Satunnaiset kuvat

INKA

Uusimmat

Blogin arkisto

279 Ajan hiekka

Maanantai 24.12.2018 klo 14:58 - yrjöpoeka

Vanha sanonta on, että ajan hiekka on kulumassa loppuun tiimalasista. Lapsuuteni vanhat ihmiset muistivat vielä ajanmittaamisen ennen kellojen keksimistä. Silloin ja vielä tänäänkin ovat ihmisten mielissä perinteet ja muistikuvat entisistä ajoista. Mitä pidemmästä ajanjaksosta on kyse, sitä tärkeämmäksi perinteet muodostuvat. Tämän kokee jokainen jouluna.

Viikonlopun aikana kävimme vaimoni kanssa kiireettä tekemässä viimeisiä jouluostoksia. Sen aikana saimme jutelle tuttujen kanssa ja kuulostella miten kukanenkin joulua aikoo viettää. Meille on edessä 41 vuoden jälkeen joulu, jolloin eivät lapset ja lastenlapset ole kotonamme. Viikonlopun aikana tarkentui kuva, ettemme olleet yksin. Useilla muillakin oli nyt edessä samankaltainen tilanne. Toisaalta joulu kahdestaan on helpottava, kun ei tarvitse tehdä niin paljon valmistavia töitä. Toisaalta niin me kuin muutkin, tunnustivat kokevansa suurta ikävää muualla olevista sukulaisistaan. Osaammeko olla tekemättä mitään? Kuulostelemmeko hiljaisuuden ääniä jouluyönä. Ei kolahda ovi, eivät narise portaat. Ei kuulu lasten ääniä.

Itse olen tunnustanut niin itselleni kuin lapsilleni, että minä ikävöin eniten lastenlapsiani. Niin tänäkin jouluna. Tämä joulu on enimmäinen ilman lastenlapsien ilakointia ja touhuja joulun valmisteluiden parissa. Lukemattomia kuvia olen ottanut keittiön pöydän ääreltä, jossa lapset ja mummu leipovat ja valmistelevat yhdessä herkkuja. Olen aina sanonut, että ne mielikuvat jäävät lasten mieleen parhaiten. Yhdessä vietetty aika lastenlasten ja heidän perheidensä parissa jouluna, ei ole koskaan hukkaan heitettyä aikaa. Nyt kun itse on ikääntynyt ymmärtää paremmin, mitä itse olen jäänyt omassa lapsuudessani vaille.

Nyt minun ja monen muun ikaiseni tehtävä on jättää jälki lastenlapsille. Se jälki jää syvälle sieluun. Sen tärkein jäljen jättäjä on pyyteetön rakkauden osoittaminen ja jakaminen. Kiireetön ajan antaminen. Yhdessä olo ja mukana eläminen lastenlasten elämässä.  Muistikuvissa liikkuvat lasten äänet talossa ja juoksuaskeleet. Innokkaat äänet aamusta iltaan. Uniset silmät aamulla ja istahtaminen syliin kaakaota juodessa. Unien kertominen ja halu kuulla ukin tai mummun lukevan satuja. On tunnustettava, että jos muistikuvia jää lastenlasten mieliin, niin eniten niitä taitaa jäädä isovanhemmille. Mummulle ja ukille.

Nyt jouluna 2018 oikeastaan ensimmäisen kerran havahduin kunnolla siihen, että tiimalasissa hiekka laskee kokoajan. Liiankin nopeasti omasta mielestäni. Hiljaisuutta kuunnellessa on muistettava, että muitakin läheisiä ja ystäviä on kaikkialla. Heitäkin on muistettava, koska kaikki he ovat jättäneet jonkinlaisen jäljen minuun. Hyvin paljon jäi lauantaina jälkiä yksinäisten joulun tapahtumassa. Ja paljon vielä on jälkiä näkemättä ja kokematta. Siksi on paikallaan kertoa ystävilleni, tutuilleni ja kaikille lukijoilleni jouluna 2018:

Hyvää ja Rauhallista Joulua! Pitäkää toisistanne huolta ja unohtakaa kiire ja suorittaminen.

Avainsanat: ajanhiekka, tiimalasi, perinteidenkunnioittaminen, joulunvalmistelut, isovanhemmuus, jäljenjättäminen, hyvääjouluakaikille