Satunnaiset kuvat

INKA

Uusimmat

Blogin arkisto

264 Itsenäisyyspäivän muistelua

Torstai 6.12.2018 klo 18:05 - yrjöpoeka

Tein muutamia vuosikymmeniä töitä rajavartiolaitoksen palveluksessa. Ensimmäiset kaksi vuosikymmentä olivat rankkaa puurtamista. Ei ollut normaaleja työaikoja. Oli vain säännöllisen epäsäännöllinen työaika. Elettiin aikaa jolloin haitat korvattiin ns. toimirahalla. Sillä mitättömällä korvauksella sain sitten tehdä työni enimmäkseen viikonloppuisin ja talvisin, todellakin, yöaikaan. Työni oli liikkua jalkaisin tai suksilla pitkin itärajan reunaa. Istuksia välillä tärkeissä tähystys- ja kuulostustehtävissä todella synkissä korpimaisemissa. Kaikilla keleillä. Sateesta hirmupakkasiin.

Kuvitelkaa itsenne hiihtelemässä pilkkopimeässä ja muistelemassa millä kohdin mahtoi olla lumisessa metsässä kuivaa puuta. Kaikistellen sellaista ei löytynyt, mutta aina jonkinlaiset kituliaat tulet saatiin. Siinä keiteltiin kahvia useita pannullisia ja syötiin terveellistä ruisleipää. Makkaraa ei silloin alkuaikoina vielä ollut. Siankylkeä löytyi toisinaan sekaan pantavaksi. Unen puutteesta tokkuraisena aamuyöllä lähdettiin jatkamaan hiihtämistä. Lopulta päivän mittaan päästiin vartioaseman lämpöön. Yhteismajoituksessa yritettiin nukkua ja toisinaan siitä ei tullut mitään, kun vapaalla olevat miehet pelasivat tuppea.

Vuodet kuluivat ja usein juuri itsenäisyyspäivänä jouduimme miettimään sen merkitystä. Itärajalla oleessani en edes muista kahdelta ensimmäiseltä vuosikymmeneltä aikaa, jolloin olisin ollut vapaalla töistä. Työpisteeni oli silloin Pirttivaaran vartioasemalla ja siellä oli suuri joukko huippu-urheilijoita. Tavalliset tallaajat joutuivat siitä syystä aina viikonlopuksi talvella töihin. Vartiasemalla palvelivat silloin maamme parhaat ampumahiihtäjät. Välillä oli koko SM-kultajoukkue samalla vartiolla. Keulakuvana oli Raimo Seppänen. Lisäksi joukossa oli kaksi huippuampujaa, Aarne Elomaa ja Antero Lauronen.

Ei siis ihme, että itsenäisyyspäivänä jouduin työtehtävien pariin. Kevät talven jokainen viikonloppu oli jossakin kisa ja urheilijat menossa. Kyllä me perustyöntekijät haavelimme normaalista työajasta. Sellaisesta jossa maksettaisiin sunnuntailisät ja yötyölisät. Sekä ylityöt. Aikansa sitä kesti. Jokatapauksessa meillä oli aikaa miettiä itsenäisyyspäivän merkitystä. Sen merkitystä rajavartiolaitoksen tehtäville. Sen merkitystä kaikille suomalaisille. Sen merkitystä itselle. Jokaisella meistä oli elossa runsaasti sodan kokeneita sukulaisia. He kaikki arvostivat rajavartiolaitoksen työtä.

Kaikista eniten arvostivat läheiset naapurimme. Pirttivaara oli kokenut kovia partisaanien iskuissa. Rajan kirot olivat heille erittäin tuttuja. Silti heillä ei ollut aikomusta lähteä minnekään kotoaan. Rajavartioasema oli heille turvasatama. Olimme lähitalojen ihmisten kanssa jatkuvasti yhteydessä ja tiesimme mikä on milloinkin tilanne. Samoin kyläläiset tiesivät ja tunsivat vartion väen. Heille itsenäisyyspäivän tunnelma oli toinen. Tietäessään vartion väen valvovan, kovia kokeneet ihmiset pystyivät elämään normaalia elämää. Kävimme usein itsenäisyyspäivänä Pirtti-Lyytin luona. Hän oli saanut partisaanien tulituksessa 7 luodin osumaa ja jäi henkiin. Mies kuoli hänen syliinsä.

Pirttivaarassa opin näiden ihmisten tuella arvostamaan enemmän maamme itsenäisyyttä. Opin arvostamaan omaa työtäni toisten turvana ja olemaan ylpeä siitä työstä. Maailma on paljon muuttunut. Yksi asia on ja pysyy. Rajavartiosto valvoo vieläkin itsenäisen Suomen rajoja.

Aamulla nostin lipun salkoon ja muistin samalla Pirtti-Lyytin puheita. Kaikkien menetysten jälkeenkin hän jaksoi olla kiitollinen itsenäiselle Suomelle.

IMG_20181206_141054.jpg
Suomussalmen sankarihautausmaa 6.12.2018

Avainsanat: suomenitsenäisyyspäivä, suomenlippu, rajavartiosto, ampumahiihtäjäraimoseppänen, rajaseudunasukkaat, pirttivaara, partisaanienuhrit, pirttilyyti

043 Juhla päiviä

Tiistai 24.9.2013 klo 12:18 - yrjöpoeka

Muutama päivä sitten sain olla lapsenlapseni Ilonan syntymäpäiväjuhlissa vaimoni kanssa. Niistä juhlista ei voinut olla poissa, koska niistä olimme saaneet vaimoni kanssa useita muistutuksia. Nimensä mukaan ne olivat iloiset juhlat. Samanikäisiä tyttöjä oli melkoinen joukko, kruunattuna yhdellä pojalla. Seuratessani ulkona lasten juoksua ja leikkimistä, tulin siihen tulokseen, että Ilona on raisu tyttö. Uskaltaa hyppiä sellaisilta paikoilta, joissa pojallakin oli miettimistä. Vauhti oli myös kovaa. Kahvia juodessa tuli mietittyä kuinka nopeasti aika on kulunut.

Tuntui siltä ettei siitä ole kuin pieni hetki, kun Ilona sopi minun kämmeniini. Nukkui päiväunia minun rintani päällä, kun katsoin telkkaria viikonloppuisin. Alussa Ilona oli ukki-fani ja nyt on selkeästi mummun tyttö. Pieni Alisa on ottanut nyt sen roolin ja vaativa ääni kysyy ukkia. Lastenlasten kasvua seuratessa aika kuluu todella nopeasti. Tämä on hyvää aikaa omasta vanhenemisesta huolimatta.

Sunnuntaina sain mahdollisuuden olla mukana maakunnallisessa maanpuolustusjuhlassa Ristijärvellä. Väkeä oli runsaasti liikkeellä ja juhlasali oli väkeä pullollaan. Lapin sotilassoittokunta esitti juhlaan sopivaa musiikkia. Aikoinaan Kainuussa oli oma sotilassoittokunta ja sitä on moni jäänyt kaipaamaan. Kyllä sen paikka kuuluisi olla siellä, missä on suomen suurin varuskunta. Tätä mieltä on usea Kainuulainen. Itse arvioin kotiinpäin vetäen, että entinen Kainuun sotilassoittokunta musisoi paremmin.

Juhla oli ja on täynnä perinteitä ja se jatkuu myös tulevaisuudessa. Kuinka monta vuotta enää on mukana sotiemme veteraaneja, jää nähtäväksi. Paljoa ei ole enää jäljellä. Erinomaisen juhlan ainoa miinusmerkki oli toimimaton äänentoisto. Vanheneva kalusto vaatii ajoittain uusimista ja hyvää huoltoa. Nyt suurin osa varsinaisista puheista jäi taaempana istuvilta iäkkäiltä täysin kuulumatta. Vain eturivi kuuli mitä puhuttiin. Toivottavasti Hyrynsalmi huolehtii seuraavissa juhlissa 2014 laitteet siihen kuntoon, että puheet kuuluvat torille asti.

Kainuussa on myönteinen maanpuolustushenki ja uskon sen jatkuvan myös tulevaisuudessa. Kainuun historia elää ja vaikuttaa ihmisten perimässä vielä kauas tulevaisuuteen. Yleiselle asevelvollisuudelle on todella vankka kannatus ja samoin omalle kansanvaltaiselle armeijalle. Oma työhistoria Rajavartiolaitoksen palveluksessa on tuonut ajatteluuni syvemmän näkökulman. Raja on aina elänyt herkästi kulloinkin vallitsevan ajan hengessä. Maailman muutos on muuttanut myös suomalaista rajanvartiointia.

Pitkään jatkuneesta rauhantilasta huolimatta odotan valtiovallan turvaavan puolustusvoimien tulevaisuuden. Suomi ei koskaan saa ajautua malli-Cajanderiin. Sitä haluavat eniten sotiemme viimeiset veteraanit. Tämä selkeä vaatimus ja kuva on tulkittavissa kainuulaisen maanpuolustusväen tunnoista.

Allekirjoitan saman vaatimuksen!

Avainsanat: lastenlapset, syntymäpäiväjuhla, kainuunmaakunnallinenmaanpuolustusjuhla, kainuunprikaati, kainuunrajavartiosto, maanpuolustushenki, malli-cajander