Satunnaiset kuvat

Vapojen kasausta/ kuva Teppo Turpeinen

Uusimmat

Blogin arkisto

017 Huoli tulevaisuudesta

Torstai 19.1.2017 klo 10:33 - yrjöpoeka

Tämä kysymys on heitetty viime päivinä usein minulle. Kysyjiä tuntuu huolettavan, kun he ovat saaneet tietää minun lopettaneen puolueen kannattamisen. Seuraava kysymys on ollut automaattisesti, mihin puolueeseen aion nyt lähteä? On hyvä näin ihmisen kannalta, että kanssakulkijat ovat huolestuneita minun jaksamisestani. Aamulla käydessäni paikallisessa arvauskeskuksessa kokeissa, sain välittömästi vierustoveriltani kysymyksen, miksei asiaa ole uutisoitu?

Tämä on mielenkiintoinen tulokulma aiheeseen ja on syytä avata asiaa. Tehdessäni päätöksen lähteä puolueesta, en sitä tehnyt hetken mielijohteesta. Se on useamman vuoden aikana kertynyt sellaiseksi taakaksi, ettei sitä kannata enää kuskata mukanaan. Liityttyäni aikoinaan puolueeseen, kaikilla tekijöillä oli nuorekas eteenpäin menevä mieli. Puolueen ohjelma sopi meille ja pikkuhiljaa saimme mukaamme suuren joukon Kajaanilaisia nuoria. Olimme silloin itsenäisesti ajattelevien ihmisten puolue.

Kiertäessäni Kainuuta ja Oulun vaalipiirin kenttiä, minulla oli aina mukana autontäysi nuoria aktiivisia toimijoita. Heillä oli myös intoa toimia uudessa liikkeessä. Se antoi lupauksia muutoksesta. Politiikan tekeminen oli meistä kaikista hauskaa. 2011 vaalien jälkeen aistin hyvin nopeasti muutoksen ja kerroin siitä ääneen tukiryhmälleni. Vuosikymmenet hiljaa levänneet vanhat SMP-osastot aktivoituivat. Muutamien vanhojen ja katkerien ihmisten muodostamat osastot saivat paikan, missä heidän äänensä sai vastakaikua.

Sen seurauksena kaikki ne, joilla oli muutoksen ja uudistuksen mieli siivottiin osastoissa ja piireissä ulos. Seuraavissa vaaleissa siivottiin ulos ehdokkuuksista ne, jotka olivat puolueen nostaneet jaloilleen. Vanhoilliset katkerat kaiken vastustajat, hakivat kokonaan uusia kasvoja toteuttamaan heidän haaveensa. Tämän seurauksena puolueessa nousi valtaan ”nuivat”. Tämän satoa puolue nyt niittää. Jokaviikko käräjäjillä on niitä kasvoja, joita katkeruus menneisyydestä nosti esille.

Nuorten aktiivien joukko hajosi heti vuoden 2011 jälkeen. Muutama vanhojen SMP-jälkeläisten siemen on jäänyt jatkamaan katkeruuden ja kaunan levittämistä. Ennen vuotta 2011 puolueessa oli maahanmuuttokriittisyyttä. Sillä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä tämän päivän puheiden ja tekojen kanssa. Maahanmuuttokriittisyys on muuttunut vihaksi kaikkia erimieltä olevia kohtaan. Samoin kaikkia muualta tulleita kohtaan ja erityisesti uskonto on nostettu kummallisesti jalustalle.

Kaikkea vastustetaan, erityisesti kirkon tekemisiä. Yhtenä päivänä erotaan kirkosta, sen edustajien humaanien puheiden takia. Islam on tullut möröksi, joka vetää vertoja juutalaisten vainolle toisen maailmansodan aikana. Minä en ole voinut hyväksyä tällaista menoa. Kainuussa ja Suomussalmella on aina autettu niitä, joilla hätä on. Auttamisen yhteydessä on katsottu ihmistä, ei uskontokuntaa. Meillä on niitä maassaamme jo riittävästi ja islam-uskonto on kuulunut maahamme jo hyvin kauan. Tataarit olivat rintamalla sodan aikana. Ei uskonto ole ollut esteenä, kun maata on puolustettu.

Kaikille kysyjille yhteiseksi tiedoksi. En ole liittymässä mihinkään puolueisiin, vaikka kysyntää on ollutkin. En ole miettinyt tulevia kuntavaaleja mitenkään. Toimiminen luottamusmiehenä ei ole elinikuinen toimi. Olen sitä kyllä jo saanut mielestäni riittävästi. Olen oppinut elämässä sen, että tyhjiö aina täyttyy. Näin on aiemminkin käynyt ja uskon sen jatkuvan.

Onko tästä aiheesta uutisoinnin arvoiseksi? Muut saavat sen arvioida.

Avainsanat: puolueohjelmat, politiikan katkeroittamat, islam, suomentataarit