Satunnaiset kuvat

Kesä 2003

Uusimmat

Blogin arkisto

028 Meillä on ongelma

Torstai 2.2.2017 klo 14:57 - yrjöpoeka

Aivan viimeisinä viikkoina ovat uutiset kertoneet Suomen talouden aloittaneen kasvunsa. Tämä on suoranainen ihme. Useita vuosia olemme kuulleet uutisia jatkuvista leikkauksista. Olemme saaneet kuulla, että jokaisen on uhrauduttava. Se on tarkoittanut sitä, että köyhältä on otettu hieman enemmän. Rikkaalle on vastaavasti annettu hiukkasen enemmän.

Uutisvirrasta nousee esille yksi uuden ajan airut. Valmet Automotive. Muutama kuukausi sitten tehdas ilmoitti palkkaavansa 1000 työntekijää. Muutama päivä sitten, ilmoitti 500 uudesta. Tänään Valmet Automotive ilmoittaa ostaneensa Saksalaisen autosuunnittelu laitoksen. Kaupan mukana Valmet sai 800 uutta työntekijää. Kaupan myötä tuli paljon muuta härpäkettä.

Talouden mittarit muuallakin maassamme kertovat nousun mahdollisuudesta. Myös tutkimukset kansalaisten mielialoista kertovat uskon talouden noususta levinneen myös katuvierille. Seuratessani oman maakuntani uutisvirtaa, usko nousuun on selvästi nähtävissä. Kainuu on kaikilla mittareilla mitattuna maamme köyhintä aluetta. Olemme nuoren- ja työikäisen väestön menettäjämaakunta. Nyt puhaltavat uudet tuulet ja surkuttelu on jäämässä taakse.

Tästä kaikesta meille Kainuussa ja yleisesti koko maassa, on tulossa suuri ongelma. Miksi näin. Viimeiset 10 – 20-vuotta, meille on iskostettu, että kuulumme luusereiden joukkoon. Mikään ei meille onnistu. Maassamme ei ole mitään hyvää. Meillä ei ole mitään sellaista, mitä muualla kaivattaisiin. Tämän jatkuvan valituksen tuloksena, meille on syntynyt turhautujien sukupolvi. Mikäli ei ole jo toinen.

Nämä turhautujat ovat uskoneet ja sen tuloksena meillä huudetaan, Suomi ensin. Köyhiltä kerättyjä veroeuroja ei haluta jakaa muille köyhille. Kukaan turhautujista ei valita sitä, että rikkaille jaetaan entistä enemmän. Tätä samaa mallia on esillä eräällä läntisellä suurvallalla. Köyhät äänestävät rikkaita valtaan, jotta nämä riistäisivät köyhiltä lisää. Siinä sivussa uskotaan maamme pelastuvan, laittamalla rajat kiinni.

Totuus on jokatapauksessa tuolla puolen. Mikäli talous lähtee liikkeelle, tarvitaan runsaasti työvoimaa. Suomessa on työttömiä. Lähtevätkö he kaikki töihin? Se jää nähtäväksi. Kaikesta huolimatta tulemme tarvitsemaan lisää myös ulkomaista työvoimaa. Sitä tarvitaan osaamisen puolelle. Sitä tarvitaan myös tekemään sellaisia töitä, joita meillä pidetään vähäarvoisina.

Katsoin televisiosta Englannissa sijaitsevan kukkiin erikoistuneen tilan työntekijän haastattelua. Romaniasta tullut mies kertoi olevansa rikas. Palkka oli Englannin elintasoon tottuneelle pieni. Romanialainen sanoi ansaitsevansa viikossa sen, mitä kuukaudessa kotimaan työssään. Joku kenties muistaa suuren muuttoaallon Ruotsiin 1970-luvulla. Työntekijöitä tarvittiin autotehtaiden liukuhihnalle. Palkka ei kelvannut Ruotsalaisille. Suomalaisille se oli Ameriikan tienestiä.

Ongelma tästä on se, että mistä me jatkossa valitamme? Miten me sopeudumme siihen, että media kertoo jatkuvasti hyviä uutisia. Suuret yritykset haluavat rekrytoida uusia työntekijöitä. Tienkorjauksiin riittää rahaa. Hallitus ei leikkaa mistään mitään. Vienti vetää. Mersuja laivataan maailmalle.

Suurin ongelma on sitten tässä. Kukaan ei enää puhu maahanmuutosta. Perussuomalaiset kääpiöityvät 3-5 % puolueeksi. Onko se ongelma?

Avainsanat: valmetautomotive, suomiensin, rajatkiinni, paskaduuni, satiaispuolue

172 Musta viikonloppu

Maanantai 5.12.2016 klo 12:20 - yrjöpoeka

Eilinen päivä oli todella musta ja murheellinen. Imatran veriteko pysäytti myös minut miettimään, mihin Suomi on oikein menossa. Seurasin uutisointia netissä, televisiossa ja radiossa. Yle oli ajan tasalla ja toimitti tietoa sitä mukaa kun sitä tuli. Yle toimitti virallista ja oikeata tietoa. Some oli heti alusta asti täynnä kaikenlaista arvailua ja suoranaista vedätystä. Sitä kutsutaan nykyään trollaukseksi.

Eilen ajatukset olivat niin kaaoksessa, että luovuin suosiolla kirjoittamisesta. Aiheista ei olisi ollut pulaa. Imatran tragediaan en aio puuttua, odotan virallista tiedoitusta ja sen antia. Kommentoin vain siltä osin, millaisina some-viestit sen tänään silmilleni räjäyttivät. Lueskelin aikaisin aamulla erilaisia viestiketjuja ja luin lehtien nettiuutisointia. Luin myös useiden kirjoittajien blogeja. Some-viesteissä elää juuri nyt sellainen ilonpito eilisestä tragediasta, etten voi sitä käsittää.

Ei riitä, että itseään ja ryhmiään isänmaallisiksi kutsuvat, haluavat maahanmuuttajat hornantuuttiin. Tämä isänmaallisten joukko iloitsee suomalaisten viattomien kuolemista. Heille kuolleet ovat inhottuja suvakkeja. Kaiken lisäksi yksi heistä oli demari ja se tuntui olevan erityisen ilon aihe. Näyttää siltä, että tätä lietsontaa pitävät yllä muutamat trollit. He saavat aloituksillaan isänmaalliset riehaantumaan.

Huomenna on itsenäisyyspäivä ja sitä nämä isänmaalliset aikovat juhlia näyttävästi Suomen pääkaupungissa Helsingissä. Nämä tahot ilakoivat suomalaisten kuolemista ja uhoavat lisää olevan tulossa. Marsseillaan he hakevat julkisuutta. Marsseillaan he minun mielestäni häpäisevät Suomen lipun ja leijona tunnuksen. Olemmeko me todella niin munatonta sakkia, että sallimme näitten häpäistä itsenäisyyspäivämme? Tämä kysymys nousee minulle juuri tänään hyvin vahvana mieleen.

Tänään lukiessani näitä verta ja kuolemaa uhkuvia viestejä, tuntuu siltä, ettei tämä voi olla totta. Miten Suomi on yhtäkkiä suistunut tällaiseen tilaan? Suomi on tänään itsenäisyyspäivän aattona edelleenkin yksi maailman turvallisimmista valtioista. Suomi on edelleenkin yksi maailman vauraimmista maista. Meillä on edelleenkin yksi maailman parhaimmista sosiaalisista järjestelmistä. Me olemme yksi maailman parhaiten koulutettu kansa. Miten tämä älämölö voi olla mahdollista?

Tätä kirjoittaessani en tiedä mihin huominen päättyy? Toivon kaiken sujuvan rauhallisesti. Silti minusta tuntuu, että kaiken tämän pintavaahdon alla odottaa purkautumistaan vastaisku. Vastaisku tätä huutoa ja vastakkainasettelua vastaan. Olen samaa mieltä kuin Uuninpankkopoika Saku Timonen, että kaikkein pahin tapahtuu silloin, jos eiliset surmat saavat poliittisen murhan statuksen. Ensin räjähtää sosiaalinen media täysin ja jatkoa saisimme odottaa kauhulla.

Kaikesta tästä on itselleni piirtynyt sellainen kuva, ettei Suomen poliisi tee mitään pysäyttääkseen tämän hulluuden. Kaikki johtavat viranomaiset ovat ilmoittaneet, että nykyinen lainsäädäntö antaa poliisille mahdollisuuden puuttua äärijärjestöjen toimiin. Poliisi sensijaan ilmoittaa turvaavansa näitten ryhmien oikeuden kuljettaa natsilippuja kaduillamme. Tarvitseeko poliisijohto omiin pyrkimyksiinsä näiden ääriryhmien aiheuttamia mellakoita?

Mitä enemmän verta kaduilla, sitä enemmän poliiseja ja lisävaltuuksia.

Avainsanat: imatranveriteko, trolliviestittely, suomensisu, rajatkiinni