Satunnaiset kuvat

teno 3-8.72007 073

Uusimmat

Blogin arkisto

097 Mahdollista vain Suomessa

Tiistai 2.5.2017 klo 11:34 - yrjöpoeka

Täällä kotikulmillani on aivan normaalia, että karhuja liikkuu ympäristössämme kohtalaisen paljon. Kukaan ei soittele hätäkeskukseen karhuhavainnoista. Tämä koskee tietysti paikallisia alkuasukkaita. Etelän turistien reaktioista en mene takuuseen. Tämän aamun uutinen kertoo Hyvinkäällä kahdesta karhuhavainnosta. Nämä on tietysti ilmoitettu hätäkeskukseen.

Hätäkeskus saa jokaisena päivänä paljon aivan turhia ilmoituksia ja se haittaa hätäkeskuksen työskentelyä. Minä pidän karhuhavainnoista ilmoittamista aivan turhina. Mutta poliisi kehoittaa Hyvinkäällä ilmoittamaan uusista havainnoista hätäkeskukseen. Kaiken lisäksi poliisi kehoittaa yleisöä seuraavasti, pyydetään välttämään suoraa kontaktia karhuun! Ei ainakaan täällä tule sellainen mieleenkään, vaan väistetään aina vahvempaa. Tuosta poliisin ilmoituksesta tulee mieleen väkisin, että luulevatko viranomaiset (poliisi) ihmisten oikeasti menevän koskettamaan karhua?

Voi se tietysti olla tottakin. Susien ja karhujen rauhoittamisen puolesta puhuvat erityisesti kaupunkiseutujen ihmiset. Heidän mielestään ne ovat lutuisia ja hellyttävän pehmoisia. Voi se todellakin olla, että he ovat vieraantuneet elävästä elämästä ja poliisi aivan oikein varoittaa silittämästä nallekarhua. Viimeisten vuosien aikana kaikissa petohavainnoissa suurten kaupunkien alueilla, ihmiset lähtevät massoittain katselemaan alueelle eksyneitä petoja.

Itsesuojeluvaistoa heillä ei ole enää jäljellä. Kaupunkialueelle eksynyt metsäneläin ei ole normaalissa tilassa. Ihmisten ja liikenteen melu vaikuttaa aivan varmasti eläinten käyttäytymiseen. Ahdistetuksi joutunut suurpeto ei ole siinä tilassa enää lutuinen nallukka. Täällä maaseudulla se tiedetään, että ahdistettu peto voi juosta ylitse ja siinä ei ole mukava olla välissä.

Kaikkein eniten minä olen ällistellyt Suomen postilaitosta. Minun muistini ajan Posti on ollut se laitos ja toimittaja, joka on tuonut lehdet, kirjeet ja kortit postilaatikkoon. Se on tuonut myös erilaiset paketit tullessaan. Globaalin muutoksen kourissa postilaitos on muuttanut välillä nimeään, että aina ei ole tiennyt kuka toimittaa lehdet kotiin. Lopulta konsulttien hyvällä ja kalliilla avustuksella se valitsi uuden nimen. Se oli napakka ”Posti”! Se kuulemma ilmensi hyvin Postin perustehtävää. Näissä kohdin joutui kyllä oikeasti nauramaan ja ällistelemään, millaista soopaa sieltä ulostettiin.

Jotta kaikki tämä olisi mahdollista vain Suomessa, Posti on lisännyt löylyä. Kesäisin Posti leikkaa omakotialueiden nurmikot. Välillä Posti käy ulkoiluttamassa vanhuksia. Ilmeisesti tämä Posti sana ilmentää myös tällaisia palveluja hyvin ja ovat sen perustehtäviä? Itselleni on jäänyt suureksi kysymysmerkiksi se, että kuka toimittaa sen postin sitten perille? Omalla asuinalueellani kulkee päivittäin useita eri jakajia. Mainospostia jaetaan niin, että kohta pitänee suurentaa laatikkoa. Todennäköinen vaihtoehto on pian se, että poistan koko laatikon. Tulkoon tarvittava posti postilokeroon.

Kaikkein kummallisinta on se, että sanomalehdet ja kirjeet tulevat milloin sattuu. Ilmeisesti Posti kuljettaa vanhuksia ruohonleikkuukoneillaan ja ei ehdi tehdä kaikkea. Tämä on mahdollista vain Suomessa.

Pitäisikö vanhusten hoitajat palkata jakamaan lehtiä, kun Posti ulkoiluttaa vanhuksia? Ei ihme, että työelämä on muutoksessa.

Avainsanat: turhatsoitothätäkeskukseen, suurpetohavainnot, suomenposti, postinperustehtävä, työelämänmurros