Satunnaiset kuvat

Sorro siimoissa

Uusimmat

Blogin arkisto

092 Kaksi kotia

Lauantai 30.7.2016 klo 20:52 - yrjöpoeka

Minulla oli tänään mahdollisuus osallistua kahteen eri tapahtumaan kotikuntani alueella. Ensimmäinen oli Pirttivaarassa tapahtunut partisaanien uhrien uuden muistomerkin paljatustilaisuus. Siellä olin mukana yhtenä kunnan edustajana, ottamassa vastaan muistomerkin ja sen tulevan ylläpidon.

Ajellessani Pirttivaaraan yhdessä vaimoni kanssa, muistelimme tien varren tuttuja paikkoja vuosikymmenten takaa. Pirttivaaran rajavartioasema oli työpaikkani yli 16 vuotta ja useita vuosia myös perheeni asuinpaikka. Lapsistamme kolme syntyi siellä olon aikana ja siksi paljastustilaisuuteen liittyi myös paljon tunteita.

Yllätys kohtasi tien päässä. Autojono tien reunassa kertoi ihmisten lähteneen todella liikkeelle. Tuttuja vuosikymmenten varrelta oli paikalla ja tunsin yhteenkuuluvuuden tunnetta alueen asukkaiden ja heidän perillistensä kanssa. Partisaanien murhareissulta eloonjääneen Lyyti Seppäsen opin tuntemaan nuorena rajamiehen alkuna. Partioreissuillamme olimme aina tervetulleita Erkkilän taloon.

Tilaisuus oli lämmin ja koskettava. Säätila suorastaan helli ulkotilaisuutta, lämpötila +22 astetta ja leppeä tuuli. Puheet tilaisuudessa olivat toisaalta lämpimiä, toisaalta karuja. Yhteistä puheissa oli luja luottamus luojaan ja siihen, että meidän on yhdessä tehtävä parempi huominen. Meidän on tunnettava oma historiamme ja meidän vanhempiemme karut kohtalot historian suuressa myllyssä.

Tilaisuuden päätyttyä oli edessäni pikainen siirtyminen seuraavan kohteeseen Piispajärvelle. Piispajärvi on synnyinkyläni ja oman perheeni asuinpaikka 30 vuoden ajan. Lapseni saivat käydä todellista lähikoulua 200 metrin päässä. Kylään liityvät todella rakkaat ja läheiset muistot ja ne eivät ole vieläkään päättyneet. Kerroin myös siellä, että minä voin lähteä Piispajärveltä, mutta Piispajärvi ei lähde minusta. Se todella pitää paikkansa.

Aktiivisena talkoo- ja seuraihmisenä osallistuin kylällä asuessani kyläseuran toimintaan puheenjohtajana ja myös metsästysseuran toimintaan samoissa merkeissä. Piispajärviseura täyttää tämän vuoden aikana 70-vuotta ja sen kunniaksi haluttiin pitää yhteinen rantakalailta. Tämä iltapäivä oli alkulaukauksena loppusyksylle ajoittuvalle varsinaiselle vuosijuhlalle. Seuran aktiivit pyysivät minua lausumaan tilaisuuden alkusanat ja kertomaan jotakin kylän menneisyydestä.

Puheen pidin ja kukaan ei käskenyt lopettamaan. Puheeni teemana oli se, kuinka ankeista oloista huolimatta oli haluttu ja jaksettu sodan jälkeen toimia yhdessä. Jalan ja veneillä kuljettiin yhteenpaikkaan rakentamaan seurantaloa. Seurantalolla harrastettiin kulttuuria ja kylien välillä käytiin urheilukilpailuja. Samaan aikaan oli tiukkaa taloudessa sotien jälkeen ja silloin syntyivät myös Piispajärvelle suuret ikäluokat. Kuten muuallekin maassamme. Ihmiset uskoivat ja jaksoivat parempaan.  Elämä kantoi.

Koen itse tänään erittäin tärkeäksi sen, että meidän on ääneen puhuttava tulevaisuuden uskosta. Meidän on luotettava toisiimme. Maailmamme on täällä parempi kuin koskaan historiamme aikana. Meidän ei pidä alistua tuomiopäivän saarnaajien sanoman alle. Yhdessä olemme vahvempia ja meidän on sitä vahvistettava.

Päivä antoi minulle paljon. Kaikki ihmiset jotka tänään näin ja koin, ovat osallisia siihen, mikä olen tänään.

Juureni ovat täällä. Pirttivaara ja Piispajärvi. Kotini.

Avainsanat: partisaanienuhrit, rajavartiolaitos, piispajärviseura

010 Aikuistumisen kynnyksellä

Keskiviikko 20.2.2013 klo 14:18 - yrjöpoeka

Pitkä on ollut matka vuodesta 1953 helmikuun 19:sta päivästä tähän päivään. Lapsuuteni sain kasvaa todellisessa suurperheessä, silloin se oli arkea useammassa talossa. Tämän päivän yltäkylläisyydestä ei silloin osannut kukaan haaveilla. Tietysti vanhemmat vuosien varrella teroittivat mieleen, kuinka on tärkeätä opiskella tulevaisuutta varten. Tämä opiskelu ei kuitenkaan koskenut silloin perheen vanhimpia lapsia. Erityisesti sen sain itse huomata siinä vaiheessa, kun itse olisin halunnut lähteä opiskelemaan ammattikouluun.

Suurten perheiden vanhimmat pojat joutuivat tekemään oman osansa perheiden elatuksen eteen. Minun osalleni tuli tehdä metsätöitä ja siten auttaa nuorempia sisaruksia elämään ja opintielle. Armeijan käynnin jälkeen tein vielä puolivuotta metsätöitä. Sitten oli tehtävä päätös jostakin muusta ammatista, koska selkäni oli silloin jo finaalissa. Kesällä 1974 hain rajavartiolaitoksen palvelukseen ja siellä vierähti sitten n.30 vuotta. Siellä opin kävelemään ja sillä tiellä olen edelleen. Liikunta on tärkeä osa elämääni.

1980-luvun puolenvälin paikkeilla ajauduin erilaisiin järjestötehtäviin ja lopulta politiikkaan. Elämä näiden parissa on ollut välillä vastamäkeä, mutta se on myös antanut paljon. Ystäviä ja ihmisuhteita läheltä ja kaukaa. Yhteiskunnan toiminta eri tasoilla on auennut ja se antaa merkityksen kaikelle muulle toiminnalleni. Toivottavasti virtaa ja terveyttä riittää vielä tuleville vuosille. Viime aikoina olen saanut itse kokea, ettei terveys ole itsestään selvyys.

Pikkupoikana toivoin aina tulevani aikuiseksi mieheksi. Pienenä koin, että armeija ikäiset olivat niitä oikeita aikuisia. Saavutettuani itse sen iän, jäin odottamaan seuraavia vuosikymmeniä. Näitä vuosikymmeniä on nyt kulunut ja nyt odotus taitaa lopultakin päättyä. Nyt tunnen olevani aikuinen. Yhtä asiaa olen nyt joutunut kuitenkin miettimään? Mikä minusta nyt tulee?

Olen pohdinnoissani tullut siihen tulokseen, että olen ilmeisesti taantumassa pienen pojan asteelle. Vuosikymmeniä kyyneleet ovat pysyneet poissa silmistäni, nyt niitä voi tulla silmiini aivan yllättäen. Pienten lastenlasten elämää seuratessani, joudun usein nieleksimään liikutustani. Tunteikkaat elokuvat ovat vaarallisia. Jostakin kumman syystä silmäni alkavat vuotaa vettä ilman mitään ajatusta. Häät ja hautajaiset ovat oma lukunsa. Pienenä poikana tunteet olivat pääosassa ja nyt ne ovat palanneet takaisin. Olen siis muuttumassa lapseksi jälleen. Viikonloppu on todennäköisesti näitä vuoristoratatunteita täynnä.

Elämäni tärkein päivä ja suunnan antaja on ollut marraskuun lopun päivä 1977 Suomussalmen kirkossa. Silloin virallistin suhteeni ja se on kannatellut minua siitä asti. Tämän suhteen ansiosta saan viikonlopun aikana nähdä lapseni ja lapsenlapseni vanhempineen. Tulossa on hyvä viikonloppu!

Lauantaina 23.2 kello 13 lähtien törötän tormaushousut sileinä ja patiinit puleerattuina pirttini lattialla. Pyhätakki päälläni paidalla ja solmiolla varustettuna, otan kaikki kahvittelijat vastaan. Vaimo on luvannut laittaa tukan ojennukseen ammattitaidolla.

Mukaan ovat kutsutut sukulaiset, naapurit, ystävät ja yhteistyökumppanit läheltä ja kaukaa. Tämän tapahtuman haluan tallentaa omaan mieleeni ja muistella sitä yhtenä merkkipaaluna elämässäni.

Tervetuloa mukaan!

Avainsanat: aikuinenmies, suurperhe, rajavartiolaitos, kuntapolitiikka, pikkupojanunelma, taantuminenlapsenasteelle, 60v, juhlapäivä

048 Paavo Rautavan muistolle

Sunnuntai 10.6.2012 klo 20:44 - yrjöpoeka

Tuomen kukkiessa

kalastaja heräsi,

joki kutsui.

Jälleen tuomi kukkii.

Aika on mennä,

suuri kalastaja kutsuu.

Nuo sanat tulivat ajatuksiini, kun sain tiedon pitkäaikaisen työtoverini Paavo Rautavan kuolemasta. Muutamassa kuukaudessa todella ärhäkkä syöpä vei ulkoilmasta pitävän miehen hautaan. Tutustuin Saarijärveltä kotoisin olevaan Paavoon Pirttivaaran vartioasemalla, aloittaessani urani Rajavartiolaitoksessa. Alusta alkaen tuli esille Paavon poikkeava rauhallisuus ja harkitsevaisuus. Huumoria hän jakoi omalla rauhallisella tyylillään ja hän oli erittäin pidetty työtoveri. Työnsä hän teki tunnollisesti ja jämptisti.

Vuosien mittaan tutustuimme paremmin asuessamme perheinemme rajavartioasemalla. Useat olivat ne metsästysreissut jotka teimme itärajan selkosilla. Erityisen mielenkiinnon kohteena olivat metsähanhet ja juuri Paavo kouli minut niiden metsästyksen saloihin. Useat reissut metsissä toivat esille rauhallisen ja ja juurevan miehen. Malttia hän ei menettänyt milloinkaan ja voimasanoja ei häneltä irronnut, vaikka tilanne monasti olisi omasta mielestäni jo joitakin sanoja vaatinut.

Perhokalastus oli Paavon mieliharrastus ja myös sen taidon alkeet minä sain häneltä. Erityisesti perhokalastus vaatii paljon pohdiskelua ja malttia. Perhokalastus ei ole kiireisen ihmisen laji ja juuri sen parissa hän oli omimmillaan. Useina vuosina kohtasimme Kuusamon kuuluisalla Kuusinki joella. Koskaan hänellä ei ollut kiire, aina oli aikaa pohtia mitä mielessä kulloinkin oli.

Työtehtävien parissa opin sen, että juuri Paavolta löytyivät ratkaisut joskus vaikeisiinkin ongelmiin. Olimme yhdessä 1980-luvulla partio reissussa ja meillä oli silloin kulkuvälineenä Lynx moottorikelkka. Sen aikaiset kelkat olivat vielä aika keskentekoisia ja siksi oli aina luontevaa pitää sukset mukana. Olin silloin hiihtohinauksessa ja keskellä Martinselkosen itärajaa moottorikelkka sitten hyytyi. Moottori kävi, mutta veto oli poissa. Olin vakuuttunut siitä, että kelkka on jätettävä siihen, koska yksi metallinen osa variaattorista oli mennyt rikki. Paavo tuumi rauhallisena piipunsavun keskeltä, että eipä hätäillä. Jonkin aikaa mietittyään hän teki väliaikaisratkaisuksi puusta osan ja sen avulla ajoimme kelkan pois selkosesta.

Paavolla oli erikoisena miehenä myös työkaverien antamia korkonimiä. Rauta-Pate oli yleisin. Hänen sukunimestään tuli minun mielestäni paras korkonimi, Luja. Siinä sanassa kuvastuu Paavon koko olemus ja ei ole ihme, että se nimi syntyi.

Sain mahdollisuuden olla saattamassa Paavoa hänen viimeisellä matkallaan ja se oli erittäin mieleenjäävä kokemus. Paljon oli väkeä liikkeellä ja se kertoi, että Saarijärven Paavosta oli tullut osa kainuulaista yhteisöä.

Paavo Rautavan muisto elää ja minulla oli onni oppia tuntemaan hänet.

Avainsanat: muistokirjoitus, inmemorian, saarijärvenpaavo, rajavartiolaitos, pirttivaara, martinselkonen, perhokalastus, kuusinki

007 Kuivaa keliä perussuomessa

Maanantai 30.1.2012 klo 12:20


Lopultakin, olen viime päivinä huokaissut, kun kunnolliset talvikelit asettuivat Kainuun ylle. Järvet ovat seisoneet vesillä lumihyyhmässä ja jäästä ei tietoakaan. Talven taudit eivät kuole ilman äreitä pakkasia. Nyt sitä alkaa olla. Kävelin aamulla toista tuntia koirani Inkan kanssa ja vanhat ajat palasivat mieleeni. Työelämässä ollessa ei ollut minkäänlaista pakkasrajaa. Työsuunnitelman mukaan elettiin ja lähdettiin ulkoilemaan kovimmillakin pakkasilla. Sukset ääntelivät alla yksitoikkoisella äänellä, ”ei enää, iuks auks, ei enää iuks auks”.

Nyt olin liikkeellä kylän raitilla kevyen liikenteen väylillä ja tungosta ei ollut. Lumen kirskahtelu jalan alla oli ainoa ääni. Muutamia autoja oli jo liikenteessä ja ensimmäiset hyytyneet seisoivat pakkasen jähmettäminä. Pakkasen voimasta kertoivat myös paikalliset huoltomiehet, ensimmäiset vesiputket vaativat sulattelua. Tuleva viikko on ennusteiden mukaan todella kuivan rapsakka.

Nykyaikaiset vaatteet ovat aivan toista maata, kuin oli aikoinaan rajavartiolaitoksen vaatteet. Maastopukua käänneltiin vuodenaikojen mukaan ja jotakin pientä alle. Nyt voi laittaa alle ja päälle melkein avaruusteknologiaa, väliin kunnollista villaa ja pakkasesta ei ole haittaa. Koirani ei välittänyt pakkasesta, vaan tutkaili tienreunustoja ja jätti viestejä Inka-rouvalta. Nyt meillä molemmilla on vatsa täynnä ja voimme hetken torkahtaa. Iltapäivällä auringon lämmitettyä ilmaa on toisen ulkoilusession vuoro. Pakkasesta on se hyöty, että lämpimänä pysyäkseen kehon kuluttaa rasvoja. Rauhallinen ulkoiluvauhti niin ettei hengästy, on sopiva rasvanpoltolle.

Tämä on suomalaiselle sopiva keli.

Olin viime lauantaina Kajaanissa ja kävin puhumassa Cafe Niinistössä ja kertomassa tuestani Niinistön valinnalle. Paikalla oli innokkaita äänestäjiä ja usko Niinistön läpimenoon oli vankka. Sain viime viikolla paljon viestejä ja kehoituksia kertoa julkisesti ketä kannatan vaaleissa. Ihmiset ovat olleet todella epätietoisia kannattaako äänestää ja muutamat puheenvuorot ovat vielä lisänneet äänestäjien epävarmuutta. Olen kertonut kaikille, että aina kannattaa äänestää ja nyt se on helppoa. On vain kaksi ehdokasta joista valita. Nyt ei tarvitse muuta kuin piirtää numero 6 äänestyslippuun.

Tästä on hyvä jatkaa.

Suomessa on menty viime vuosina kaiken sallimisessa äärimmäisyyksiin. Tavallinen ihminen on leimattu epänormaaliksi. Eduskuntavaalien jälkeen alkoi suomessa erikoinen meno, viidesosaa kansasta demonisoitiin. Demokratiaan kuuluvaa äänestäjien valintaa moitittiin erään halosen suullakin vääräksi. Osa kansasta on kyllästynyt nykymenoon ja se on hyväksi Suomen tulevaisuudelle.

Lähialueella on nähtävissä toisenlaistakin ilmapiiriä kaiken sallivassa nykymenossa. Pietari on suuri kaupunki aivan Suomen rajan takana ja siellä on väkeä enemmän kuin Suomessa yhteensä. Aamun uutisista hyppäsi silmiini Hesarissa julkaistu juttu ja antaa aihetta pohtia nykymenoa Suomessa.

Vihapuhetta. Vihapuhetta. Vihapuhetta. Pietarissa on vihapuhetta ja nyt varmasti Suomen hallitus leimaa ne vihapuheeksi.

Nyt propagoimaan Pietariin!

Ps. Sitä pakkasta kysyttiin, se hieman vaihteli. Otin mittarin mukaan ja se vaihteli -32 ja -35 välillä.

Uutista pukkaa mielettömästä maailmasta. Luojan luoma mahdollisuus lisääntymiseen ollaan ilmeisesti poistamassa ja siirtymässä vain miestenväliseen kanssakäymiseen.

Avainsanat: kelivaroitus, talvipakkaset, rajavartiolaitos, pakkasraja, avaruusteknologia, rasvanpoltto, demonisointi, pietari, vihapuhettapropagoiminen

041 Ikävä jäi

Lauantai 20.3.2010 klo 16:19 - yrjöpoeka

Tänään Ilona tyttö lähti äidin ja isän kanssa Kajaaniin, ei voinut jäädä viikonlopuksi yö kylään, koska sairastui kuumeeseen. Suru oli molemmin puolin yhteinen ja ukkina jostakin syystä jäi silmät kosteiksi..

Eilinen päivä oli todella mukava, kävin aamulla pitäjän keskuksessa, Ämmänsaaressa. Sieltä ajelin RVL:n 91-vuotis kahveille Karttimon rajavartioasemalle. Paikalla oli tuttua väkeä rajaseudulta tupa täynnä, entisiä työkavereita ja alueen asukkaita. Paikalla on aina yhtä mukava käydä, valitettavasti nyt näyttää valtion organisaatio uudistus lopettavan viimeisenkin raja-aseman Suomussalmelta. Rajan kovia kokenut väki kokee aiheellisesti turvattomuutta, alueella asuu väkeä joka on kokenut rajankirot talvi- ja jatkosodan aikana. Vuosisatojen ajan uhka on aina tullut idästä ja se on ensimmäisenä koettu täällä. Rajavartiolaitos on tuonut väelle sotien jälkeen turvaa läsnäolollaan ja on myös ollut raja-alueen ainoa viranomainen. Toivottavasti raja säilyy rauhan rajana ja väestö voi nukkua yönsä rauhallisesti.

Kahvipöydissä muisteltiin tapahtumia, mitä menneitten vuosikymmenten aikoina on alueen väestön ja rajamiesten välillä sattunut. Paikalla ollut väki on tullut minulle vuosikymmenten aikana erittäin tutuksi. Nytkin sain tuntea kuuluvani joukkoon ja onhan asuinkuntani ollut syntymästäni asti sama. Kahvipöydissä todettiin, että ensi keväänä on viimeinen kerta osallistua kahvitilaisuuteen ja jokainen aikoi tulla paikalle, jos vain kunto sallii.

Onnittelut juhlivalle Rajavartiolaitokselle huomisen johdosta, RVL:N vuosipäivää vietetään 21. maaliskuuta.

Talvivaaran uraanikaivoksella lorahtelee huuhteluvesiä muualle, jatkuvasti ja nyt anotaan lupaa laskea lisää näin talviaikaan. Minä luulen, että Sotkamon marjanjalostus tulee pian tiensä päähän, ellei se lanseeraa kansanedustaja Korhosen säteilevää teemaa myös marjanjalostukseen. Talvivaara on nyt niin iso, että se saa tehdä mitä tahansa ympäristöviranomaisten puuttumatta asiaan. Mutta auta armias jos mökin mummo menee pökäleen pukkaamaan, siinä vaiheessa on jo ympäristöministeriä myöten kimpussa.

Uusia kaivoksia alkaa syntyä alueelle nyt nopeasti ja kaikki puuhailevat monimetallien kimpussa. Odotan uutista siitä, milloin louhinnan tuotokset ajetaan Talvivaaraan uutettavaksi? Tämä oli odotettavissa ja lisää tulee siihen tahtiin, että kuntien vastuulliset nokkamiehet pysyvät suosiollisina.

Yöjuna asia etenee omalla tahdillaan ja nyt on saatu sellainen selvitys kuin ministeriö on tilannutkin. Selvitys lähtee suoraan siitä, että on liian kallista toteuttaa. Selvitys ei mitenkään pohtinut sitä, mikä olisi ympäristö päästöjen kannalta yhteiskunnalle edullisinta. Toivotaan, että Koillisen-alueen rataselvitys tukee raideliikenteen tulevaisuutta myös Kainuun osalta. Alueen väki vanhenee ja se tuo myös sen tulevaisuuden, ettei väestöllä ole enää omaa autoa. Väestöllä ei tule koskaan olemaan nykyisillä hinnoilla mahdollisuutta käyttää lentoliikenteen palveluja hyväkseen. Valtion tehtävänä on turvata alueen väestölle mahdollisuus joukkoliikenteeseen. Valitettavasti viimeisten vuosien kehitys on ollut kaikkea muuta, kohta kaikki joukkoliikenne on Kainuusta lakkautettu. Tämä on ollut sitä keskustalaista vastuullista aluepolitiikkaa, liikenneministerinä toiminut Itä-Suomen keskustalainen on tehnyt kaikkensa junaliikenteen lopettamiseksi ja vaikeuttamiseksi. Kainuun suuri lahja keskustalle, ministeri Lehtomäki ei ole kertaakaan puolustanut yöjuna asiaa. Hänelle tärkeintä on ollut ”kikkaroiden” poistaminen ulkovessojen alta ja hotellin rakentaminen kansallispuistojen alueelle, tai Kollajan allas asiat. Aluepolitiikka on ollut musertavaa, kelpaa niitä puoluetoimistolla ihastella. Mitä sanoisi Santeri Alkio nyt?

Avainsanat: rajavartiolaitos, vuosipäivä, rajankirot, uhkaidästä, talvivaaranuraanikaivos, sotkamonmarjanjalostus, säteileväsotkamo, monimetallikaivokset, sisämaanyöjunaselvitys, koillisenalueenrataselvitys, santerialkio

011 Kuntoilupäivä

Torstai 21.1.2010 klo 18:10 - yrjöpoeka

Pakkasesta (-23) huolimatta laitoin aamulla varusteet päälleni ja painuin maastoon. Keli oli kitisevä ja tällaisella kelillä sitä kaipaa vanhan ajan puusuksia. Tervatut puusukset ovat nyt toivelistallani, kaksi suksen tekijää on Suomessa, lähin Vilminko Sotkamossa. Itsellä on vielä yhdet vanhat puusukset, mutta ne ovat niin kuluneet, etten raski niitä laittaa enää jalkaani. Kun joskus rikastun, tilaan heti sellaiset Kainuun umpilumen sukset!

Kitisevä keli ja pureva pakkanen pakottivat rauhalliseen menoon, sain kulumaan reilun kolmetuntisen upeassa talvi säässä. Auringon nousun aikaan taivaalle alkoi kertyä usvapilviä, mutta välillä matalalta paistava aurinko sai maiseman muuttumaan retkeilijän paratiisiksi. Tässä kaksi valokuvaa samasta paikasta ja tästä huomaa mitä valo oikein merkitsee. Aurinkoinen kuva on tältä päivältä ja toinen kuva alkuviikolta.

hpim3576.jpghpim3590.jpg

Lämmitin saunan iltapäivän aikana ja istuessani lauteilla tuli mieleeni entiset ajat Rajavartiolaitoksen palveluksessa. Silloinkin oli suuri nautinto pitkän hiihdon ja kovan pakkasen jälkeen päästä saunan lauteille, oli vuorokauden aika mikä tahansa. Työtoverini Eero oli todella intohimoinen saunanlämmittäjä, kovalla pakkasella hän hetkessä lämmitti partiomajan saunan ja kantoi vedet. Eero on edelleenkin yhtä innokas saunoja ja kuntoilu on hänelle myös yksi tapa elää. Me olemme vähän samanlaisia, nautimme yksinolosta metsässä ja siellä liikkumisesta ilman aikatauluja. Siellä ihminen saa olla oman kokoisensa ja aina se tekee yhtä hyvää.

Saunoessani mietin miten työympäristö on muuttunut entisessä työpaikassani, tänään rajavartiomies voi työskennellä missä päin maailmaa tahansa. Tästä linkistä pääsee lukemaan Rajavartioliiton lehteä ja sieltä löytyy viimeisestäkin numerosta juttua Kreikan ja Turkin väliseltä raja alueelta. Ammattitaitoa kysytään suomalaisilta ja sitä myös tarjotaan, mutta palatessa törmätään siihen tuttuun byrokratiaan. Miehemme kävivät reissun ja sitten aloitetaan saivartelut mikä olikaan työaikaa ja miten olisi pitänyt toimia. Onneksi suomalainen rajamies ei ole dementoitunut, vaan tekee sen mikä on oikein ja näyttää kuinka työ tehdään. Oman rahapussin kannalta se ei välttämättä aina ole hyvä, mutta työmoraali on vielä oikea. Terveiset kaikille rajavartiomiehille pitkin rajojamme, olipa työpaikka missä päin maailmaa tahansa.

Avainsanat: talviliikunta, puusukset, rajavartiolaitos, rajavartioliitto, rajavartiomies, saunalämmittäjä

206 Itsenäisyyspäivän aatto

Lauantai 5.12.2009 klo 18:24 - yrjöpoeka

Kävi niin kuin Ilona eilen lupasi, oli todella aikainen herätys. Aamulla kello viiden jälkeen alkoi kuulua kilkatus ja se on jatkunut koko päivän. Saa nähdä, miten ilta menee, rauhoittuuko kone ollenkaan?

92 itsenäisyyspäivä on tulossa ja nyt on aika muistella myös menneitä. Vuodesta 1974 vuoteen 2003 sain palvella Rajavartiolaitoksessa Suomen rajojen itsenäisyyttä. Jokaisena palvelusvuotena tiesi, mitä varten on olemassa ja mitä tekemässä. Samoin miehet tänäpäivänä suorittavat valvontatehtäviä rajoilla, vaikka maailma on muuttunut viime vuosina todella paljon. Perustehtävä on sama, itsenäisen Suomen rajojen valvonta ja vartiointi. 70 ja 80 luvuilla oli vielä huomattavasti sotilaallisempi muoto palvelussa ja se tuntui myös itsenäisyyden juhlimisessa. EU – Suomessa meno on rauhoittunut ja tuntuu siltä juhliiko kohta kukaan itsenäisyyttä?

Suomen vuosisatojen historia osoittaa, kuinka tärkeää on itse huolehtia itsenäisyyden vartioinnista. Suomen itsenäisyyttä on vuosisatojen aikana hallinneet entiset suurvallat ja jako erilaisiin blokkeihin vain jatkuu. Entisestä idän nuoleskelusta on siirrytty toisen puolen nuoleskeluun ja ehdottomaan kuuliaisuuteen. Pienet piirit haluaisivat jatkaa idän suunnan palvomista, mutta ovat tipahtaneet aivan marginaaliryhmään ja putoaminen tulee jatkumaan. Sen voi sanoa, että tervemenoa. Osa näistä itsenäisyyden nakertajista, taistolaisista, on siirtynyt vihreitten joukkoon. Vihreillä on taipumusta samanlaiseen politiikan tekoon, on vain yksi totuus ja erimieliset julistetaan joko neuvostovihamielisiksi, nykyisin ilmastovihamielisiksi. Vihreiltä puuttuu vain kansainvälinen johtohahmo, Stalin, joka sanoo muille mikä on oikea totuus. Rkp on täysin joutava menneisyyden jäänne, nykyisellään se tuhoaa Suomen itsenäisyyttä tehokkaammin kuin viime sodissa vihollisten toimesta aikaan saatiin.

Onneksi Suomesta löytyy vielä suoraselkäisiä, joille itsenäisyyden asia on todella tärkeä. Perussuomalaiset ovat yksi sellainen ryhmä. Perussuomalaiset ovat aina vastustaneet itsenäisyyden perusteiden murentamista. Näille ajatuksille naureskeltiin vielä muutama vuosi sitten, mutta nyt entiset maamme myyjät tuntevat pieni pelkoa tulevaisuudestaan. Itsenäisyyden asia tulee nousemaan epävarmassa maailmassa entistä suurempaan arvoon.

Toivotan rajojemme vartiointia suorittaville: Oikein hyvää 92:tta Itsenäisyyspäivää!

Kaikille lukijoille: Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Avainsanat: itsenäisyyspäivä, rajavartiolaitos, rajojenvalvonta, historia, neuvostovihamieliset, ilmastovihamieliset, stalin, perussuomalaiset