Satunnaiset kuvat

Kuva kertoo oleellisen

Uusimmat

Blogin arkisto

036 Elämä on!

Torstai 21.4.2011 klo 23:20 - yrjöpoeka

Usea on kysynyt, onko elämää vaalien jälkeen? Erityisesti silloin, kun on hävinnyt vaalikamppailun kansanedustajan paikasta?

Elämää on! Olen saanut aivan kaikessa rauhassa suorittaa kevätsiivouksia ja puhelin on ollut nyt ihmeen hiljainen. Parasta kaiksessa on se, että olen saanut keskittyä perheeseeni ja erityisesti vaimooni. Olen joutunut tekemään paljon asioita, joissa vaimoni on jäänyt taka-alalle.

Tänään on ollut aikaa laskujen maksulle, autojen renkaiden vaihdolle, pihan siivoukselle. Kaikelle sille, mitä on jäänyt paitsioon. Meno on viimeaikoina ollut sellainen, ettei siinä kotityöt ole mieleen tulleet. Nyt on aika niille. Ja hyville ystäville. Kiitos kaikille kärsivällisyydestä, nyt minulla on aikaa.

Pääsiäisen säätilasta näyttäisi tulevan todella hyvä. Odotan innolla polkupyöräilykauden avausta. Huomenna on luvassa aurinkoa ja yhdessäoloa. Hyvä tästä tulee!

Avainsanat: elämäävaalienjälkeen, elämäon, yhdessävaimonikanssa, polkupyöräilynihanuus

143 Maakuntamatkailu jatkuu

Keskiviikko 26.8.2009 klo 20:10 - yrjöpoeka

 

 

Eilen aamuaikaisella ajelin Puolangan terveyskeskukseen ja tutustuimme sen toimintaan. Eroja maakunnan eri puolilla on selkeästi nähtävissä, yhteinen nimittäjä on kaikilla yksi, pitää päästä pois ambulanssi rallista. Kaikki kokevat sen erittäin vastenmielisenä ja omaisten kannalta on todella ongelmallista, kun ei tiedä minkä kunnan terveysaseman käytävällä mummo tai pappa makailee.

Iltapäivästä kävin paluumatkalla Ämmänsaaressa ja osallistuin kehitysvammaisten uuden asunto/työ kompleksin suunnittelu kokoukseen. Siinä se päivä täyttyi, lähdin liikenteeseen klo 06 ja olin kotona 16.30.

Tänään kävin sitten Yamahalla matkailemassa pohjoispohjanmaalla, lähinnä ja Taivalkoskella ja Kuusamossa. Ostin reissun aikana vielä yhdeksi vuorokaudeksi kalastusluvan Kuusingille. Tarkoitus on käydä nyt viikonlopun aikana ja samalla tuoda asuntovaunu sieltä pois. Makkaran paistoa ja tuttujen kanssa turisemista, siinä voi vielä kalastajat levitellä käsiään. Kyllä se on kohta uskottava, kalastuskausi on päätöksessään ja kesä, se on lopussa.

Tämän jälkeen alkaa totinen puurtaminen maakuntapolitiikassa ja erityisesti sosiaali- ja terveystoimen puolella. Matkailuun menee valitettavasti paljon aikaa, todella paljon. Maakunta toisaalta on alkanut kutistua, kun joutuu kulkemaan sitä pitkin poikin.

Kävimme vaimon kanssa kaikesta huolimatta ajelemassa polkupyörillä, mutta vain muutama sata metriä viitostietä. Päälle lämmitimme sauna ja nyt vietyämme iltaa kotoisasti.

Ja vatsa on liian täynnä hyvää ruokaa..

Avainsanat: terveysasema, maakuntamatkailu, polkupyöräily

142 Murhayritys

Maanantai 24.8.2009 klo 12:00 - yrjöpoeka

Lähdin aamusella vaimoni kanssa ajelemaan polkupyörillä metsäautoteitä ja loppumatkan tulimme valtatie viitosta (E63) kotiin. Sää oli todella hyvä, lämpötila +13 ja täysin tyyni pilvinen sää. Oli todella mukava ajella hiljaisia metsäautoteitä kaikessa rauhassa, yhtään autoa ei siellä liikkunut. Ongelmat alkoivat heti valtatie vitosella, kaksi takaa tulevaa autoa ohitti meidät, juuri kun vastaantuleva auto oli kohdalla. Tämä on todella yleinen ilmiö ja se kokevat myös moottoripyöräilijät, jos ajavat kaistan oikealla reunalla.

Sitten saimme kokea sellaista joka oli mielestäni murhayritys! Ajoimme pitkää suoraa, takana näkyvissä puolitoista kilometriä tietä ja edessä melkein kilometri tyhjää. Takaa lähestyi matkailuauto, näin sen pyöräni peilistä. Auton riikkari alkoi soida jo puoli kilometriä ennen ja se soi koko ajan kohdalle saakka. Näin peilistä auton tulevan aivan kaistan reunaa ja se todella tuli, hyvä ettei sen sivu peili iskenyt minuun. Vaimo ajoi edellä ja oli kauhistuttava tunne, että auto osuu häneen. Heti meidän ohitsemme mentyään auto oli jo reunaviivan päällä. Reunaviivan sivulla on päällystettä enää noin 10 senttiä. Olimme molemmat niin järkyttyneitä, ettemme älynneet edes katsoa sen rekisterinumeroa. Tekisin tuosta tempusta varmasti rikosilmoituksen.

Olen monta kertaa ihmetellyt tuota autoilijoiden käytöstä polkupyöräilijöitä kohtaan. Autoilijan tavatessa poron maantiellä hiljennetään ja jäädään ihmettelemään siirtyisikö se pois tieltä. Polkupyöräilijän tavatessaan ajetaan aivan liian läheltä ohitse ja hiljentämättä vauhtia. Olen seurannut ilmiötä myös autonratin takaa ja se on joskus karmean näköistä touhua. Mikä meissä pyöräilijöissä ottaa niin pannuun? Eivätkä nämä aggressiiviset autoilijat pysähdy kertomaan, mikä oikein ahistaa.

Kirjoittaessani tätä, olen samalla pohdiskellut mitä pitäisi tehdä? Pitäisikö lopettaa kokonaan pyöräily ja ostaa isompi aggressiivisempi m….n jatke, jolla ahdistella pienempiään? Vai pitäisikö minun aseistautua, kohdatakseni liikenteen vaarat ja sen lieve ilmiöt? Millä tavalla voisin lisätä polkupyöräilyn katu uskottavuutta, paksummalla takakumilla ja nahkaliiveillä se varmasti lisääntyisi. Sitten se olisi jo moottoripyöräilyä ja kuntoilun kannalta menisin heikompaan suuntaan.

Avainsanat: murhayritys, polkupyöräily, aseistautua, nahkaliivit

133 Marjastusta ja liikuntaa

Keskiviikko 5.8.2009 klo 9:54 - yrjöpoeka

Joutenolon lisukkeeksi käväisimme eilen illalla poimimassa muutaman sangollisen mansikoita. Sen päälle vaimoni halusi rivakkaa liikuntaa polkupyörillä ja sitä myös sai. Ajelimme sorateitä kaksi tuntia reippaaseen tahtiin. Sen päälle oli vielä marjojen puhdistus ja saunominen. Lähellä puolta yötä alkoi päivä olla niin sanotusti pulkassa. Laitoin kalavehkeet aamua varten valmiiksi tarkoituksena lähteä aamuaikaiselle joelle.

Aamu oli todella kylmä, mittari näytti talon seinustalla klo 04 +2 astetta. Soiden reunamilla ja joen rannalla vesi oli ruohoissa ja lehdissä kiinteätä. Suomeksi sanottuna pakkasen puolelle meni, mutta kalastusta se ei haitannut. Kotijokeni oli limoittunut todella pahasti ja ensiheitot osoittivat särkikalojen vallanneen kosken. Kosken alareunassa perhoa kävi tavoittelemassa isompi kala ja uusi heitto sai kalan tarttumaan kiinni. Perhokelo rääkäisi oikein kunnolla kun kala syöksyi suvannon alapäähän. Sankan aamusumun keskeltä syöksyi iso kala ilmaan ja teki kunnon voltin. Ensi hyppy paljasti heti, ettei siiman päässä ollut mitään lohensukuista kalaa. Maastopukuinen pitkä luuleuka siellä mellasti, tein siitä pikaisen lopun ja vedin hauen raa’asti kosken kivikolle. Perho oli todella syvällä kurkussa, niinpä siitä tuli tämän päivän iltaruoan pääaine.

Kalastusta häiritsi joku tikku kengässä ja kaiken lisäksi se alkoi vuotaa. Kotona riisuin kahluuhaalarit ja kengät ja aloin selvittää, mikä siellä on vikana. Ei ollut mikään ihme, että jalkapohjaan ajoittain pisteli, kahluukengän pohjalle oli joskus tipahtanut kaksihaarainen perho! Hieroin jalkaa joella ja yritin ”tikkua” siirrellä, ettei se pistelisi. Kävi uskomaton tuuri, ettei se todella takertunut jalkapohjaan kiinni. Sitten olisi tullut todella ongelmia.

Kotijoki oli aivan täynnä samanlaista sitkeää vihreätä limaa, kuin Kuusingilla. Samantyyppistä limaa on tänä kesänä ollut myös joissakin järvissä. Vedet eivät ole tänä kesänä olleet edes erityisen lämpimiä ja silti siinä syntyy tuollaista moskaa. Toivottavasti vedet puhdistuvat jossakin vaiheessa, tuollaisen liman keskelle ei voi mikään syyskutuinen kala laskea kutuaan.

Tänään on sitten edessä kotona erilaisia huoltotöitä ja se alkaa vessanpöntön huoltamisella. Tuleepahan sekin puhdistettua kerran oikein kunnolla. ;)

Avainsanat: marjastusta, polkupyöräily, perhokalastus