Satunnaiset kuvat

Syysmyrskyn satoa

Uusimmat

Blogin arkisto

270 Lypsylehmän tappotuomio

Torstai 13.12.2018 klo 13:55 - yrjöpoeka

Viisaat ovat aina kertoneet, että lypsävää lehmää ei pidä tappaa. Se pitää suurenkin joukon leivässä, niinkauan kuin se elää. Tästä ollaan nyt luopumassa. Suomen viisaan ja osaavan hallituksen toimesta on näpätty pystyyn vaikka minkälaisia työryhmiä viimeisten vuosien aikana. Tämä viimeisin meinaa ajaa vihreätä linjaa pitkin äänestäjien sydämiin. Siinä on kepulaisilla miettimistä. He pohtivat nyt sitä, onko Sipilä keskustan vain vihreiden kosiskelija. Takahuoneissa puhistaan ja kerrotaan jo nyrkit taskussa, että rajansa se on Sipilänkin toimissa.

Nyt kysytään tietysti onko maatalouden alasajosta kyse? Ei ole. On kysymys siitä valtion budjetin varmimmista täyttöautomaatista mitä kuunaan on nähty ja kuultu. Kyse on autosta ja paremminkin autoilijoiden rahapussista. Hallituksen työryhmä laskettelee sellaisia lukuja, että jopa vihreätkin kalpenevat kateudesta. Haaviston leirissä varmasti jo mietitään, että nyt on omia lukuja rukattava vielä tiukemmiksi. Työryhmän ajatus oli se, että polttoaineiden hinnat nostetaan pilviin ja sitten kielletään bensiinin ja diesel polttoaineen käyttö 2045 mennessä.

Täytyy sanoa, että nyt ovat työryhmän lääkkeet jääneet ottamatta. On aivan turha kuvitella, että suomalaiset pystyisivät hankkimaan sähköautoja siinä määrin kuin työryhmä esittää. Autoja voidaan tietysti tehdä, mutta sitä varten pitäisi olla latauspisteiden verkosto valmiina kaikkialla. Sekään ei riitä. Pitäisi olla sitä sähköä siinä verkossa, mitä autot joisivat. Kaiken kukkuraksi Suomen verotyskäytäntö on pitänyt muutoinkin huolen siitä, että massiivisia määriä uusia autoja ei kansa pysty nielemään. On myös täysin selvää, että raakaöljyä pumpataan jatkossakin ja sitä jalostetaan vielä pitkälle tulevaisuuteen.

Harhaisia jopa uskonnollisia virityksiä ja kuvitelmia liikkuu nyt politiikkojen herätystä odottelemassa. Vihreille tämä malli kyllä käy, hehän eivät tarvitse autoa liikkuakseen. Heille riittää se, että taksit kulkevat ajallaan. Heille riittää se, että lentokoneet kulkevat ympäri maapalloa. Heille riittää se, että he voivat asettaa ihmisen elämälle Suomessa mahdollisimman paljon esteitä. Vasemmisto näyttää menevän samaan vipuun. Mikäli sen tekee, voi samalla hyvästellä kannattajansa Kainuussa ja muualla Pohjois-Suomessa. Sen se toki joutuu muutoinkin tekemään, koska kannattajat siirtyvät hautausmaiden herroiksi ikääntymisen takia. Uusia ei tule, koska nuoret loppuvat täältä.

Työryhmä on uskonut ja on ainakin uskovinaan. Niin sitten minäkin aloitan uskomisen ja riimittelen lopuksi muutaman jakeen.

Minä uskon autoon. Minä uskon ihmisen luomaan polttomoottorikäyttöiseen kulkuneuvoon. Minä uskon pyhään raakaöljyyn, jota pumpataan maan alta meidän ihmisten käytettäväksi.

Sillä katso, autolla maksetaan politiikkojen hillotolpat, jotka sikisivät kepulaisten toimesta. Sillä autolla kuljetaan paikasta toiseen ja sillä autolla maksetaan ihmeellisen soten menot. Sillä autolla siunataan hallituksen ja heidän ystäviensä pankkitilit.

Sillä meidän automme on pyhä peltilehmä joka siunaa istuvan ja jokaisen tulevan hallituksen toiveet. Pyhästä autosta sataa mannaa politiikkojen käyttöön.

Pyhä peltilehmä siunatkoon kolmiyhteisen hallituksen toimia ja ymmärrystä.

Avainsanat: sanalaskut, liikennepolitiikka, autoliikenteenpäästöt, pyhäpeltilehmä, isämeidänrukous

234 Nuorten esiinmarssi

Perjantai 2.11.2018 klo 21:09 - yrjöpoeka

Olen vuosikymmenten aikana kuullut usein lauseen, miten saataisiin nuoria mukaan politiikkaan? Uusia puolueita on nyt perustettu kiihtyvällä tahdilla. Kaikilla on on halu uudistaa politiikkaa ja antaa nuoremmat kasvot politiikalle. Miltä se on oikein näyttänyt ja mitä sieltä on oikeasti tullut?

Vanhoilla puolueilla ovat puheet olleet vain sitä hetkeä varten, että on saatu vaalipäivä ohitse. Sen jälkeen vanhat sedät ovat piiloutuneet kammioihinsa miettimään kuka mitäkin tekee. Mikäli on hallitukseen menty, ensin miehitetään tärkeimmät paikat niillä viisailla miehillä. Jos oikein huonosti käy, puolue voi joutua tilanteeseen, jossa tasa-arvo pykälän takia joudutaan valitsemaan nainen.

Otan ensimmäiseksi esimerkiksi vasemmiston takavuosilta. Vasemmisto menestyi niin, että pääsi hallitukseen. Koska ei ollut voiman oikealla puolella vasemmistolle tuli eteen tasa-arvo naispaikan muodossa. Ministeriksi valittiin Kainuusta Terttu Huttu-Juntunen. Ilman mitään kokemusta politiikassa, siitä tuli puolueelle floppi. Pienet puolueet joutuvat joskus sellaiseen tilanteeseen, että niille olisi parempi jäädä oppositioon. Tässäkin tapauksessa suurten puolueiden sedät laittoivat pienemmän puolueen nielemään kitkerän sopan. Hillotolppa on jokaiselle puolueelle taikasana ja erityisesti arvonimiä rakastavalle vasemmistolle.

Kokoomus on kyky puolue ja siellä arvostetaan koulutusta. Opettajat ja lakimiehet ovat jonon keulilla. Koska kykypuolue on aina yrittäjän asialla, puolue haalii joka vaaleissa suuret joukot yritysten johtajia joukkoonsa. Tämä koskettaa vain miehiä. Kokoomus kertoo myös, että heillä on tilaa nuorille kyvyille. Se on totta. Valitettavasti se koskettaa vain miehiä. Katsokaapa ketä kokoomus on nostanut tärkeille paikoille tällä vuosituhannella? Jyrki Katainen. Alexsander Stubb. Petteri Orpo. On siellä yksi todella kyvykäs ja koulutettu nainen, Elina Lepomäki. Hänen esteenään on se, että hän on nainen. Siinä ei nuoruus ja koulutus auta.

Keskusta on aivan oma lukunsa. Se on vanhojen setien puolue. On siellä toki naisia, mutta heidän tehtävänsä on miehittää keskustanaisten johtopaikat. Joskus he saattavat päästä jopa ministeriksi saakka. Tärkeintä keskustalle on se, että naisilla on kansallispuku ja he osaavat tanhuta. Muutama nainen on kokeillut toimia johdossa, esimerkkinä Anneli Jäätteenmäki. Se oli tuhoon tuomittu hanke. Ilman hillotolppaa jääneet kepuisännät saivat demareitten tuella lyötyä Jäättenmäen polvilleen. Kiitokseksi hän sai maanpakolaisuuden Brysselin unohdukseen. Nuorille naisille kepusatraapit avaavat oven jos he puhuvat Venäjää kuten kuten Paula Lehtomäki. Kepu on tunnettu siitä, että he nuolevat itäistä naapuria olipa siellä kuka tahansa hallitsemassa. Heille YYA on edelleen todellisuutta.

Tänään vihreät ovat valitsemassa nuorten naisten hallitsemalle puolueelle harmaata 60-kymppistä miestä. Valinta tehdään huomenna. Puolue joka on profiloitunut nuorekkaaksi joutuu nyt kokemaan vanhojen setien valitseman todellisuuden. Tämä on omasta mielestäni koko Suomelle hyväksi. Alle 10% puolueena he aiheuttavat vähemmän vahinkoa.

Takiais puolueissa käyvät naisetkin johtoon. Miehiä hävettää olla kusitolppana, mutta jos puolue kasvaa naiset saavat siirtyä kun vanhat sedät tulevat laittamaan asiat kuntoon.

Nuoret pyrkikää ehdokkaiksi eri puolueisiin. Muistakaa kansallispuku.

Avainsanat: nuoriaatarvitaanpolitiikkaan, kykypuolue, vanhatsedäthallitsevat, jyrkikatainen, alexsanderstubb, petteriorpo, kepusatraapit, annelijäätteenmäki, kansallispukuinennaine, nuortenesiinmarssi

229 Kolme pointtia

Sunnuntai 28.10.2018 klo 12:40 - yrjöpoeka

Alexsander Stubb lanseerasi pääministerinä ollessaan sanonnan kolme pointtia. Nopean ja hyvin artikuloidun puheensa hän pystyi jäsentämään erinomaisen hyvin. Stubb on suomalaiseksi politiikoksi poikkeva sosiaalisen käyttäytymisen osalta. Lisäksi hän on erittäin kielitaitoinen ja osaa liikkua Euroopan politiikkojen joukossa sujuvasti. Olen oppinut arvostamaan häntä juuri Eurooppalaisena politiikkona. Suomessa hän joutui pienten piirin silmätikuksi noiden ominaisuuksiensa takia.

Eurooppa on viime vuosina hukannut yhdessä tekemisen ja siksi Stubb sen puolesta puhujana olisi erinomainen valinta juuri tässä ajassa. Toivottavasti kaikissa suomalaisissa poliittisissa ryhmissä ymmärrettäisin tämä. Eurooppa tarvitsee nyt sellaista henkilöä johtoonsa, joka voi antaa tulevaisuudenuskoa levottomalle nuoremmalle sukupolvelle. Liian monissa maissa puhutaan rajojen sulkemisesta. EU yhteisenä nimittäjänä on tuonut jokaiselle meistä hyvin paljon hyvää. Jokainen huomaa sen kulkiessaan EU-maissa. Yhteinen raha ja avoimet sisärajat. Jokaisella meistä on omia jälkeläisiä ja lastenlapsia kaikkialla Euroopassa. Siksi tätä yhteisöä pitää puolustaa.

Olen muutaman kerran saanut kuulla, ettei minulla ole mitään hyvää sanottavaa esimerkiksi kokomuksen politiikoista ja sen harjoittamasta politiikasta. Politiikan teossa puolue on liian yksisilmäinen. Sitä vastoin puolueessa on politiikkoja joita arvostan. Sauli Niinistö on heistä yksi. Jan Vapaavuori on ikääntyessään muuttunut ja pidän hänen rohkeudestaan, kun hän haastaa myös oman puoleensa. Hyvänä esimerkkinä on hänen kova kritiikkinsä puolueen linjasta maakuntahallinnon uudistushankkeen suhteen. Kokoomuksen naisten puolella on Elina Lepomäki ainoa sellainen jolla on oma mielipide. Toivottavasti jonakin päivänä puoluetta johtaa nainen ja se voisi hyvin olla Lepomäki.

On takuuvarmaa, että tämän päivitykseni jälkeen minun sanotaan suosivan vain kokoomusta. Puolue saa tarvittaessa ansionsa mukaan ja myös yksittäiset toimijat. Niin saavat kaikki muutkin puolueet. Pidän tänään itseäni vapaana puolueiden rajoittavista kahleista. Oppositiopuolueilla olisi juuri nyt tuhannentaalan paikka terävöittää linjaansa kun hallitus kompastelee. Sitä puolueet eivät tee, vaan odottavat kaiken satavan heidän laariinsa hallituksen kompastelun takia. Äänestäjänä tiedän ja uskon, että tämä sekava aika on paras hetki kertoa, mitä puolueet oikeasti tulevat ajamaan vaalien jälkeen. Linjan pitää olla selvillä ennen vaalikentille lähtöä. Taidan toivoa turhaan. Samaa liirumlaarumia toistetaan, mitä on tehty jo vuosikymmeniä. Siksi mikään ei muutu politiikassa, vaikka maailma on tänään aivan toinen.

Tänään uutisoidaan lasten osallistumisesta metsästykseen. Jotkut eivät antaisi lasten osallistua, koska nämä joutuisivat näkemään eläinten tappamista. Maailmassa on vielä kansoja, joissa lapset saavat nähdä, mistä liha esimerkiksi tulee. Lapsuudessani maataloissa tiedettiin mistä ruoka tulee. Vaarini opetti minut teurastamaan kotona. Olin silloin alle kymmenvuotias. Silloin oli luonnollista opettaa joillekin suvusta teurastamisen salat. Minut katsottiin silloin kelvolliseksi. Siksi pidän tänään nuorten metsästäjien puolta. Antakaa heidän metsästää rauhassa. Metsästys on hyväksi lapsille. Mielensä pahoittajat voivat nyplätä vaikka pitsiä.

Kolme pointtia. Kokoomus. Oppositio. Metsästys.

Avainsanat: alexsanderstubb, euroopankomissio, sauliniinistö, janvapaavuori, elinalepomäki, oppositiopolitiikka.kolmepointtia

194 Lohisoppa kiehuu jälleen

Sunnuntai 16.9.2018 klo 15:36 - yrjöpoeka

Suomen rajoilla on kaksi suurta jokea, joissa kutee lohi. Toinen on Teno, johon nousee pohjoisen Jäämeren lohi. Toinen on Tornionjoki. Juuri tällä joella olisi kaikki mahdollisuudet tuottaa valtavat määrät luonnontilaista lohta kaikkien Itämeren rantavaltioiden käyttöön. Lobbaus järjestöt (ammattikalastajat) syöttävät Euroopan komission jäsenet niin hyvin, että sieltä on jälleen tulossa isku luonnonkutuiselle lohelle. Komissio haluaa lisätä todella tuntuvasti mereltä pyydettävien lohien määrää.

Kaikki tutkijat lähtevät siitä, että Itämeren pääaltaalta saisi pyytää vain 65000 lohta ja komisiio nostaisi sen 105000 loheen. Ammattikalastajat ovat takuulla tyytyväisiä, lohi on maistunut komission jäsenille. Useina vuosina olemme saaneet nähdä mihin tämä tempoileva kalastuspolitiikka johtaa. Tornionjokeen nousevien lohien määrä romahtaa ja sillä on heti valtaisa vaikutus luonnonkutuisten poikasten määriin. Komissiota ei kiinnosta se mahdollisuus, että Euroopassa oleva joki tuottaisi luonnontilaisia kaloja.

Komission syöttäjiä ovat myös valtaisat kalankasvattamot Norjan vuonoissa. Nämä kasvattamot pyytävät kaikkialta maailman meristä järkyttävät määrät muuta kalaa lohien rehuksi. Tämä lohi on syönyt kotimaisen kirjolohen kasvattajien mahdollisuuksia, koska sitä tuotetaan halvemmalla. Kaupoissa on tarjouksessa norjalaista lohta huomattavasti halvemmalla ja asiakas on se joka valinnan tekee. Siksi näille suurille kasvattamoille on edullista, että jokien poikastuotanto supistuisi. Heidän etujensa mukaista ei ole se, että luonto tuottaisi pohjoisella alueella lohta.

Lohen hinta on kaikkein suurin silloin, kun se pääsee nousemaan jokeen. Siellä vapavälinein pyydetyn lohen hinta on omien kokemusteni mukaan todella posketon, mutta se on silti sen väärti. Lohen hinnasta saavat oman osansa jokivarsien yritykset. Samoin kalastusalueiden omistajat ottavat oman osansa. Usein he myös ovat majoittajia kalastajille ja myös oppaita. Tornionjoki varsi on hyvä esimerkki siitä, että hyvin tuottava joki tuo kalastajia ympäri maailmaa. Rajoitusten ja kalastussäännösten avulla jokivarsilla huolehditaan siitä, että vapakalastajat eivät voi tyhjentää jokea.

Mikäli komission esitys menee lävitse, voimme taas kerran kokea kuinka kalastajien määrä romahtaa joella. Ammattikalastajat eivät näemmä koskaan ymmärrä sitä, mikä oikeasti tuo lohen heidän pyytöihinsä. Rajoitusten avulla lohen hinta pysyy myös korkeammalla ja sen luulisi olevan kalastajien etu. Millään istutus toiminnalla emme koskaan saa sellaista tuotantoa aikaiseksi mitä luonnonvarainen joki voi tuottaa. Istutetuista kaloista suurin osa päätyy muiden kalojen suihin. Istutettu kala ei myöskään omaa yhtä vahvaa leimautumista jokiin kuin luonnonkutuinen.

Odotan Suomen hallituksen vastaavilta ministereiltä vahvaa selkärankaa vaikuttaa siihen, että kalakantojen verotus on kestävällä tasolla. Valitettavasti nykyinen hallitus uskottelee kaikkea mahdollista. Siellä luvataan pitää koko Suomi asuttuna. Siellä luvataan vahvistaa erilaisten luontoyritysten toimintamahdollisuuksia. Siellä luvataan suojella jopa lohta. Kyllä ne ammattikalastajat itkivät menneenä kesänä ja se itku on kuultu. Nyt lohi on tulossa henkipatoksi.

Hyvä puoli on se, ettei ammattikalastajien tarvitse enää viritellä siikaverkkoja jokisuun kulkureiteille. Sinne asti eivät lohet enää selviä.

Avainsanat: euroopankomissio, itämerenlohenkalastuskiintiö, ammatikalastajienlobbaus, norjalainenkassilohi, tempoilevakalastuspolitiikka, luonnonkutuinenlohi

128 Onko umpitolloja olemassa

Maanantai 4.6.2018 klo 13:55 - yrjöpoeka

Olin reissussa ja sain puhelun jossa pyydettiin minua kommentoimaan Koillissanomien uusinta kolumnia. Sen kirjoittaja oli kansanedustaja Niilo Keränen Taivalkoskelta. En tietenkään voinut siihen vastata mitenkään, mutta lupasin lukea jutun. Sanoin samalla, että mikäli siinä on mitään kommentoitavaa kirjoituslaitteeni siirtyy punaiselle. Kotiin tultuani keitin kahvit ja luin jutun. En ole varmasti ainoa, joka kysyy, ketä varten kansanedustajat on valittu?

Ovatko kansanedustajat vain omia puolueitaan varten, vai äänestäjien valitsemia ja heidän etujaan ajattelevia yksilöitä? Kolumnin luettuani tuli selväksi, että kepulaiset ovat vain heidän omaa puoluettaan varten. Puolue sanoo mikä on parasta ja sillä selvä. Hupaisaa on lukea kansanedustajan kirjoittamana seuraava lause: ” Lopputuloksesta voidaan vain kysyä: kuka sitten enää ajattelee köyhää? Vanhaa monisairasta? Vammaista? Syrjäytynyttä? Alkoholistia?”

Tähän voin heti sanoa, että täällä kepulaisten valta-alueilla sitä ei ainakaan ole keskusta ajatellut. Keskusta on saanut sanella sydämensä kyllyydestä, kuinka palvelut keskitetään. Ja ne on myös keskitetty. Melkein kaikissa pohjoisen kunnissa on keskustalla valta sanella ja sitä se on myös Koillismaalla. Jokainen joka on lukenut Kalle Päätalon Juuret Iijoen törmässä kirjasarjan elämästään Keräsen kotikunnassa tietää, että köyhän ystäviä eivät isäntämiehet ollleet silloin. Lukiessani sosiaalista mediaa alueelta on tullut selväksi, että sama linja pätee edelleenkin. Köyhälle luvataan leipää vain ilmaista työtä tekemällä. Aivan kuten Kalle Päätalo sai kokea.

Keränen haikailee sitä, että täällä syrjäalueilla olisi hyvä säilyttää edes jokunen vuodepaikka terveysasemilla. Seuraavassa kappaleessa Keränen sanookin sitten totuuden, mutta kunnon kepulaisena oman kunnan etu ei ole ensimmäisenä, vaan puolueen etu. On olemassa sanonta, että kepu pettää aina. Yhtä hän ei petä. Puolueen etua. Jos se vaatii palvelujen karsimista Taivalkoskella, niin asia on sillä selvä. Uskonveljet lyövät vain kättä olalle. Lukekaa tämä seuraava kappale ja kertokaa itsellenne, mitä tuli mieleen?

Kun tätä sotea nyt eduskunnan valiokunnissa puidaan, sanoinkin Parviaisen Ullalle, että meidän pitäisi oikeastaan olla sen verran siltarumpupoliitikkoja, että omien kuntalaisten etua ajatellen meidän pitäisi vastustaa koko uudistusta. Valitettavasti vain muualla maassa asiat eivät ole yhtä hyvin kuin meidän kunnissa, ja koko kansan edustajina meidän pitää yrittää parantaa muuallakin asuvien kansalaisten palveluja.” Kirjoitin kappaleen virheineen päivineen. Kolumni on kokonaan luettavissa tästä.

Hallitus on työsketelyssään ollut niin varma omist aikatauluistaan, että se on laittanut olemassa olevat maakuntaliitot, kunnat, ELYt ja sairaanhoitopiirit valmistelemaan uusia maakuntia ja niiden hallintoa. Suomeksi sanottuna siellä on valmisteltu itselle omat uudet työpaikat. Kaikki tämä on hallintoa varten, ei kansalaisia. Hupaisinta on, että ei ole edes olemassa yhtään lakia ja asetusta valmiina. Vuosi sitten taidettiin pienessä porukassa perustaa uusi uljas palvelukeskus. Sille valittiin pomot omista hyvistä miehistä. Tekemistä sillä ei ole. Onkin mukava seurata, mitä se puuhaa sen jälkeen jos sote todella kaatuu?

Onko umpitolloja todella olemassa?

Avainsanat: koillissanomat, kansanedustajaniilokeränen, kallepäätalo, juuretiijoentörmässä, siltarumpupolitiikka, umpitollo

044 Siltarumpupolitiikkaa perhepalveluissa

Keskiviikko 14.2.2018 klo 8:34 - yrjöpoeka

Takavuosikymmeninä tunnettiin tällainen nimitys. Arvostetut poliitikot hallituksissa vedättivät rahanjaossa kotiinpäin, jotta oma uudelleen valinta varmistuisi. Rkp ja keskusta ovat olleet tässä erittäin ansioituneita. Keskustalla tämä jatkuu ja viimeisin nähtiin lasten kotihoidontuen pitämisessä ennallaan. Keskustan ja erityisesti pääministerin ja perhepalveluministerin kotikenttä vaati, että mitään ei saa muuttaa. Suurilapsisten perheiden kotihoidontuen oli säilyttävä ennallaan koko kolmenvuoden jakson ajan. Siinä välissä he ehtisivät pyöräyttää uusia lapsia lisää, jotta tulevien keskustan äänestäjien lukumäärä säilyisi samana.

Tuntuu jotenkin oudolta ajatus, että jonkin pienen ja alueellisen ryhmän eduista huolehtiminen tehdään veronmaksajien kukkarolla. Keskustan naisten kotonaolemisen hinta on mielestäni tänään kohtuuton. Keskusta puhuu hartaasti lasten kotona kasvattamisesta. Samaan aikaan yhteiskunta muuttuu todella nopeasti ja lasten varhaiskasvatus on todella tärkeätä lasten tulevaisuuden takia. Tulevina vuosikymmeninä meillä ei ole varaa enää yhteenkään koulupudokkaaseen. Menneen ajan perhepalvelut eivät elä enää oikeassa ajassa. Nyt ei enää pitäisi ajaa pelkästään hellan ja nyrkin välissä pidettävien keskustan naisten etua. Nyt pitäisi ajaa jokaisen syntyvän lapsen etua.

Ministeri Saarikon ja pääministerin ratkaisu palvelee jatkossa Suomen etua. Seuraavassa hallituksessa me emme tule näkemään ketään nykyisistä kepun ministereistä. Toivottavasti näemme tulevassa hallituksessa sellaisia politiikkoja, joilla on näkemystä uudenlaisesta perhepalvelumallista. Mallista, jossa ei jaeta yhteiskunnan varoja jäsenkirjan ja uskonnon varjolla. Mallista joka palvelee tulevaisuudessa kaikkien perheiden etua ja erityisesti lapsien etua varhaiskasvatukseen. Jokainen on jo nähnyt rajun ja nopean muutoksen koulumaailmassa ja se jatkuu entistä nopeammin.

Tämän perhepalvelu vedätyksen muistavat erittäin hyvin ihmiset siellä, missä heitä on eniten. Suurissa kaupungeissa etelässä. Siellä ei keskustan politiikka pure, jalasmökki Väyrystä lukuunottamatta.

Avainsanat: siltarumpupolitiikka, perhepalveluministerisaarikko, lastenoikeusvarhaiskasvatukseen, jalasmökkiväyrynen

060 Lupausten viikot

Torstai 16.3.2017 klo 17:59 - yrjöpoeka

Neljä pitkää vuotta on nyt taaksejäänyttä elämää. Tarkoitan tällä kunnallisvaalikautta. Valtuutetut ovat puurtaneet kokouksissaan ahkerasti. Siellä on joko puhuttu, tai hiljaa nyökytelty ja hyväksytty esittelijän laatiima ehdotus. Kukaan valtuutetuista ei ole jaksanut kirjoitella yleisönosastoille. Ei ole ollut edes koulujen lakkauttamisia. Niistä yleensä saatiin parranpärinää aikaiseksi. Nyt on kausi lopussa. Olisiko nyt aikaa kirjoituksille?

Kyllä on, mikäli on uskomista paikallisen aviisin yleisönosastoon. Tänään oli pari täyttä sivua ehdolle pyrkivien ajatuksia vaalikarjalle mietittäviksi. Oma arvioni oli, että tekstit olivat sujuvaa Suomea. Sitä hieman pohdiskelin, että miksei näitä ole tehty useammin? En ole itsekään juuri lähestynyt lehtien palstoja, koska kirjoitan blogiini jatkuvasti. Minulle on muodostunut oma lukijakuntani ja kirjoitusteni aiheet eivät varmasti läpäisisi lehden tiukkaa seulaa.

Katseltuani useamman lehden yleisönosastoja huomaan saman ilmiön tapahtuneen kaikkialla Suomessa. Juttelin tänään ystäväni kanssa, hänkin luottamustehtävissä muualla Suomessa, hän kertoi samasta ilmiöstä. Neljä vuotta hiljaiseloa viettäneet ovat virittäytyneet ja lupausten kirjo oli hänen mielestään valtava. Hänen mielestään oli kummallista, että ne valtuustojen kaikkein hiljaisimmat kirjoittivat kaikkein eniten. Lieneekö tässä perää?

Olen itse sen verran puhelias, etten ehdi pohtimaan muiden puhumattomuutta. Varmasti jokaisessa valtuustossa ja lautakunnissa on niitä, jotka eivät paljoa puhu, mutta ovat tiiviisti mukana ja hyväksyvät äänekkäämpien puheet. Olen itse huomannut sen, että kulkemalla mukana erilaisissa keskusteluryhmissä, oppii kuuntelemaan muitten puheita paremmin. Samoin oppii arvostamaan muitten ajatuksia ja miettimään kuinka ja miten toinen päättyy ajattelussaan erilaiseen lopputulemaan.

Lasten ja nuorten asiat, lisättynä vanhusten hoidolla, ovat lupauslistojen peruskauraa. Oltuani nyt useamman kauden valtuusto tehtävissä, olen tullut neutraaliksi erilaisille lupauksille. Niitä on helppo heitellä ja vaalikarja näyttää jopa uskovan niihin. Itse haluaisin aina lupauksen kuullessani, kuulla heti perään, mistä siihen on tulossa rahoitus? Mikä toinen kunnan hoitama palvelu poistuu, tai heikkenee uuden tultua tilalle?

Kuntastrategiaa ja visioiden pohtimista pidetään jonninjoutavina turhakkeina. Muutama viikko sitten törmäsin tähän ilmiöön, erään uuden pyrkijän some-päivityksissä. Juuri näissä keskusteluissa kuitenkin luodaan se pohja tuleville päätöksille. Näissä keskusteluissa valtuutetut tuovat omat arvonsa keskusteluun muiden kuultaviksi. Yhdessä keskustellen saadaan suuntaviivat tulevalle kaudelle.

Tuleva valtuusto käy oman keskustelunsa vanhan valtuuston pohjatyön tuloksena. Mikäli todella haluaa luvata jotakin, niin juuri näissä keskusteluissa lupauksille luodaan todellisuus. Niitä ei kannata pitää kahvijuonnin ja pullanpuputtamisen tilaisuuksina. Nämä tilaisuudet ovat joskus puuduttavia ja usein näkee sen, ettei vähempää voisi asiat joitakuita kiinnostaa.

Minä juon kahvia ja puputan pullaa. Tahtoni on näissä keskusteluissa ja niitten jatkokeskusteluissa.

Avainsanat: kunnalisvaalikausi, parranpärinää, yleisönosastokirjoitus, valtuustostrategia, tahtopolitiikkaa

054 Vaalilupaukseni

Keskiviikko 8.3.2017 klo 18:40 - yrjöpoeka

On hienoa huomata, kuinka näissäkin vaaleissa useista ehdokkaista kuoriutuu eri vammaisryhmien ystäviä ja ymmärtäjiä. Neljä vuotta on ollutkin aika hiljaista ja etujärjestöt eivät ole saaneet ääntään kuuluville. Nyt on ja peukutetaan oikein urakalla. Lapsiperheille tuntuu löytyvän aivan kaikkea. Luvataan ilmaisia palveluja ja ketään lupailijaa ei huoleta, mistä eurot revitään. Vanhukset ja muut vaivaiset ovat myös saamapuolella. Nyt ei pitäisi olla kenelläkään valittamista.

Minä tunnettuna toisinajattelijana uskallan olla näistä lupauksista hieman toista mieltä. Jokainen voi luvata mitä vain, jos samalla ilmoittaa mistä kaikkeen hyvään otetaan rahat. Kunnan rahakirstu ei ole pohjaton kaivo, vaan aina on mietittävä uusien palvelujen kohdalla sen vaikutuksia. Kunnille on jo vuosikymmenten aikana sälytetty valtava määrä erilaisia palveluja. Nyt kunnan kirstun tyhjentyessä, mietitään sitä, mistä karsitaan pois.

Mikäli jokin uusi aloite läpäisee valtuuston seulan, seuraavaksi sitä toteuttamaan ryhtyy kunnanhallitus. Sillä luottamuselimellä on jo realistinen kuva kunnan mahdollisuuksista. Valtuuston sana on laki ja hallituksen on jostakin nipsaistava jotakin pois. Vielä 80-luvulla vanhaan hyvään aikaan, perustettiin virkoja ja rakennettiin isoja kunnantaloja. Se oli peräti kannattavaa puuhaa, koska virkoihin saatiin niin runsaat valtionosuudet. Se oli sitä vanhaa jakopolitiikan aikaa.

Nyt jaettavana on vain niukkuutta. Siitä syystä työttömiäkin kurmotetaan tekemään ilmaisia töitä. Tästä syystä hoitajien mitoituksista nipistellään kymmenyksiä pois. Tästä syystä palvelujen taso laskee kuin lehmän häntä. Huolimatta siitä, että nyt näyttäisi talous hieman piristyvän, niin se ei ensimmäisenä kosketa meitä. Huoltosuhteemme vaikeutuu entisestään, kun nuoremmat valuvat kaupunkialueille. Siksi Suomussalmella ei ensimmäisenä kannata luvata mitään uutta jaettavaa.

En itse aio isommin kampanjoida näissä vaaleissa. Minut tunnetaan kohtuullisen hyvin ja tuomio tulee huhtikuun alussa. Siitä tuloksesta näkyy suoraan, uskovatko äänestäjät minun pystyvän hoitamaan valtuutetun vaativaa työtä enää yhtään kauempaa. Vastustajani näkevät märkiä unia siitä hetkestä, kun en enää tule valituksi. Kumpikaan vaihtoehto ei heilauta elämääni mihinkään suuntaan.

Voin lohduttautua sillä ajatuksella, että minun kohdalleni on aina riittänyt näitä palkattomia tehtäviä. Yhdistyksissä, seuroissa ja kerhoissa. Aloitin näihin tehtäviin ajautumisen siinä 1985 vuoden jälkeen. Uskon siihen, etteivät sellaiset tehtävät lopu tekevältä koskaan. Tämän asian minä voin suoraselkäisesti luvata. Nämä eivät lisää veronmaksajien rasitusta. Nämä tehtävät ovat niitä, jotka luovat hyvinvointia ympäristölle.

Pääasia on, että tuppi heiluu.



Avainsanat: vaalilupaukset, köyhälläonnytystäviä, nollasummapeli, jakopolitiikkaa, vapaaehtoisjärjestöissäpuutettatekijöistä

020 Minulla - meillä - muilla

Maanantai 23.1.2017 klo 10:21 - yrjöpoeka

Viimeiset kuukaudet olen kuunnellut kaikkien muiden tavoin metelöintiä, jota kutsutaan isänmaalliseksi. Erilaisia tunnuksia on ollut esillä. Isänmaallisuus on ollut vain tälle ryhmälle kuuluva ominaisuus. Siitä he ovat varmoja, ainakin omasta mielestään.

Täysin varmoina he kertovat, että vain minulla ja meillä on oikeuksia. Tällä he tarkoittavat itseään. Muilla ei heidän mielestään ole mitään oikeuksia. Muilla he tarkoittavat ulkomaalaisia ja muilla he tarkoittavat myös niitä, jotka eivät jaa heidän näkemystään isänmaallisuudesta. Olisikohan heidän syytä tutustua tarkemmin Suomen perustuslakiin? Mikäli jokin kohta jää epäselväksi, siitä he voivat kysyä asiantuntijoilta. Tuomarit ovat se viimesijainen keino. Se maksaa ja käräjäsalissa ei jaeta kunniaa.

Toinen asia joka koskettaa samalla tavoin minua, meitä ja muita on muuttuva kuntaorganisaatio. Kevään kuntavaaleissa valitaan muutoksen ohjaajiksi uudet valtuutetut. Uusi kuntalaki antaa kaikille kuntalaisille myös mahdollisuuksia. Siksi olisi erittäin hyvä asia, että paikalliset mediat ottaisivat tästä aiheesta kopin. Paikallisen median tuottama uutisointi antaisi niitä alkueväitä tunnistaa kuntalaisen mahdollisuudet. Tätä varten on jo olemassa Kuntaliiton verkkojulkaisu nimeltään Kuntalainen keskipisteenä – Kuntademokratian kehittämisen suuntaviivat selkosuomeksi.

Kolmantena asiana ja tärkeimpänä, pidän väestöltään kuihtuvissa kunnissa sitä, millaisia ehdokkaita valtuustoon valitaan. Hyvin helposti käy niin, että ehokkaiden keski-ikä on +60 ja vieläpä reilusti. On tietysti selvää sekin, että vanhenevan väestön joukosta ei enää löydy nuoria. Kunnissa olevien työpaikkojen vähentyessä, kuntiin ei muuta riittävästi nuorta väkeä. Kuitenkin kaikki poliittiset ryhmät pyrkivät saamaan ehdokkaiksi kaikenikäistä väkeä.

Seuratessani kevään ehdokasasetteluja, olen kuullut ja nähnyt, että on todella vaikea saada uusia kasvoja mukaan politiikkaan. Kaikkinainen kielteinen uutisointi on antanut sellaiset kasvot politiikoille, että normi väestö kieltäytyy kohteliaasti samaistumasta tällaiseen joukkoon. Kaikki poliittiset ryhmät ovat osallisia tähän kielteiseen kuvaan. Eräs populistinen liike on sitten ollut verraton ykkönen kielteisen kuvan luomisessa. Sitten ihmetellään, että on se kumma, ettei politiikka kiinnosta.

Näillä kolmella pointilla alkavaan viikkoon. Se tuo itselleni mukanaan kuntapolitiikkaa ja vapaaehtoista järjestötyötä.

Avainsanat: suomenperustuslaki, kuntaliitto, kuntalainenkeskipisteenä, likainenpolitiikka, politiikkotuomiolla

048 Migri haluaa rakentaa ghettoja

Perjantai 8.4.2016 klo 9:12 - yrjöpoeka

Suomalaiset ovat vuosia puhuneet muukalaisten keskittymisestä yksille asuinalueille. Varoittavana esimerkkinä on pidetty lähinaapurimme Ruotsin eräitä kaupunkeja. Keskittymisen ilmiö näkyy muuallakin Euroopassa. Suomessa on pidetty pontevia puheita sen puolesta, että me emme samaa virhettä tee. Mitä ovat nyt viranomaiset tekemässä omilla ratkaisuillaan?

Viimevuoden lopulla valtiovalta pyysi ja maanitteli kuntia, jotta turvapaikanhakijoiden virtaa voitaisiin jakaa ympäri Suomea. Myös meillä Kainuussa käytiin keskusteluja useissa kunnissa. Ainoastaan pieni Hyrynsalmen kunta avasi tyhjillään olevien asuntojensa ovet. Heti päätöksen jälkeen alkoi peloittelu siitä, että poliisi on liian kaukana. Se on kummallista puhetta. Kovimmin Hyrynsalmen päätöstä vastusti nimenomaan poliisi.

Migri on nyt tehnyt päätöksen sulkea Hyrynsalmen vastaanottokeskus. Perusteluina edelleen pitkä etäisyys poliisin palveluille. Julkisuudessa olevissa uutisoinneissa ja lehtiartikkeleissa kerrotaan etäisyydeksi 75 km. Tämä uutisointi on virheellistä. Viitenä (5) päivänä viikossa poliisi palvelee 36 km etäisyydellä Suomussalmella. Uutisointi näyttää tarkoitukselliselta.

Kaiken huipuksi vastaanottokeskuksessa on tarvittu poliisia kerran, omien paikallisten hörhöjen ammuttua ilotulitteen asuintalon ikkunaan. Turvapaikan hakijoiden takia poliisia ei ole tarvittu. Vielä oudommaksi Migrin päätös menee sen takia, että paikalliset ovat ottaneet tulijat erittäin hyvin vastaan. He huomasivat hyvin pikaisesti tulijoiden olevan aivan tavallisia ihmisiä. Keskuksen työntekijät ovat onnistuneet kotouttamaan väen niin hyvin, että puolet väestä on valmis jäämään Hyrynsalmelle sen turvallisuuden takia.

Paikalliset ovat ottaneet heitä mukaan omiin harrastuksiinsa, kuten esimerkiksi kalastamiseen. Myös keskuksen väki on järjestänyt yhteisiä tapaamisia. Paras esimerkki, jossa itsekin kävin, oli ruokatapahtuma. Irakilaiset miehet kokkasivat todella upean pitopöydän ja ruoka oli todella hyvää. Tapahtuma sai erittäin hyvän vastaanoton paikallisten parissa. Iloiset ihmiset ovat tuoneet väriä Hyrynsalmen autioituneeseen katukuvaan. Nyt paikallinen väki on lakkauttamispäätöksen jälkeen järkyttynyttä.

Minusta poliisin vahva asema turvapaikanhakijoiden asuinpaikan valinnoissa on käsittämätön. Osittain sen ymmärrän, mutta en sitä, että Migri ei edes kysy asuinkunnalta, kuinka on mennyt. Minusta on pikaisesti muutettava viranomaisten menettylytapoja. Poliisin asema päätösten teossa on muutettava siten, että sille annetaan päätös tiedoksi. Ei poliisin etäisyyttä ole ihmetelty kantaväestön osaltakaan. Asemia on lakkautettu keskittämisen ilosta. Maailman muuttuessa myös poliisin on muutettava organisaatioltaan.

Hyrynsalmi on erittäin hyvä esimerkki pienten paikkakuntien erilaisuudesta ja turvallisuudesta. Osuvasti turvapaikanhakijat vertaavat sitä esimerkiksi Kajaaniin. Osa ehti olla siellä hetken aikaa ja he kokivat siellä aivan toisenlaista käytöstä suomalaisten suunnasta. Kielitaitoiset suomalaiset osasivat Kajaanissa vain kaksi sanaa. Fuck you.

Hyrynsalmelaiset puhuvat tulijoille suomenkieltä. Sana on tuttavallinen. Terve!

Avainsanat: ghettopolitiikkaa, poliisinuhkakuvat,

024 Palaute kirjallisena

Lauantai 20.2.2016 klo 19:37 - yrjöpoeka

Huomasin keskiviikkona kotisivuillani olevan kohtuullisen vilkasta ja erityisesti sivustoani selattiin ahkerasti. Tämä toistuu säännöllisin väliajoin. Syytä moiseen käyttäytymiseen en tiedä. Nyt eräs sivustoani tutkinut lukija otti minuun yhteyttä ja aiheena oli, yllätys yllätys, maahanmuutto. Lukija oli tutkinut sivustoani pitkältä ajalta ja halusi kuulla, miksi en enää ole maahanmuuttokriittinen. Selvennän vielä kirjoittamalla omia ajatuksiani.

Jouduin vastaamaan hänelle, että olen edelleenkin Suomen valtion maahanmuuttopolitiikkaan erittäin tyytymätön. Suomella ei ole sellaista maahanmuuttopoliittista ohjelmaa, kuten esimerkiksi Uudella-Seelannilla. Siellä lähtökohta on maahanmuutolle, että tulijat ovat nuoria, koulutettuja ja kielitaitoisia. Suomi tyytyy ottamaan ketä tahansa. Suomi kuten tuo esimerkkimaa, ovat samankaltaisessa tilanteessa.

Molemmilla mailla on alhainen syntyvyys, ikääntyvä väestö ja korkea koulutustaso. Molemmissa maissa tarvitaan kipeästi koulutettua työvoimaa elintason ylläpitoa varten. Siksi myös Suomen pitää kiinnittää huomiota laatuun tulijoiden suhteen. Pakolaiset ja turvapaikanhakijat eivät vääristynyttä väestösuhdetta oikaise. Viimeaikainen turvapaikanhakijoiden tulva tuo meille mukanaan myös valtavan määrän rasitteita.

Soittaja oli enemmän ihmeissään, miksi minä kirjoitan niin myönteisessä sävyssä maahanmuuttajista. Turvapaikanhakijat ja pakolaiset eivät ole maahanmuuttajia sinällään. He ovat paossa yleensä sotaa ja terroria. Heillä ei ole enää muuta vaihtoehtoa. Minun kasvatukseni ja elämänkokemukseni ovat muovanneet minua. Jokainen joka apua ja turvaa on hakemassa meiltä, on otettava vastaan. Siitä lähdetään.

Lukijan huoli valtavasta määrästä on perusteltua. Kerroin ja toistan uudelleen. Suomella on sellainen virkakoneisto, että se kyllä siilaa joukosta onnenonkijat pois. Me usein kiroamme omaa virkakoneistoamme, mutta tässä tilanteessa se on kullanarvoinen. Virkakoneistomme on tarkka, se seuraa tarjasti lakia ja sääntöjä. Joskus jopa liiankin tarkkaan.

Muualta tulleet eivät varmasti omassa maassaan ole törmäänneet suomalaisiin verovirkailijoihin. Eivät KELAn sääntöviidakkoon. Eivät sosiaali- ja terveydenhuollon loputtomaan suohon. Siinä vaiheessa kun tämä virkakoneisto kaikkien muiden lisäksi iskee kiinni tulijoihin, he ovat kiipelissä. Me usein pidämme raskasta koneistoa vitsauksena, mutta olen itse huomannut kuinka tärkeä sen rooli on juuri tässä tilanteessa.

Ajattelen usein, kuinka minun vanhemmillani oli vaikeata viime sotien aikana. Piti paeta suurvallan pommituksia ja maahan vyöryvää sotakoneistoa. Jouduttiin evakkoon muualle maahamme. Lapsiamme lähetettiin turvaan etupäässä Ruotsiin yli 70000. Minun äitini joutui muiden mukana vaeltamaan Suomussalmelta toiselle laidalle Suomea. Rinnastan sotaa pakenevat turvapaikanhakijat omiin vanhempiini. Nyt on meidän vuoromme auttaa.

Sodat loppuvat joskus ja paluu takaisin kotiin alkaa. Ihmisillä on aina kaipuu sinne, missä he ovat syntyneet ja asuneet. Hyvänä esimerkkinä ovat olleet Karjalaiset. He eivät ole koskaan lakanneet toivomasta.

Perussuomalaisuus ei estä minua olemasta humaani ja sivistynyt ihminen. Isänmaallisena ihmisenä se on minun velvollisuuteni.

Avainsanat: uudenseelanninmaahanmuutopolitiikka, suomalainenbyrokratia, kaipuukarjalaan

036 Andreas Borg

Torstai 9.4.2015 klo 12:39 - yrjöpoeka

Kokoomus tilasi itselleen viisaan miehen Ruotsista tekemään selvitystä Suomen taloudellisesta tilasta. Andreas-setä tuli ja selvitti. Tämän selvityksen piti auttaa kokoomus vaalivoittoon, mutta sen kanssa tupeksittiin. Tai Stubbi tupeksi. Nyt Andreas-setä on ladellut samansuuntaisia ajatuksia, kuin itsekin pohdiskelin 2.4.2015.

Borgin mukaan Suomella on varaa velanottoon. Hänen mukaansa lisääntyväkin velka on maallemme kevyt kantaa. Kerrankin olen samaa mieltä. Kerrankin olen tyytyväinen johonkin kokoomuksen tekemään työhön. Tähän olen. Oli hieno asia, että he palkkasivat Ruotsista viisaan miehen. Nyt Andreas Borg kertoo, mikä on meille hyväksi! Suomi on aina käyttäytynyt kuningaskuntaa kohtaan alamaisesti. Nyt kerrankin voin sanoa, näin on tehtävä. Ja kumarrettava syvään.

Suomalaisten mieliin on nyt iskostettu mielikuva siitä, että Suomi voi selvitä vain leikkaamalla. Leikkaamalla suurin osa kansasta köyhtyy ja on entistä huonommassa asemassa. Tämä leikkaaminen aiheuttaa tulonsiirron jatkossa hyväosaisille. Näin kävi 90–luvun laman aikanakin ja erityisesti sen jälkeen. Me emme tarvitse nyt apatian lisäämistä. Me tarvitsemme tulevaisuuden uskoa. Valtio voi nyt tehdä sen. Ihmiset hoitavat lopun ja jatkuva kurjistumisen kierre saadaan siten katkaistua.

Viimeiset kaksi eduskuntakautta on opiskeltu leikkaamista kokoomuksen avulla. Nyt on todella aika muuttaa kurssia. Kansa vaeltaa äänestysuurnille ja heidän toiveenaan on aikaansaada muutos. Sitä on tulevien vaalien voittajien kuunneltava. Ja tehtävä muutos.

Samalla kun vauhditetaan velanotolla kansalaisten kysyntää, on huolehdittava myös uusien yritysten mahdollisuuksien parantamisesta. ALV–alaraja nostettava heti 30-50 000 euroon. Muualla Euroopassa on valtavasti pieniä yrityksiä ja lisää syntyy, koska heitä ei tapeta heti alkumetreille. Siellä alaraja on noissa lukemissa. Lisäksi yrityksiä pitäisi tukea verohelpotuksin ensimmäisten vuosien aikana.

YLE:n uutisen lopussa Borg tuo myös esille sen, ettei kasvua ja innovaatioita kehity pelkästään vanhoja työntekijöitä kierrättämällä. Tämän totuuden hyväksyminen on suurimmalle osalle puolueita täysin mahdoton ajatus.

Uskovatko tulevat päättäjät näitä Anreas Borgin ehdotuksia? En valitettavasti jaksa sitä uskoa. Liian paljon puolueiden arvovaltaa on asetettu näitten leikkauslistojen rakentamiseen ja yleiseen kilpalaulantaan.

Toisaalta. Kokoomus voisi nyt yllättää ja uskoa Andreas-setää!

Avainsanat: anreasborg, selvityssuomentaloudentilasta, yhdenopinpolitiikkaa

058 Syyslomaa

Sunnuntai 26.10.2014 klo 20:37 - yrjöpoeka

Kulunut viikko on ollut oikein antoisa. Erityisesti kun sitä katsoo isovanhemman roolista käsin. Ilona ja Alisa olivat muutaman yön seudun mummolassa isänsä kanssa. Aluksi oli oikein äreän tuntuinen pakkanen ja runsaasti lunta. Sitä oli lasten riemukasta heitellä. Lumiukon teosta emme voineet edes haaveilla. Lunta ei lasten kotipihalla Kajaanissa ollut kuin hieman pölynä nurmikolla. Jostakin kumman syystä päivät hupenevat lasten käydessä ihan käsittämättömällä nopeudella. Lasten läsnäollessa ei tarvitse miettiä maailman menoa. On oltava läsnä tässä ja nyt. Nautin siitä roolista!

Moni asia sai väistyä menoistani. Metsästyksen pariin ei kannattanut edes haaveilla. Päivät kuluvat lasten parissa siihen tahtiin, ettei niitä hetkiä kannata hukata. Kalenteria oli siivottava ja se toi myös itselle kaivattua syyslomaa. Sain kaikessa rauhassa jättää tulevan talven ja kevään suunnittelun sivummalle. Vain yhtenä iltana kävin kokoustamassa Kajaanissa. Sen kokouksen antiin palaan tulevan viikon lopulla. Kyseinen kokous muutti huomattavasti oman tulevaisuuden suunnittelua. Siksi pidin lasten mummolan vierailua itselle ja vaimolle erittäin tarpeellisena

Syysloma todella päättyy viikonvaihteen jälkeen. Ensimmäisenä loman lopettajaisena on kunnanvaltuuston retki Pudasjärvelle. Parin päivän aika on täynnä tiivistä ohjelmaa, alkaen tutustumisella Pudasjärven runsaaseen puurakentamiseen. Valtuustoretken tärkein asia on päivittää kunnan elinkeinopoliittinen ohjelma. Elinkeinopolitiikan pitäisi olla jokaisen valtuutetun sydämen asia. Valitettavasti jokin este on tullut peräti 10:lle valtuutetulle. Mielestäni se on paljon 35:stä valtuutetusta. Aikaa valtuustoretken suunnitteluun on ollut keväästä lähtien. Todella valitettavaa.

Tämä syysloma oli monella tapaa merkittävä. Lastenlapset, yhdessäolo, yllätykset. Viimeisin yllätys tuli juuri tänään, syysloman päättyessä.

Partiolaisten tunnuslauseena on, ”Ole valmis.” Tuo tunnuslause sopii juuri menneeseen viikkoon ja tähän päivään erityisen hyvin. ”Olen valmis!”

Avainsanat: koululaistensyysloma, ukinjamummonrooli, suomussalmenelinkeinopolitiikka, olevalmis

054 Rätyä pukkaa

Lauantai 18.10.2014 klo 20:58 - yrjöpoeka

Kokoomuksen meno on fantastista. Yhtä tulevaisuuden toivoa syytetään murhasta. Kokoomuksen ministerit ja kansanedustajat kusettavat verottajaa ja äänestäjiä. Käteinen Katainen lähti kesken kaiken maanpakoon Brysseliin ja Stubbi asetti itsensä pääministerin rooliin. Toivottavasti tämä on sitä miltä näyttää. Lopun alkua. Fantastista.

Viime vaalien alla tämä fantastinen puolue lupasi puolittaa työttömyyden. Katkaista valtionvelan kasvun. Ja paljon, paljon muuta hyvää. Kansa uskoi ja meno on ollut sen mukaista. Työttömiä on putkahtanut 100 000 lisää. Valtionvelka kasvanut muikeat 20 miljardia euroa lisää. Nyt velkaa on jo 100 miljardia euroa. Kaiken hyväksi Suomen luottoluokitus laski muutama päivä sitten. Siitä koituu veronmaksajille satojen miljoonien lisälasku. Nyt kokoomuksen kannattaa ottaa nämä käyttämättömät vaalilupaukset uusiokäyttöön. Kyllä kansa äänestää! Tämä on fantastista.

Ministeri Rädyn uskomattomat puheet, suoraan sanoen sekoilut ovat saaneet tavallisen kansalaisen hienoisesti kummastelemaan. Tänäänkin kassajonossa minulle tuli puolituttu mies vaimonsa kanssa sanomaan yhden totuuden. Hän käytti vertauksena Tuntemattoman sotilaan Koskelan sanoja. Pannaan luu kurkkuun! Semminkin kun sanoja on minun tietääkseni ollut ikiaikaisesti kokoomuksen kannattaja. Stubbin nuorison suuntainen kosiskelu voi viedä varmat äänestäjät ja se on maallemme hyväksi!

Mikäli joku perussuomalainen olisi jäänyt samanlaisesta puliveivauksesta kiinni, kuin ministeri Räty, hänet olisi viety pikimmiten valtakunnanoikeuteen. Kaikelle tälle puliveivaukselle löytyy myös ymmärtäjiä, mediaa myöten. Mistään ei häntä aseteta vastuuseen. Tämä maa on vaarallisesti menossa sellaiseen suuntaan, jossa vallassaolijat luulevat olevansa kaikkien lakien ulkopuolella. Jossakin vaiheessa tälle fantastiselle menolle todella tulee loppu, aivan kuten Koskela ennusti.

Viimeviikkojen aikana olen saanut seurata ja lukea itseeni kohdistuvaa kaunaista vihapostia puhelimestani, sähköpostista ja sosiaalisesta mediasta. Vahingoniloisia ilkkujia on kömpinyt esiin kertomaan, kuinka he ovat saaneet olla savustamassa minua ulos eduskuntavaalikisasta. Lupaan palata aiheeseen myöhemmin vaalien jälkeen. Paskaa voi heittää päälleni, mutta en aio aloittaa v.......a ennekuin vaalit ovat ohitse. Kannan huolta puolueeni vaalimenestyksestä ja siksi pidän kirjoitusintoni asian suhteen kurissa. Voi olla, että muutoinkin se luu voi mennä kurkkuun näillä ilkkujilla itsellään tulevina päivinä.

Onneksi minulla on myös suuri määrä tukijoita ympäri Kainuuta. Maakunnan eri kolkista kantautuvat uutiset ovat saaneet ihmiset ottamaan minuun yhteyttä. Huoli on meille yhteinen. Kuinka tällaisessa menossa voimme valmistautua ensi kevään vaaleihin? Toivoisin jokaisen miettivän edes pikkuisen sitä demokratiaa ja yhdessä tekemistä. Politiikka on yhdessä tekemistä ja se ei ole juridiikkaa. Valitettavasti siitä voi tulla myös sitä. Meitä lyödään nyt kaikella mahdollisella. Nyt ei pitäisi itse provosoida, vaikka kuinka se tuntuisi oikeutetulta.

Nyt on keskityttävä vain ja ainoastaan omaan tekemiseen. Oman puolueen ja piirin vaaliohjelman tekemiseen. Yhdessä.

Avainsanat: lauraräty, pannaanluukurkkuun, politiikkaeiolejuridiikkaa

015 Seminaari täynnä perusasiaa

Tiistai 25.2.2014 klo 10:46 - yrjöpoeka

Sain viettää viikonlopun pikitien päässä. Paikalle oli kokoontunut Perussuomalaisten piirien puheenjohtajia ja piirisihteerit. Joukkoa täydensi puoluetoimiston väki ja EU-vaali ehdokkaat. Tiukkaa asiaa riitti aamusta iltaan ja taisipa osalla mennä aamumyöhäiseen. Kenellekään ei käynyt kuin Arhinmäelle Sotshissa. Perusväki piti asioita niin tärkeinä, ettei siinä jäänyt aikaa juhlimiselle.

Aihetta kyllä olisi ollut. Puolueen asettamat EU-ehdokkaat esittäytyivät ja se täytyy sanoa, ettei meidän joukkomme ole enää harrastelemassa. Joukossa on asian osaajia ja oikeita maailmankansalaisia. Osaamista, tietoa ja taitoa on mistä kansalaisille jakaa. Oli oikein mielenkiintoista nähdä, kuinka he myivät itseään puolueen ydinjoukolle, piirijohdolle. Sieltä nousi itselleni aivan uusia kasvoja esille. Taisipa myös löytyä oma ehdokas, ketä äänestää.

Puoluejohdon terveiset piireille olivat täyttä asiaa ja piirien toiveiden mukaisia. Piirien kertomat terveiset siitä missä mennään, menivät perille. Ilmassa oli aikaisempaa selvemmin näkyvissä tiukka yhtenäisyys ja entistä enemmän perusasioihin keskittyvä politiikan tekeminen. Piireissä kasvaa selkeästi ymmärrys siitä, ettemme enää ole pieni puolue. Suuri puolue aseettaa toiminnalle kokonaan toisenlaiset ehdot. Nyt on toimittava yhtenäisesti.

Maahanmuutto ja kielipolitiikka on aina ollut esillä ja niin oli nytkin. Nyt se kuitenkin tuli toisenlaisella tavalla esille. Piirit kertoivat selkeän suuren kentän toiveen puoluejohdolle. Piirien mielestä maahanmuuttopolitiikasta keskustelu on kentälle täysin marginaalinen asia. Tunteita se kyllä herättää ja sillä on äänekkäitä puhemiehiä. Samoin kielipolitiikka nousi kokonaan uudella näkökulmalla esille ja en siinä asiassa ollut aivan osaton, kuten en maahanmuuttokeskustelussakaan.

Piireillä oli selkeää tarvetta ruotsinkieliselle materiaalille. Maassamme on suomalaisia joilla on eri äidinkieli kuin enemmistöllä. On ruotsinkielisiä ja saamenkielisiä, venäläisistä puhumattakaan. Kuitenkin melkein kaikki heistä ovat juuriltaan suomalaisia. Siksi on löydyttävä materiaalia myös heidän äidinkielellään. Kielikeskustelu on piirien mielestä osittain mennyt sellaiseksi, jossa maassamme asuvat eri kieltä puhuvat suomalaiset kokevat itsensä syrjityiksi. Sellaista emme voi hyväksyä ja uskon keskustelun yllättäneen monet kielikeskustelun esillä pitäjät. Timo Soini ilmaisi seminaarin lopuksi, että piirien terveiset tulivat kuuleviin korviin.

Tämä seminaari oli todella antoisa ja sille on saatava jatkoa. Avoin keskustelu tuo selkeyttä ja linjaa puolueen toimintaa. Nyt muutamat näkyvät kasvot ovat kertoneet julkisuuteen sellaista puolueen linjaa, joka on vain heidän itsensä luoma linja. Jos olin minä mielissäni piirien kannanotoista, niin olivat myös muutkin piirit selkeästi hyvillään uudesta tilanteesta. Puoluetta ohjaa enemmistö, eikä äänekäs vähemmistö.

Hyvä uutinen oli kokouspaikalla jo odottamassa. Häirikkö, joka on piinannut Suomussalmen koulutoimea oli saanut lopultakin kenkää puolueesta. Kaiken lisäksi häirikkö on nauttimassa valtion täysihoitoa. Kaikissa Kainuun kunnissa on eri keskustelupalstoilla jopa ikävöity häirikön katoamista. Ei pitäisi ikävöidä, kohta hän on riesanamme. Valitettavasti. Mutta ei voi esiintyä enää perussuomalaisena.

Avainsanat: perussuomalaisteneu-ehdokkat, kielipolitiikka, suomenruotsalaiset, timosoininkuulevatkorvat

046 Sotalapset

Tiistai 8.10.2013 klo 10:45 - yrjöpoeka

Olen lueskellut erittäin paljon viime aikoina sotahistoriaa ja niiden mukana nousi esille Suomen sotalapset Ruotsissa. Hakusanalla sotalapsi nousi esille paljon uutta. FM Mauri Junttilan tutkielma oli todella pysäyttävä ja moniulotteinen. Toisaalta lapset ovat saaneet turvaa, mutta lopuksi nousee esille ajatus hyväksikäytöstä. Jokaisella asialla on ollut hyvät ja huonot puolensa. Nyt voidaan sitä arvostella, silloin se on ollut todellisuutta. Se on ollut vaihtoehto ja se on otettu käyttöön.

Lukiessani näitä, nousi ajatuksissani sen soveltuvuus nykyaikaan. Voitaisiinko nykyajassa tarjota lapsille turvapaikkaa sodalta samalla tavoin? Voisiko Suomi tehdä saman kuin teki Ruotsi? Voisiko Suomi antaa turvapaikan sodanajaksi kymmenille tuhansille lapsille? Voisiko se olla mahdollista nykymaailmassa? Olisiko se inhimillistä? Sotalapset palautettiin suurelta osin ja samaa käytäntöä voisi ajatella myös nyt sotaa käyvien maitten osalta. Rauha tulee aina joskus, niin tuli myös meille.

Tiedän tällaisen ajatuksen saavan vastalausemyrskyn, koska nykyisessä ajattelussa perheitä pidetään erottamattomina. Perheitä pyritään koko ajan yhdistämään ja kotouttamaan suomalaisen yhteiskuntaan. Samalla me itsekkäästi ajattelemme lyövämme kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Tarjoamme turvapaikan ja odotamme, että nämä sitten pesevät meidän likaiset paitamme. Eli haemme halpatyövoimaa ja samalla pesemme omaatuntoamme puhtaaksi.

Minusta meidän pitää ajatella myös sen maan tulevaisuutta, joiden pakolaisia otamme maahamme. Meidän tulee tarjota turvaa sodanajalta, ei pysyvää asuinpaikkaa. Samalla kun tarjoamme turvaa lapsille, samalla voimme kouluttaa heitä tulevaisuuden tekijöiksi omassa maassaan. Rauhan tultua jokainen maa tarvitsee kaikki voimat tulevaisuuden rakentamiseen.

Eurooppalainen halu auttaa ja saada samalla halpatyövoimaa, on uudenlaista siirtomaariistoa. Ennen siirtomaista vietiin raakaaineet. Nyt näistä maista viedään tulevaisuuden tekijät. Täällä heidän osansa on ns. paitojen peseminen.

Avainsanat: sotalapsi, siirtomaapolitiikka,

024 Talvivaaraa ja työntekijöitä on puolustettava

Perjantai 3.5.2013 klo 14:01 - yrjöpoeka

Kainuuta on ravistellut ilmiö nimeltä Talvivaara. Sen toimintaa ylistivät jokainen poliitikko alkuvaiheissa. Nyt näyttää siltä, että viherbuumin aallon mukana lähtevät mukaan myös sen aikaisemmat puolustajat. Nyt huudetaan kuorossa kuinka kaikki pelastuu, jos ja kun Talvivaara suljetaan. Ongelmat eivät valitettavasti katoa kaivoksen sulkemisella. Kaivoksen sulkemisen kannattajat eivät pysty, eivätkä tule, korjaamaan sulkemisesta aiheutettua haittaa. Kaivos on ja pysyy Kainuussa, samoin ongelmat.

Puutuin Vappu-puheessani Suomussalmen torilla Talvivaaran tilaan. Kaikista ongelmista huolimatta kaivannaiset ja Talvivaara ovat Kainuun elinvoimalle äärimmäisen tärkeitä. Kaikki kaivoksen tapahtumat ovat ihmisen aiheuttamia ja ihmisten on annettava työskennellä sen aiheuttamien ongelmien poistamiseksi. Talvivaara ja sen tuomat työpaikat ovat elintärkeitä koko Kainuulle.

Mielestäni perussuomalaisten pitää ottaa kantaa kaivoksen ja työpaikkojen puolesta piirin jatkokokouksen yhteydessä kesäkuun alussa. Perussuomalaisten ei pidä lähteä mukaan maailmanlopun ennustajien kelkkaan. Kainuun toiseksi suurimpana puolueena ja suurimpana työväenpuolueena meidän on puolustettava jokaista työpaikkaa. Perussuomalaisten on oltava mukana puolustamassa niitä hankkeita, joilla turvataan Kainuun elinvoima. Kainuu tarvitsee jokaisen työpaikan tulevina vuosina. Selvitäkseen jatkuvasti kasvavista talouden ongelmista, tarvitaan uusia yrityksiä. Kaivannaisalan yritykset tuovat mukanaan kokonaan uudenlaisia työpaikkoja. Samoin niiden mukana syntyy uusia niitä tukevia yrityksiä.

Kainuu on historiansa aikana selvinnyt useista vaikeista ajoista. Kainuu selviää myös tästä. Kajaani ja Kainuu on vasta selvinnyt UPM:n sulkemisesta. Yksituumaisuuden ansiosta kriisistä on noustu ja entistä ehompina. Kriisin jälkeen Kainuu on saanut kokonaan uudenlaisia yrityksiä satoine työpaikkoineen. Selviämiseen tarvitaan nyt vastuullisia poliittisia voimia ja yksituumaisuutta.

Perussuomalaisten on oltava yksi vastuullinen poliittinen voima. Perussuomalaisten on annettava täysi tuki Talvivaaralle ja sen työntekijöille. Nyt on työn ja vastuun aika.

Avainsanat: talvivaara, kainuunelinvoima, maailmanlopunennustajat, vastuullistapolitiikkaa,

010 Aikuistumisen kynnyksellä

Keskiviikko 20.2.2013 klo 14:18 - yrjöpoeka

Pitkä on ollut matka vuodesta 1953 helmikuun 19:sta päivästä tähän päivään. Lapsuuteni sain kasvaa todellisessa suurperheessä, silloin se oli arkea useammassa talossa. Tämän päivän yltäkylläisyydestä ei silloin osannut kukaan haaveilla. Tietysti vanhemmat vuosien varrella teroittivat mieleen, kuinka on tärkeätä opiskella tulevaisuutta varten. Tämä opiskelu ei kuitenkaan koskenut silloin perheen vanhimpia lapsia. Erityisesti sen sain itse huomata siinä vaiheessa, kun itse olisin halunnut lähteä opiskelemaan ammattikouluun.

Suurten perheiden vanhimmat pojat joutuivat tekemään oman osansa perheiden elatuksen eteen. Minun osalleni tuli tehdä metsätöitä ja siten auttaa nuorempia sisaruksia elämään ja opintielle. Armeijan käynnin jälkeen tein vielä puolivuotta metsätöitä. Sitten oli tehtävä päätös jostakin muusta ammatista, koska selkäni oli silloin jo finaalissa. Kesällä 1974 hain rajavartiolaitoksen palvelukseen ja siellä vierähti sitten n.30 vuotta. Siellä opin kävelemään ja sillä tiellä olen edelleen. Liikunta on tärkeä osa elämääni.

1980-luvun puolenvälin paikkeilla ajauduin erilaisiin järjestötehtäviin ja lopulta politiikkaan. Elämä näiden parissa on ollut välillä vastamäkeä, mutta se on myös antanut paljon. Ystäviä ja ihmisuhteita läheltä ja kaukaa. Yhteiskunnan toiminta eri tasoilla on auennut ja se antaa merkityksen kaikelle muulle toiminnalleni. Toivottavasti virtaa ja terveyttä riittää vielä tuleville vuosille. Viime aikoina olen saanut itse kokea, ettei terveys ole itsestään selvyys.

Pikkupoikana toivoin aina tulevani aikuiseksi mieheksi. Pienenä koin, että armeija ikäiset olivat niitä oikeita aikuisia. Saavutettuani itse sen iän, jäin odottamaan seuraavia vuosikymmeniä. Näitä vuosikymmeniä on nyt kulunut ja nyt odotus taitaa lopultakin päättyä. Nyt tunnen olevani aikuinen. Yhtä asiaa olen nyt joutunut kuitenkin miettimään? Mikä minusta nyt tulee?

Olen pohdinnoissani tullut siihen tulokseen, että olen ilmeisesti taantumassa pienen pojan asteelle. Vuosikymmeniä kyyneleet ovat pysyneet poissa silmistäni, nyt niitä voi tulla silmiini aivan yllättäen. Pienten lastenlasten elämää seuratessani, joudun usein nieleksimään liikutustani. Tunteikkaat elokuvat ovat vaarallisia. Jostakin kumman syystä silmäni alkavat vuotaa vettä ilman mitään ajatusta. Häät ja hautajaiset ovat oma lukunsa. Pienenä poikana tunteet olivat pääosassa ja nyt ne ovat palanneet takaisin. Olen siis muuttumassa lapseksi jälleen. Viikonloppu on todennäköisesti näitä vuoristoratatunteita täynnä.

Elämäni tärkein päivä ja suunnan antaja on ollut marraskuun lopun päivä 1977 Suomussalmen kirkossa. Silloin virallistin suhteeni ja se on kannatellut minua siitä asti. Tämän suhteen ansiosta saan viikonlopun aikana nähdä lapseni ja lapsenlapseni vanhempineen. Tulossa on hyvä viikonloppu!

Lauantaina 23.2 kello 13 lähtien törötän tormaushousut sileinä ja patiinit puleerattuina pirttini lattialla. Pyhätakki päälläni paidalla ja solmiolla varustettuna, otan kaikki kahvittelijat vastaan. Vaimo on luvannut laittaa tukan ojennukseen ammattitaidolla.

Mukaan ovat kutsutut sukulaiset, naapurit, ystävät ja yhteistyökumppanit läheltä ja kaukaa. Tämän tapahtuman haluan tallentaa omaan mieleeni ja muistella sitä yhtenä merkkipaaluna elämässäni.

Tervetuloa mukaan!

Avainsanat: aikuinenmies, suurperhe, rajavartiolaitos, kuntapolitiikka, pikkupojanunelma, taantuminenlapsenasteelle, 60v, juhlapäivä

074 Jälkikaikuja

Tiistai 30.10.2012 klo 10:55 - yrjöpoeka

Vaalit ovat takanapäin ja on jälkipeluun aika. Kävin tänään aamusta paikallisessa liikkeessä ja siellä sain kuulla jälkilöylyjä viikonlopusta. Myös vaalienalus aika tuli käsiteltyä. Vaalikamppailun suurimpana ihmeenä ja kummastuksen aiheena ihmiset pitivät virkanaisten sotkeutumista politiikkaan. Tätä ihmettelyä olen saanut kuulla röntsy-markkinoiden jälkeen usein. Sillä sekaantumisella haluttiin vaikuttaa vaalien tulokseen ja se osittain myös onnistui.

Vaalien alus päivinä sain kommentteja, joissa viitattiin pitämääni puheeseen ja että olisin valehdellut. Melkein viikon julkisuudessa vellonut väite ei oiennut vastineeni jälkeen täydellisesti. Esitin kyllä paikallislehdelle, että lehti olisi tehnyt aiheesta uuden uutisen. Sitä ei tehty. Vaalipäivän äänet laskivat kaikilla Suomussalmen perussuomalaisilla ehdokkailla selvästi ennakkoääniin verrattuna.

Tämän tuloksen kanssa on elettävä. Perussuomalaiset saivat tulevaan valtuustoon 4 paikkaa. Se on kohtuullinen tulos, Erityisesti siksi, ettei aikaisemmin ole ketään ollut edes ehdolla. Nyt alkaa varsinainen työ niiden tavoitteiden eteen, mitä ehdokkaillamme on. Tästä alkaa tulevaisuuden ja seuraavien vaalien rakentaminen. Organisaatio tulevaisuuteen on olemassa ja sillä on suuri merkitys.

Päivän maakuntalehti on aloittanut kovan uutisoinnin vallanjanoisista perussuomalaisista. Piirinpuheenjohtaja on näkyvästi esillä ja varmasti myös omasta tahdostaan. Lehti haluaa suurella uutisoinnilla nostaa esille puolueemme sisäisiä jännitteitä ja kokematonta puheenjohtajaa. Tässä tarkoituksessa se kyllä valitettavasti nyt onnistuu. Kyllä nyt olisi pitänyt puheenjohtajan odottaa sunnuntain kokoukseen asti. Piirin puheenjohtaja edustaa piiriä, ei itseään. Suuri henkilökohtainen äänimäärä ei anna valtakirjaa kaikkeen. Nyt tarvitaan nöyryyttä ja harkintaa.

Ilmasto on nyt tämmöinen ja sen kanssa on elettävä. Minä lähden katsomaan vieläkö on sulaa vettä, mihin heittää uistin pyytämään.

Avainsanat: jälkipeluu, pelinpolitiikkaa, vaaliorganisaatio, vallanjanoinen, vieläköonkesääjäljellä

041 ...ja jatkaa

Torstai 10.5.2012 klo 15:09 - yrjöpoeka


Kirjallinen keskustelu sähköpostin välityksellä on jatkunut ja otin uudelleen yhteyttä Huttu-Juntuseen 8.5. Kysymystä muotoilin hieman tarkemmin: ”Hei taas!
Odottelen vielä selkeätä kirjallista perustelua sille, ettei pyytämääni kyselyyn voida vastata? Vastaus myös tuohon viittauksen lautakunnan linjauksista odottaa vielä selvennystä.
Minun ymmärrykseni mukaan lautakunta ei ole voinut muuttaa kuntalain 43 § säännöksiä? Tietääkseni myös luottamushenkilön tietojensaantioikeus on julkisuuslaissa kaikkia koskevaa tietojensaantioikeutta laajempi. Onko Kainuun  hallintokokeilu tuonut sitten mukanaan toisenlaisen lain tulkinnan? Kuntalain ja julkisuuslain takia haluan kirjallisen valituskelpoisen vastauksen kyselyyni.”

Yllättäen vastaus tuli vielä saman päivän aikana. Sisältö oli edelleen sitä samaa, ei mitään. ”Tottakai luottamushenkilöillä on lakiin perustuva tiedonsaantioikeus, kysymyksiin vastataan kun ehditään.” Nyt on selkeästi menossa ajanpeluu, jotta virkanaiset ehtivät tehdä kaikki yksikkökoon kasvattamiseen liityvät päätökset. Selkeästi maakunnan helmoissa on kasvanut sellaisia käenpoikia, jotka ovat tottuneet tekemään mitä itse haluavat. Suomeksi sanottuna ei mitään ja voi myös olla, ettei osaaminen ole oikealla tasolla. Tätä en suinkaan väitä, mutta vahva oletus tämä on. Kirjoittamani aiheet ovat tuoneet paljon palautetta, kiitos kaikille.

Kevät on yksi parhaista vuodenajoista. Puhtaan lumen alta paljastuu paljon roskaa ja harmaata töhnää. Parasta on nähdä kuinka ympäristö muuttuu omien toimenpiteiden seurauksena. Lehtiharava antaa terapiaa, samalla kun roskat poistuvat. Kukkien ja kasvien tulo puutarhamyymälöihin ja omalle kotipihalle antavat väriä ja hyvää mieltä. Parasta antia on yhteinen ruopsuttelu vaimon kanssa iltaisin ja viikonloppuna. Maisema ja maailma parantuu huomattavasti keskustelujen antina.

Näistä puuhista rakentuu keväisen hyvä elämä!

Avainsanat: sosiaalijaterveyspolitiikka, luottamusmiehenasema, tiedonsaantioikeus, julkisuuslakieikoskekainuunvirkanaisia, huttujuntunenpelaaaikaa,

Vanhemmat kirjoitukset »