Satunnaiset kuvat

Sorro siimoissa

Uusimmat

Blogin arkisto

148 Paska juttu

Maanantai 16.11.2020 klo 16:23 - yrjöpoeka

Maailmalla ja erityisesti Suomessa on kaikki tuotantoeläimet rekisteröity. Periaatteessa eläimillä on samankaltainenn tunnus kuin ihmisilläkin. Mahtava Eurooppa on yhdentyessään tuonut pakolliset ja pilkuntarkat tarkastukset karjankasvattajien riesaksi. Tänään eii riitä, että lukumäärä navetoissa täsmää. Auta armias mikäli jonkin eläimen korvatunnus on pudonnut. Mahtava on se byrokratia joka siitä alkaa. Monenmoista paperia väsätään ja kuulustelut ovat paljon tiukempia kuin poliisin tekemät. Aivan ensimmäiseksi hyökätään viljelijän rahapussin kimppuun ja peritään tukirahoja takaisin korkojen kera.

Koirat ja kissat sirutetaan, eli suurimmalla osalla näistä on jo oma sosiaalitunnus olemassa. Olenkin ihmetellyt, miksei verottaja ole tätä kätevää rekisteriä huomannut? Nyt ei tarvitse kuin pykätä laki, joka pakottaa rekisteröimään jokaisen kissan ja koiran. Sen jälkeen palkataan tarkastajia jokaiseen kuntaan tarkistamaan vuosittain mikä on eläinten tilanne. Verottajan ei tarvitse kuin lähettää valmiit laskut omistajille. Nämä kotieläimet ovat omistajilleen niin rakkaita, että pienen mutinan jälkeen maksavat iloiten sen mitä pyydetään. Tarkastajien tehtävä olisi huolehtia siitä, että jokaikinen lemmikki lopun edessä poistetaan kirjoista ja kansista järjestelmän toimesta.

Koska ihminen on kaikkivoipa, se haluaa rekisteröidä kaikki elolliset eläimet. Se tietää tuhottomasti töitä rekisteröintiä varten ja sen lisäksi jokaisen lunnonvaraisen eläimenn kaulaan pitää laittaa mahdottoman iso tutkapannan möhkäle. Lukijat ovat varmasti jo havainneen erilaisista luontodokumenteista, että susilla ja karhuilla on tällaiset pannat kauloissaan. Tämän pannoittamisen tarkoitus on pitää eläimet elävien kirjoissa. Ihmiset ovat niin vieraantuneet luonnosta, että osa ei salli eläinten metsästämistä. Auta armias jos panta lakkaa toimimasta. Aivan ensimmäiseksi Luonnonvarakeskus (luke) ilmoittaa sen johtuvan salametsästyksestä. Mitään muita vaihtoehtoja ei edes mietitä.

Koska maailma on tulossa hulluksi, niin sain siitä todistuksen tänään lukiessani Metsästäjäliiton kannanottoa susioen pannoittamisesta. Minä en metsästäjänä ymmärrä tätä pannoittamistouhua. Pannat eivät kuulu luonnonvaraisille villieläimille. Isot ja raskaat pannat ovat myös usein kalvaneet eläinten kaulat vereslihalle, mutta niiden uutisointi vaietaan hyvin nopeasti ja kukaan ei halua tutkia sitä tarkemmin. Eivät edes luonnonsuojelujärjestöt. Olin kuvitellut, että edes ne välittäisivät siitä, ettei villieläimiä kiusattaisi ja rääkättäisi luonnottomilla pannoilla. Nämä järjestöt haluavat pantoja, koska sitten he voivat syyllistää metsästäjiä jos jonkin eläimen panta katoaa.

Metsästäjäliitto ja suurin osa metsästäjistä ei ole pitänyt pannoittamista luonnollisena. Tänään Metsästäjäliitto sitten kertoo, että he ovat liittona tyrmistyneitä, kun Luke ilmottaa ettei se enää pannoita susia. Kun Luke ilmoittaa pannoittamisen olevan turhaa, niin nyt Metsästäjäliitto sitä haluaa. Liitto perustelee sitä kansalaisaloiotteella, jossa vaaditaan entistä ennemmän pantoja susille. Kenties Lukessa on jo herätty huomaamaan, että pannoissa olevat sudet eivät välttämättä pannoista turvaa saa. Sen sijaa Luke haluaa metsästäjien keräilevän susien paskoja. Paskoista Luke saa eläinten DNAta. Eipä siis ole ihme, että liitto haluaa pantoja.

Totta vieköön, tänään metsästäjät pakotetaan jahtaamaan susien paskoja.

Avainsanat: eläinrekisterit, pieneläintensirutus, susienpannoitus, luonnonvarakeskus