksi, siitä huolimatta veri vetää keväisin vielä ylemmäksi. Sama tauti vaikuttaa yhtä aikaa suureen joukkoon suomalaisia, auto karavaanit vaeltavat pohjoisia jokia kohti ja unelmat muuttuvat elävimmäksi. Jos se nyt tapahtuu se suuren kohtaaminen..?

Elisa laajakaista yhteyden omaavilla on jotakin yhteistä, sieltä tulee valitusta ja vaikerrusta. Palaute, joka on pohjattoman negatiivista, on tänä keväänä tullut kaikki Elisan yhteyden päästä. Tuntuu hieman siltä, että keskustan koneisto on saanut diilin Elisa operaattorilta. Viimeisin ärhäkkä palaute lähtee siitä, että vaikka perussuomalaisten kannatus olisi 50 %, niin minä en sinne pääse! Ajatelkaa, kirjoittaja mieltää jo kannatuksen kasvun, mutta tuo luku on kovempi kuin uskoinkaan. Olen hieman odotellut, milloin maakuntalehti tohtii tehdä gallupin Kainuussa. Pohjois-Karjalassa perussuomalaiset ovat jo nousseet toiseksi suurimmaksi puolueeksi ja Kainuu voi olla jo siinä myös. Ei ihme jos vaikerrusta tulee, mutta se on kestettävä kuin miehet!

Olen saanut levitellä multaa ja maata koti tontillani viikonlopun aikana. Yksitoikkoinen lapion heiluttaminen sai aikaan sen, että heräsin yöllä suonenvetoon jalassani. Siinä tulee yhtä vikkelä lähtö vuoteesta, kuin hauella kaislikosta.

Tietotekniikasta ymmärtävä veljeni tuli eilen ja kokeilimme tämän sivustoni uudelleen kasaamista. Muutamia hyviä vaihtoehtoja alkoi löytyä ja tulevalla viikolla kokeilemme uusia etusivun ja muutoinkin rakennetta helpommin luettavaksi.

Mutta ensin lähdemme joelle, Kuusinki kutsuu!

Avainsanat: kuusinkijoki, perhokalastus, muuttomatka, elisalaajakaista, perussuomalaistennousu, kotijokenikuusinki

Perhonheitto kurssi

Tiistai 18.5.2010 klo 15:24 - yrjöpoeka

Ensi viikonloppuna (22-23.5.2010) olisi Suomussalmella Sorron Antin perhonheitto kurssi.
Tarkempi paikka on Ämmänsaaren Jätkäpuisto.
Alkuperäiset ilmoittautuneet ovat osittain peruneet osallistumisensa, joten kurssille mahtuisi vielä max. 7 henkilöä.
Mikäli max 15 hnk. tulee kasaan on kurssin hinta 64€/osallistuja.
Lisää tietoa kurssista ja aikatauluista Antin sivuilta http://sorro.fi/Perhonheitto.html sekä sivujeni yhteydenotonkautta.

Jos tunnet kiinnostusta, ota heti yhteyttä! Kalastuskausi on jo ovella.

Avainsanat: alaheitto, anttisorro, perhokalastusonmukavaa

133 Marjastusta ja liikuntaa

Keskiviikko 5.8.2009 klo 9:54 - yrjöpoeka

Joutenolon lisukkeeksi käväisimme eilen illalla poimimassa muutaman sangollisen mansikoita. Sen päälle vaimoni halusi rivakkaa liikuntaa polkupyörillä ja sitä myös sai. Ajelimme sorateitä kaksi tuntia reippaaseen tahtiin. Sen päälle oli vielä marjojen puhdistus ja saunominen. Lähellä puolta yötä alkoi päivä olla niin sanotusti pulkassa. Laitoin kalavehkeet aamua varten valmiiksi tarkoituksena lähteä aamuaikaiselle joelle.

Aamu oli todella kylmä, mittari näytti talon seinustalla klo 04 +2 astetta. Soiden reunamilla ja joen rannalla vesi oli ruohoissa ja lehdissä kiinteätä. Suomeksi sanottuna pakkasen puolelle meni, mutta kalastusta se ei haitannut. Kotijokeni oli limoittunut todella pahasti ja ensiheitot osoittivat särkikalojen vallanneen kosken. Kosken alareunassa perhoa kävi tavoittelemassa isompi kala ja uusi heitto sai kalan tarttumaan kiinni. Perhokelo rääkäisi oikein kunnolla kun kala syöksyi suvannon alapäähän. Sankan aamusumun keskeltä syöksyi iso kala ilmaan ja teki kunnon voltin. Ensi hyppy paljasti heti, ettei siiman päässä ollut mitään lohensukuista kalaa. Maastopukuinen pitkä luuleuka siellä mellasti, tein siitä pikaisen lopun ja vedin hauen raa’asti kosken kivikolle. Perho oli todella syvällä kurkussa, niinpä siitä tuli tämän päivän iltaruoan pääaine.

Kalastusta häiritsi joku tikku kengässä ja kaiken lisäksi se alkoi vuotaa. Kotona riisuin kahluuhaalarit ja kengät ja aloin selvittää, mikä siellä on vikana. Ei ollut mikään ihme, että jalkapohjaan ajoittain pisteli, kahluukengän pohjalle oli joskus tipahtanut kaksihaarainen perho! Hieroin jalkaa joella ja yritin ”tikkua” siirrellä, ettei se pistelisi. Kävi uskomaton tuuri, ettei se todella takertunut jalkapohjaan kiinni. Sitten olisi tullut todella ongelmia.

Kotijoki oli aivan täynnä samanlaista sitkeää vihreätä limaa, kuin Kuusingilla. Samantyyppistä limaa on tänä kesänä ollut myös joissakin järvissä. Vedet eivät ole tänä kesänä olleet edes erityisen lämpimiä ja silti siinä syntyy tuollaista moskaa. Toivottavasti vedet puhdistuvat jossakin vaiheessa, tuollaisen liman keskelle ei voi mikään syyskutuinen kala laskea kutuaan.

Tänään on sitten edessä kotona erilaisia huoltotöitä ja se alkaa vessanpöntön huoltamisella. Tuleepahan sekin puhdistettua kerran oikein kunnolla. ;)

Avainsanat: marjastusta, polkupyöräily, perhokalastus