Satunnaiset kuvat

Syvää..?

Uusimmat

Blogin arkisto

134 Suunta on oikealle ja itään

Keskiviikko 13.6.2018 klo 9:32 - yrjöpoeka

Keskusta sai puoluekokouksensa pidettyä ja Sotkamo sai nähdä isäntien isännät. Sipilä sai esitellä uuden päivänkakkaransa. Kannattajat ovat tyytyväisiä, koska me olemme pelastaneet Suomen. Muun maailman talouden liikahduksilla ei ole ollut merkitystä, kyllä se on kuulkaa Sipilä joka liikautti maailmaa. Näin siellä on uhottu.

Sotkamossa pelättiin paikan tukehtuvan maalaisisäntien vyöryyn. Näin ei kuitenkaan käynyt, koska keskustan sisällä useampia poliittisia suuntia. Väyrysläiset menneisyyden Alkiolaiset ja sitten Sipilän kokoomusta oikeistolaisempi siipi. Valtaosa keskustan isännistä on hurmaantunut Sipilän tuomaan valtaan. Heitä ei hävetä olla kokoomuslaisempia kuin oikeat kokoomuslaiset. Tätä vallassaolevaa siipeä kiehtoo vain absoluuttinen valta. Se valta, jolla tehdään päätöksiä. Päätöksiä jotka hyödyttävät puoluetta.

Tämän päivän ja eilisen keskustan johtajat ovat aina tehneet näin. Yleisöä kosiskelevia puheita on pidetty vaalien alla. Valtaan päästyä lupaukset on vedetty viemäristä alas. Jopa niin sutjakkaasti, että jopa kokoomusjohtajia punastuttaa. Itselleni on vuosikymmenten kuluessa muodostunut erittäin laaja ystävä/tuttava verkosto. Heistä suuri osa on ollut ja on vielä poliittisesti aktiiveja. Koska elän ja asun vahvalla keskusta alueella, tämän puolen aktiiveja on tutuissani hyvin paljon. Kahden kesken heistä osa uskaltaa sanoa sen suoraan, ettei keskusta ole enää tällä vuosituhannella ollut pienen ihmisen asialla. Sen josta Santeri Alkio piti puheita ja vaati huolenpitoa.

Keskusteluissa on noussut usein esille toteamus, että se on iso ongelma. Asioista saa heidän mukaansa puolueessa puhua, mutta vain sellaisista joista puoluejohto ja valitut pitävät. Samanlaista se taitaa olla kaikissa puolueissa, valtaa pitävät pyrkivät estämään arvostelun. Se lienee inhimillistä ihmisrodulle. Kun joskus siitä vallasta joutuu luopumaan, voi joutua siihen rooliin kuten Väyrynen. Kaikille johtaville poliitikoille ei näin käy. Se johtuu siitä, että he sisäistävät vallan olemuksen ja tietävät, että liehakoinnilla siellä pysyy.

Maaseudun Tulevaisuus on haastatellut Kansalaispuolueen puheenjohtajaa Sami Kilpeläistä puoluekokouksen aikana. Kilpeläinen oli pitkään puolueessa ja hän myös oikein alleviivaa edellä mainitsemani seikat. Hän myös sanoo suoraan sen, mitä moni vielä puolueessa oleva ei uskalla sanoa. Kilpeläisen mukaan puolue ei ole enää se sama, johon hän aikoinaan liittyi. Saman sain itse kokea ollessani perussuomalaisissa. Kahden jytkyn jälkeen puolueen aluperäiset tavoitteet olivat kadonneet ja siitä oli kuoriutunut äärinationalistinen ja muukalaisvihamielinen puolue.

Keskustan luisumisessa oikealle, sen kentällä on näkyvissä samankaltaista nationalistista ääriajattelua. Puoluekoneisto on vielä pystynyt pitämään sen kurissa. Nationalismi on kuitenkin sellainen tauti, että sen päästyä liikkeelle sitä on vaikea pysäyttää. Tämä sama näkyy tänään erityisesti itäisen Euroopan maissa. Siksi olen pohtinut, kuulummeko oikeasti itäiseen ryhmittymään? Haluamme tukea lännestä, mutta toimimme kuin itäisen pimeyden barbaarit. Näinhän sitä on nimitetty menneinä vuosisatoina. Ilmeisesti mikään ei maailmassa ole muuttunut.

Menneinä aikoina eräs toinen hallitsija toi puoluekokouksiin rutkasti rekvisiittaa. Meininki on sama. Sumutus.

Hänen nimensä oli Adolf.

Avainsanat: keskustaluisuuäärioikealle, santerialkio, pienenihmisenasialla, samikilpeläinen, kansalaispuolue, nationalisminnousu